Ylikunto on jossain määrin hankala selvittää/todeta. Lääkäri kun ei ole joka viikko/kuukausi keskustelemassa kanssasi, mitä kuuluu. Tämän takia esim. valmentaja/PT tms. voi olla hyvä apu selvittäessä, johtuuko oireet ylikunnosta ja onko tullut tehtyä liikaa.Ylikunto johtuu nimensä mukaisesti kuntoilusta, joka on lyöty yli (no shit sherlock). Kyseessä on siis (pääsääntöisesti) hermoston pitkään kestänyt ylirasitus. Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto reagoivat ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, tahdonalaisiin ja ei-tahdonalaisiin.
Kun urheilemme, niin annamme keskushermoston kautta lihaksille tahdonalaisia käskyjä suorittaa antamamme tehtävä esim. penkkipunnerrus. Kuitenkin niin lihaksemme kuin hermostomme tarvitsevat aikaa palautua,ja jos palautumisaika ei ole tarpeaksi pitkä, niin yleensä tästä seuraa ylikunto. Tällöin rasitus on ollut jatkuvaa. "Ylikuntoja" voi olla erilaisia ja se voi vaikuttaa meihin eri tavoin, oireet voivat siis olla yksilöllisiä.
Pelkästään urheilusta aiheutuneesta liikarasituksesta johtuvat ylikunnot ovat yleensä huippu-urheilijoiden vaiva. He kun yrittävät pitää itsensä huippukunnon ja ylikunnon rajoilla. Meillä peruspulliaisilla ylikunto on yleensä pitkäaikaisen henkisen ja fyysisen liikarasituksen seuraus.
Yleensä ajatellaan vain lihaksen palautumisen kuluvaa aikaa, esim päivissä tai tunneissa. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että lihaksen pitäisi normaaliolosuhteissa olla täysin valmis kasvamaan jo 32 tunnin kuluessa viime rasituksesta. Tähän ideaan perustuu monta eri kuntosaliohjelmaa ja -menetelmää. Näissä ohjelmissa esim. hst, 1-2 jakoiset ohjelmat, dc yms. on pääsääntöisesti kerrottu, mikä on syklittämisen, ravinnon ja levon merkitys. Välillä ihmiset kuitenkin unohtavat nämä ja saattavat kovalla intensiteetillä varustetulla ohjelmalla ajaa itsensä ylirasitustilaan ja mahdollisesti myös ylikuntoon.
Lisätään kovaan kuntosali ja aerobiseen urheiluun vielä raskas: työstä, opiskelusta, ympäristöstä (esim. pimeys, vihaiset ihmiset) ja vaikka parisuhteesta/sosiaalisista toiminnoista tuleva ulkoinen, ei-tahdonalainen ärsyke, niin aletaan olemaan rasituksen äärirajoilla. Alussa treenimäärää kasvattaessa kuitenkin voi tapahtua kehittymistä, kun kaikki menevät putkeen. Kuitenkin on mahdollista, että rasitus on liian suuri.
Omalla kohdalla ylikunto tuli liian pitkään jatkuneen henkisen ja fyysisen rasituksen summana. Opiskelin täysipäiväisesti, tein töitä kolme iltaa viikossa, kävin salilla 4krt viikossa (4-jako) ja pelasin salibandyä väh 2krt, yleensä 3-4 krt viikossa, kävin ulkona kavereiden kanssa 2/kk, kun ylikunto iski. Koulussa paineet olivat kasvaneet. Punttiksella tulokset tippuivat alussa hitaasti, kunnes olin niin väsynyt, että ne tulivat alas aikas paljon. Esimerkiksi takakyykky 3x6x150kg, penkki 3x6x97,5..kun ylikunto iski oikein kunnolla, kyykky 3x6x120-130..penkki 3x6x87,5.
Tässä lyhyesti oma ylikuntokokemukseni:
Oireita oli jos monia ja suurin osa niistä (yleisistä) on lueteltu jo tässä ketjussa. Oireet olivat jatkuneet jo melkein puoli vuotta, kun yhtenä viikkona olin jo aivan poikki. Kävin terveyskeskuslääkärillä, mutta hänen taitonsa eivät riittäneet urheilufysiologiaan. Samaan aikaan kävin OMT-fysioterapeutilla näyttämässä selkääni ja kerroin hänelle samalla oireistani. Hän ehdotti jättämään kuntosaliharjoittelun kuukaudeksi väliin ja suositteli harjoittelemaan 2-4krt viikkoon kevyttä (syke alle 130) urheilua. Muutenkin urheilupuolen fysiologa oli hänelle selvempää. Tapasimme kuukauden päästä uudestaan ja itse oireet olivat jo hieman ehkä helpottuneet. Aloitin kuukauden kulttua punttiksen uudestaan, mutta huomasin, että siitä ei tullut juurikaan mitään - kaikki painoi todella paljon. Aikaa kului melkein 6 kk, kunnes pystyin väittämään olevani pirteä ja nauttivani punttiksella käynnistä. Tästä on noin vuoden päivät ja tulokset ovat nykyään lähellä niitä mistä alaspäin tultiin, toisaalta en ole niistä enään oikeen stressanutkaan. Tajusin, että kaikkea ei voi saavuttaa kerralla.
Pairhaimpina ylikunnon mittareina ovat sykevaihtelujen seurailu, mutta ne yleensä aloitetaan vasta siinä tilassa, kun epäillään ylikuntoa. Tällöin ei ole välttämättä tiedossa normaalikunnon vaihteluja. Täten niitä tulisi seurata väh. viikoittain, jotta olisi vertailuarvoja. Kuitenkin paras mittari on oma mieli. Kun on hyvällä ja pirteällä tuulella, niin yleensä treeni kulee paremmin. Ottakaa siis rennommin sen oman treenaamisen kanssa ja pyrkikää syklittämään urheilu ja muu toiminta, jotta olisitte henkisesti ja fyysisesti valmiina koitoksiin.