1-jakoinen

Mikäpäs tossa. Olkapäät on sellanen että jos tekee pystäriä, penkkiä ja kyykkyä nii muun tekisi niin kevyenä kuin vaan pystyy. 5-10 kiloisilla kässäreilläkin saa aika paljon aikaiseksi.
En ole ihan varma, sainko kiinni ajatuksestasi. Mutta jos tarkoitat, että olkapäät ottaisivat liikaa hittiä, niin se ei ollut ainakaan keväällä ongelma, kun tein melkein vastaavalla ohjelmalla. Ykköstreenin Rintapunnerruksen teen semmoisessa koneessa, joka passaa omille välityksille hyvin, joten se ei ole olkapäille paha. Ja kolmostreenin Rintapunnerruksen kässäreillä teen hyvin loivalla vinopenkillä, mikä poistaa kans "sivuosumat" olkapäiltä aika hyvin. Rinta on ylipäänsä mulla hyvin aktivoituva lihasryhmä, joten työ ei yleensä karkaa olkapäille niissä liikkeissä.

Onko selkä vai mikä syynä että ei ole perinteistä mavea?
Mulla on semmoiset välitykset (pitkät reidet ja lyhyt selkä), että perinteinen mave muistuttaa mun tekemänä liikettä, jota useimmat kutsuisivat suorin jaloin maastavedoksi. Ei vaan siis kiinnosta tässä ohjelmassa. Teen kyllä SJMV:tä jaloille, kun on joku monijakoisempi ohjelma käytössä.

Takareisiä, pakaraa ja alaselkää tuolla on aika niukasti. Eli ne tärkeimmät kaikkeen liikkumiseen.
Joo, takareisille ja alaselälle on aika vähän suoraa työtä, mutta ovat toki mukana monissa liikkeissä. Pitää miettiä tuota pointtia. Ehkä selänojennuksen vois heittää vaikka kolmostreeniin.

Pakaraa sen sijaan tulee mun mielestä aika paljon, kun ykköstreenissä on mave, kakkostreenissä reidenloitonnos ja kyykky sekä kolmostreenissä lantionnosto. Mutta ehkä tuo on makuasia?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Joo kyllä se varmaan tiettyyn pisteeseen on helppoa mutta mites sitte kun alkaa ne vaikudet?

Sitten mietitään hetki ja opiskellaan perusteet. Jos auto jättää tien varteen niin kannattaa katsoa onko tankissa ainetta ja renkaissa ilmaa ennenku soittaa korjaamolle.
 
En ole ihan varma, sainko kiinni ajatuksestasi. Mutta jos tarkoitat, että olkapäät ottaisivat liikaa hittiä, niin se ei ollut ainakaan keväällä ongelma, kun tein melkein vastaavalla ohjelmalla. Ykköstreenin Rintapunnerruksen teen semmoisessa koneessa, joka passaa omille välityksille hyvin, joten se ei ole olkapäille paha. Ja kolmostreenin Rintapunnerruksen kässäreillä teen hyvin loivalla vinopenkillä, mikä poistaa kans "sivuosumat" olkapäiltä aika hyvin. Rinta on ylipäänsä mulla hyvin aktivoituva lihasryhmä, joten työ ei yleensä karkaa olkapäille niissä liikkeissä.


Mulla on semmoiset välitykset (pitkät reidet ja lyhyt selkä), että perinteinen mave muistuttaa mun tekemänä liikettä, jota useimmat kutsuisivat suorin jaloin maastavedoksi. Ei vaan siis kiinnosta tässä ohjelmassa. Teen kyllä SJMV:tä jaloille, kun on joku monijakoisempi ohjelma käytössä.


Joo, takareisille ja alaselälle on aika vähän suoraa työtä, mutta ovat toki mukana monissa liikkeissä. Pitää miettiä tuota pointtia. Ehkä selänojennuksen vois heittää vaikka kolmostreeniin.

Pakaraa sen sijaan tulee mun mielestä aika paljon, kun ykköstreenissä on mave, kakkostreenissä reidenloitonnos ja kyykky sekä kolmostreenissä lantionnosto. Mutta ehkä tuo on makuasia?
Olkapäät ottaa kumminki osumaa halusi tai ei, ja ei sillee hyvällä tavalla. Laitteet ja kässärit tietysti auttaa niin tuskin siitä ongelmaa kehittyy. Voithan vetää korokkeiltakin tai sitten sitä sjmv niin saa vähän enemmän taka-akseli tehdä töitä. Voimakeskeisessä ohjelmassa tommoseen jakoon ainakin yhdelle päivälle laittaisin semmosta tekemistä että takareidet ja perseen saa niin täyteen verta että kävelee hassusti salilta ulos. Riippuu toki miten kyykyn ja vedon tekee että tarviiko sen enempää, mutta noin niinku paperilla katsottuna kiinnitin tuohon huomiota.
 
Jotkut haluaa käyttää sitä autoa huollossa säännöllisesti että tuota ei pääse tapahtumaan.
Mutta vaikea on ralliautoa rakentaa jos ei osaa edes öljyjä vaihtaa ja renkaita täyttää. Jos haluaa suht huoletta vaan töihin ajaa ja kehtaa maksaa niin voihan sen ulkoistaakin.
 
Mie en tiiä onko tuossa "valmennus on turhaa"-asenteessa sekin taustalla, että tavallaan joutuu "nöyrtymään" että minä tarvitsen apua.

Kyllä itsekkin tiedän monia ja monia tyyppejä jotka kehittyisi 100% varmasti paremmin osaavassa valmennuksessa, mutta ei tavallaan kehdata myöntää tätä itselleen.

Ja jos valmennustyö on turhaa, miksi niin monessa lajissa on urheilijoilla omat valmentajat? Onko nekin sitten vaan laiskoja, eivätkä osaa lukea netistä ja soveltaa saatua tietoa miten pitäisi toimia.

Toki on myös näitä tyyppejä jotka ovat kuulema saavuttaneet "natumaksimin" eivätkä siksi kehity, vaikka IHAN VARMASTI olisi treenien ohjelmoinnin kautta otettavissa vielä lisäkiloja. Joillain paljon, joillain vähän vähempi, mutta kaikki kyllä pystyisi vielä kehittymään. Kannattaa myös muistaa että henk.koht. valmennuksessa on paljon muitakin hyviä puolia kuin se valmis ohjelmointi. Siinä tulee sitä keskustelua (jos haluaa), voit oppia omasta kropasta uusia juttuja, saada tarkempaa analyysiä esim noston heikkouksista jne jne. Toki tämä edellyttää että se valmentaja on oikeasti ammattilainen, eikä mikää "lihapää".

Mie en varmasti olisi päässyt näin kovaan kuntoon, jos en olisi kuunnellut ja lukenut jto:n juttuja. Onneksi kuitenkin tasasesti kuuntelen tuota valmentajaa ja aina saa jotain lisäjippoa / vinkkiä omiin treeneihin. Ilman Juhan "siunausta", en ois varmaan koskaan esim. uskaltanut alkaa treenaamaan monta kertaa päivässä samaa liikettä, kun itsekkin tuli oltua joskus semmoinen lihapää joka uskoi että jotain liikettä voi treenata vaan max 1-3 x viikossa. Tai no, ehkä olisin uskaltanut mutta se olisi mennyt paljon pitemmälle tulevaisuuteen.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä itsekkin tiedän monia ja monia tyyppejä jotka kehittyisi 100% varmasti paremmin osaavassa valmennuksessa, mutta ei tavallaan kehdata myöntää tätä itselleen.

Ja jos valmennustyö on turhaa, miksi niin monessa lajissa on urheilijoilla omat valmentajat?
Harvassa on huiput missään lajissa, ketkä menee siellä ilman valmennusta. Voimanostossakin moni korkean tason nostaja valmentaa, mutta todella yleista että omat treenit menee ulkopuolisen valmennuksessa.

Itse suunnittelen omat treenit itse, siksi koska se on itselle mieluisa osuus koko tässä harrastuksessa. Mutta samalla tietoinen valinta että hyväksyy ei ihan niin hyvät tulokset mitkä olisi mahdollista saavuttaa.
 
Harvassa on huiput missään lajissa, ketkä menee siellä ilman valmennusta. Voimanostossakin moni korkean tason nostaja valmentaa, mutta todella yleista että omat treenit menee ulkopuolisen valmennuksessa.

Itse suunnittelen omat treenit itse, siksi koska se on itselle mieluisa osuus koko tässä harrastuksessa. Mutta samalla tietoinen valinta että hyväksyy ei ihan niin hyvät tulokset mitkä olisi mahdollista saavuttaa.

Jep. Ja se on nimenomaan se ulkopuolelta tarkkailu yksi tuon valmennuksen hyviä puolia. Kyllä itsekkin "leikkimielisesti" ja pienessä mittakaavassa valmennan, mutta silti tosiaan Juhan kanssa ollaan tehty yhteistyötä. Meilläkin Juhan kanssa toimisi varmasti parhaiten semmoinen todella löyhä ohjelmointi ja sitä varmaan jossain vaiheessa kokeillaan, kuhan ite saan löysät kehityksestä pois ja loppuu osa-aika lomautus. Meillä ainakin on Juhan kanssa tuntunut se valmennus-suhde siltä että me tehdään sitä yhdessä. Ei oo ollu mitään natsi meininkiä siis ikinä :D "nyt teet näin, ihan sama vaikka penkki on kulkenut 12 kertaa viikossa penkkaamalla, NYT PENKATAAN VAA KAKS KERTAA!!11!!" Liikaa tulee törmättyä vaan valmentajiin joilla on reenien suhteen se "omajuttu" ja sitä jaetaan kaikille. Eli monelta puuttuu just niiden yksilöllisien erojen hahmottaminen.
 
Viimeksi muokattu:
Mie en tiiä onko tuossa "valmennus on turhaa"-asenteessa sekin taustalla, että tavallaan joutuu "nöyrtymään" että minä tarvitsen apua.

Kyllä itsekkin tiedän monia ja monia tyyppejä jotka kehittyisi 100% varmasti paremmin osaavassa valmennuksessa, mutta ei tavallaan kehdata myöntää tätä itselleen.

Ja jos valmennustyö on turhaa, miksi niin monessa lajissa on urheilijoilla omat valmentajat? Onko nekin sitten vaan laiskoja, eivätkä osaa lukea netistä ja soveltaa saatua tietoa miten pitäisi toimia.

Toki on myös näitä tyyppejä jotka ovat kuulema saavuttaneet "natumaksimin" eivätkä siksi kehity, vaikka IHAN VARMASTI olisi treenien ohjelmoinnin kautta otettavissa vielä lisäkiloja. Joillain paljon, joillain vähän vähempi, mutta kaikki kyllä pystyisi vielä kehittymään. Kannattaa myös muistaa että henk.koht. valmennuksessa on paljon muitakin hyviä puolia kuin se valmis ohjelmointi. Siinä tulee sitä keskustelua (jos haluaa), voit oppia omasta kropasta uusia juttuja, saada tarkempaa analyysiä esim noston heikkouksista jne jne. Toki tämä edellyttää että se valmentaja on oikeasti ammattilainen, eikä mikää "lihapää".

Mie en varmasti olisi päässyt näin kovaan kuntoon, jos en olisi kuunnellut ja lukenut jto:n juttuja. Onneksi kuitenkin tasasesti kuuntelen tuota valmentajaa ja aina saa jotain lisäjippoa / vinkkiä omiin treeneihin. Ilman Juhan "siunausta", en ois varmaan koskaan esim. uskaltanut alkaa treenaamaan monta kertaa päivässä samaa liikettä, kun itsekkin tuli oltua joskus semmoinen lihapää joka uskoi että jotain liikettä voi treenata vaan max 1-3 x viikossa. Tai no, ehkä olisin uskaltanut mutta se olisi mennyt paljon pitemmälle tulevaisuuteen.

Musta yksi avain hyvään kehitykseen on nimenomaan se, että osaa kuunnella ja sitä kautta kehittyä. Nimenomaan itse ainakin näen asian myös niin, että valmentaja saattaa nähdä asiat eri näkökulmasta, mitä itse. Kyllähän näitä tekosyitä kuulee viiden vuoden jälkeen kun ei kehitystä tule, että "mä oon kokeillu kyllä ihan kaikkee" "no mun treenipainot on jo sen verta isot et kehitys on hidastunu" "joo no kyl mä kokeilin treenata tolleen kuukauden mut ei se oikein toimi mulla"

Toki kaikki eivät ole kaikessa hyviä ja kaikista ei koskaan tule välttämättä esim. kovia kyykkääjiä, mutta jos treenipainot pysyvät VUODESTA toiseen samoissa, niin kyllä musta jotain on jossain pielessä. Missä, niin siihen valmentaja saattaapi löytää sen vastauksen. Musta siinä kohtaa olisi peiliin katsomisen paikka ja pitäisi pystyä jo hiukan nöyrtymään ja kuuntelemaan. Ei ne treenivuodet aina kerro kaikkea ja se treenitapa on voinut olla itselle niiden vuosien aikana täysin epäoptimaalinen ja siksi kehitystä ei tule. Jääräpäisyydellä ei tässä lajissa kovin pitkälle pärjää, sen olen halunnut jo näin alkuvaiheessa itse sisäistää.
 
Minä ölisin nettivalmennuksesta, eli ohjelmien kirjoittamisesta. Ja nimenomaan sellaisesta että ollaan riippuvaisia siitä. Oikea varsinainen valmennus on sitten ihan asia erikseen.
 
Minä ölisin nettivalmennuksesta, eli ohjelmien kirjoittamisesta. Ja nimenomaan sellaisesta että ollaan riippuvaisia siitä. Oikea varsinainen valmennus on sitten ihan asia erikseen.
Ei nettivalmennuksenkaan tarvitse olla välttämättä sitä pelkän valmiin ohjelman lähettämistä sähköpostilla. Se voi olla myös ihan oikeaa valmennusta ja perustua yksilöllisyyteen, reaaliaikaiseen seurantaan, keskusteluun ja neuvomiseen. Ainoa ero on se ettei valmentaja seiso joka treenissä vieressä. Näin käsittääkseni juuri JTO toimii.

Ja mitä tulee siihen ettei joku opi valmennuksessa ollessaan treenaamaan omillaan, liittyy luultavasti ihan vain siihen, että ei ole tarvinnut opetella, eikä ole halunnut opetella. On vain tehty mitä käsketään, mutta ei ole kysytty kysymyksiä ja yritetty ottaa oppia.

Itsekin "valmennan" huvikseni paria tuttua ilman maksua ja väitän ymmärtäväni ohjelmoinnista ja treenaamisesta jotain, mutta mielessä pyörii silti koko ajan, että jospa sitä kuitenkin ottaisi itsekin valmentajan. Se viimeinen siirto vain puuttuu.
 
Miksei nettivalmennus ole oikeaa valmennusta? Etävalmennus ei ole mikään uusi juttu. Suomeen 80-luvullakin läheteltiin vhs-nauhoja pitkin maailmaa mm. keihäänheiton valmentajille jne jne jne. Paljon riippuu lajista, urheilijan tasosta, harjoituskaudesta jne, mikä sen valmentajan osuus pitäs olla. Jos urheilijan motorinen osaaminen on selkeesti kunnossa, mutta ominaisuuspuolella on häikkää, on ihan sama istuuko se koutsi vieressä, vietnamissa vai viitasaarella. Joka tapauksessa se kaikki valmentaminen pitää lähtee yksilöstä ja sitä en väsy toistamaan. Mun joka ainoa ohjelma perustuu pelkästään asiakkaan tekemisiin ja sitä rakennetaan eteenpäin 1-4 viikkoa kerrallaan eli täysin yksilökamaa sisältäen tietyt parametrit omaan modailuun päivän kunnon mukaan. Ei oo mitään järkeä tehdä etukäteen kuukausitolkulla ohjelmaa, ellei oo tiedossa, miten se kehityskaari kullakin pelaa ja millanen esim se muu stressi elämässä on.
 
Itsekin "valmennan" huvikseni paria tuttua ilman maksua ja väitän ymmärtäväni ohjelmoinnista ja treenaamisesta jotain, mutta mielessä pyörii silti koko ajan, että jospa sitä kuitenkin ottaisi itsekin valmentajan. Se viimeinen siirto vain puuttuu.

Täällä sama tilanne. Olen muutamille kavereille ja tutuille treeniohjelmia tehnyt ja aloittelijoita ihan kädestä pitäen jeesannut alkuun. Tulosta on jokainen saanut aikaan, vaikka pari jo kokeeneempiakin treenaajia. Sen sijaan itseni valmentaminen on jostain syystä ihan hemmetin vaikeeta. Vähän jopa turhauttavaa, kun yksi kaveri, joille olen ohjelmaa tehnyt, nostelee nyt selkeesti kovempia painoja kuin meikäläinen, vaikka salitreeniä vasta pari vuotta takana. Pari pätkää olen kyllä ihan valmennuksessakin ollut.
 
Vaikka on kuinka yksilöllistä ohjelmointia niin onhan se ihan eri asia kuin lähivalmennus(edes osittainen) koska siinä tulee vain se ohjelma. Kenenkään motorien osaaminen ei myöskään ole täydellinen. Hyvin mielelläni selvästi kokeneemman henkilön oppiin treenaamaan, mutta pelkkää nettivalmennusta joltain jota ei löydy rankingista? Meh. Ja sitten tää kiertääkin taas kehää.


Kyllähän näitä tekosyitä kuulee viiden vuoden jälkeen kun ei kehitystä tule, että "mä oon kokeillu kyllä ihan kaikkee" "no mun treenipainot on jo sen verta isot et kehitys on hidastunu" "joo no kyl mä kokeilin treenata tolleen kuukauden mut ei se oikein toimi mulla"
Nimenomaan tekosyitä ja tommosia jos puhuu niin kannattaa vaihtaa lajia.
 
Sun kyykky on 110 ja mave 170 ja vielä roinaatkin niin oliskohan sunkin aiheellista hommata valmentaja kun ei se näköjään sullakaan ihan putkeen mene tuo treenaaminen ja voiman hankkiminen. Suuta osaat soittaa täällä ja facessa ja päteä joka asiassa.
Sulle on edelleen vaikea sisäistää mitä tarkoittaa huonot geenit. Tutustupa sellasiin ihmisiin niin näkemyksesi avartuu. Tuo on just pahin kun treenaa sikaniska karjujen kanssa niin pitää omaa 200kg kyykkyä paskana. Ja meinaat että kovat tulokset tarkottaa että tietää vitusti treenaamisesta? Se on helppo ratsastaa super geeneillä kun tulokset saa puoli ilmaiseksi.
 
Kyllä toi treenaamisen vaikeuden vähättely kuulostaa niin täysin Dunning-Kruger-efektiltä kuin olla voi. Eli yliarvioidaan oma osaaminen, ei tiedetä mitä ei tiedetä. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole, mutta ei sitä voi vähätelläkään. Tosiasia on kuitenkin se, että suurimmalla osalla treenaajista ei ole mitään käsitystä ohjelmoinnista ja jaksotuksista ja miten niitä tulisi hyödyntää. Hypitään vain ohjelmasta toiseen ja treenataan kovaa, "eihän tämä vaikeaa ole". Nimim: been there done that.

Toinen tosiasia on se, että kun sanon tietäväni jotain ohjelmoinnista ja treenaamisesta, niin tarkoitan todellakin jotain, vaikka tätä on touhuttu vuosikausia. Edelleen kun teen muutoksia ohjelmointiin, niin ne on aina puoliarvauksia. Musta tuntuu ettei tässä ole ikinä valmis ja aina voi oppia uutta. Että niin helppoa se sitten lopulta on.
 
Sulle on edelleen vaikea sisäistää mitä tarkoittaa huonot geenit. Tutustupa sellasiin ihmisiin niin näkemyksesi avartuu. Tuo on just pahin kun treenaa sikaniska karjujen kanssa niin pitää omaa 200kg kyykkyä paskana. Ja meinaat että kovat tulokset tarkottaa että tietää vitusti treenaamisesta? Se on helppo ratsastaa super geeneillä kun tulokset saa puoli ilmaiseksi.
Siis onko sulla joku sairaus tai vamma mikä sua estää tekemästä isommilla painoilla?
 
Kyllä toi treenaamisen vaikeuden vähättely kuulostaa niin täysin Dunning-Kruger-efektiltä kuin olla voi. Eli yliarvioidaan oma osaaminen, ei tiedetä mitä ei tiedetä. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole, mutta ei sitä voi vähätelläkään. Tosiasia on kuitenkin se, että suurimmalla osalla treenaajista ei ole mitään käsitystä ohjelmoinnista ja jaksotuksista ja miten niitä tulisi hyödyntää. Hypitään vain ohjelmasta toiseen ja treenataan kovaa, "eihän tämä vaikeaa ole". Nimim: been there done that.

Toinen tosiasia on se, että kun sanon tietäväni jotain ohjelmoinnista ja treenaamisesta, niin tarkoitan todellakin jotain, vaikka tätä on touhuttu vuosikausia. Edelleen kun teen muutoksia ohjelmointiin, niin ne on aina puoliarvauksia. Musta tuntuu ettei tässä ole ikinä valmis ja aina voi oppia uutta. Että niin helppoa se sitten lopulta on.
Hyvä esimerkki vois olla Stan Efferding, varmasti tiesi miten treenata sekä bodausta että voimaa, mutta tiesi myös, että oikea valmentaja voi tietää vielä paljon enemmän.
Ensin lähti Flex Wheelerin talliin tekemään itsestään bodarin ja sitten Mark Bellin talliin hakemaan ennätysYT voimanostossa.

Oisko pystynyt tähän kaikkeen yksin? Ehkä, ehkä ei, mutta tuskin ainakaan niin nopeasti
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom