Selkä sano naps
7. viikko SF:a ohi, ja pari viikkoa selässä vaivannut "puristus" paljastui infernaaliseksi jumiksi, joka on johtanut siihen, että selkäranka ei liiku normaalisti kyykätessä, ja ala-asennossa kaikki paino on ollut 5. ja 6. lantionikaman varassa.
Hoidoksi paljon venyttelyä ja hierontaa, ja sanomattakin selvää, että alaselän rasitusta pitää vähentää. Olen kuitenkin niin rakastunut tähän treenimuotoon, etten millään tohtisi luopua. Siispä KYSYMYS:
säilyykö ohjelman "henki", jos vaihdan kaikki kyykyt etukyykyksi (se kun näyttää vähän paremmalta rangan suhteen), ja teen keskiviikon maven reilusti kevennettynä, ns. selkää avaavana liikkeenä? Lähinnä tässä siis mietityttää se, että kun raskas kyykky on tämän ohjelman ytimessä, niin katoaako pohja jos lykkää siihen etukyykyn, jota en puutteellisen kokemuksen vuoksi pysty tekemään läheskään yhtä kuormittavana kuin takakyykkyä?
Ja ettei kukaan nyt vaan säikähdä, niin myös positiivisempia havaintoja SF:n filosofiasta:
-onhan tämä vain helvetin äijä treenimuoto, ei voi muuta sanoa. kasvattaa niitä kuuluisia perskarvoja.
-kuten moni muukin tässä tredissä maininnut, tuo keskivartaloon potkua aivan uudella tavalla. itse aina kuvitellut, että vatsarutistukset ja mave pitävät rungon kasassa, mutta paskanmarjat - tämä ohjelma antaa aivan uuden merkityksen termille "syvät vatsalihakset". Ja niin hyvin ottanut ainakin meikäläisellä osumaa, että on voinut jättää kokonaan nuo perussabluunassa mainitut vatsat tekemättä, kun on kyykystä jo vatsa niin hapoilla. selänojennuksista puhumattakaan, kyllä kyykky, soutu ja mave pitävät siitä huolen.
-avaa uusia sfäärejä oman kropan tuntemisessa. välillä hirvittää varsinkin perjantain kolmoset, kun taas ollaan nostamassa ennätystä parilla levyllä, ja muutaman kerran on laitettu painoja tankoon "no jos se exceli kerran niin sanoo" -periaatteella. mutta perkele, sitten kun sen uuden ennätyspainon kanssa tullaan sieltä kyykystä ylös, niin kyllä se vaan on hieno fiilis. ja sen jälkeen onkin jo kova hinku päästä maanantaina salille runnomaan se vitonen samalla painolla.
-ota riski, rakastu kyykkyyn; et tule katumaan. vaikka jalat itsellä olleetkin vanhan urheilutaustan puolesta suhteessa vahvat, niin kyykky ei ole aikaisemmin ollut suosikkiliikkeitä, ja monesti tullut korvattua jalkaprässillä. monella tämän ohjelman edellyttämä kolmesti viikossa kyykkääminen saattaa olla (henkinen) kompastuskivi, mutta omasta puolesta täytyy sanoa, että kyykky on noussut itsellä suosikkiliikkeiden joukkoon. ja nyt sitä jo katselee vähän säälien sitä joka salilta löytyvää ylärunkopainoitteista sonnia, joka siirtyy 120 kg penkkisarjasta neiteilemään 100 kg kyykkyä smithissä, kun kuulemma "polvet vähän aristaa".
summa summarum: kiitos S225T tästä tredistä
, voin rehellisesti kertoa "nähneeni valon" tämän treenifilosofian myötä. treeni maistuu, motivaatio on korkealla, ja paluuta aikaisempiin 3-jakoisiin hinkkauksiin ei varmasti ole.
Feikkiedit: niin, ironistahan se on, kyykystä tullut suosikkiliike ja sehän tässä ohjelmassa varmasti äijintä onkin, ja sitten se paskoo selän. mutta se nyt oli ihan oma vika, ei ole tullut pidettyä liikkuvuudesta huolta.