- Liittynyt
- 25.8.2004
- Viestejä
- 548
Joskus aikanaan kun eräs juniori teki maailmanennätyksen penkissä ja voimanostossakin tulostaso siellä 900-1000kg YT niin täällä pakkiksella porukka oli huolissaan siitä miten hän saa naisen itelleen kun on niin pyöreä poika. Oikein käsi sydämellä oltiin huolestuneita. Eli pointtini on että toiset on valmiita tekemään paljon sen eteen että saavuttaa tavotteitaan ja toiset on taas sitten "huolissaan" ja nostelee joka kerta sen 3x10x60 sarjat penkistä hyvässä säbäkunnossa. Aina sitä omaa painoo ei edes kysytä ennen kun haarat aukee Tämmöstäkin kuullut. Tiä sitten..Ja tuosta kehonpainosta, että jos penkkituloksen haluaa maksimoida niin järjetön ylensyönti on ihan ykkösjuttu. Kuinka moni tuohonkaan oon vaan valmis, tekemään tietoisesti lihavan ja epäterveen itsestään, että nostaisi absoluuttisesti maksimaaliset kilot? Jotkut toki on jo luonnostaan/lähtötilanteessa sellaisia, ettei asian eteen varsinaisesti hirveästi vaivaa tarvitse nähdä. Se on vähän sama kuin douppaaminen, että enempi tai vähempi tietoinen terveysriski. Samalla laskee osakkeitaan vastakkaisen sukupuolen silmissä. Mutta jos penkki on se prioriteetti, niin sehän on sitten tehtävä. Itelläkin kokemusta, vaikka en sitten 3,5v sikabulkin jälkeenkään ollut kovin raskas pituisekseni nostajaksi nuorena, mutta +50kg kehonpainoa siinä ajassa teki tehtävänsä. Keskiverrosta kuntoilijan penkistä reippaasti sinne suurempaan päätyyn. Mutta se olotila mikä silloin loppuvaiheessa oli niin en olis koskaan valmis uudestaan vastaavaan. Ja nuorella iällä ehkä elimistö kestää vielä tilapäisesti paremmin tuollaista raiskaamista. Ilman pysyviä terveyshaittoja (insuliiniresistenssi jne). Aika monesti vaan esim. voimavalmennushommissa törmää käsitykseen, ettei laihuuden takia voisi tulla vahvaksi penkkaajaksi. Sen takia haudataan ne haaveet heti alkuunsa. Jos on esim. muutamia vuosia treenannut parikymppinen 180/70 laiheliini joka on jo kohtaloonsa alistunut lihaksen ja voiman suhteen, niin kyllä se tilanne ja kehityskäyrä saattaa aika radikaalisti muuttua kun laitetaan oikeasti syömään vuosikausia yli kulutuksen, toki jos sen mahd terveesti haluaa tehdä niin se pitäisi toteuttaa syklitellen miinusjaksojen kera. Voi kuitenkin vaatia useita kymmeniä kiloja sitä kehonpainoa, ennenkuin penkkipunnertajana alkaa puhjeta kukkaan. Ja toisen mokoman, että alkaa omat rajat lähestyä. Monille vaan se hyvä olo ja on yksilötasolla terveessä painossa ja kehossa pysyttely on loppupeleissä tärkeämpää, mutta potentiaali jää sitten ikuiseksi kysymysmerkiksi.