Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[kaunotar]

Mulla oli tuossa joulua ennen jonnkin näköistä jo päällä olevaa tai ainakin hyvää vauhtia tulevaa ylikuntotilaa. Unettomuutta, koko ajan nuhaisuutta, en muuta ajatellutkaan kuin että koska pääsen treenaan, teenkö vielä yhden treenin perään, meenkö illalla uudelleen et saan maksimaalisen treenin. Meenkö joka päivä ku ei enää ees lihakset tullu kipeiks jne jne jne.. Kunnes sitten lähdettiin jouluksi pohjoseen ja päätin pitää viikon hermolepoa treenistä ja se auttoi. Lääkäriltä sain nukahtamislääkkeet ja sit alkoi taas luistaa. ISO PLUSSA siihen viel se et söin sillon joulua ennen ihan liian vähän. pikkasen yli 1500kcal päivässä ja treenasin 5-8krt viikossa. Ihan hullun hommaa. Joulun jälkeen nostin kaloreita hurjasti, minimi22007pv ja olokin helpottui. Otin treenin jälkeen palauttavan käyttöön ja sen jälkeen alkoi treenikin maistua paremmin. Samoin pakotin itseni pitää hyvällä omalla tunnolla lepopäiviä ja vaan kerran päivässä treenit ;) Jännä homma miten se treeni täytti koko arjen, ainoa mitä ajatteli oli se ja ruoka :wtf:
Nyt lähden taas pakkolepo"lomalle" lappiin viikoksi ja tää viikko on mennyt sairastellessa joten treeniin tulee taas hyvä tauko.

 

[3CPO]

Voisimpa kertoa tilannetietoa 13.3.2008 (13kk nyt sairastamista takana ylikunnon oireitten kynsissä)

Muutettiin avovaimon kanssa vanhasta mökinrähjästä suhteellisen uuteen rivitaloasuntoon ja elättelin jo toiveita jos joku home tai muu olisi aiheuttanut minun oireilua ja se helpottaisi kun pääsee uuteen asuntoon asumaan mutta ei ole helpottanut ei, nyt 3 viikkoa asuttu uudessa asunnossa ja tilanne on ihan samanlainen.

Eli summasummarum oireet:

-Todella väsynyt / vetämätön olo 24/7
-Illalla nukuttaa jo 20 aikaan niin paljon ettei jaksa pysyä pystyssä
-Kaikenlainen fyysinen rasitus saa sydämmen hakkaamaan hulluna, tuntuu ettei jaksa kauppakassia kantaa kotia.
-Verenpaine koholla, syke takoo ympäri vuorokauden korkealla teki mitä tahansa.
-Ruokahalu on suht.heikko
-Kroppa kuihtuu kuihtumistaan, nyt paino pudonnut likemmäs 10kg siitä kun vuosi sitten tämä alkoi. Vuosi sitten pidin L paitoja nyt on S.
-Mieliala heittelee reilusti
-Selviä "flunssaoireita" välillä on päiviä millon on ihan ok olo kun töissä istuksii, välistä taas on päiviä että kolottaa jokapaikkaan ja on todella sairas ja heikko olo.
-ruumiinlämpö koholla noin asteen

Olen käynyt työterveyslääkärillä ja eipä ole osannut auttaa mitenkään, koitin välistä syödä jotain mielialalääkkeitä mutten huomannut mitään apua. Haittavaikutuksia tuli enempi kuin hyötyä. mm todella levottomat unet ja painajaisia.
Nukun yössä 8-9h ja syön 2 ateriaa päivässä ja muutenkin koen eläväni normaalisti, urheilu on vaan myrkkyä. Yritin eräs päivä hölkätä todella rauhallisesti 500m matkaa ja syke nousi arviolta yli 170 jo sillä matkalla ja ei todellakaan tuntunut terveeltä. Verrattuna siihen että vuosi sitten sai juosta 5km enneku syke alkoi nousemaan että sen huomasi.

Olen henkisesti ja fyysisesti täysi raunio, esim. työkavereille ketkä ovat kovia urheilijoita on tätä ihan turha yrittää edes selittää kun ei ne ymmärrä tälläsiä ongelmia.
5v kerkesin kamppailulajeja harrastaa ennen tätä ja nyt kyllä olen melkein jo heittänyt puvun ja vyöt myyntiin koska en usko että tämä koskaan helpottaa tai sille ainaskin tuntuu näin vuoden jälkeen. :(

Terv. Epätoivoinen entinen urheilija.

 

[Moksu]

Voisimpa kertoa tilannetietoa 13.3.2008 (13kk nyt sairastamista takana ylikunnon oireitten kynsissä)

Fuckin' hell... Ei tähän paljoa voi mitään sanoa. En oikein muuta keksi kuin, että elä luovu toivosta. Ainut asia mikä mut piti pahimpina aikoina "hengissä" oli usko siihen, että joku päivä kaikki on paremmin.

Mua ei sinänsä enää paljoa huoleta menetetty urheilu-ura. Onhan sitä saanu reenata tähän asti elämässä vaikka kuin helvetisti. Tuossa yks päivä oli just salilla puhetta, että reenaan nykyään ehkä 3-4x viikossa. Se on aika vähän verrattuna entiseen, mutta nykyään tuntuu paljolta ja ennenkaikkea riittävältä.

 

[Sohveli]

3CPO, oothan käynyt EKG:ssä ja muut mahdolliset testit muutenkin, että on suljettu pois esim. verisuonitaudit ja sydänongelmat? kuulostaa tosi rajulta tuo sun tilanne, ja saat kyllä sympatiat ja tsemppaukset täältä, vaikkei ne nyt ehkä mitään lohduta. Ehdottomasti kannattaa käydä testit läpi ja mieluiten jopa parilla eri lääkärillä että saat mielipiteitä tuohon tilanteeseen.

 

[Sohveli]

niin ja mahdollisten fyysisten syiden lisäksi kannattaa miettiä henkinen puoli. masennus ei välttämättä ole helposti tunnistettava, harvoin itse asiassa on, joten sekin kannattaa ottaa huomioon ja miettiä läpi. pitkään kestänyt huoli omasta terveydestä on tosi rasittavaa henkisesti!

 

[3CPO]

Tosiaan piti mainita että olen sairastanut samaa ongelmaa jo 2 kertaa elämässäni aiemmin, ja aina se on palautunut 2-3kk sairastelun jälkeen normaaliksi ja olen taas päässyt urheilemaan ja paino/kunto alkanut nousemaan. Silloinkin minua tutkittiin sairaalassa muttei mitään löytynyt, ainut havainto oli että verenpaine vähän koholla ja jostain leukosyyteistä ne puhu että se viittais lievään tulehdusreaktioon. Jotenki se oli tekemisissä stressin kanssa koska silloin olin molempina kertoina työttömänä ja kun sain töitä ja alkoi olla tekemistä päivisin kunnolla oireet ja ongelmat lähtivät kuin taikaiskusta. Nytkin huomaan että jos olen esim. kavereitten kanssa menossa ja on kivaa niin en edes huomaa huonoa vointia. Ts. jos on liikaa aikaa ja miettimistä niin olo huonontuu heti, jotenki kokoajan "tunnustelee" omaa oloansa. No lähden ensiviikolla Saksaan 4 päiväksi niin eiköhän siellä taas vähän pääse rentoutumaan

Ja kyllä. olen harkinnut taas lääkärin tutkimuksia työterveyspuolella ensikuussa jos tämä ei ala helpottamaan yhtään kevään myötä.
Jos saisi laajat verikokeet ainaskin ja sydänfilmin otettua, sydänfilmistä tulikin mieleen että sekin minulta on otettu viimekesänä ja täysin normaalilta näytti.

 

[Åsa]

Tässä lainaus ensin Venlalta: "Mielestäni ylikunnon lähestymisen – melko vääjäämättömänkin? – voi huomata siitä, että sitä edeltää jonkinlainen maaninen vaihe. Urheilija jaksaa silloin mitä vain, treenaa paljon ja puhuukin enimmäkseen vain treenaamisesta ja ehkä syömisestä. Tämä on se vaihe, jossa ongelmaan pitäisi jo puuttua."...

Tämä taitaa olla aikalailla totta, ainakin omalla kohdallani oli. Ennen kuin sain ns ylikunnon oireita olin jo kaverille maininnut aikaisemmin (ehkä vuotta aikaisemmin), että oudosti vaihtelee "mania-depressio"-vaihe. Nuo siis lainauksissa kun oikeasti nuo termit tarkoittavat jotain ihan muuta. Mutta siis...olin alkuun aina sellainen "maaninen", treeni luisti, ohjelman vaihtoa suunnittelin, ravitsemus kiinnosti jne...mutta sitten kohta taas...plääh. Ei jaksanut mitään. Nämä jaksot vaihtelivat säännöllisesti.

Sitten opin huomaamaan, että aina kun suunnittelin lisätä tahtia, muutella ruokavaliota tai ohjelmaa rankemmaksi olikin aika höllätä ja rauhoittua.

Kun näitä tekstejä on lukenut niin jokaisella on tietenkin omat taustat ylikuntoon joutumiselle, mutta tuntuu että on yksi yhteinenkin tekijä. Liika tunnollisuus. Vaikka elämä kääntyisi nurin niin treeneihin on mentävä. Tulosta on tultava, eteenpäin mentävä. Kehitystä tapahduttava. Mistään taudista ei malteta parantua kunnolla, itse ylikunnosta ei malteta kuntoutua. Ei levätä kunnolla, vaan tehdään palauttavia/kevyitä viikkoja tai päiviä/venytrellään....Missä on kunnon löhölepo?

Hieman päivitystä omaan tilanteeseeni. Ylikunnon oireista kärsin jo aika päivää sitten, keväällä ja kesällä 2006. Vielä viime kesän kynnyksellä taisin ihmetellä miksei rasitusta enää kestä. Nyt tilanne on ok. Kovaa tai liikaa en missään nimessä treenaa :D Säännöllisesti kuitenkin. Mitään huimia tavoitteita ei ole, kunhan nyt jossain kuosissa pysyy. Ja mitä ruokavalioon tulee....terveellisesti pyrin syömään, mutta en enää jaksa siitä niin hirveästi niuhottaa. Minusta tämänkin auttaa jaksamaan, ainakin omalla kohdallani. Stressihän lisää riskiä ylikunto-oireiluun ja stressi se on turha nipottaminen ruokavaliostakin. Olen oppinut hölläämään tahtia, siitä vähästäkin, silloin kun jotain muutosta arkipäivään tulee, esim. vaikka vain työyksikön muutos.

Eli hyvin on nyt mennyt.

 

[3CPO]

Hienoa kuulla Åsa että olet parantunut, jos et täysin niin kuiteskin sellain että pystyt reenaamaan. Itellä tilanne on ihan yhtä huono kuin aiemminkin, tänään kävin testaamassa sykemittarin kanssa varovaista hölkkää niin tein seuraavia havaintoja:
leposyke 55.
alta 50m hölkkää niin syke oli 120, senjälkeen tasaisesti kohosi kunnes 1.5km kohdalla 175 jolloin lopetin hölkkäämisen kun alkoi tuntua pahalta rinnassa ja hengitys ei oikein kulkenut. ts ahdisti, myös kevyttä huimaamista alkoi ilmetä.

Tein tuota ortostaattista syketestiä työpaikalla, kun istuu toimistotuolissa niin syke on noin 60, kun nousee ylös se heti pomppaa yli 90 ja tuntuu selkeästi kuinka pumppu tykyttää.
Luin juoksija lehdestä hyvän artikkelin ylikunnosta minkä on kirjoittanut urheilulääkäri Arja Uusitalo. Ajattelin käydä hänen vastaanotollaan mehiläisessä myöhemmin tänäkeväänä jos sieltä jotain apuja löytyisi ongelmaan.
Artikkelista lainaus:


Palautuminen ylikuormitustilasta vie urheilijoilta joskus kuukausia tai jopa vuosia, ja joillekin urheilijoille harjoitteluun palaaminen on ollut ylivoimaista. Miksi näin käy, ei tiedetä. Onko kyse psyykkisestä syystä ja pelosta, vai esim. sydän- ja tai luurankolihaksiston muutoksista? Tälläisessä tilanteessa tuskin kukaan epäilee pelkkää väärää harjoittelua.

 

[rintakehä]

en ole varma onko jo tälläista kysymystä kysytty mutta: voiko sanoa että kuinka nopeasti ylikunto voi tulla siitä hetkestä kun ollaan ajettu harjoittelemaan kovempaa kuin normaalisti. voiko 2 viikossa tulla?

 

[Moksu]

en ole varma onko jo tälläista kysymystä kysytty mutta: voiko sanoa että kuinka nopeasti ylikunto voi tulla siitä hetkestä kun ollaan ajettu harjoittelemaan kovempaa kuin normaalisti. voiko 2 viikossa tulla?

2 viikossa onnistuu kyllä ylirasitustilan saamaan aikaiseksi. Se voi olla tarkoituksenmukaista tai vahingossa "saavutettua". Noin nopeaa kehkeytynyt ylirasitustila pitäisi mennä kyllä myös nopeasti ohitse kevyemmän harjoittelun myötä.

 

[rintakehä]

2 viikossa onnistuu kyllä ylirasitustilan saamaan aikaiseksi. Se voi olla tarkoituksenmukaista tai vahingossa "saavutettua". Noin nopeaa kehkeytynyt ylirasitustila pitäisi mennä kyllä myös nopeasti ohitse kevyemmän harjoittelun myötä.

asia selvä. ittellä vähän voimat loppu kokoajan vaikka taukoa pitänyt

 

[great_silence]

Mitä mieltä olette kuinka paljon mieliala ja sosiaaliset, taloudelliset, psykologiset sekä persoonallisuuden stressitekijät ym. korvien välin ilmiöt voivat vaikuttaa ylirasitus/ylikuntotilojen syntyyn ja niiden pitkittymiseen silloinkin kun treeni ei edes ole mitään kilpaurheilutasoa tai muuten mitään perinteisestä, omaksi iloksi tehtävästä kuntosaliharjoittelusta poikkeavaa. Oletuksena, että treeni, lepo tai ravinto ei olisi yksinomaan mikään syy tai, että niissä olisi mitään sellasia puutteita, että ongelmia pitäisi ilmetä.

Omassa treenihistoriassani olen kamppaillut erinäisten ylirasitustilojen kanssa useasti ja aina sillä oletuksella, että vika löytyisi suoranaisesti joko treeniohjelmasta/levosta tai muusta ensikädessä loogisesta muuttujasta mutta sitten huomasin isompaa kokonaisuutta tarkasteltuani, että erinäisten sosiaalisten, psykologisten ja persoonallisuuden stressitekijöiden ja ilmiöiden lisääntyessä, hyvien treenijaksojen osuus on samassa suhteessa vähentynyt entisestään ja nykyisellään tuntuu, että hyvä jos muutaman viikon pystyy treenaaman kunnes suorituskyky ottaa nokkiinsa.

Olin tuossa vuoden alkupuolella noin 1,5kk kokonaan treenaamattakin aloittaakseni kokonaan puhtaalta pöydältä mutta eipä tuosta loppupeleissä tuntunut kovinkaan paljon hyötyä olevan. Voisi kuvitella, että jos syyt olisivat puhtaasti treenipohjaiset tuollainen vähintäänkin olisi nollannut tilanteen mutta ei. Muutenkin treeni, ravinto ja lepo pitäisi olla kauttaaltaan hallussa ja hyvinkin maltilla tehtyä kevynnyksineen kaikkineen koska tosiaan tuota takkuamista on ollut ennen ja sen mukaan olen joutunut varmistamaan, että nämä perussektorit eivät ole missään nimessä puutteelliset. Ainoa todellinen muuttuja sen sijaan on ollut mainitsemani henkimaailman jutut, mutta tosiaan mitä mieltä olet ko. seikkojen osuudesta ja löytyykö kenties henk.koht kokemuksia?

Toisin sanoen, voiko treeni, josta palautuisi ns. normaalitilanteessa muitta mutkitta, muuttua pelkästään henkisten ongelmien myötä ylitsepääsemättömäksi ja jopa niin, että pitkähkön treenitauon jälleen, huolimatta, että keho näennäisesti olisi palautunut kaikesta, alkaisi treenin jälleen käynnistyessä pistämään jarruja kehiin ilman, että treenaaja olisi suoranaisesti kerinnyt ylirasittamaan itsensä puhtaan treenin kautta.

 

[3CPO]

Mitä mieltä olette kuinka paljon mieliala ja sosiaaliset, taloudelliset, psykologiset sekä persoonallisuuden stressitekijät ym. korvien välin ilmiöt voivat vaikuttaa ylirasitus/ylikuntotilojen syntyyn ja niiden pitkittymiseen silloinkin kun treeni ei edes ole mitään kilpaurheilutasoa tai muuten mitään perinteisestä, omaksi iloksi tehtävästä kuntosaliharjoittelusta poikkeavaa. Oletuksena, että treeni, lepo tai ravinto ei olisi yksinomaan mikään syy tai, että niissä olisi mitään sellasia puutteita, että ongelmia pitäisi ilmetä.

Omassa treenihistoriassani olen kamppaillut erinäisten ylirasitustilojen kanssa useasti ja aina sillä oletuksella, että vika löytyisi suoranaisesti joko treeniohjelmasta/levosta tai muusta ensikädessä loogisesta muuttujasta mutta sitten huomasin isompaa kokonaisuutta tarkasteltuani, että erinäisten sosiaalisten, psykologisten ja persoonallisuuden stressitekijöiden ja ilmiöiden lisääntyessä, hyvien treenijaksojen osuus on samassa suhteessa vähentynyt entisestään ja nykyisellään tuntuu, että hyvä jos muutaman viikon pystyy treenaaman kunnes suorituskyky ottaa nokkiinsa.

Olin tuossa vuoden alkupuolella noin 1,5kk kokonaan treenaamattakin aloittaakseni kokonaan puhtaalta pöydältä mutta eipä tuosta loppupeleissä tuntunut kovinkaan paljon hyötyä olevan. Voisi kuvitella, että jos syyt olisivat puhtaasti treenipohjaiset tuollainen vähintäänkin olisi nollannut tilanteen mutta ei. Muutenkin treeni, ravinto ja lepo pitäisi olla kauttaaltaan hallussa ja hyvinkin maltilla tehtyä kevynnyksineen kaikkineen koska tosiaan tuota takkuamista on ollut ennen ja sen mukaan olen joutunut varmistamaan, että nämä perussektorit eivät ole missään nimessä puutteelliset. Ainoa todellinen muuttuja sen sijaan on ollut mainitsemani henkimaailman jutut, mutta tosiaan mitä mieltä olet ko. seikkojen osuudesta ja löytyykö kenties henk.koht kokemuksia?

Toisin sanoen, voiko treeni, josta palautuisi ns. normaalitilanteessa muitta mutkitta, muuttua pelkästään henkisten ongelmien myötä ylitsepääsemättömäksi ja jopa niin, että pitkähkön treenitauon jälleen, huolimatta, että keho näennäisesti olisi palautunut kaikesta, alkaisi treenin jälleen käynnistyessä pistämään jarruja kehiin ilman, että treenaaja olisi suoranaisesti kerinnyt ylirasittamaan itsensä puhtaan treenin kautta.

Voisin esittää omia kokemuksia myös tähän.

Olen kolme kertaa ollut tälläisessä tilanteessa että urheilusuoritusta vastaan elimistö taistelee, ts. paha ylikuntotila.
2 ensimmäistä kertaa selvisin säikähdyksellä, 3kk jaksoja molemmat ja sitten vaan huomasin että voimat ovat tulleet takaisin, silloinkin nämä sairastelut alkoivat kovemmista stresseistä ja henkisistä vaikeuksista yhdistettyinä erittäin kovaan aktiiviurheiluun.

Tällähetkellä ollut yli vuoden viimeisin. Olen myös epäillyt näitä "henkisiä" juttuja, viimeisin ylikuntojaksohan alkoi minulla siitä kun kuulin että joudun todennäköisesti olkapääleikkaukseen (siis kevät 2007) ja olin uudessa virassani koeajalla. Mietin tätä koko iltapäivän ja illan ja oli todella vaikea ja stressaantunut olo, päästin ehkä stressin ja pelon ottamaan todella vahvat ohjat sinä iltana. No aamulla heräsin normaalisti ja huomasin että sydän tykyttää ja on todella heikko & kipeä olo.. Mittasin lämpöjä, 37.5 c
Sillon arvasin jo melkein suorilta käsin mitä oli tapahtunut aiemmista kokemuksista viisastuneina.
Nyt olen yrittänyt olla täysin liikkumatta monta kuukautta, unohtaa koko asian sekä elämäntilannekin on hyvin vakaa.
Mutta ei helpoita ei. Edelleen jos vähänkin tekee jotain fyysistä syke ryntää ihan tolkuttomasti, verenpaine koholla ja leposyke korkealla.

Hyvä esimerkki on jos lähtee vaikka itsekseen lyhyelle kävelylenkille, ei osaa rentoutua yhtään vaan kokoajan alitajuisesti seuraa oman kehonsa toimintaa, ja huomaa kohta kun henkeä ahdistaa ja sydän takoo. Olen myös varmistanut sykemittarilla tätä sydämen lyöntinopeutta että kuvittelenko vai mistä on oikein kyse.

t 3CPO / epätoivoinen paranemisensa suhteen.

 

[Viiwi]

Terve taas!

Valitin täällä pari kuukautta sitten, kun lääkäri ei ottanut mua tosissaan. No, painostin sitä vielä lisää ja hän lopulta suostui kirjoittamaan lähetteen TYKS:iin tarkempiin tutkimuksiin ja sisätautien erikoislääkärille. Nyt olen kymmeniä verikokeita viisaampi ja monissa erilaisissa keuhko- ym. kokeissa käynyt. Diagnoosina on kilpirausen vajaatoiminta. Lievä vajaatoiminta näkyi jo aiemmissa verikokeissa, mutta nyt tehtiin myös TRH-koe, jossa asia vahvistui. Aloitin tänään lääkityksen ja ensimmäinen kontrolli on toukokuun lopulla.

Ainoa selvitettävä asia on lämpöily, joka ei tuohon vajaatoiminnan oireistoon kuulu. Pidänkin lääkärin määräyksestä taukoa liikunnasta toukokuun loppuun, ja katsotaan laskisiko se lämpö kuitenkin. Mähän pidin tauon jo tuolla syksyllä, mutta kun kaikki lääkärit sanoivat, että saan liikkua ihan vapaasti niin sitten liikuin. Ehkä taukoa ei tullutkaan siis tarpeeksi enkä ehtinyt palautua täysin silloin syksyllä.

Nyt on hyvä ja helpottonut olo, kun tiedän, mikä mua vaivaa. Toivottavasti lääkitys auttaa, ja jaksan taas joskus olla iloinen ja pirteä itseni ja mennä välillä ihmisten ilmoillekin. Nyt ei paljon ärsytä edes treenitauko, kunhan vaan saan itseni kuntoon.

 

[Insert]

Rupesin ajattelemaan, että rasitanko itseäni liikaa, käyn 4 kertaa viikossa puntilla(treeni kovatehoista) lisäksi käyn 2 kertaa viikossa lenkillä ja nyt ajattelin lisätä vielä yhden uintipäivän itselleni, jolloin harrastaisin liikuntaa 7 päivänä viikossa, eli onko liikaa? onko ylikunnon pelko olemassa? aikaisempaa treenitaustaa salilla on noin 1,5 vuotta.

 

[m!nna]

ylikunnosta

Hei,

Piti liittyä tänne palstalle tämän ylikuntokeskustelun takia. Olen kestävyysjuoksija ja itselläni on ollut nyt helmikuusta lähtien hermostollinen ylikunto, joka tuli ulkomaanleirin ja –kisan jälkeen. Kunto romahti täysin ja leposyke nousi 40:stä 65 paikkeille ja ortostaattinen syke-erotus on 30-40 kun normaalisti se on minulla 15. Helmikuusta asti on normaali harjoittelu jäänyt pois ja täyttä lepoakin on pidetty n. 1,5kk. Välillä leposyke laski jo 48:aan, mutta viikon hölkkäilyn jälkeen palasi tiukasti 60 paikkeille.

Korkean sykkeen lisäksi on hormonaaliset häiriöt mukana kuvioissa, sydämen tykytykset, lievä lämpöily (maha aina tulikuuma) ja hieman katkonainen uni, mutta ei mitään muita ns. tyypillisen ylikunnon oireita. Vaikka oireet on periaatteessa vähäiset, niin tila on masentava, kun ei tiedä mitä tekisi palautumisen edistämiseksi ja milloin palautuu. Psyykkeellä on varmasti merkittävä osa palautumisessa, mutta hankalahan sitä on olla stressaamatta, kun masentaa liikkumattomuus ja kesällä väliin jäävät kisat. Hölkkäkokeilut olen jättänyt toistaiseksi, koska syke ampuu heti korkealle.

Mielenkiinnolla olen teidän muiden tarinoita lueskellut. On näköjään muitakin, jotka samasta ongelmasta kärsii :( Viiwi, hyvä että sinulla asiat parempaan päin. 3CPO, olen kanssasi samaa mieltä että ylirasitus on sekä fyysisten että psyykkisten tekijöiden summa, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

t. yksi epätoivoinen lisää

 

[Moksu]

Mitä mieltä olette kuinka paljon mieliala ja sosiaaliset, taloudelliset, psykologiset sekä persoonallisuuden stressitekijät ym. korvien välin ilmiöt voivat vaikuttaa ylirasitus/ylikuntotilojen syntyyn ja niiden pitkittymiseen silloinkin kun treeni ei edes ole mitään kilpaurheilutasoa tai muuten mitään perinteisestä, omaksi iloksi tehtävästä kuntosaliharjoittelusta poikkeavaa.

Ihminen on psykofyysinen (vai mikä se hieno psykologian sana olikaan) kokonaisuus. Muutkin elämän stressitekijät vaikuttavat urheiluun ja myös toisinpäin. Vaikka liikuntaa ajatellaankin stressin purkajana ja auttajana niin kyllähän stressi vaikuttaa kroppaankin rasittavasti ja jos kovalla liikunnalla sitä rasitetaan vielä enemmän niin kyllähän ne pinoutuvat. Pidemmän päälle siitä kehkeytyy hieno burnout.

Rupesin ajattelemaan, että rasitanko itseäni liikaa, käyn 4 kertaa viikossa puntilla(treeni kovatehoista) lisäksi käyn 2 kertaa viikossa lenkillä ja nyt ajattelin lisätä vielä yhden uintipäivän itselleni, jolloin harrastaisin liikuntaa 7 päivänä viikossa, eli onko liikaa? onko ylikunnon pelko olemassa? aikaisempaa treenitaustaa salilla on noin 1,5 vuotta.

Ainahan ylikunnon pelko voi olla. Nuo on yksilöstä ja henkilön kapasiteetistä riippuvia asioita. Ihminen voi treenata vaikka kolme kertaa päivässä, joka päivä, ja kehittyä, mutta siihen tarvitaan hyvä peruskuntopohja ja oikein laadittu treeniohjelma.

Voihan määrää ajatellen hieman yrittää miettiä, tuleeko ylirasitusta, mutta loppujen lopuksi se ei kerro yhtään mitään.

Korkean sykkeen lisäksi on hormonaaliset häiriöt mukana kuvioissa, sydämen tykytykset, lievä lämpöily (maha aina tulikuuma) ja hieman katkonainen uni, mutta ei mitään muita ns. tyypillisen ylikunnon oireita. Vaikka oireet on periaatteessa vähäiset, niin tila on masentava, kun ei tiedä mitä tekisi palautumisen edistämiseksi ja milloin palautuu. Psyykkeellä on varmasti merkittävä osa palautumisessa, mutta hankalahan sitä on olla stressaamatta, kun masentaa liikkumattomuus ja kesällä väliin jäävät kisat.

Kisoja tulee ja menee jatkuvasti. Nyt sulla on hieno mahdollisuus itsesi kehittämiseen henkisellä puolella, eli lakkaat välittämästä kilpaurheilullisesta suorittamisesta, kun sitä et kertakaikkiaan nyt pysty tekemään.

Ylirasitus on suorastaan rasittava tila. Ei siinä auta kuin keksiä muuta tekemistä siksi aikaa elämäänsä, ettei se lajiharjoittelun puute ala liikaa tympimään.

Tuntuu vaan, että omalla kohdalla tuo ylirasitus alkaa olla enemmän henkisen puolen juttu, koska pystyn tekemään suorastaan mielellään kaikkea muuta harjoittelua, kuin sitä varsinaista vanhaa lajiharjoittelua. Se tuo liikaa kaiketi muistoja mieleen sekä tekee olon haikeaksi ja ehkä tuon henkisen "kärsimyksen" takia lajiharjoittelu tuntuu niin raskaalta ja vaikealta.

 

[3CPO]

Lukekaapa ajatuksella

http://www.fshs.fi/download.asp?id=...I;1684;{95F513E3-945B-440E-85D6-F5F685F3580E}

 

[FatalE]

Kuinka pitkään kannattaa pitää taukoa, jos on melko lievä "ylikunto"? Ajattelin pitää 4 päivää + keventää saliohjelmaa.. Pidin viikon tauon kunnes alotin taas salilla käymisen, mutta 3-viikossa ylikunto :/ käyn salilla 4x viikossa 1-jakosella.. Eli mitä luultavammin ei ylikuntoa vaan liian raskas reenaus tai sitten vaan lievä ylikunto vai miten on? Painot tippuu eikä oikein jaksa, väsyttää, heikko olo ja ei oikein palaudu.

 

[Moksu]

Kuinka pitkään kannattaa pitää taukoa, jos on melko lievä "ylikunto"? Ajattelin pitää 4 päivää + keventää saliohjelmaa.. Pidin viikon tauon kunnes alotin taas salilla käymisen, mutta 3-viikossa ylikunto :/ käyn salilla 4x viikossa 1-jakosella.. Eli mitä luultavammin ei ylikuntoa vaan liian raskas reenaus tai sitten vaan lievä ylikunto vai miten on? Painot tippuu eikä oikein jaksa, väsyttää, heikko olo ja ei oikein palaudu.

Ei ole mitään tiettyä aikajaksoa, mitä sanoa. Kroppa kertoo millon on taas voimissaan, vaikkakin sitä on hieman hankala tulkita. Lähde vaikka parista viikosta liikkeelle.