Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[Jan-81]

Ensinnäkin kiitokset JoniK:lle liian vähälle huomiolle jääneen asian nostamisesta esille ja kaikille muillekin kokemuksiaan jakaneille. Taisi olla juuri tämä ketju, joka herätti itseni...

Olin jo viime syksyn alkupuolelta asti kärsinyt sairastelusta ja yleisestä "tehottomuudesta". Motivaatio reenata oli kova, mutta ei siitä oikein mitään tullut kun koko ajan oli pientä tukkoisuutta ja tuntui, että kroppa oli väsynyt. Pidin kyllä muutaman päivän taukoja, jolloin olo helpottui hieman ja pääsi urheilemaan, mutta sama huono olo tuli takaisin hyvin nopeasti. Ongelmaa eivät helpottaneet yhtään opiskeluun liittyvät paineet.

Olihan se näin jälkeenpäin erittäin tyhmää rääkätä itseään, kun aina ennen reenejä sai arpoa jaksaako sinne mennä vai ei. Mutta toisaalta kun on harrastanut erilaista liikuntaa säännöllisesti noin 18 vuoden ajan niin vaikeaa sitä on pitää yhtäkkiä parin viikon taukoa.

Pahimmillaan tilanne taisi olla viime maaliskuussa. Ruoka ei oikein maittanut ja 8 tunnin työpäivän jälkeen oli aivan poikki, vaikka istumatyötä teenkin. Viikonloppuisin ei jaksanut lähteä mihinkään vaikka kaverit houkutteli, onneksi tyttöystävä ymmärsi tilanteen aika hyvin. En varmaan mitenkään hyvää seuraa ollut kun koko ajan väsytti ja omaatuntoa kolkutti reenamattomuus. Muutenkin oireet oli aikalailla samanlaiset kuin muilla tähän threadiin kirjoittaneilla. Tein vielä sen virheen, että söin normaalia vähemmän, koska ajattelin etten tarvitse yhtä paljon kaloreita kun en liikukaan. Nyt oon yrittänyt syödä niin paljon kuin mahdollista, eikä paino kuitenkaan ole noussut kuin 85->89.

Nyt menee jo hieman paremmin, eli töissä jaksaa olla melko tarmokkaana koko päivän, ruoka maistuu ja muutenkin jaksaa tehdä jo vähän ylimääräistä. Reeneihin ei ole vielä asiaa kuitenkaan. Tein viime viikolla pari hyvin kevyttä punttireeniä, sisältäen muun muassa kyykkyä 20 kilolla sekä tällä viikolla juoksin hiljakseen noin 2,5 km:n lenkin, minkä jälkeen on ollut jälleen hieman ylirasittunut olo. Pitää siis odottaa muutama viikko ja yrittää uudestaan sen jälkeen.

Tsemppiä vaan kaikille kohtalotovereille ja neuvona voisin sanoa, että kannattaa etsiä jotain korvaavaa puuhaa reenin vastapainoksi. Itsellä ei ennen ollut juuri muuta kuin koulua, reeniä ja lepoa, niin nyt oon jopa käynyt pikinikillä ja puuhaillut mökillä kaikkea mikä ennen tuntui ajan- ja energian haaskaukselta;)

 

[Moksu]

Jan-81:llä ollu kyllä tutut oireet. Mut kyllä se sieltä. Ite tuossa mietin päivä päivältä yhä enemmän sitä kuinka mukavaa on, kun ei vaan yksinkertaisesti tarvi tehdä mitään.

Treenihän nykyään kulkee aika hyvin. Siis tää punttihomma, lajihommiin palaaminen ei oikein houkuta tällä hetkellä. Ei oo enää sitä kipinää eikä se edes haittaa. Alkanu nauttimaan nuista yksinkertasista asioista, kuten piknikeistä, illanvietosta kavereiden kesken, leffaillasta, kaupungilla istuskelusta ja auringossa paistattelusta sekä ihmisten kattelusta. Niistä jutuista joita kaikki tekee.

Treenikin on erilaista. Ei oo pakko mennä jos ei siltä tunnu ja jos tulee jotain muuta tielle et reenit siirtyy niin sekään ei haittaa. Ehkä sen takia se treeni nyt kulkeekin ihan mukavasti ja kaikista parasta siinä on, että se on oikeesti mukavaa.

On niin siistiä vaan olla.

 

[Viiwi]

Tuli muuten mieleeni, että viittaako outo sykkeen alhaisuus myös jonkinlaiseen häiriötilaan? Eli vaikka "normaalisti" ylikunnossa sykkeen pitäisi nousta liian korkealle niin, mistä sitten kertoo sykkeen pysyminen melko matalalla (alle 140) kovasta kirityksestä ja spurteista huolimatta?

 

[Moksu]

Tuli muuten mieleeni, että viittaako outo sykkeen alhaisuus myös jonkinlaiseen häiriötilaan? Eli vaikka "normaalisti" ylikunnossa sykkeen pitäisi nousta liian korkealle niin, mistä sitten kertoo sykkeen pysyminen melko matalalla (alle 140) kovasta kirityksestä ja spurteista huolimatta?

Viittaa. Tuokin taas niitä ylikunnon mukavasti määriteltyjä oireita: syke on joko liian matala tai liian korkea suoritukseen nähden.

 

[3CPO]

Lisätäämpä taas omia huomioita.
Eilen kävin salilla touhuumassa, tein vatsoja ja selkää ja jalkoja, oisinkohan tehnyt dippitelineessä sen 40 vatsaa käsien varassa niin pumppu takoo hulluna ja piti oikein pysähtyä huilaamaan.. ei terve.
Eilenillalla tuli oikein mietiskeltyä tilannetta, tuntuu että kessi kasvaa jatkuvasti kun ei pääse lenkille, pitäs syödä kuiteskin monipuolisesti ja paljon = lihottaa entisestään, tulee tosi ahdistava olo kun ei voi tehdä asialle mitään.

Tuosta sykkeen noususta, itsellä nousee juuri esm kävellessä jotenki epänormaalin ylös, ja alkaa oikein puuskuttaa. ihan kun juostessa vaikken rehki laisinkaan.. niinku aiemmi kirjottelin niin tollanen 5km kävely vetää ihan voimat pois ja tosi ilkee olo tulee.

 

[Moksu]

3CPO, tuo lihomisen pelko oli itelläkin, mut ei sitä ihan järkyttäviä määriä liho kun ei lado sitä herkkusaastaa suuhunsa. Mä makasin sen pari kuukautta sohvalla, olo oli kyl sen mukanen, mut en kuitenkaan paljoa lihonu, kun en onneks alkanu "syömään suruuni".

Se ruokakin auttaa siihen palautumiseen joten en huolehtis pätkääkään jostain lihomisesta. Tuleeko sulle hyvä mieli liikunnasta? Jos tulee niin tee lepposasti sitä. Jos ei niin elä tee. Ei oikein hyvältä kuulosta tuo sun tilanne niin toivon ettet sitä pahemmaksi tee. Jos keksit jotain muuta tekemistä jolla saat mielen pois liikunnasta ja kaikkeen siihen liittyvästä niin sellainen aktiviteetti vois auttaa myös.

 

[Waltari]

Olen vuosien varrella huomannut olevani lievässä ylirasituksessa kun aamun leposyke on ~57 eikä se normaali ~47. Ehkä kuulostaa ihan normaalilta vaihtelulta, mutta väitän ettei se omalla kohdallani sitä ole. Sillä kun on kova treenijakso jatkunut muutaman viikon ja kalorit ovat pikemminkin miinuksella kuin plussalla, niin seuraavaa tapahtuu-> Aamusyke se ~57. Koko päivän pumppu hakkaa normaalia voimakkaammin ja syke hieman koholla. Treeni ei maistu vaikka olo olisikin riittävän energinen. Ja tärkein indikaattori on se että unta en saa sitten kirveelläkään. Unilääkkeetkään ei auta.

Se mikä auttaa on parin päivän lepo ja hyvän ja runsaan ravinnon nauttiminen. Myös yhtä tärkeää on löhöily ja ajatuksien saaminen pois treeneistä. Kaikki mitä Jonikin on tässä maininnut.

Sitten on taas parissa päivässä yhtä vuorenvarmasti aamusyke 47 ja uni maistuu kuin possulle. Treenit kulkee ja minkään en anna mennä treenien edelle. Näin on siis mulle käynyt niin monta kertaa vuosien saatossa, että vaikka tieteelliset faktat ei tätä tukisikaan niin silti tiedän kroppani näin toimivan. Tämän olen itsestäni oppinut vuosien saatossa ja kuukauksien unettomuuksien ja paskavaiheiden kautta. Lääkäritkin sanoivat päässäni olevan vikaa kun en nuku suurillakaan lääkeannoksilla. Pieni muutos treeneissä olisi hoitanut asian. Vielä lopuksi, katson siis itselläni olleen LIEVÄ ylirasitustila. Mistään kuukausia kestävistä palautumisista ei ole kokemusta. Uskaltakaa levätä. Keventäkää harjoittelua kovan ulkoisen stressi kohdatessa (työ/ihmissuhdehuolet).

 

[Åsa]

Katotaan nyt miten tämä kirjoittaminen tänne onnistuu...en ole aikaisemmin tälläisille sivuille kirjoitellut. Olen jo pidemmän aikaa lueskellut pakkotoiston sivuja ja etenkin kaikkea ylikuntoon liittyvää ja nyt rohkenin itsekin tänne kokemuksistani kirjoittaa.

Aika paljon samoja kokemuksia on minullakin kuin teillä ja varmaan toistan tässä samoja juttuja....Itse en ole mikään kisailija vaan ihan tämmöinen tavan tallukka jota joskus kuntoilukärpänen puri. Innostuin liikunnasta syksyllä 2004 ja liityi jäseneksi paikalliselle salille. Hyvin lähti menemään, vaikka en mitään tavoitteellista haban kasvatusta harrastanutkaan. Vuoden 2005 vaihteessa muutin sitten ruokailu tottumuksiani, toisaalta hyvään suuntaan, mutta aivan väärällä tavalla....Noudatin siis vähän soveltaen Painonvartioiden pistehörhöilyä. Painonkin sain siinä ilokseni putoamaan.

Syksyllä sitten (2005) oli kaikennäköistä hässäkkää muussa elämässä, liikuin säännölisesti (punttia ja aerobicia+ hyötyliikuntaa). Samoihin aikoihin alkoi myös muiden havaitsema lämpöily iltapäivisin (+37) ja aina kun tämä lämpöpiikki tuli olin aivan kauhean väsähtänyt, samallalailla kuin silloin kun tullaan kipeäksi johonkin flunssaan. Seuraavana päivänä ok. Mitään pulsseja en seuraillut, mutta joskus jo pelkkä kävely sai hengästymään.

Siis suunnitteilla oli kaverin polttarit ja häät, oma muutto, sekaan matkustelua (kotimaassa) ja yllättäin työyksikön vaihto, joka ei missään nimessä ollut mielekäs juttu + muutama muu isompi huoli. Lisäksi tein siis melko raskasta kolmivuorotyötä. Pahimman härdellin aikaan en ehtinyt salille/jumppiin, josta tietenkin kärsin huonoa omaatuntoa. Kun nämä muut jutut alkoi olla ohitse ja vihdoinkin pääsin keskittymään omiin liikuntaharrastuksiini alkoi unettomuus. Ihmettelin tietysti et mistä se nyt voi johtua kun kaikki stressi on ohi, mutta nyt jälkeenpäin olen tajunnut että sittenhän ne oireilut vasta alkaa.

Kärsin siis unettomuudesta, yöllä hikoilin kuin pieni sika, päivällä palelin. Nälkä oli jatkuva ja yhtenä yönäkin olisin voinut syödä koko ajan. Samaan aikaan suunnittelin kuntoiluohjelmaa ja sitä miten panen ruokailuni "remonttiin". Kokeilin uusia juttujakin mm. spinningiä, mikä taas sai meikäläisen niiiiiiiiiiin ylikierroksille. Unilääkkeetkään ei auttaneet ja olisin voinut lähteä yöllä vaikka lenkille! Lisäksi alkutalven minua oli vaivanneet ns. "mania-depressiojaksot". Välistä tuntui kuinka maanisena sain paljon aikaan; liikuin ja tuntui et on elämänsä kunnossa, sitten kohta taas kuoleman väsynyt.

Ongelmat alkoi helmikuussa ja huhtikuussa pidin totaali levon liikunnasta, mutta kaiken kaikkiaan unettomuus ja ylikierrokset jatkuivat elokuuhun asti jolloin päätin rauhoittaa elämäni ja hyväksyä sen että jos ei saa nukuttua, on väsynyt eikä jaksa suorittaa niin paljoa. Väsyneenä ei pidä mennä salille tai minnekään muualle hötkyilee, koska rinki on valmis.

Kokoajan luulin liikkuvani kolme (-neljä) kertaa viikossa. Sen verran kävin siis kuntosalilla. Sitten kun aloin tarkastelemaan merkintöjäni tarkemmin niin tulihan noita liikunta kertoja enemmänkin. Omalla kohdallani tärkein havainto oli se, että en omista autoa. Eli joka kerta kun menen salille (yleinen nimitys; saattaa olla siis jumppa tms.) menen joko pyörällä tai kävellen. Talvella kävelen. Liikunta suorituksen kesto on näin ollen 60-75 min sali/tms + kävelyä noin 40-45min eli 1h40 min- 2h kerrallaan ja tämä 3(-4) x viikossa. Sen lisäksi tein kävelylenkkejä muutaman viikossa kestoiltaan 1-1.5h. Jos lähdin shoppailee saattoi siinä hurahtaa 2-4h ja sehän on kävelyä sekin. Kävelen myös töihin (lyhyt matka), kauppaan ja raahaan kauppakassit, kampaajalle, asioille ylipäänsä joka paikkaan minne tahdon mennä on käytettävä hevosvoimaa. Töissä kävelen....nostan ja siirrän painavia potilaita, jotka harvemmin pystyvät itse auttamaan tai ovat vaan haitaksi jos auttavat. En ole mikään iso ihminen. Lisäksi henkinen kuormitus.

Huoh...ja silloin kun oireet oli pahimmillaan en tuota syy-listaa tajunnut! Mainittakoon vielä se, että vapaapäiviä voi joskus olla vain yksi ja vapaa-ajallahan joutuu tekemään myös kotihommia eikä se ole aina vaan pelkkää lepoa. Joskus kun ähdin töihin klo 6:30, olin kotona illalla klo 18. Olin siis ollut töissä, salilla ja kaupan kautta kotiin. Sitten vielä ruuanteko jne. Ei montaa tuntia löhöilyä jäänyt.

No, tässä mun juttu. Ei tainnut tulla mitään uutta. Mutta kuten tuolla jotkut muutkin on sanoneet niin tuon jälkeen en ole oikein rasitusta kestänyt. Treeni (jos sitä siksi voin sanoa) takkuilee koko ajan. Ajoittain menee hyvin, mutta nyt taas tänä keväänä ei oikein vauhtiin meinaa päästä. Aina jokin este. Pukkaa flunssaa ja väsymystä, tukkoista oloa. Tai sitten on muita kiireitä ja kun ne hellittää ja aijon ryhtyä "tosi hommiin" iskee joku pöpö. Turhauttavaa. En pelkää taukoa ja lepoa, mutta hellitän nykyään silloin kun muu elämä kutsuu ja sitten ottaa päähän kun tauon jälkeen joutuu taas pitää taukoa....

Vielä vähän...eikä yhtään auta kun lukee noita punttimimmien "miten treenaat"-juttuja...Tajuan, että siellä on kunnon kisailijoita/harrastelijoita eikä tappotahti ole pidemmän päälle kannatavaa, mutta kun "se" (en osaa nimetä sitä) mieli on päällä niin kaikki tuntuu surkealta.

Jatkuu myöhemmin. Annetaan muillekin suunvuoroa...

 

[Jan-81]

Mutta kuten tuolla jotkut muutkin on sanoneet niin tuon jälkeen en ole oikein rasitusta kestänyt. Treeni (jos sitä siksi voin sanoa) takkuilee koko ajan. Ajoittain menee hyvin, mutta nyt taas tänä keväänä ei oikein vauhtiin meinaa päästä. Aina jokin este. Pukkaa flunssaa ja väsymystä, tukkoista oloa. Tai sitten on muita kiireitä ja kun ne hellittää ja aijon ryhtyä "tosi hommiin" iskee joku pöpö.

Oireesi kuulostavat juuri siltä, että kannattaa pitää pidempi tauko. Tuollainen sairastelukierre tuskin menee itsestään ohi, joten suosittelisin vähintään kuukauden taukoa ja sen jälkeen liikunnan aloittamista esimerkiksi kevyillä kävelylenkeillä. Jos niistä seuraa sairastelua, tulisi lepojaksoa jatkaa. On myös tärkeää syödä terveellisesti, varsinkin kun teet raskasta työtä.

Nämä siis vain omia mietteitä... joka tapauksessa toivotaan, että pääset taas kuntoon!

 

[Reinari]

Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta viisaampaa on kysyä kuin olla kysymättä. Vastausta en ole löytänyt pakkotoisto foorumeilta eli kuuluuko pieni kuumeilu (+-37 astetta) ylikunnon oireisiin?

 

[Fättis]

Trulli, lämmön nousu voi olla merkki ylikunnostakin, mutta voisiko kyseessä olla jokin tulehdus joka ärsyttää?

 

[3CPO]

Saattaa olla tyhmä kysymys, mutta viisaampaa on kysyä kuin olla kysymättä. Vastausta en ole löytänyt pakkotoisto foorumeilta eli kuuluuko pieni kuumeilu (+-37 astetta) ylikunnon oireisiin?

Itsellä pyörii ylikunto päällä, tai on ollut jo helmikuusta lähtien ja lämmöt heittelevät 36.5-37.2 noin, normaalilämpö mulla 36.2

Minulla siis ainaskin ylikunto tekee tälläistä, toki kannattaa selvittää lääkärinkanssa ettei ole muuta tulehdusta tms mikä aiheuttaisi.

 

[Reinari]

Juu, mulla on nyt oisko yli kuukauden ollut tollasta pientä kuumetta, ei tosin jokapäivä. Korkeimmillaan lämpö on noussut 37.5 asteeseen ja heitellytkin päivittäin miten sattuu. Toissapäivänä nousi illalla kuume 9-10 aikaan 37 asteeseen ja 12 aikaan se oli jo laskenut 36:n. Lääkäriin siis mentävä lähiaikoina jos ei ohi mene.

 

[Moksu]

Siitä uudestaan aloittamisesta vähän. Åsalle ja miksei muillekin vinkiksi.

Mä aloin käymään sillon salilla. Se oli juttu josta tykkäsin, mun mielestä siinä liikuntaan-paluu-vaiheessa pitää olla joku laji josta tykkää. Olkoon se vaikka se sama vanha tai jokin eri. Puntissa on se hyvä puoli, että se on täysin yksilölaji. Päätät ite millon meet, mitä teet ja miten. Täydellinen vapaus treenaamiseen.

Ite aloin tekee vanhaa ohjelmaani huomattavasti kevyemmillä painoilla ja sen lisäksi otin t-nationilta ohjelman jonka nimi tais olla joku massive guns in 12-weeks tms. Täysin ja vain ja ainoastaan omaksi ilokseni halusin vaan pumpata käsiä. Ihan sama miten niille sen seurauksena käy, mutta kun siitä tuli hyvä mieli. Oli vaa mukava et ne oli ihan jumissa ja turvoksissa :D

Pointti kuitenkin se, että ei edes ajattele aloittavansa taas uudella rytinällä vaan pikkuhiljaa. Kevyillä painoilla ja siitä alkaa painoja lisäämään viikottain ja ei murehdi niistä päivistä millon treenaa tai ei treenaa. Joskus ehkä hyvä vähän pakottaa itseä, koska se todennäkösesti treenistä seuraava hyvä fiilis sitten kompensoi.

Jos sitä hyvää fiilistä ei tuu, eikä treeni tunnu yhtään mielekkäältä niin sillon sitä ei pidä tehdä.

 

[Åsa]

Kuulumisia tässä vähän...Viimeksi valittelin sitä, et aina kun saa säännöllisen rytmin kuntoilun suhteen niin iskee joku pöpö tai muuten vaan jähmeä olo niin viime aikoina on mennyt yllättävän hyvin. Toisaalta mitään rytmiä treenin suhteen ei ole ollutkaan :D

Päätin hellittää=luovuttaa ja antaa olla. Olin kärsinyt huonosta omatunnosta jo jonkin aikaa kun aina varasin ja peruin spinning tunteja ja suunnitellut sali käynnitkin meinasin jättää väliin. Sitten annoin itselleni "luvan", että kesän aikana ei tarvii mennä spinniin ollenkaan kun se ei nyt näytä innostavan ja et salillekin menen silloin kun huvittaa ja teen siellä mitä huvittaa, sama fiilis kuin mitä Joni.K kirjoitti. Jos nykyään niin harvinainen aurinko sattuu paistamaan niin silloin menen ulos (kävelylle/pyöräilee tai kaupungille maleksii) enkä minnekään hikiselle salille!

Huomaan kuitenkin et on sitä tullut liikuttua ihan sopivasti ja riittävästi vaikka mitään suunnitelmia ja ohjelmia ei ole ollutkaan Salilla olen kokeillut sellaisia juttuja mitä en aikaisemmin ole tehnyt, huvikseni olen myös lisännyt painoja ja tehnyt niillä sen mitä olen jaksanut. Jos kesken kaiken on tuntunut siltä että en nyt jaksa tehdä kolmea sarjaa niin sitten en ole tehnyt. Ei ole tarvinnut suorittaa yhtään mitään. Tänäänkin jalat tuntui salilla tönköiltä, niin mitä niitä väkisin veivaamaan, onhan ne harjoitusta saaneet riittävästi edeltävinä päivinä (pyöräilystä ja ulkoulusta) jos nyt kerta menee hapoille ihan vähästä.

Minulla oli tossa joku viikko sitten lyhyt loma, jolloin vaan lepäsin ja lueskelin ja tekemisen puutteen vuoksi kävin salilla ja ulkoilee. Samalla lisäsin vähän päivittäistä ruoka määrää ja olen huomannut et paremmin jaksaa ja olokaan ei ole enää niin hutera ja rasittunut. Tuntuu että palautuminenkin on parempaa. Enää en myöskään kiirehdi suoraan töistä salille tms, fiiliksellä että "sitten on tämäkin tehty" vaan tulen kotiin, syön, lepään ja lähden jos OIKEASTI huvittaa ja jaksaa.

Kevät meni siis kuntoilun suhteen huonosti kun oli erinäistä vaivaa, nyt taas kuntoilen ihan miten sattuu enkä ole pullahtanut yhtikäs mihinkään :D En ole myöskään löysistynyt, joskaan en koskaan mikään tiukka ole ollutkaan, tyylin fitnespimu.

 

[kilppuli]

Åsa: kuulostaa siltä et oot löytäny sulle sopivan tavan kuntoilla, hienoa tärkeintä on tekemisen ilo,ei itse tekeminen. (ainakin maalaisjärjellä ;) )

 

[Moksu]

Hitto Åsa, sähä oot fiksu. Hyvä, että tajuat tehdä asioita sen mukaan mitä se kroppa sanoo eikä minkään typerän velvollisuuspotkurin saattelemana. Oli oikeesti mukava lukee, että oot osannu fiksusti tuota hommaa lähteä rakentamaan.

 

[siimuri]

Ylikuntoko?

En ehtinyt/jaksanut lukea kaikkia postauksia tai edes suurinta osaa joten asiani saattaa olla puitu moneen kertaan täälä. Mutta olen tässä pikkuhiljaa alkanut itekseni miettiä että olisiko minulla ylikunto? Kerron nyt vähän taustoja.

Ikää löytyy 18v ja jääkiekkoa pelaan aktiivisesti. En sm-sarja tasolla, mutta tosissaan kuitenkin ja tavoitteitakin on.
Viime kausi meni pipariksi sairasteujen takia. Jouluna sairastuin ensimmäisen kerran flunssaan, sen jälkeen koko kevät mentiin tyyliin 2 viikkoa treeneissä, 1 viikko flunssan parantelua. Yleis/urheilu lääkärillä rampattiin monet kerrat kevään aikana(ainakin 4). Monta antibiootti kuuria tuli syötyä. Viimisin lääkärillä käynti, tällä kertaa suuhun,nenään ja korviin erikoistuneella tohtorilla tapahtui toukokuun loppupuolella. Tätä ennen olin pitänyt yli kuukauden tauon treenaamisesta.
Valittelin lääkärille siinä sitten jatkuvaa pientä lämmön nousua 36,7-37,00. Normaali taitaa mulla olla tuo 36,6. Lääkäri ei tainnut näin pienetä lämmön noususta välittää, ei se taida niiden mitta puulla olla edes kuumetta. Myös jatkuvaa hyvin vähäistä nuhaa ja kurkkukipua valittelin. Lääkäri totesi mut kuitenkin täysin terveeksi. Selitti että limakalvot on vaan ärtyneet kevään sairasteluista, ja että todennäkösesti kesäkuun puoleen väliin mennessä oot jo täysin kunnossa. Ja anto muuten luvan treenata.

No tässä on sitte treenattu, ja aika kovaakin. Välillä joutunut pitää taukoa pahemman flunssan takia ja välillä joutunu jättää treenin väliin kun ei ole vaan jaksanut/paska olo. Lääkäriin en kuitenkaan ole mennyt kun lupa kerta annettiin treenata. Samoilla oireilla mennään kun aikasemminkin. Hyvin vähäisillä flunssan oireilla siis. Vittumaista on kyllä ollu treenata ku takaraivossa koko ajan jyskyttää että tunnet ittes vähän kipeeks ja nenä vuotaa. Mutta lääkärin käskystä, treeniä.

Ruoka maistuu todella hyvin ja syön paljon. Sydän sykkii treenaamiselle, mutta aivot sanoo ettei oo järkee. Tässä on sitten tasapainoiltu noitten kahen välillä. Sykkeet on mielestäni normaalilla tasolla, tosin en oo kovin tarkasti niitä seurannut. Välillä tulee uni ja nukun kuin tukki, välillä taas pyörin kolmeen asti sängyssä, harvoin kuitenkin.

Pitäisköhän sitä mennä taas lääkäriin...:jahas:

Kunnon avautuminen tähän väliin, veikkaan että jotai nvielä unohtu.

 

[Mupa]

Älä mene lääkäriin jos ITSEKIN tiedät että nyt tarttet lepoa. Postistasi sai vielä sellaisen kuvan, että koska lääkäri oli antanut luvan treenata niin sinun olisi pakko treenata. Ei näin.
Nyt pidät totaalitaukoa sen verran että flunssa menee ohi ja keho rauhottuu niin paljon että unikin alkaa maistumaan joka yö. Älä riskeeraa terveyttäsi tämän takia.

 

[Marinaadi]

Tuossa aloitus postissa luin että ylikuntoon voi liittyä myös jonkinlaisia näköharhoja?Ihmettelen,mitä minulle tapahtui tuossa salilla,kun kirjaimellisesti sokeuduin 30 sekunniksi enkä pystynyt jatkamaan treeniä,ihme,että edes kirjoitan tässä.