Okei eli lopputulos tästä häröilystä on 10 kiloa lisää painoa, jatkuva väsymys ja pakkotreenaaminen. En oikeasti tiedä miten tästä pitäis jatkaa ja mihin suuntaan? Eli otanko totaalilepoa, vai voinko tehdä esim kevyitä kävelyitä vaikka 4 kertaa viikko? voinko vetää kalorit miinukselle vai pitäiskö syödä vielä plussalla (en haluais kylläkään..)
Edelleen. Onko tärkeämpää se aika joka on tästä päivästä eteenpäin hautaan asti, vai se aika mikä on tästä hetkestä seuraavaan kuukauteen tai kahteen kuukauteen?
Lepo on ainut oikea ratkaisu. Ei tuossa tilanteessa muuta ratkaisua olekaan. Jos olet tyhmä, kuten täällä niin moni - minä mukaan lukien - niin yrität aina jotenkin rimpuilla sen treenin kanssa. Et millään malta pysyä salilta poissa, vaan yrität edes jotain pientä kevyttä tehdä, ja kun tuntuu olotila paremmalta, niin jatkat taas samalla, entisellä ja niin hyväksi havaitulla tavalla.
Ei.
Kuten aikaisemminkin jollekin sanoin: kävele. Syke pysyy alle 130. Elä mieti sitä lenkkien määrää viikossa. Koko määräajattelusta pitää päästä pois. Sä kävelet nyt ensalkuun kuukauden putkeen. Yhtään reeniä et vedä kovempaa. Etkä kerää kymmentä kävelylenkkiä viikkoon. Mä käyn itse kolme kävelyä viikossa. Se tuntuu aluksi hankalalta, kun ei treenaa, mut siihen tottuu. Siihen on pakko tottua ja saattaa jopa oppia sen, että levon kautta kehittyy.
Teen pienen oman tilannepäivytyksen. Nyt oon tosiaan asiantuntevan lääkärin ohjeistuksessa tämän, suoraansanottuna, vitun-ylikunnon-kanssa. On ollut käsittämättömän hankalaa alussa uskoa häntä, mutta vihdoin ja viimein meen hänen neuvojensa mukaan ja vaan kävelen. En oo yli kuukauteen käynyt salilla ja olen jo tottunut siihen, että en harrasta oikein mitään liikuntaa. Kävin vastedes viimeksi lääkärissä taas sykeseurannan tuloksia katsomassa ja se oli kannustava hetki.
Palautuminen on parantunut tuon kävelyn ja levon myötä. Jokin aika sitten nukuin 8h yöllä ja palautumista siitä oli 4-6h huonolla tasolla. Nyt viimeksi kun kävin, niin 8h yöunista 8h oli palautumista, paljon paremmalla tasolla, ja jopa pieni pilkahdus päiväsaikaan tapahtuvasta palautumisesta.
Toivossa on hyvä elää ja oli mahtavaa huomata, että jotain oikeasti tapahtuu. Nyt kävelen lisää. Kuukausi taas ja sen jälkeen katsotaan uudestaan, onko palautumista jo nähtävissä valveilla.
Olen niin pitkällä projektilla tämän tilanteen saanut itselleni aikaan ja luulen, että korjaaminen tulee viemään todella kauan aikaa. Olen koko ajan tehnyt sitä virhettä, että en heti alusta asti tehnyt niinkuin mulle sanottiin: kävele. Nyt sitä teen ja ensimmäisen kerran tuntuu olevan valoa tunnelin päässä. Ehkä jopa pääsen tästä aaltoilevasta paskatilastani eroon.
Enää ei ole mitään tunnontuskia treenaamattomuudesta. Tein kyllä jonkin verran ison ruokaremontinkin ja heitin bodyruokatyylisellä menulla vesilintua. Luulen, että sekään ei välttämättä ole paras ruokavaihtoehto maailmassa, eikä ole välttämättä paras ihmiskeholle. Paino ei ole noussut laiskotellessa yhtään. Jonkin verran itseasiassa laskenut. Ei myöskään romahtanut. Mukava ettei nämä niin hienot ja massiivisen pyöreät lihakset heti katoaisi.
Riittävän pitkälle kun homma menee, niin ei kiinnosta enää kyllä pätkääkään painot, suuret, pyöreät lihakset, vaan toivoo ainostaan, että pystyisi harjoittelemaan normaalisti ja muutkin elämän osa-alueet olisivat sitä myöten kunnossa. Pahempi ylikunto vaikuttaa muuhunkin elämään.
Tuli pitkä tarina, mutta ehkä joku muukin, jolla erityisesti vakavampia ylikunto-ongelmia on, kuten 3CPO ja yliurheilija, koittaisivat tätä.
Mukavaa tässä on myös se, että mun peruskunto tuntuu paranevan. Sykkeet kävellessä laskee ja leposykkeetkin ovat tainneet laskea.
Tiivistelmänä:
- Kävele.
- Syke alle 130. (Mä pyrin 100-120.)
ei mitään TV:n tai elokuvan katselua paikallaan. Yleensä parin päivän jälkeen oireet poissa ja pystyy jatkamaan ohjelmaa edelleen normaalisti. Samaa taktiikkaa olen käyttänyt myös viimeisellä treeni viikolla ennen suunniteltua kevyttä/lepo viikkoa, pystyy ottamaan treenistä huomattavasti enemmän irti. 
