Omat kokemukseni
Enpä sitten voinut vastustaa kiusausta vaan pakkohan se omakin tarina on tänne laittaa.
Oma ylikuntoni lähti todennäköisesti liikkeelle armeijasta. Välillä tuli olosuhteiden pakosta parit treenit päivässä ja ensimmäisenä muutoksena huomasi sykkeen korkeamman nousun salilla. Päiväunien saaminen muuttui mahdottomaksi jossain vaiheessa, mutta yöllä tuli uni hyvin joitakin harvoja liskojen öitä lukuunottamatta. Penkki/Cooper olivat loppuvaiheessa 105/3000, joten peruskunto oli hyvällä mallilla. Ja nämä pienet oireilut, joita en vielä edes minään oireina osannut mieltää katosivat, kun kotiutumisen yhteydessä tuli väistämättä taukoa. Jälkeenpäin ajateltuna armeijan pakkotauot leirien ym. ohjelman vuoksi itseasiassa todennäköisesti olivat minulle pelastus, kun en omia lepopäiviä raaskinnut juurikaan viettää.
Ongelmat kuitenkin varsinaisesti alkoivat, kun armeijan jälkeen siirryin raskaaseen (intin johtajakauteen verrattuna ainakin) kesätyöhön rakennustyömaalle, jossa oli 8.5h työpäivät eikä lainkaan tavatonta, että paita oli märkä hiestä päivittäin. Luonnollisesti tämän takia väsytti ja vitutti jatkuvasti, mutta treenistä oli pidettävä kiinni, olinhan itselleni luvannut, että kun armeijasta pääsisin alkaisi harjoittelu vihdoin todenteolla. Jaksamisongelmaan auttoi sitten jokapäiväisen kahvinjuonnin (aamut) ja uskomattoman nestetankkauksen (muu päivä) ohella malto-tankkaus kahdella kofeiinitabletilla (paha virhe) höystettynä ennen jokaista salikertaa. Salilla aina hain myös alkulämmittelyllä tarkoituksenomaisesti sykkeen koholle, jolloin jaksaisin vääntää kovalla intensiteetillä treenin alusta loppuun ilman, että syke laskisi liikaa missään vaiheessa.
Jossain vaiheessa iski päälle jatkuva turvotus ja ärtymys. Ei huvittanut mennä treenaamaan, mutta oli pakko. Armeijasta jäi päälle vaarallinen asenne, että mennään vaikka harmaan kiven läpi ja valitus on turhaa. Yksi aivan ratkaiseva virhe oli "aerobisen" (haha) harjoittelun sisällyttäminen ns. välipäiville. Tein siis kokoajan siten, että kävin 2 päivää putkeen salilla josta seurasi välipäivä, minkä jälkeen taas 2 salipäivää. Näinä välipäivinä tehdyt lenkit ja uinnit olivat kuitenkin aivan liian rankkoja vauhtikestävyysrykäisyjä. Olennainen asia oli myös ravinnon riittämättömyys. Söin saman verran, kuin joku toimistotyötä tekevä saattaisi syödä, vaikka oisin voinut kiskoa kilon suklaavanukkaan joka päivä. Koitin jollain älyttömällä tavalla ikäänkuin samaan aikaan vetää punttia, pientä diettiä ja kestävyyskunnon kasvatusta. Viikonloppuina pyrin ottamaan rennommin, mutta käytännössä joka ikinen viikonloppu meni kännissä. Pitihän raskaan työn aiheuttama uupumus nollata jollain. Palautusta ei siis tapahtunut hirveästi viikonloppuisinkaan.
Tätä täysin samaa jatkui 6 viikkoa, kunnes viikon mittainen "kesäloma" alkoi. Loppuvaiheessa olin jo sen verran uupunut, että tajusin viettää tämän loman totaalilevossa. Työkauden lopussa oli jo esiintynyt pieniä univaikeuksia ja liskojen öitä, mutta kun työ ja treeni tyssäsivät yhtäkkiä molemmat kuin seinään, loppui myös unensaanti kokonaan. Tässäkin taisin tehdä emämokan siirtyessäni totaalilepoon noinkin kovasta jatkuvasta rasitustasosta. Yöunet jokatapauksessa olivat luokkaa 1-2 tuntia yössä tai ei yhtään. Saatoin hyvin esimerkiksi ryyppyreissun jälkeen kaatokännissä maata sängyssä 10h valveilla ja tämän jälkeen nousta uuteen päivään. Opiskelu yliopistossa alkoi sitten tämän viikon jälkeen ja voitte kuvitella ettei kovin freesinä. Olo alkoi kuitenki jollain tavalla helpottamaan nopeasti ja sain nukutuksikin ihan hyvin ainakin melkein joka toinen yö. Sitten tapahtui kuitenkin eräs pieni tapaus ystäväpiirissäni... En lähde sitä tarkemmin ruotimaan, mutta stressiä se nosti ja hajotusta - ja paljon. Tämän jälkeen tuli ehkä pahimmat 3 viikkoa, jolloin nukuin koko ajan 1-3h yössä tai en yhtään ja koulussa olo oli todella zombimainen. Leposyke on noilta ajoilta lähtien ollut ~80 ja yöllä tosiaan tuntuu, kun otsasuoni sykkii eikä keho tunnu menevän lepotilaan. Tässä vaiheessa oli siis tullut kuluneeksi 5 viikkoa töiden lopettamisesta ja olin viikon kesälomatauon jälkeen käynyt kokoajan n. 2 kertaa viikossa salilla + kerran uimassa. Sinänsä typerä päätös tehdä edelleen samaa rankkaa treeniä, mutta harvemmin. Tämä kuitenkin piti henkistä stressiä hieman loitolla, vaikka unta ei tullutkaan ja ehkä en vain halunnut myöntää itselleni asian vakavuutta. Ajattelin kokoajan, että viimeistään parin viikon päästä olisin jo kiskomassa taas täysillä.
Tämän 5 viikon jälkeen kuitenkin heräsin ajattelemaan, että jotain täytyy tehdä ja aloin taas n. viikon lepojaksoon, minkä aikana kävin kävelyllä ja aivan kevyillä juoksulenkeillä muutamaan otteeseen. Sen jälkeen otin totaalilepoa viikon, mutta siitä tuli vain uskomattoman löysä ja paha olo henkisesti, joten nyt olen alkanut soveltaa aijemmin tässä ketjussa lukeemaani menetelmää käydä salilla ERITTÄIN kevyesti vain pelkillä tangoilla pumpaten ym. ja kuntopyörää polkien ja voin kyllä sanoa, että fiilis on ainakin hieman parempi kuin silloin, kun istui vain kotona miettimässä miten hukkaa elämäänsä. Pikkuhiljaa tämä tilanne on alkanut kuitenkin nakertaa ja toivoisin jostain apua ja neuvoa, vaikka todennäköisesti tähän ei juuri mitään pystykkään sanomaan. Nyt olen saanut jonkinverran peremmin jo unta hyvien lääkkeiden ansiosta - otan siis joka ilta yhden propral beetasalpaajan sykkeen tasoittamiseksi ja melatoniini-unilääkettä. Näidenkään avulla en silti nuku kunnolla - herään yleensä noin 4-5h päästä nukahtamisesta ja loppuyö menee koiranunilla. (Näen kyllä unia, mutta jotenkin olen valvetilassa silti.. en herää kun nousen aamulla. Tätä samaa oli pahimpana jaksona hyvin paljon.). Nyt kuitenkin kehitys näyttää jokseenkin positiiviselta ja uskottelen itselleni, että kun pikkuhiljaa alan saamaan paremmin unta, myös edellytykset parempaan unensaantiin jatkossa kasvavat ja keho rauhoittuu. "Positiivista" on myös se, että minulla ei tosiaankaan ole muita oireita, kuin korkea pulssi ja vähän koronnut verenpaine sekä nämä univaikeudet. En ole sinänsä huomannut palautumisessa enkä treenijaksamisessa suuria eroja, kun jotkut täällä valittavat aika pahan kuuloisista ongelmista jaksamisen suhteen. Tottakai yleisesti ottaen on kokoajan paitsi turvonnut, myös väsynyt ja väljähtänyt - huono olo, mutta sen pitäisi kyllä korjaantua kunhan saa ensimmäisen kerran 5 viikkoon yli 6h yhtämittaisen unen. Sekavuuksien välttämiseksi nyt on siis kulunut n. 7 viikkoa työn loppumisesta
Viimeisimmistä posteista jäi kiinnostamaan lisäravinteiden mahdollinen merkitys. Ajattelin kokeilla ZMA:ta ennen nukkumaanmenoa (testo-tasojen nosto, unenlaadun parannus ja palautuksen nopeuttaminen), sekä glutamiinin ottoa päivittäin. Tämän lisäksi myös vihreätee-uute saattaisi kenties rauhoittaa. Hei, ei minulla ole mitään menetettävääkään näillä kokeiluilla. Nyt syön Adam - superior men's multi - vitamiinia yhden pillerin aamuisin + magnesiumin ja c-vitamiinin erikseen. Näiden lisäksi olen myös alkanut juoda vihreää teetä ja syömään e-epa kalaöljykapseleita. Kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta koitan tehdä kaikkeni mahdollisimman terveellisen ruokavalion eteen. Tottakai syön myös muuten terveellistä ravintoa, ja pidän kalorit plussalla.
Tulipas iso teksti ja varmasti unohtui jotain tärkeätä, mutta ideoita palautumisen jatkosta otetaan mielellään vastaan!
. Tämä unettomuus johtaa taas siihen että olen päivällä aivan uupunut enkä jaksa oikein tehdä mitään. 
)