- Liittynyt
- 16.6.2003
- Viestejä
- 246
- Ikä
- 48
Henkilökohtaisesti olen kohtuullisen heikko penkkaaja (n. 120kg), mutta tekniikasta on tullut luettua hyvin monesta lähteestä, ja mun käsityksen mukaan oikea oteleveys ja penkkitekniikka menee suunnilleen näin:
1. Ennen tangon nostoa telineestä
a) lavat vedetään yhteen. Tämä siis ei tarkoita, että lapojen oikeasti pitäisi osua toisiinsa, vaan niitä vaan puristetaan toisiaan kohden.
b) selkä puristetaan kaarelle, niin että se on tukevasti eikä vain lepsusti retkota penkin päällä. Jotkut tekevät helvetillisen kaaren (kunhan perse on kiinni penkissä) kun taas toiset tyytyvät pitämään selän jämäkkänä. Ja jalat tietty tukevasti maassa.
2. Tanko lasketaan hiukan nännien alapuolelle
Aloittelevalla penkkaajalla hyvä tangon sijainti on hiukkasen ylempänä (esim. nännien päällä).
3. Kun tanko on ala-asennossa, kyynärvarsien pitää olla täysin pystysuorassa - katsoi niitä mistä suunnasta tahansa.
Tämä on mahdollista vain, kun sekä
a) oteleveys on sopiva
b) kyynärpäät ovat oikeassa kohdassa
Tuolla selviääkin sitten oikea oteleveys ja kyynärpäiden sijainti kerralla. Kaveri katsomaan sivusta. Oikeaa oteleveyttä ja kyynärpäiden paikkaa kannattaa lähteä hakemaan tyhjällä tangolla, joka on laskettu hiukan nännien alapuolelle.
4. Kyynärvarsien pitää pysyä pystysuorassa, kun tankoa aletaan nostaa ala-asennosta.
Tämä on usein kompastuskivi: kun aletaan panna poweria nostoon, niin kyynärpäät lopsahtaa sivuille. Yleisin syy tähän on heikot etuolkapäät ja/tai ojentajat. Eli silloin kannattaa penkin lisäksi ainakin jotain seuraavista:
a) kapeaa penkkiä. Oteleveys sellainen, että kämmenet ala-asennossa noin kylkien kohdalla ja tanko lasketaan sellaiseen kohtaan, että kyynärvarret ovat jälleen kerran - pystysuorassa. Käytännössä tämä tarkoittaa jotakuinkin vatsan seutua. Tässä noston yläasennossa tanko on siirtynyt reilusti päätä kohti, koska vatsan yläpuolella tangon yläasennossa pitely on aika tuskaista touhua.
b) ojentajadippejä.Ei siis mitään rintadippejä, vaan sellaisia dippejä että olkavarret hinkkaa rintakehän sivuja liikkeen koko matkalla. Ala-asennossa olkavarret ovat lattian suuntaiset - ei mennä sen alemmas.
c) pystypunnerruksia eteen. Jälleen kerran niin, että ala-asennossa kyynärvarret ovat pystysuorassa. Jostain luin myös väittämän, että pystypunnerruksessa sarjapainot pitäisi olla penkin vastaavista sarjapainoista n. 2/3. Jos on vähemmän, niin etuolkapäät rajoittavat penkkipunnerruksen kehitystä. Esim. penkissä sarjaa 100 kg:lla, niin pystypunnerruksessa sarjapainot vastaavalla toistomäärällä pitäisi olla n. 67,5kg.
Kyynärpäiden sivuille menemisen estämiseen saattaa auttaa sellainen mielikuva, että yrittää "repiä" tangon kahtia.
5. Tangon pitäisi nousta pystysuoraan
Jossain lähteissä suositaan tangon pientä siirtymistä päätä kohti noston loppuvaiheessa. Oli miten oli, lyhyin nostomatka saadaan täysin pystysuoralla nostoradalla.
Tällä pystysuoralla nostoradalla on myös sellainen vaikutus, että tangon alle asetuttaessa voidaan mennä paljon "pidemmälle" (eli esim. tanko leuan yläpuolella kun se on vielä telineessä), koska noston loppuvaiheessa tanko ei kolise sitten telineisiin kun se nostetaan suoraan ylöspäin.
1. Ennen tangon nostoa telineestä
a) lavat vedetään yhteen. Tämä siis ei tarkoita, että lapojen oikeasti pitäisi osua toisiinsa, vaan niitä vaan puristetaan toisiaan kohden.
b) selkä puristetaan kaarelle, niin että se on tukevasti eikä vain lepsusti retkota penkin päällä. Jotkut tekevät helvetillisen kaaren (kunhan perse on kiinni penkissä) kun taas toiset tyytyvät pitämään selän jämäkkänä. Ja jalat tietty tukevasti maassa.
2. Tanko lasketaan hiukan nännien alapuolelle
Aloittelevalla penkkaajalla hyvä tangon sijainti on hiukkasen ylempänä (esim. nännien päällä).
3. Kun tanko on ala-asennossa, kyynärvarsien pitää olla täysin pystysuorassa - katsoi niitä mistä suunnasta tahansa.
Tämä on mahdollista vain, kun sekä
a) oteleveys on sopiva
b) kyynärpäät ovat oikeassa kohdassa
Tuolla selviääkin sitten oikea oteleveys ja kyynärpäiden sijainti kerralla. Kaveri katsomaan sivusta. Oikeaa oteleveyttä ja kyynärpäiden paikkaa kannattaa lähteä hakemaan tyhjällä tangolla, joka on laskettu hiukan nännien alapuolelle.
4. Kyynärvarsien pitää pysyä pystysuorassa, kun tankoa aletaan nostaa ala-asennosta.
Tämä on usein kompastuskivi: kun aletaan panna poweria nostoon, niin kyynärpäät lopsahtaa sivuille. Yleisin syy tähän on heikot etuolkapäät ja/tai ojentajat. Eli silloin kannattaa penkin lisäksi ainakin jotain seuraavista:
a) kapeaa penkkiä. Oteleveys sellainen, että kämmenet ala-asennossa noin kylkien kohdalla ja tanko lasketaan sellaiseen kohtaan, että kyynärvarret ovat jälleen kerran - pystysuorassa. Käytännössä tämä tarkoittaa jotakuinkin vatsan seutua. Tässä noston yläasennossa tanko on siirtynyt reilusti päätä kohti, koska vatsan yläpuolella tangon yläasennossa pitely on aika tuskaista touhua.
b) ojentajadippejä.Ei siis mitään rintadippejä, vaan sellaisia dippejä että olkavarret hinkkaa rintakehän sivuja liikkeen koko matkalla. Ala-asennossa olkavarret ovat lattian suuntaiset - ei mennä sen alemmas.
c) pystypunnerruksia eteen. Jälleen kerran niin, että ala-asennossa kyynärvarret ovat pystysuorassa. Jostain luin myös väittämän, että pystypunnerruksessa sarjapainot pitäisi olla penkin vastaavista sarjapainoista n. 2/3. Jos on vähemmän, niin etuolkapäät rajoittavat penkkipunnerruksen kehitystä. Esim. penkissä sarjaa 100 kg:lla, niin pystypunnerruksessa sarjapainot vastaavalla toistomäärällä pitäisi olla n. 67,5kg.
Kyynärpäiden sivuille menemisen estämiseen saattaa auttaa sellainen mielikuva, että yrittää "repiä" tangon kahtia.
5. Tangon pitäisi nousta pystysuoraan
Jossain lähteissä suositaan tangon pientä siirtymistä päätä kohti noston loppuvaiheessa. Oli miten oli, lyhyin nostomatka saadaan täysin pystysuoralla nostoradalla.
Tällä pystysuoralla nostoradalla on myös sellainen vaikutus, että tangon alle asetuttaessa voidaan mennä paljon "pidemmälle" (eli esim. tanko leuan yläpuolella kun se on vielä telineessä), koska noston loppuvaiheessa tanko ei kolise sitten telineisiin kun se nostetaan suoraan ylöspäin.