Ennen tein siis nousujohteisella systeemillä, jolla alussa tehtiin paljon sarjoja pienillä painoilla jolloin hermotus katosi. Siitä kisaa kohden sarjoja lyhennettiin ja niiden määrää vähennettiin, mutta vastaavasti painot kasvoivat. Muuten hyvä, mutta palatessa taas pitkien sarjojen pariin saavutetut voimat hävisivät. Jokaiseen kisoihin tähtäävään nousuun sain nostella uudestaan samat vanhat ennätykset eli tehdä uudestaan työtä sen eteen, jonka olin jo saavuttanut. Vasta viimeisillä viikoilla ennen kisaa tehtiin niitä oikeita ennätyksiä eli nostettiin rautoja, joita ei oltu ennen saatu.
Tässä voisi miettiä sitä, miksi yleensä pitää tehdä maksimia koko ajan. Kummalla tavalla kehittyisi sekä teoriassa että käytännössä nopeammin:
a)...
b)...
WSB:ssä ovat molemmat metodit käytössä:
Ensin maksimimetodi: Otetaan siis päivän maksimi pääliikkeessä.
Toistometodi: Seuraavassa liikkeessä tehdään sarjoja esim. maksimivitoseen. Liike valitaan luonnollisesti siten, että se vahvistaa heikkoja kohtia.
Tämän jälkeen tehdään usein pitkillä sarjoilla apulihaksia. Sellaista ylläpitävää/kuntouttavaa treeniä. Toistometodi käytössä!
Kolmantena käytössä olevana metodina on nopeusvoimaharjoittelu, joka tehdään erillisenä päivänä. Tähän päälle taas vähän toistometodia!
Tohon vielä mukautuvat kuormat mukaan niin avot!
Katso vaikka artikkeleita tuolta:
Elite Fitness
Siis miksi WSB ei minulla toiminut. Siksi että tulokset eivät kehittyneet.
Ei millään pahalla, mutta toi ei kuulosta kovin syvälliseltä analyysiltä siitä, mitä treenissä tapahtui.
Tyypillisimmät virheet WSB soveltamisessa:
1. Kopioidaan jonkun toisen ohjelma. Tällöin treenataan toisen yksilön heikkoja kohtia eikä omia.
2. Ei osata tulkita omia nostoja, jolloin omat heikot kohdat jäävät mysteereiksi.
3. Ei kuunnella kehoa. Suunnitellaan ohjelma etukäteen liian pitkiksi ajoiksi eikä uskalleta löysätä yhtään. On helppo kirjoittaa paperille, että silloin ja silloin ensin hangbar-penkki maksimiin + 2x3 90%:lla ja päälle lankkupenkki viitosmaksimiin niin kyllä loppuojennus paranee kohisten.
4. Tehdään kaikkia pääliikkeitä, mitä keksitään sen sijaan, että valittaisiin 3-4 sellaista, jotka toimivat itsellä. Tämäkin selviää vasta ajan kanssa (katso virhe 6. )
5. Luullaan, että kumi tekee onnelliseksi ja mitä enemmän kumia niin sitä parempi.
6. Annetaan ohjelmalle pari kuukautta aikaa, vaikka tosiasiassa siinä ajassa ehtii korjaamaan yhden heikon kohdan. Olettaen ja edellyttäen, että kohdissa 1-5 ei tehdä yhtään virhettä. Mikä on ohjelman aloittaneelta kova saavutus.
WSB:ssä joutuu miettimään pikkasen enemmän, koska ei löydy valmista toisto/sarja/% taulukkoa, josta lasketaan vaan omat harjoitusraudat ja eiku reenaamaan.
Kohta pääsette taas todistamaan kuinka varusteet ovat menneet eteenpäin, koska ennätykset rikotaan taas pian. Joku on joskus todennutkin, että ennätykset ovat tehty rikottaviksi. Vaikka virheistä oppiikin niin, kehityksen kannalta ei aina ole edullisinta katsoa menneisyyteen kaihoten vaan suunnitella myös tulevaisuutta. WSB on ollut maailmanlaajuisessa voimailutietoisuudessa vasta hyvin vähän aikaa ja jo paljon on ehtinyt tapahtua. Jatkoa seuraa varmasti!
ps. Tarkastin, että Anon julle enkka on muuten 3x370kg!