Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Tuli ihan oma nuoruus mieleen, itse olin 15-vuotiaana 174/54 ja armeijaan mennessä sain bulkattua johonkin aika lähelle 80 kiloa 180cm pituudella. 16-vuotiaana siis treenit aloitin. Kotiutuessa olinkin sitten taas 67-kiloinen. Ite en sitten 20-23v ikävuodet tehnyt mitään muuta kuin söin opintotukeni ja lainani. En voinut kalassa käydä tai autoremonttia tehdä ettei paino tipu. Naisista puhumattakaan. Neuroottista siis oli se bulkkaaminen. 116-117kg kävi sitten korkein paino noin 3,5v intistä kotiutumisen jälkeen. Silloin tuntu että ei pysty 30m kävelemään hengästymättä tai rappusia nousemaan ja syömiskapasiteetti oli tullut vastaan, että makoilemalla ja ähkyssä olemalla vain se paino pysytteli niillä main. No sillon sentään tajusin, että on syytä tiputtaa ennenkuin pumppu pettää. Jos on ektomorfimainen ruumiinrakenne niin aika nopeasti alkaa se paino ylikuormittaa kehoa, tottakai sitä jossain määrin tottuu raskaampanakin elelemään, jos sitä pakkosyömistä on vuosia tehnyt. Tuo hard gainer on vähän semmonen käsite, että voipi tosiaan olla hankala kumpaakaan: lihasmassaa tai rasvamassaa kerryttää. Mutta varmasti kertyy kaikille, jos oikein pakkomielteisesti yrittää. Ei se metabolia kuitenkaan loputtomiin kykene adaptoitumaan, voi vaan vaatia epämukavuusalueelle menemistä ja täysin erilaisten ruokailurutiinien/ruokamäärien sisäänajamista keholle. Se että onko sitten järkevää "pakottaa" / ylensyödä, niin ei varmasti. Eikä myöskään tervettä, jos rasvaprosentti ylittää reippaasti luontaisen setpointin. Mutta jos esimerkiksi voimailuharrastusta haluaa priorisoida, niin sittenhän se on vähän pakko, jos on ihan muikunruoto luonnostaan.Syöminen on kyllä varmasti se ärsyttävin puoli näitä hommia. Itse olen kanssa aina ollut hard gainer (teininä mitat pahimmillaan 57kg/180cm) ja ongelman ydin kiteytyy ruokahaluun jota ei ole, tai se on usein lähinnä negatiivinen. Siksi sitä saattaa joskus vain unohtaa syödä jonain päivänä. Joskus useampanakin.
Ikä ja vakiintuneemmat rutiinit jeesaa nykyään tietysti paljon, mutta edelleen normaalitilanteessa (ilman treeniä ja jatkuvaa syömisen tarkkailua) paino hakeutuu itsesään 64-67 kilon välimaastoon. 2004-2005 välisenä aikana sain ankaran treenin ja bulkin combolla painon 83 kiloon asti (teki mieli testata), mutta noin 4 vuoden treenitauon myötä vuoden 2019 lopulla vaaka kertoi jälleen 65 kiloa. Nyt, lähes tarkalleen vuosi myöhemmin, se näyttää reippaamman iltapalan jälkeen 75kg kun syömiseen ja treeniin on taas tullut satsattua.
Ei sillä, toisaalta mieluummin periaatteessa näin päin, varsinkin kun tavoitteena ei varsinaisesti ole nostella mitään kovia rautoja. Tuntuu melkein, että tuo ~75 kilon omamassa on ihan sopiva, kun vaan kropan koostumuksen saa vielä vähän paremmalle mallille. Mutta aktiivista ylläpitoa se vaan vaatii.
Joo, täytyy sanoa, että en kauheasti nauttinut olostani siihen aikaan kun sain painon (edes) sinne 80+ kilon lukemiin. Hemmetin raskaan ja kömpelön olon se teki, varsinkin kun massa tuli aika nopeasti. Ja ilmeisesti refluksinhan se bulkkijakso aikanaan rakensi, joten ei se ahtaminen välttämättä ole terveyden näkökulmasta siinäkään mielessä erinomaisen hyvä asia. Mutta olihan se omalla tavallaan mielenkiintoista kokeilla.Tuli ihan oma nuoruus mieleen, itse olin 15-vuotiaana 174/54 ja armeijaan mennessä sain bulkattua johonkin aika lähelle 80 kiloa 180cm pituudella. 16-vuotiaana siis treenit aloitin. Kotiutuessa olinkin sitten taas 67-kiloinen. Ite en sitten 20-23v ikävuodet tehnyt mitään muuta kuin söin opintotukeni ja lainani. En voinut kalassa käydä tai autoremonttia tehdä ettei paino tipu. Naisista puhumattakaan. Neuroottista siis oli se bulkkaaminen. 116-117kg kävi sitten korkein paino noin 3,5v intistä kotiutumisen jälkeen. Silloin tuntu että ei pysty 30m kävelemään hengästymättä tai rappusia nousemaan ja syömiskapasiteetti oli tullut vastaan, että makoilemalla ja ähkyssä olemalla vain se paino pysytteli niillä main. No sillon sentään tajusin, että on syytä tiputtaa ennenkuin pumppu pettää. Jos on ektomorfimainen ruumiinrakenne niin aika nopeasti alkaa se paino ylikuormittaa kehoa, tottakai sitä jossain määrin tottuu raskaampanakin elelemään, jos sitä pakkosyömistä on vuosia tehnyt.
Jep, ja laihduttaminen on tosiaan hyvin helppoa kun sitä ei tarvitse varsinaisesti tehdä. Huono puoli vaan, että tuppaa ne vähät lihatkin lähtemään aika helposti siinä mukana, ja terveydelle oma haittansa varmaan siitäkin jos syömisen unohtelu alkaa mennä siihen pisteeseen, että hiukset alkaa putoilemaan tuppoina päästä. Onneksi ihan niin pahaksi tilanne ei ole sentään ole enää pariin vuosikymmeneen tosin mennyt.Piti tuohon Kitara83:n viestiin aiemmin vastata, että eihän tuossa varsinaisesti ole kyse "hard gainerista", kun ei vaan syödä. Itsekin olin 18v 169cm/52kg mitoissa, nykyisin noin 24kg painavampi ja pitää siinä mielessä kyllä yhtyä tuohon, että kyl se syöminen on se ärsyttävin asia pitää raiteillaan, ns. nälkään syöminen johtaa aina painon putoamiseen itselläkin, toisaalta positiivinen ongelma, kun on helppo pysyä siistihkössä kunnossa.
On käynyt mielessä, mutta en ainakaan vielä. Olen elellyt siinä uskossa, että perustekniikka olisi suht. hanskassa, mutta on se varmaan kohta tarkastutettava. 5 vuotta sitten kun viimeksi treenasin aktiivisesti, pystyi kuitenkin ihan hyvin parhaimmillaan kyykkäämään syvältä 100 kilolla ja ainoa mikä hommasta tuntui vähän ärsyyntyvän oli nivuset. Polvien kanssa ongelmat ovat tulleet vasta tänä vuonna ja nekin alkoi hölkkäämisen aloittamisen jälkeen. Siitäkin pitänyt tosin taukoa jo 7kk, joten merkillisen pitkään nyt vaivaavat.Ootko laitellu videoo niistä? Jos teet jotain olennaisen väärin
Tää on vähän samaa kastia kun ennen kisoja / puntaria aamulla vedetään jotain vähäkalorista, mutta painavaa ruokaa ettei liho. Eikä kelpaa selitys, ettei samana päivänä ole millään muulla väliä kun nettopainollaSarjaan mikä huvittaa ja ihmetyttää salilla : Miksi ukkojen pitää riisua itsensä munasilleen kun käyvät puntarilla? Onko homma oikeasti niin tarkkaa ettei 70g painavat boxerit voi olla jalassaHomma näyttää välillä siltä kuin seuraisi mma tai nyrkkeilyn mm ottelun punnitusta. Yksikin urpo meni pyyhe vyötäröllä puntariin, otti puuhkeen pois ja piti sitä kädessä. Mitä vittua
Noinhan se lukema keveneekin hirveästi.
Mä kirjotan luuriin treenijutskat. Kotona sitten varsinaiseen vihkoon. Ärsytti kun kynä aina hukassa niin aloin käyttää luuria. Nykyään merkkaan vain oleelliset pääsarjat. Apuliike hitkutteluja en kirjaa enää. Nuorempana merkkasin kaikki pilkuntarkkaan. Tyyliin montako toistoa meni keskitetyn hauiskäännön neljännessä sarjassa.Pakkanen. Nyt alkaa lämpötila olla sillä mallilla, että mustekynän kärki jäätyy aina sarjojen välissä, joten muistiinpanojen teko käy haastavaksi. Lisäksi treenin lopussa naamarin huitaistu vesipullon loppu aiheutti kunnon brainfreezet.
Joka kaupungissa pitäisi olla sali missä on tuplahinnat muihin verrattuna, voivat ottaa puolet vähemmän asiakkaita niin ei tule ruuhkaa.Tammikuuryysis. Vai mitä nämä uusielämäruuhkat nyt onkaan. En edes käy missään hilavitkutin salilla, mut silti se vaan näkyy. Ärsyttää kun ei ole tilaa ja pitää värkätä ohjelman kans ettei joudu venailemaan.![]()
Mäkin kirjoitin aikaisemmin puhelimeen, mutta jotenkin sitä on mieltynyt noihin excelillä rakennettuihin paperiohjelmiin, mihin saa nopeasti toistot ja lisähuomiot raapustettua. Silloin kun ei ole kynä jäässä.Mä kirjotan luuriin treenijutskat. Kotona sitten varsinaiseen vihkoon. Ärsytti kun kynä aina hukassa niin aloin käyttää luuria. Nykyään merkkaan vain oleelliset pääsarjat. Apuliike hitkutteluja en kirjaa enää. Nuorempana merkkasin kaikki pilkuntarkkaan. Tyyliin montako toistoa meni keskitetyn hauiskäännön neljännessä sarjassa.
Lyijykynä. Sutuksihan se muuttuu jos vihko pyörii salikassissa mutta ajanee asian jos vaan tarkistaa että mitä viime viikolla tuli tehtyä. En kyl tiedä mitä missasin mutta pakkasella treenatessa taitaa olla isompiakin ongelmia kuin jämähtänyt kynäMäkin kirjoitin aikaisemmin puhelimeen, mutta jotenkin sitä on mieltynyt noihin excelillä rakennettuihin paperiohjelmiin, mihin saa nopeasti toistot ja lisähuomiot raapustettua. Silloin kun ei ole kynä jäässä.
Toisaalta paras tietysti olisi kun olisi softa johon saisi nopeasti rakennettua treeniohjelmansa ja sinne vain sitten mättäisi luurilla toistot ja sarjat sisään. Eli pitäisi varmaan harkita ottavansa Googlen Sheets avuksi tms.
Mulla on tallessa treenivihkot alkaen vuodesta 94. Lyijykynällä tehtyjä. Hyvin kyllä säilyvät. Diagrammit ja pylväät piirretty eri liikkeille mitkä edistynyt eniten. Ja oli pisteytetty mikä lihas voittaa kisan eniten enkkoja tehneenäLyijykynä. Sutuksihan se muuttuu jos vihko pyörii salikassissa mutta ajanee asian jos vaan tarkistaa että mitä viime viikolla tuli tehtyä. En kyl tiedä mitä missasin mutta pakkasella treenatessa taitaa olla isompiakin ongelmia kuin jämähtänyt kynä![]()