Ärf. Taitaa maksimit olla näissäkin hommissa mulla suhteettoman korkeella toistoihin nähen. Ongelma on jo pitempiaikainen (sanotaanko 15v ajalta), mutta nyt jotenkin kulminoituu, kun atg:ta tekee 130:lla muutaman (alle 5) ja maksimi huitelee 160 hujakoilla. Vähänkään jos sarjaa pitentää, niin hapotus on infernaalinen - sama ilmiö tulee myös vaikka portaissa, kiipeillessä vuorten rinteitä, kyykkyasennossa kykkiessä, yms.
Milläs noita koipireisiä sais mielekkäästi harjotettua, ilmeisesti hapenottokyky on lihoissa kohtuuttoman heikko, tai näin ainakin itse miellän.. Juokseminen, pyöräily, sen sellaset ei tunnu hirveästi auttavan, ja pitkää sarjaa kyykyssä on sitten maailman typerintä tehdä.
Vaan pitääkö se sittenkin totutella tekemään? Vai osaisko joku kertoa jotain hauskempaa tehotreeniä (periaatteessa vastustan prässiä, koska tykkään enemmän koko kropan liikkeistä)?