Aika mielenkiintoista, että tuolla Mentula- ketjussa kaikki tiesi giant seteistä kaiken ja varsinkin sen että ne on vitun vahingollisia ja on aina parempi vetää kovilla raudoilla peräsuoli 5 senttiä ulkona. Sitten kun lukaisee nämä neljä sivua, niin kukaan ei tiedä käytännössä yhtään mitään ja vain muutamat ovat kokeilleet jotain tämän kaltaista. Aika jännä. No, minäkin olen kokeillut jotakin tämän kaltaista ja huomannut muutamia seikkoja. Ko. salilla ei ole käytössä loputonta variaatiomäärää, joten tuollaiseen kahdenkymmenen liikkeen putkeen ei riitä laitteet eikä mielikuvitus. Keskimäärin on tehty 6-8 liikettä per lihasryhmä ja kaksi rundia on maksimi mitä on kyennyt tekemään. Silti pumppi on tuostakin kovempi kuin koskaan, jälkipoltto voimakasta ja ennen muuta lihas tykkää ja kiittää kasvamalla isommaksi. Periaatehan tässä on se, että kun on xx vuotta vedetty samaa "massatreeniä", ignoorattu venyttelyt, tehty samat liikkeet "kun ne on tehokkaita", vedetty isolla cheatilla ja egolla, niin tämä on ennen muuta hyvä tapa palauttaa ne oikeat liikeradat ja ohjelmoida ne lihasmuistiin niin syvälle, että ne vanhat virheet eivät toistu. Samalla tehostetaan verenkierto tasolle jossa se ei ole koskaan käynyt ja hermotetaan lihasta sieltä missä rasitus ei ole heijari-taljassa tms. mennyt perille. Opetetaan keholle ne luonnolliset liikeradat joissa ne on tehty toimimaan, jotta ne kasvavat koko mitaltaan tasapuolisesti. Jos katsomme edelleen Jaria, niin latsien alaosa joka on aina ollut yksi heikkouksista, on hänellä saanut uutta massaa juuri tästä syystä. Jo Arnold aikoinaan kannusti varioimaan oteleveyksiä, liikeratoja ja tuntemaan keho jota treenataan. Moniko tekee esim. leveän otteen leukoja, kädet ihan siellä tangon päissä? Taidan itse olla ainut jonka olen nähnyt niitä tekevän, vaikka mm. niillä saadaan rasitusta ja leveyttä juuri tuonne mistä latsit alkaa. On toki paljon antoisampaa vetää hirveällä painolla ja heijauksella perustaljavetoja oikein karjunnan kanssa, mutta siten ei tuo latsin alaosa juurikaan rasitu, kun heijauksella mennään ohi sen liikeradan kohdan joka sinne eniten vaikuttaisi. Lopputulos on tuollainen King Kamali, Dennis Wolf jne. kaltainen selkä joka on toki iso ja näyttävä, mutta alkaa tuosta lapaluun alta eikä lantiosta ja on aivan vitun yläpainotteinen. Jos taas katsotaan Arnoldin, Haneyn tai vaikka Kai Greenen selkää, niin ne lähtevät levenemään tuolta navan korkeudelta vaakasuoraan ja kaareutuvat sen jälkeen leveäksi yläseläksi. Jotta saadaan täydellisesti kehittynyt keho, sitä tulee treenata täydellisesti ja tämä tekniikka on sen opettelua tai ainakin hyvä keino siihen. Käytetään ohjeen mukaisesti tarpeen vaatiessa, ei kukaan treenaa näin läpi elämän, vaan tämä on shokkohoito jolla palautetaan tekniikat ja keho oikeille raiteille..
Mitä noihin Milosin historiassa oleviin "potilaisiin" tai valmennettaviin tulee, niin kannattaa muistaa että bodauksessa vastassa on ennen muuta aina iso ego, koska kaikki me tiedämme kaiken treenauksesta, varsinkin tuolla pro-tasolla jossa tehdään kilvan treenivideoitakin oppaaksi tuleville polville. Kun tälläistä yrittää ohjata, lopputulos on aina kompromissi joka syntyy niistä rippusista jotka on saatu taotuksi valmennettavan umpiluiseen päähän, ja siellä olevan vanhan datan välillä. Tässä lajissa ei mitata sekuntaja eikä ole mitään selkeää indikaattoria joka todistaisi heti että valmentajan neuvot toimii. Tällöin tulee helposti pettymyksiä ja kärsivällisyys on kovilla, sillä Jarillakin se varsinainen lopputulos on vielä kaukana tulevaisuudessa vaikka valmennus sinänsä alkaa olla loppu. Jos valmennettavan mielestä tapahtumat ei etene kyllin vinhasti, tulee valmentajalle lähtö, varsinkin niiltä jota tulevat tempperamenttisemmista yhteiskunnista kuin apaattis-flegmaattinen suomi. Onko syy silloin valmennuksessa, vai kärsivällisyyden ja nöyryyden puutteessa? Bodaus vaatii vuosien pitkäjänteisen panostuksen ja vanhan bodarin uuteen kuosiin muovaaminen on se vaikein osa tätä touhua, kun niin moni asia pitää tehdä toisin. Ei riitä että opetetaan keho, pitää opettaa myös ihminen ja kouluttaa siitä pois vanhat tottumukset treenien suhteen. Se on varmasti helvetin iso ja vaikea duuni. Henkilökohtaisesti minulla ei ole mitään sympatioita "Synthol" Milosia kohtaan, mutta ei myöskään ilmeistä syytä dissata hänen opetuksiaan sen enempää kuin muidenkaan pro-ukkojen. He kuitenkin katsovat meitä siitä suunnasta minne me olemme vasta menossa ja jonne ei valtaosa edes koskaan pääse.
