no kummatkin (nopeus- ja maksimivoima) on hermostotreeniä ja jos yritetään saada pääpainoo työstä sinne nopeen solukon puolelle, joutuu kyllä oleen tosi kokenut, että saa pienillä kuormilla yhtä paljon katetta kuin isommilla. solurekrytointi perustuu ensisijasesti kuormaan kuitenkin. hitaat solut tekee töitä aina, oli kuorma iso tai pieni, nopee tai hidas. maslaevin systeemissäkin käytetään jatkuvasti 80%:n kuormia ja monesti painonnostajat käyttää isompiakin romuja nimenomaan nopeustarkotuksessa. treenikaudella ei myöskään aina oo tarve olla selkeen palautunut seuraavaan treeniin, vaan homma toimii pidemmällä aikavälillä.
yleensä kun suunnitellaan nopeusvoimatreeniä, pitää olla aika selkeesti mielessä, mitä ollaan kehittämässä. suurempia suhteellisia tankonopeuksia saadaan kyllä melko pienillä kuormilla, jopa 20-30% maksimista, mutta että niistä saatais kunnollinen nopeusvoimavaikutus, pitäs ne tehdä todella rajusti, jopa ylidynaamisesti. niistä on myös hyviä kokemuksia. noilla siis tarkotetaan ns. iskupenkkejä, joissa laskuvaihe on normaali 10-15cm päähän rinnasta, josta sitten käytännössä vedetään se rauta rintaan ja erittäin kovalla dynaamisella suunnanmuutoksella sitten ylös. tietenkin vain höyhenkosketuksella. sanomattakin on selvää, että noi vaatii hyvän taustan toimiakseen. loukkaantumisriski myös kasvaa, ellei homma oo hyvin hanskassa.
että tietäs, miten itelle sais parhaimman tehon nopeusvoimatreeneistä, tarvitaan aikaa. kuukaudessa saa suht hyvin jo jotain näkyviin. avuksi ois hyvä olla olemassa videokamera, jossa on aikakoodi. se on oikeestaan ainoo tapa todella mitata sitä tankonopeutta erilaisilla kuormilla. se oikee nopeus, millä tanko liikkuu ei siis oo tärkee, vaan teho. melkein kannattas käyttää suht suppeeta prosenttialuetta, jos haluaa testailla tietyn kuorman vaikutuksia omaan lajinopeuteen. jos siitä on selkee apu isoihin kuormiin, hyvä. ellei ole, sit muutetaan nopeusvoimakuormaa isommaks tai pienemmäks ja uus testijakso.