Mielenkiintoinen analyysi sodan jatkosta, jossa varmasti paljon totuutta mukana.
Jauri Varvikko (face):
Tahtotilasta ja sodan panoksista
Palataanpa hieman vaihtoehtoihin Ukrainan sodan lopettamiseksi.
Saksa on ilmoittanut, että haluaa rauhan Ukrainaan mahdollisimman nopeasti. USA ei ole asiaa kommentoinut. Sen sijaan USA on kääntymässä siihen suuntaan, että Ukraina saa oikeuden käyttää amerikkalaisia pitkän matkan ohjuksia venäläisiin kohteisiin. USA tietää, ettei pitkän matkan ohjukset muuta sodan lopputulosta, mutta tässä ilmeisesti pyritään tekemään Venäjän voitto mahdollisimman raskaaksi ja kalliiksi.
Onko USA:n presidenttipelillä merkitystä sodan kannalta? Todennäköisesti ei. Jos Kamala Harris voittaa, hän luultavasti jatkaa Bidenin hallinnon politiikkaa Ukrainan osalta. On tietysti epävarmaa, miten suurin panoksin, mutta jatkaa.
Jos Trump voittaa, hän on luvannut lopettaa Ukrainan sodan. Pystyykö hän tähän? Todennäköisesti ei, koska Venäjän vaatimukset ovat sellaiset, ettei USA voi niihin suostua, joten Trumpinkin hallinto tulee jatkamaan Ukrainan tukemista, mutta todennäköisesti pienemmin apupaketein kuin Harrisin hallinto.
Mitä Venäjä vaatii pelkän tulitauon aikaansaamiseksi?
1. Krimin ja neljä muuta oblastia: Donetsk, Lugansk, Zaporozhye ja Herson liitetään Venäjään. Siis Ukraina ja länsi hyväksyvät Venäjän jo de facto tekemän pakkoliittämisen.
2. Ukraina ei koskaan liity Natoon, vaan pysyy neutraalina.
Länsi ei tällaista sopimusta tule tekemään, joten sota jatkuu ja Ukraina tulee saamaan lisää aseita, etenkin pitkän matkan ohjuksia ja luvan ampua syvälle Venäjälle.
Sota tullaan tästä syystä ratkaisemaan ensisijaisesti taistelukentällä. Päämääriensä saavuttamiseksi Venäjä käy näännytystaistelua ja odottaa/toivoo saavansa läpimurron, mikä pakottaa ukrainalaiset perääntymään. Venäjän ensisijaisena tavoitteena on Donbassin saaminen hallintaansa ja toissijaisena koko Zaporozhyen ja Hersonin alueiden haltuunotto.
Koska Zelenskyn hallitus on lännen talutusnuorassa ja täysin siitä riippuvainen, se ei pysty/voi/kykene tekemään rauhaa Venäjän kanssa ohi lännen. Sen kädet on sidotut lännestä tulevaan tukeen ja aseisiin. Vain lännen avun loppuminen voisi muuttuu kuviota, jolloin Zelenskyn hallitus joutuisi nostamaan kädet pystyyn.
Eli jo pelkät tulitaukoneuvottelut ovat käytännössä mahdottomia. Lännelle ja Ukrainalle jää ainoaksi mahdollisuudeksi aiheuttaa Venäjälle sellaisia tuhoja, että se taipuisi neuvotteluihin ilman ennakkovaatimuksia. Vastaavasti Venäjä pyrkii aiheuttamaan Ukrainalle sellaisia tuhoja, että sen olisi pakko ryhtyä neuvotteluihin Venäjän asettamien ehtojen lähtökohdista.
Koska asetelma on vaikea, todennäköisin vaihtoehto on näännytyssodan jatkuminen. Lopputuloksena Ukraina tulee pitkälti tuhoutumaan niin taloudellisesti kuin fyysisestikin. Jos ohjuksia aletaan ampua esim. Moskovaan, aloittaa Venäjä Ukrainan kaupunkien systemaattisen tuhoamisen.
Emme ole vielä nähneet totaalista sotaa. Tällä sodalla on kaikki edellytykset muuttua ihmishistorian yhdeksi tuhoisimmista sodista, mikä tarkoittaa miljoonia kuolleita. Ukrainan valtion katoaminen kartalta on myös mahdollinen lopputulos. Ydinaseen käyttökään ei ole poissuljettu asia.
Rauhaa on yritetty tunnustella jo kahteen otteeseen. Kummassakin tapauksessa länsi on kieltäytynyt hyväksymästä ehtoja ja ajanut Ukrainan jatkamaan sotaa. Joten sota jatkuu, Ukrainan kustannuksella, kunnes rintama murtuu ja Ukrainalle ei jää vaihtoehtoja.
Venäjä on esittänyt vasta tulitaukoehtonsa. Lopulliset ehdot tulevat olemaan luultavasti huomattavasti pahemmat. Venäjä tulee vaatimaan Ukrainan asevoimien ja kaluston supistamista x-määrään. Maahan luodaan demilitarisoitu vyöhyke ja Ukrainalle asetetaan sellaiset sotakorvausvaatimukset, että sen Venäjälle aiheuttamat tuhot korvataan täysimääräisesti.
Zelenskyn porukalle tuskin jää lopulta muita vaihtoehtoja kuin paeta maasta, sillä valta tulee vaihtumaan, kuten Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Uusi hallinto tulee koostumaan venäläismielisistä ja vastaan hangoittelevat joko pidätetään tai he joutuvat maanpakoon. 'Sotasyyllisiä' tullaan rankaisemaan.
Ukrainan jako on myös yksi vaihtoehto. Jos länsi ei suostu neuvottelemaan Venäjän kanssa, niin se saattaa pyrkiä luomaan uuden erillisen Länsi-Ukrainan alueen, kuten Saksan jaossa tapahtui. Tämäkin vaihtoehto on hyvin onneton, koska vastakkainasettelu tulee silloin jatkumaan hamaan tulevaisuuteen.
Kaikki tämä olisi voitu välttää, mutta kun poliittista tahtoa ei ole ollut, niin surkein vaihtoehto voittaa. Venäjä ei luovu Carl von Clausewitzin sodankäyntiopeista: Ukraina on tehtävä puolustuskyvyttömäksi, ja väkivalta on keino tähän pääsemiseksi.
Tavalliset suomalaiset näkevät toiminnassa jotain hullua, mutta tosiasiassa Venäjä toimii tässä yhtä rationaalisesti kuin USA:kin:
1. Se, joka ei häikäile väkivallan käytössä saa pakostakin yliotteen sodassa, ellei toinen osapuoli tee samoin. Tämä johtaa siihen, että molemmat yltyvät väkivallan käytössä äärimmäisyyksiin, jossa ei tunneta rajoja. Venäjä laskee, että Ukrainan resurssit loppuvat lopulta ja strateginen yliote siirtyy Venäjälle. Viime kädessä voidaan käyttää ydinasetta.
2. Vastustaja on tehtävä puolustuskyvyttömäksi tai muuten uhkaa vaara, että niin käy itselle. Sodan logiikka sanelee siten pakolliseksi tavoitteeksi vastustajan nujertamisen, ja Venäjä ei näe enää muuta vaihtoehtoa, koska muuten sota uusiutuu ja on aina uhka sille. Myös länsi näkee asian näin, mutta jääkö sille lopulta muita vaihtoehtoja kuin hyväksyä tilanne?
3. Sotaponnisteluihin on käytettävä niin paljon välineitä ja tahdonvoimaa, että vastustaja voitetaan. Tämän takia kumpikin osapuoli joutuu jännittämään voimansa äärimmilleen. Venäjä laskee, että Ukrainan voimat eivät lopulta riitä, vaikka länsi tuottaisikin sille aseita loputtomasti, jolloin Ukrainan on lopulta alistuttava.
Jos lännessä ei oteta järkeä käteen, tämä sota johtaa Ukrainan totaaliseen tuhoon, sillä moraaliset ja poliittiset rajoitteet murenevat pikkuhiljaa käsiin. Lopulta sodankäynnissä ei ole enää rajoja, jonka jälkeen myös ydinaseen käytöstä tulee rationaalinen vaihtoehto sodan ratkaisemiseksi.
Ukraina on jo totaalisessa sodassa, mutta Venäjä ei. Jos se ajetaan totaaliseen sotaan, muuttuu se absoluuttiseksi, taisteluksi omasta olemassaolosta. Tämä on se punainen lanka, josta puhutaan. Siksi USA on vältellyt Moskovan asettamista iskujen kohteeksi. Jos sodasta tulee absoluuttista, niin silloin aiheutetulle tuholle ei ole enää rajoitteita ja myös lännestä tulee legitiimi maali, koska Venäjä kokee, että sen kimppuun hyökätään lännestä ja tavoitteena on maan kaataminen.
Kyse on tahtojen taistelusta. Lännen tahto on tässä kuitenkin toissijainen, eikä liity olemassaoloomme tai sen uhkaan, joten olisi hyvä miettiä myös sitä, miten pitkälle punaista kuminauhaa voidaan tai kannattaa venyttää, ennen kuin paska ropisee myös itsemme niskaan. Lännen olisi aika miettiä omaa tahtotilaansa ja niitä riskejä, mitä tahdon tavoitteluun liittyy. Onko tämä kaikki uhrausten arvoista ja miksi meidän pitäisi uhrata kaikki mahdollinen tämän sodan alttarille?
Tässä ei ole kysymys oikeudesta tai oikeudenmukaisuudesta, vaan miljoonien ihmisten hengestä ja hyvinvoinnista. Niitä ihmisiä ei saada takaisin, tapahtui sodassa mitä hyvänsä.
www.is.fi
