Vaikka Suomi tukisi Ukrainaa taloudellisesti niin paljon, että Suomi itse ajautuisi maksukyvyttömäksi, niin se ei muuttaisi millään tapaa sodan kulkua vaan vaikutus olisi pelkästään symbolinen, koska Suomi on pieni talous ja meillä ei ole rahaa. Olisi aika kova hinta pelkästä ideologisesta periaatteesta ajaa maa konkurssiin siten, että meidän hyvinvointivaltio lakkaisi olemasta nykyisessä muodossaan ja tietysti samalla jouduttaisin tekemään isot leikkaukset myös puolustusbudjettiin.
Sen takia on kaikkien kannalta reiluinta, että ne, jotka haluavat laittaa taloudellisesti all-in Ukrainan puolesta, tekevät sen omalla kustannuksellaan esim. lahjoitusten muodossa ja ne, jotka haluavat, että se tehdään verovaroista, niin voivat luottaa siihen, että oikeistohallitus tekee sen tavalla, joka ei vahingoita omaa talouttamme, hyvinvointivaltiotamme ja maanpuolustustamme.
Talvisotakysymyksen osalta voisi yhtä hyvin kysyä, olisiko -44 pitänyt jatkaa taistelua rauhansopimuksen sijasta.
Venäjälle ei varmasti edes BRICS-maat investoi mitään merkittävää pitkään aikaan täysin sietämättömän maariskin takia. Mutta onhan Ukrainan maariskikin melkoinen tässä tilanteessa. Se takia ainakin itselleni oli iso yllätys, että lännen sotateollisuus investoi sinne mutta luultavasti markkina on vaan yksinkertaisesti niin houkutteleva, että riski kannattaa ottaa. Takuuvarmasti ainakin kaikki menee kaupaksi, mitä tehtaasta tulee ulos ja tuskin tarvitsee paljon tinkiä hinnasta. Ja onhan se myös ideaali paikka tehdä uuden teknologian testausta autenttisissa olosuhteissa rintamalla todella kehittynyttä teknologiaa käyttävää vihollista vastaan.
Mikään pielessä oleva asia ei koskaan korjaannu, jos siitä vaietaan ja teeskennellään, että kaikki on hyvin ja menee suunnitelmien mukaan. Ongelmat pitää nostaa esille näkyvästi, oli sitten kyseessä Ukrainan tukeminen tai Euroopan talous. Vain sillä tavalla saadaan kasattua painetta poliittisille päättäjille tehdä asialle jotain. Pahinta mitä voi tehdä, on lakaista ongelmat maton alle ja pahimmillaan mustamaalata, leimata hulluksi ja demonisoida ne, jotka yrittävät tuoda ongelmat esille. Donald Trump on muuten hyvä esimerkki tällaisen mustamaalauksen kohteeksi joutuneesta.
Täydellinen varoittava esimerkki on Ruotsi. Vuosikymmenten ajan Ruotsissa vaiettiin maahanmuuton ongelmista, media sensuroi kaiken, poliitikot pysyivät hiljaa ja vakuuttivat kaiken olevan hyvin. Eri mieltä olevat leimattiin rasisteiksi. Tämän takia ongelma pääsi eskaloitumaan siihen pisteeseen, missä se nyt on. Vasta 2020-luvulla asiasta on alettu puhua ääneen, mutta tietysti nyt se on aivan liian myöhäistä.