Joitakin vuosia fiilisten mukaan päämärättömästi ja näennäisesti kovaa treenanneena voisin sanoa, että omalla kohdallani todellinen kehitys alkoi, kun ymmärsin progression merkityksen. Tuollainen systemaattinen progressio pakottaa kehon adaptoitumaan kasvattamalla lihasta (ja/tai hermostoa). Se, että tehdään joka treenistä erilainen, käytetään laajaa liike-repertuaaria (vaihtelu, vaihtelu!!!) jne. on monilla ajanut prioriteetti-listalla ohi progressiivisuuden. Tuon ainaisen vaihtelun sijasta pitäis keskittyä siihen että mennään oikeasti eteenpäin, joka on hyvin vaikeaa toteuttaa, jos tehdään aina fiilisten mukaan.
Mitä isommalla lihaksella voi tehdä suhteessa pieneen? Useampia liikkeitä hienoin variaatioineen jokaisesta mahdollisesta kulmasta (sitä ainaista vaihtelua?) Ei, vaan sarjat pystytään tekemään isommilla painoilla, tai samalla painolla enemmän toistoja tai enemmän sarjoja. Toisinsanoen lihaksen työkyky on parempi (olettaen että lihaskudos on funktionaalista).
Sen sijaan että pohdittaisiin miten mikäkin juju ja kulma ja liikerata yms. vaikuttaa lihaksen kasvuun, pitäis palata lähtökohtaa, eli mikä syy lihaksella on ylipäätään kehittyä jatkuvasti. Sen pohjalta kun suunnitellaan ohjelma, niin ollaan jo aika pitkällä...unohtamatta myöskään sitä vaihtelua (jota voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla)