Ossen: -Miksi sinne pohjaan pitää mennä nojailemaa polvien varaan? Ilmeisesti penkkipunnerruksessakin tanko pitää jättää ilman lihaskontrollia kellumaan rinnanpäälle?
Ja että mistäkö tietää että ollaan pohjassa? Tuohon mä väittäsin aika hyväksi ohjeistukseski, että kun takareidet hipoo pohkeita, ollaan pohjassa. Mutta ei kuitenkaan niin alas kannata mennä, että pystyy "lepäämään" siellä pohjissa. Sillon painon kannattelu siirtyy lihoilta muille kudoksille ja se ei ole hyvästä se.
Jos sieltä pohjista on vaikea tulla ylös sillä koulukirjatekniikalla, niin olisikohan kyseessä ns. liikaa rautaa-ilmiö? Vähentää painoja, niin kyllä sieltä syvältäkin voi yhtä hallitusti ja siististi nousta kuin vajaammastakin kyykystä. Selkä pettää jos liikkuvuus (lantio, takareidet ym.) tai keskivartalon lihasvoima ja hallinta ei riitä tai puhtaasti tekniikka virheestä. Ja mitä tuohon pohjista pomppuun tulee, niin niinhän sitä runkutetaan penkissäkin kun voima ei riitä hallittuun nostoon. Mutta se voimanpuute voidaan helposti korjata kyykkäämällä lisempää.
"Mutta tuota kun siis, jos aivan pohjaan on mentävä, niin pakkohan siinä on mennä nojailemaan polvien varaan, eikö? Jos lihaksiilla jarruttaa alasmenoa niin ei voi tietää onko vielä pohjassa?!? Ja kun sinne aivan pohjaan mennään niin sieltä on totisesti vaikeata tulla ylös 100% koulukirjatekniikalla. Joku mainitsi miten selkä pettää helposti ja niin se tosiaan tekee. Lisäksi kun kuitenkin yritetään kehittyä niin kiusaus kimmota sieltä ääriasennosta kasvaa kun toistomäärävaatimukset kasvaa."
edit. Kirjaillaampa vielä vähän...
Kumma homma että tuo syväkyykky aiheuttaa niin monelle terveelle urheilevalle nuorelle polvi, selkä ym. ongelmia ja sillä verukkeella se jätetään tekemättä. Mitä olen ihmisille kyykkyä ohjannut (aikasta paljon), niin ei ole vielä vastaan sattunut henkilöitä, jotka eivät voi syvälle kyykätä "paketin hajoamatta", kunhan etsitään kyseiselle henkilölle sopiva asento, sopiva määrä vastusta ja lämmittely on hoidettu huolella. Ja voin kertoa, että kaikki jolle kyykkyä olen ohjannut, eivät todellakaan ole olleet hyväkuntoisia terveitä nuoria. On ikääntyviä ja kuntoutettavia ym.
Esim. yksiryhmä oli 12 kpl keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä naisia. Kun mainitsin että tänään opetellaan kyykkyä, niin muistaakseni 11 heisytä tuli kun tykin suusta vastaus että "ei pysty, mulla on kato tää selkä/polvi/nilkka/korvienväli niin huonona..." No, joka tapauksessa kaikkien kohdalla sitä kokeillaan ja jos ei sitten pysty, niin ei pysty. Kumma homma että kahden viikon päästä koko porukka kyykkäsi, kyykkäsi syvälle ja jostain syystä kenenkään polvi/selkä/younameit ei vikonut lainkaan kyykyn johdosta. Pikemminkin tunsivat kaikki saaneen kyykystä apua liikkuvuuteen, keskivartalon ja polvien hallintaan ym. Siis jo kahdessa viikossa! Eli pelkästään positiivista oli palaute. Siis näillä jotka ennen kokeilemistaankin jo kertoivat kuinka eivät voi mitenkään liikettä tehdä.
Tokihan ymmärrään että omin konstein ei se oikea asento aina löydy, eikä uskallusta kokeilemiseen ole. Mutta eikös silloin olisi hyvä kääntyä sellaisen henkilön puoleen, joka osais oikeasti ohjatakkin sen kyykyn. Ei siis pelkästään katsoa että ruoto pysyy suorassa ym. vaan ohjata ne tarvittavat muuteokset jalkojen asennoissa, tangon paikalle, keskivartalon hallintaa ym.
Eli kuten jo aiemmin mainitsin, en usko että kyykyissä se syvyys olisi kovinkaan usein se ongelmien aiheuttaja, vaan ihan muut tekijät. Jonkun linkittämässä jto:n kirjailemassa listassa nuita muita syita olikin jo laajemmalti lueteltu.
No, tämä siis vain mun kokemuksiini ja lukemaani perustuva mielipiteeni. Eri mieltä saa ja mahdollisesti kannattaakin olla.
