Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[Tiuskis]

Houkuttelisi kokeilla todella sinällään todella simppeliä 3-jakoista ohjelmaa, jossa yksittäinen treeni aika lyhyt, mutta niitä tehtäisiin 6 kertaa viikkoon. Kerkeisin käymään taloyhtiön salilla tai ulkona "street workout" tyyliin tekemässä suurimman osan treeneistä. Näin ollen aamun voisi aloittaa salilla, jolloin iltapäivästä jäisi aikaa muille harrastuksille (Maastopyöräilyä jne). Työmatkat ajan myös fillarilla, noin 20km päivä.

Tässä on kyllä hyvä riski mennä taas ojasta allikkoon, etenkin kun myönnät että vieläkin oireilua päällä. Aloittaisit ees kevyemmällä setillä esim. 3 punttitreeniä per viikko. Sulle tulee niin jumalattomasti tuota liikuntaa muutenkin viikkoon (toi pyöräily) etten tajua miten pystyisit vielä puolikuntoisena palautumaan ja kehittymään tällä määrällä?

Kilpirauhasen vajaatoiminta tekee siellä taustalla myös sen, että kovempaan treenitahtiin ja intensiteettiin pitäisi totuttaa kehoa pikkuhiljaa. Joko olet saanut arvot yläkolmannekselle T4V:n osalta? Vasta sen jälkeen kun olo ja arvot on tasapainossa pystytään pikkuhiljaa alkaa harrastamaan taas kuormittavaa liikuntaa ja kehon kuuntelu on ensiarvoisen tärkeää. Kuulostaa vähän siltä että vedät taas vähän turhan on - off -meiningillä ja yrität paperilla suunnitella likaa jolloin se kuuntelu & reagointi päänupin ja koko kehon tarpeisiin häviää.

 

[Daiina]

Joo-o, tämäkin likka päätyi elämänsä toiseen ylikuntoon, viimeksi epäilin sellaisen olevan vuonna 2011 kesän korvilla. Keventelyjä en oo koskaan osannut tehdä tarpeeksi ajoissa ja hyvin kulkenut treenikausi on päättyny aika usein flunssaan, joka on pistänyt stopin touhulle. Toki puolet keventelyviikoista on osunut nappiinkin, punttitreenejä oon vähentäny viikon ajan olemattomiin ja tehnyt aerobista sen sijasta. Sen jälkeen nopeasti takaisin treenirutiiniin. Vuosikausia oon liikkunut 5-7 kertaa viikossa ja vasta viimeisimmän puolen vuoden - vuoden aikana olen onnistunut tekemään jopa 8 treeniä viikon aikana työn ja muun vapaa-ajan lisäksi. 4-5 punttia ja loput aerobista. Muutama päivä viikossa tuplatreenejä. Vähintään kerran viikossa tai kahdesti olen pitänyt totaalilepopäiviä.

Kesäkuun alussa ehdin pitää yhden kevyemmän rintatreenin kevyen viikon alkuun ja kevyen aerobisen samalle illalle, sitä ennen olin pitänyt kaksi peräkkäistä lepopäivää, kunnes äkäinen virusflunssa iski ja kaatoi täysin sängyn pohjalle. Liikunta-addikti kun olen, niin tuli liian nopeasti ponnistettua taas liikunnan makuun ja ennen kuin tajusinkaan olin ehtinyt taas tehdä 8 treeniä viikkoon, vaikka tiesin, että sairastumisen jälkeen olisi hyvä aloittaa kevyesti. Ajattelin tehneeni jo yli puolet viikosta kevyemmin ja olisi aika tehdä normaalilla teholla, mutta huono idea taisi olla. Jo treenin lopussa tunsin rytmihäiriöitä, vaikka sellaisia ei koskaan ennen treenin aikana ole esiintynyt. Kroppa menikin ylikierroksille, kun en pystynyt vatsavaivojen takia syömään kuin puolet normaaleista kaloreista rankan treenipäivän jälkeen ja seuraavat päivät meni järkyttävissä lihaskivuissa, palelemisessa ja väsyneessä olotilassa. Välillä olen nukkunut 12 tuntia ja välillä yöt olleet katkonaisia. Ruokahalu on kadonnut täysin tiehensä, syöminen tekee pahaa ja kuume nousi yhtäkkiä liki 39 asteeseen, kunnes seuraavana päivänä laski lämpö taas normaaliin. Välillä saa nieleskellä itkua, vaikka normaalisti mieliala on mitä parhain. Lepoa koitan nyt pitää niin kauan kuin tarttee, vaikkakin kesälomalla niin nauttisinkin, että saa liikkua rauhassa ilman mitään muita aikatauluja. Koskaan ei ole paria päivää pitempiä taukoja liikunnasta tullutkaan, ellei olosuhteet ole pakottaneet siihen.

 

[Deleted member 107741]

Joo-o, tämäkin likka päätyi elämänsä toiseen ylikuntoon, viimeksi epäilin sellaisen olevan vuonna 2011 kesän korvilla. Keventelyjä en oo koskaan osannut tehdä tarpeeksi ajoissa ja hyvin kulkenut treenikausi on päättyny aika usein flunssaan, joka on pistänyt stopin touhulle. Toki puolet keventelyviikoista on osunut nappiinkin, punttitreenejä oon vähentäny viikon ajan olemattomiin ja tehnyt aerobista sen sijasta. Sen jälkeen nopeasti takaisin treenirutiiniin. Vuosikausia oon liikkunut 5-7 kertaa viikossa ja vasta viimeisimmän puolen vuoden - vuoden aikana olen onnistunut tekemään jopa 8 treeniä viikon aikana työn ja muun vapaa-ajan lisäksi. 4-5 punttia ja loput aerobista. Muutama päivä viikossa tuplatreenejä. Vähintään kerran viikossa tai kahdesti olen pitänyt totaalilepopäiviä.

Kesäkuun alussa ehdin pitää yhden kevyemmän rintatreenin kevyen viikon alkuun ja kevyen aerobisen samalle illalle, sitä ennen olin pitänyt kaksi peräkkäistä lepopäivää, kunnes äkäinen virusflunssa iski ja kaatoi täysin sängyn pohjalle. Liikunta-addikti kun olen, niin tuli liian nopeasti ponnistettua taas liikunnan makuun ja ennen kuin tajusinkaan olin ehtinyt taas tehdä 8 treeniä viikkoon, vaikka tiesin, että sairastumisen jälkeen olisi hyvä aloittaa kevyesti. Ajattelin tehneeni jo yli puolet viikosta kevyemmin ja olisi aika tehdä normaalilla teholla, mutta huono idea taisi olla. Jo treenin lopussa tunsin rytmihäiriöitä, vaikka sellaisia ei koskaan ennen treenin aikana ole esiintynyt. Kroppa menikin ylikierroksille, kun en pystynyt vatsavaivojen takia syömään kuin puolet normaaleista kaloreista rankan treenipäivän jälkeen ja seuraavat päivät meni järkyttävissä lihaskivuissa, palelemisessa ja väsyneessä olotilassa. Välillä olen nukkunut 12 tuntia ja välillä yöt olleet katkonaisia. Ruokahalu on kadonnut täysin tiehensä, syöminen tekee pahaa ja kuume nousi yhtäkkiä liki 39 asteeseen, kunnes seuraavana päivänä laski lämpö taas normaaliin. Välillä saa nieleskellä itkua, vaikka normaalisti mieliala on mitä parhain. Lepoa koitan nyt pitää niin kauan kuin tarttee, vaikkakin kesälomalla niin nauttisinkin, että saa liikkua rauhassa ilman mitään muita aikatauluja. Koskaan ei ole paria päivää pitempiä taukoja liikunnasta tullutkaan, ellei olosuhteet ole pakottaneet siihen.

Ei se liikunta saa olla niin vakavaa. Itselläni tuo uupuminen aiheutti sen, että en ota liikuntaa enää niin vakavasti. En ole pyrkimässä mihkään kisoihin niin turhaan mä täysiä vedän kesälomalla aion pitää ainakin kahden viikon toraalitauon ja nautia lomasta, luonnosta ja hyvästä ruoasta menettää aika paljon jos koko elämä on pelkkää painojen heiluttelua ja diettaamista :/

 

[Daiina]

Ei se liikunta saa olla niin vakavaa. Itselläni tuo uupuminen aiheutti sen, että en ota liikuntaa enää niin vakavasti. En ole pyrkimässä mihkään kisoihin niin turhaan mä täysiä vedän kesälomalla aion pitää ainakin kahden viikon toraalitauon ja nautia lomasta, luonnosta ja hyvästä ruoasta menettää aika paljon jos koko elämä on pelkkää painojen heiluttelua ja diettaamista :/

Joo ei se sinänsä vakavaa ole, en treenaa kuin omaksi ilokseni, mutta nautin niin suuresti siitä. Se on elämäntapa ja rakkain harrastus. Ja minussakin asuu pieni perfektionisti, joka osaltaan ajaa siihen, että vaatii itseltään enemmän.

 

[Deleted member 107741]

Joo ei se sinänsä vakavaa ole, en treenaa kuin omaksi ilokseni, mutta nautin niin suuresti siitä. Se on elämäntapa ja rakkain harrastus. Ja minussakin asuu pieni perfektionisti, joka osaltaan ajaa siihen, että vaatii itseltään enemmän.

Vaikea se on itsenikään antaa periksi sille että kunnon lepo ja kevennykset olisi vaan hyvästä ja ajaisi kohti parempia tuloksia :o

 

[JPO1512]

Tässä on kyllä hyvä riski mennä taas ojasta allikkoon, etenkin kun myönnät että vieläkin oireilua päällä. Aloittaisit ees kevyemmällä setillä esim. 3 punttitreeniä per viikko. Sulle tulee niin jumalattomasti tuota liikuntaa muutenkin viikkoon (toi pyöräily) etten tajua miten pystyisit vielä puolikuntoisena palautumaan ja kehittymään tällä määrällä?

Kilpirauhasen vajaatoiminta tekee siellä taustalla myös sen, että kovempaan treenitahtiin ja intensiteettiin pitäisi totuttaa kehoa pikkuhiljaa. Joko olet saanut arvot yläkolmannekselle T4V:n osalta? Vasta sen jälkeen kun olo ja arvot on tasapainossa pystytään pikkuhiljaa alkaa harrastamaan taas kuormittavaa liikuntaa ja kehon kuuntelu on ensiarvoisen tärkeää. Kuulostaa vähän siltä että vedät taas vähän turhan on - off -meiningillä ja yrität paperilla suunnitella likaa jolloin se kuuntelu & reagointi päänupin ja koko kehon tarpeisiin häviää.

Vielä on kankeutta ja välillä pientä ahdistusta treenien aikana. Lisäksi päivisin tulee ihan kuollut olo ja tekisi mieli vain nukkua, vaikka herättyä ja pari tuntia sen jälkeen on ihan pirteä olo, mutta yhtäkkiä häviää kaikki veto ukkelista, sit saattaa piristyä kamalasti juuri ennen nukkumaanmenoa... Uni ei meinaa myöskään tulla ja nukkumisen kanssa on vielä ongelmia.
T4-V oli 16 ja TSH 1.0 viimeksi. Tuntuu, että tyroksiiniannostusta pitäisi lisäillä pikkuhiljaa, kun kolme kuukautta jo aloittamisesta kulunut. Vieläkin mennään pienellä aloitusannostuksella, mutta lääkäri määräsi seuranta ajan vasta elokuulle, mikä on hassua, koska eikös noita yleensä jonkun 4-6 viikon välein alkuun seurailla...
Pitää varmaan siirtyä kyllä tohon 3 treeniä viikkoon systeemiin. Ehkä jollain 1 +2-jakoisella ohjelmalla tai vastaavalla.

 

[Tiuskis]

^Joo kyllä tuossa nostamisen varaa hieman on. Tyypillisesti hyvä olo tulee vasta kun arvot on ylä kolmanneksella lääkityksen kanssa siis. Eli lähempänä 17-18. Yritähän nyt malttaa vaan ja uskoa viisaampias. Eli mm. lääkäri Vilho Aholaa joka on hyvin perehtynyt näihin urheilijoiden hormooniongelmiin. Jan Sundell eli Dr Body oli kirjoittanut hyvän jutun face-sivuille aiheesta 12.6.

 

[salittaja95]

Netistä luin että doupilla pääsis ylikunnosta pois, alla jo vuoden tauko treeneistä ja oireta yhä edelleen paljon, tietääkö kukaan miten esim testo kuuri vaikuttais tilaan?

 

[ArtRider]

Ei ole oikotietä onneen.... eikä varsinkaan roinalla tai testokuurittamalla. Mitään tieteellisesti perusteltua hoitoa lääkkeeillä ei fysiologiseen "ylikuntotilanteeseen" ole olemassa.
Joskus se voi viedä hyvinkin pitkään .... jopa parikin vuotta .... tuo "ylikunto-oireiston" fysiologinen palautuminen.....
Liian moni leikkii lääkäriä ja tulee katumaan pitkän päälle noita kuurikokeilujaan sotkien hormonitoimintansa lopullisesti ja varsin nuorella iällä...
Testosteroniarvoja labrataan ja kytätätään kuin jotain "ihmettä" ja jokaiseen pieneen väsymykseen ja vitutukseen yritetään keksiä jokin nappi tai ruiske. Osa hakemalla hakee ns. "oikeutusta" kuuritukseen.
Fiksuimmat ja TRT-hoidossa olevat tietävät tämän kurimuksen joka on ..... elinikäinen. Valitettavasti.

 

[jormapetteri]

Netistä luin että doupilla pääsis ylikunnosta pois, alla jo vuoden tauko treeneistä ja oireta yhä edelleen paljon, tietääkö kukaan miten esim testo kuuri vaikuttais tilaan?

Jotakin sun juttuja muistan lukeneeni.. Tää on vähä huonohko neuvo, mutta sun pitäis tyylii vaihtaa vähä maisemaa ja keskittyä johonkin muuhun aiheeseen.Työt, koulut yms, sillee että mieli unohtaa ton homman.. Muuten toi on loputon suo.. tsemppiä, kyllä se jossain vaiheessa loppuu ja elämä vähän paistaa risukasaankin.

 

[salittaja95]

Jotakin sun juttuja muistan lukeneeni.. Tää on vähä huonohko neuvo, mutta sun pitäis tyylii vaihtaa vähä maisemaa ja keskittyä johonkin muuhun aiheeseen.Työt, koulut yms, sillee että mieli unohtaa ton homman.. Muuten toi on loputon suo.. tsemppiä, kyllä se jossain vaiheessa loppuu ja elämä vähän paistaa risukasaankin.

Vaikea vaihtaa täältä kurkkusalaateista mihinkään, lappuja koittanu toimittaa lääkärille saa nyt nähä mitä käy

 

[jormapetteri]

Vaikea vaihtaa täältä kurkkusalaateista mihinkään, lappuja koittanu toimittaa lääkärille saa nyt nähä mitä käy

Tiedä vaikka intissä unohtaisit hetkeksi olon ja pääsisit sen ylite tavallaan.. Se että kokoajan juokset pelkästään olon takia jokaisella, ei varmasti auta. Nyt vaa lippu korkeelle!

 

[Minihiiri]

Tuntuu vähän hölmöltä kun ite oon ylikunnon kokenu aikoinaan salitreenien kanssa, niin ajatuskin et oon saattanu ajaa itseni ylikuntoon tai ainakin ylirasitustilaan pelkällä aerobisella :O en siis tiedä onko tässä siitä kyse mutta on viime aikoina tullu käveltyä aivan hitsin paljon, jopa kolme tunnin lenkkiä päivässä, nyt ei meinaa syke kohota enää millään ja vaikka aluksi lenkki on tahmea, niin lopussa ihanan köykänen olo. Unen määrä on vähentynyt mutta toisinaan aamusin nukuttaa ihan tosi paljon, ruokahalu on hyvä kun alkuun pääsee. Voiko siis pelkkä kävely ajaa ylikuntoon?

 

[Tiuskis]

^Ihminen joka on joskus ollut pahasti rasittunut / ylikunnossa on alttiimpi rasittua uudestaan. Ehkä kannattaisi taas vähän pysähtyä ja järkeistää tuota tekemistä?

 

[Minihiiri]

^Ihminen joka on joskus ollut pahasti rasittunut / ylikunnossa on alttiimpi rasittua uudestaan. Ehkä kannattaisi taas vähän pysähtyä ja järkeistää tuota tekemistä?

joo näin on tehtävä ja ollu niin voimaton olokin ettei mitään kummosta jaksa edes tehdä :/ tyhmä minä, taas kerran.

 

[Poppis]

Jouduin ylikuntoon toukokuussa, tai silloin hoksasin mikä mulla on, olihan se kolkutellut ovella jo pari kuukautta.
Treenasin erään nimeltä mainitsemattoman firman nettivalmennuksella ensisijaisena tavoitteena tiputtaa painoa vähintään 10 kg. Treeni alkoi hyvin kun sai syödäkin paljon, mutta sitten kun ruvettiin tiputtamaan kaloreita 1700 kcal ja alle, niin rupesi tulemaan ylikunnon oireita.
Vaikka valmentajalle kerroin että nyt ei ole kaikki kunnossa, niin meininki oli että suu kiinni ja tee mitä sanotaan. Ja minähän tein.

Toukokuussa havahduin, kun jouduin 1400 kcal vhh-dieetille, että nyt ei ole kaikki todellakaan kunnossa. Miehellekin sanoin että olenkohan mä masentunut. Mieliala oli maassa, itkin koko ajan, kaikki asiat pyöri mielessä, jopa joku muutama vuosi sitten myyty auto ja sen ongelmat, olin ihan kuoleman väsynyt ja jouduin pakottamaan itseni salille, lihakset oli tuskin palatunut vielä viikon päästä.. Se melkein puoli vuotta jatkunut nälkä katosi, mutta jano oli koko ajan. Ihan koko ajan. En saanut unta. Nukuin 2 tuntia yössä. Olin todella väsynyt. Kävin työterveydessä, sain nukahtamislääkkeet, mutta ne maistui bensalle suussa enkä tykännyt niitä ottaa - enkä saanut juurikaan paremmin nukahdettua niilläkään. Sirdalud ei auttanut sekään.

Lopetin treenaamisen kokonaan viikoksi, en tehnyt mitään muuta kuin makasin sohvalla ja nypin rikkaruohoja puutarhassa. Toisella viikolla rupesin tekemään puolen tunnin kävelylenkkejä. Ja söin, paljon.
Kahden viikon treenitauon jälkeen aloittelin pikku hiljaa punttia taas ja siitä se lähti. Kunnes elokuussa jouduin töissä kovan stressin eteen ja jouduin nyt ottamaan kaksi viikkoa treenitaukoa stressin takia. Yritän tällä viikolla sitä taas aloitella.

Koen että sain hyvän avun inositolista, joka on b-ryhmän vitamiini. Vaikuttaa mielialaan ja aivan kuin olisin ruvennut nukkumaan syvemmin. Makaan myös paljon piikkimatolla juuri ennen nukkumista koska se rentouttaa.

 

[Tiuskis]

Poppis: Ehkä kannattaisi vielä viikko odotella? Se on VAIN viikko sun elämästä, kun taas jos lähdet liian aikaisin treenaamaan, voit joutua monen kuukauden tauolle. Tsemppiä!

 

[Poppis]

^ kiitos tsempistä. Mä tosiaan otin kaksi viikkoa nyt vapaata treenistä ja eilen kokeilin taas. Sujui hyvin ja mieli on hyvä. Mä teen nyt kaksi viikkoa vähän kevennettynä ja pidän taukoa jos rupeaa tulemaan oireita.

Tuo tila oli niin hurja kokemus henkisesti etten ihan heti halua enää samanlaista. Opin ainakin kuuntelemaan kroppaani.

 

[Tumpelo88]

Poppikselle voin tsemppinä sanoa että voit olla tyytyväinen että kuuntelit kehoasi jo noinkin nopeasti ja jos palautuminen tapahtui parin viikon levolla niin ongelma ei ollut kehittynyt vielä krooniseksi. Nimimerkillä 6kk tällä hetkellä jäähyllä olleena.

 

[norse]

Terve!

Itselläni ylikunto alkoi noin 4 kuukautta sitten ja loppua ei näy. Ajauduin ylikuntoon liian kovan punttitreenin, lenkkeilyn, koulu- ja raha-asioista johtuvan stressin ja vähähiilihydraattisen ruokavalion avulla kiristelyn seurauksena. Välillä oireet ovat helpottuneet ja lähes kadonneet, mutta vähitellen ne ovat tulleet aina takas. Olo on jo kuitenkin pajon parempi kuin ylikunnon alkamisvaiheessa, joten eiköhän tämä painajainen mene kuitenkin hiljalleen ohi. Oireinani ovat kipeät nivelet, levottomuus, kykenemättömyys rentotuta, uniongelmat, jatkuva väsymys, keskittymiskyvyn puute, korkea leposyke ja sykkeen nouseminen rasituksessa, jopa rappusten kipuaminen kolmanteen kerroksiin aiheuttaa hengästymistä sekä huimausta. Hirveetä.

Asiat, jotka ovat helpottaneet oloani:

-Stressitekijöiden eliminoiminen
-Kasvisten, hedelmien, marjojen ja hiilihydraattien lisääminen ruokavalioon
-Salitreenin ja lenkkeilyn vaihtaminen kevyeen joogailuun ja venyttelyyn
-Kaljoittelu kohtuudella
-Matkustelu*

Olen tämän kesän aikana käynyt kaksi kertaa ulkomailla. Ulkomailla ollessani olen unohtanut koko ylikunnon olemassaolon ja en ole kärsinyt näistä oireista. Toisin, en ole ulkomailla mitään treenannutkaan. Kuitenkin ulkomailta palatessani ylikunnon oireet ovat tulleet molemmilla kerroilla takaisin, kun olen palannut takaisin Suomeen, mikä on hyvin erikoista. Ehkä pitäisi vaan muuttaa pysyvästi ulkomaille, no ei vaan.

Eniten tässä vituttaa toimettomuus ja se, että kukaan muu ei pidä tätä oikeena sairautena, vaan kaikki kaverit luulevat, että feikkaan ja omaa laiskuuttani skippaan treenit. En vain pysty treenaamaan enää, enkä jaksa tehdä samanlailla asioita kuten ennen. Mietin joka päivä, että voisiko tänään mennä treenaamaan, mutta olen päättänyt olemaan treenaamatta ainakin siihen asti, kunnes en koe enää yhtäkään ylikunnon oiretta ja pystyn nukkumaan yöni kunnolla. Tsemppiä kaikille ylikunnosta kanssakärsiville, kyllä se vielä siitä!