Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[BonyMoronie]

Sain pari viikkoa sitten lekurilta "luvan" alottaa treenit hyvin kevyesti -> syke alle 120. Suositteli enemmän aerobista, mutta punttiakin saa nostaa em. rajojen sisällä. Nyt oon tehny 15min kuntopyörää mummopyörityksellä ja sitten 30min "treeni" laitteissa 3x10 sarjoilla ihan melkein ilman painoja. Vapailla tai omalla painolla ei voi tehdä, nousee heti syke tonne 140 vaikka olis pelkkä tanko tai bw kyykky. Kolme treeniä viikossa, lekurin suosituksesta (oli jopa sitä mieltä että mielellään 4 tai 5!!??) ja yks jooga viikossa. Tästä sen nyt näkee mihin suuntaan mennään. Helvetin hyvältä tuntuu että voi tehdä edes jotain vaikka oliskin satujumppaa. Treenipäivän jälkeinen yö on vähän levoton, mutta muuten ei vielä takapakkia.

No aika hurja tahti jos suosittelee 4-5 treeniä viikossa? Huh. Suosittelen kyllä aloittamaan hitaammin ja kuuntelemaan tarkasti kroppaa ja päätä.

 

[exitusletalis]

No aika hurja tahti jos suosittelee 4-5 treeniä viikossa? Huh. Suosittelen kyllä aloittamaan hitaammin ja kuuntelemaan tarkasti kroppaa ja päätä.

Joo, mä olin itse siis tarjoamassa että mitens olis 1-2 treeniä näin alkuun mutta kuulemma on kovin vähän että 3 olis minimi. Mutta samaan syssyyn painotti tuota sykerajaa. Eli kroppa pitäisi saada tottumaan uudestaan siihen että syke nousee. Tää lääkäri on mm. mm-lätkä ja fudisjoukkueiden valmennuksessa joten luotan nyt ainakin jonkin verran hänen mielipiteeseen.

 

[Moksu]

Tää internet on tehny hyvän työn erilaisten vaivojen ja tautien luomisessa, et kyllä munkin mielestä on parempi kuunnella asiantuntevaa lääkäriä, kuin uskoa internetin nimimerkkejä ja epämääräisiä blogeja.

 

[BonyMoronie]

No nyt puhuttiin treenimääristä, ja "liian vähän" ylikunnosta kärsivälle varmaan on parempi kuin liikaa...? Ei ne lääkärit useinkaan mitään ylikunnon asiantuntijoita ole... Ja parempi aloittaa pikku hiljaa taas treenaamaan, ei mitään järkeä nollasta yhtäkkiä viiteen treeniin viikossa... No jokainen päättää itse, mutta saa kai sitä maalaisjärkeä käyttää...

- - - Updated - - -

Tää internet on myös helvetin hyvä luomaan ylitreenattuja ja obsessoivia hulluna diettaavia himotreenaajia, jotka sitt ihmettelee, kun kunto romahtaa, mitään ei jaksa, kilpparit ja lisämunuaiset on paskana ja elämä pilalla vuosiksi...

Ja siihen päälle sitten vielä nää besserwisserit, jotka ei itse koskaan oo ylikuntoa kokenut, jotka vähättelee ja naureskelee... Kyllä tekin vielä vanhenette ja sairastutte, muistakaa sitten sitä nuoruuden kaikkivoipaisuuden tunnetta (jonka toki muistan hyvin itsekin - ja moni sanomani juttu hävettääkin nyt...).

 

[Moksu]

En usko, että sillä treenin määrällä on niinkään merkitystä ylikunnosta toipumiseen, vaan teholla.

Mielestäni sellainen kilpparin vajaatoiminta, joka saadaan aikaiselsi liialla rasituksella ja liian vähällä ravinnolla, voidaan korjata ilman lääkitystä.

Eikö täällä ollut jonkun mainitsemana puhetta siitä, että lisämunuaisen uupuminen on ihan huuhaata. Ei sitä ole lääketieteessä olemassakaan, vaan kyse oli enemmän jostain hypotalamuksesta, tai mistä lie.

Lääkärit tekevät ylikunnon selvittämisen juuri oikein. He alkavat ensimmäisenä swlvittää verikokeiden avulla, onko siellä vikaa. Ei ylikuntoa/burnoutia voi labroissa todeta, joten miten lääkäri voi tehdä diagnoosin ylikunnosta, kun kyse voi olla paljon laajemmasta kokonaisuudesta kuin liiasta harjoittelusta.

Ylitreenatut hullut taitavat saada treeni ja ravintotietonsa netistä ja sitten burnoutissa tukevat taas samaan paikkaan, joka on täynnä käsittämätöntä huuhaata blogien yms. muodossa.

 

[exitusletalis]

Molemmilla on varmasti pointtinsa tässä. Useimmat lääkärit ei tosiaan tajua tuon taivaallista koko ylikunnon käsitteestä, mutta burnoutin ne tietää. On kuitenkin hyvä että tsekataan myös muut jutut mitä vois olla taustalla. Multakin löytyi mykoplasman sekä keuhkoklamydian vasta-aineet. Kilpparit, testot, d-vita jne ne on hyvä kattoa vaikkakin hormonit toki kippaa tässä tilanteessa aika tylysti, syntyy se muna-kana tilanne. Jos on kuitenkin aiempaa vertailuarvoa tiedossa, niin jotain voi päätellä.

Mun parin viikon kokemus nyt kertoisi samaa kuin Moksu toteaa, että määrä ei niinkään vaan se teho. Heti kun syke nousee tonne yli 130 niin alkaa tuntua kropassa. Alle 120 sykkeen liike vastannee rasittavuudeltaan kävelyä. Tein tossa viikonloppuna autonhuoltohommia ja siinä pari tuntia tuli huhkittua hikipäässä ja oli mittarikin matkassa niin yli 150 sykkeissä käytiin. Unet meni taas levottomiksi pariksi yöksi.

Nyt kun on taas asioita tässä kelaillut niin ilmeisesti aika diipissä päässä on meikäläinen jo käynyt kun 8kk täystaukokaan ei palauttanut vielä kuin osittain. Vähän naurattaa ja itkettää kun jengi puhuu ylikunnosta mistä on toivuttu parin päivän tai jopa viikon tauolla. Voi olla ettei tästä tokene mun kohdalla lainkaan, mutta sitten etsitään elämään muita iloja. Pakko nähdä asiat edes semipositiivisesti.

 

[Moksu]

Nyt kun on taas asioita tässä kelaillut niin ilmeisesti aika diipissä päässä on meikäläinen jo käynyt kun 8kk täystaukokaan ei palauttanut vielä kuin osittain. Vähän naurattaa ja itkettää kun jengi puhuu ylikunnosta mistä on toivuttu parin päivän tai jopa viikon tauolla. Voi olla ettei tästä tokene mun kohdalla lainkaan, mutta sitten etsitään elämään muita iloja. Pakko nähdä asiat edes semipositiivisesti.

Mä luulen, että sun ylikunto on enää vain korvien välissä ja oot vaan huonossa kunnossa. Heitä ne mittarit hevon vidduun ja tee ihan siten, miten tuntuu. Tuo, että tunnet nukkuvasi huonommin tai kroppa jotenkin rasittuu liian korkeassa sykkeessä, on todennäköisesti vain sun korvien välin luomaa harhaa.

Teet järkevästi ja pohjia luoden ja et välitä pätkääkään sykkeistä tai levottomista öistä. Tuolla menossa teet vain sitä korvien välin ongelmaa pahemmaksi.

Et tietenkään voi lähteä treenaamaan tosissasi paljon ja kovaa, vaan sun pitää tehdä peruskuntoa pohjille. Olet 8kk levon jälkeen aivan saletisti lähinnä huonossa kunnossa.

 

[pakkiis]

Mä luulen, että sun ylikunto on enää vain korvien välissä ja oot vaan huonossa kunnossa. Heitä ne mittarit hevon vidduun ja tee ihan siten, miten tuntuu. Tuo, että tunnet nukkuvasi huonommin tai kroppa jotenkin rasittuu liian korkeassa sykkeessä, on todennäköisesti vain sun korvien välin luomaa harhaa.

Teet järkevästi ja pohjia luoden ja et välitä pätkääkään sykkeistä tai levottomista öistä. Tuolla menossa teet vain sitä korvien välin ongelmaa pahemmaksi.

Et tietenkään voi lähteä treenaamaan tosissasi paljon ja kovaa, vaan sun pitää tehdä peruskuntoa pohjille. Olet 8kk levon jälkeen aivan saletisti lähinnä huonossa kunnossa.

Vaikka asia ei itseä kosketakkaan, niin tosissaan mentaalipuolen toimintaa ei kannata väheksyä. En ole leimaamassa ketään masentuneeksi tai nuppivikaiseksi, mutta ihmiskeho sen verran mielenkiintoinen kokonaisuus jossa kaikki kumminkin on sidoksissa toisiinsa, että korvien välissä voi myös olla jotain.

Lähipiirissä oli seuraavanlainen keissi; Äijältä leikattiin selkä kaksi kertaa, eka leikkaus meni hyvin ja särkyä ei ollut. Toinenkin leikkaus meni rutiininomaisesti oikein hyvin, leikkauksen jälkeen kipulääkitys kuuri aloitettiin, no ukko kumminkin lopetti kipulääkityksen kesken kun ei enää "Pahasti juilinut". Kipu ja tykyttely selässä ei enää lakannutkaan.
Kipua ja kolotusta jatkui kokoajan ja mikään särkylääke ei siihen jeesinyt. Lopulta lekuri päätti syöttää potilaalle masennuslääkkeitä(joilla myös hoidetaan epilepsiaa ja kroonista kipua/särkyä). Annostus oli todella pieni, mutta se auttoi. Lääkitys ajettiin sitten alas pikku hiljaa ja kipu sekä särky olivat poissa.
Kehon särky ja kiputilat olivat siis aktivoineet aivoissa hermoratoja liikaa ja kipu "jäi päälle", oikeanlaisilla napeilla sai aivokemian taas rullaamaan kohilleen ja nykyisin ukko on entistä paremmassa kunnossa.

 

[exitusletalis]

Vaikka asia ei itseä kosketakkaan, niin tosissaan mentaalipuolen toimintaa ei kannata väheksyä.

Toden totta. Aika harva varmaan ylipäätään edes ajautuu ylikuntoon pelkän fyysisen rasituksen kautta?

Olen tässä viime viikot pitänyt Moksun ajatukset muistissa ja tunnustellut tuota fiilistä. Edelleen tuntu siltä, että kovempi intensiteetti vie aina unet pariksi yöksi. Mutta kehitystä kuitenkin tulee ja sietokyky kasvaa. Jossain vaiheessa ehkä siirryn jo laitteista pois vapaisiin ja lyhennän sarjoja kympistä alaspäin. Aerobista kuntoa pitäs saada nostettua.

 

[Moksu]

Suosittelen pysymään eristetyissä liikkeissä, koska hermostorasitus on vähäisempi, jolloin palautuminenkin on nopeampaa.

 

[Viiwi]

Liittyykö ylikuntoon automaattisesti huonontuneet treenitulokset?

Ryhdyin alkukeväästä treenaamaan salilla systemaattisesti pumppailtuani kevyemmin yli vuoden ajan (olin raskaana ja lapsi syntyi heinäkuussa 2013). Sain PT:ltä kolmijakoisen ohjelman, jonka mukaan tein treenejä orjallisesti koko tämän vuoden kevään ja kesän. Salikäyntejä tuli 3 krt viikkoon ja lenkkejä 4 krt - osa niistä juoksua ilman vaunuja, osa vaunujen kanssa. Syyskuussa aloin muuttaa salitreenejä enemmän voimapainotteisiksi ja olen keskittynyt enemmän isoihin liikkeisiin (kyykky, penkki, mave, dippi, leuat..). Tulokset nousivat keväällä paljon ja juoksunopeuskin on kasvanut hienosti. Treenissä ei sinänsä siis mikään tällä hetkellä töki, mutta kun ei huvita. Viikko sitten aloin hyperventiloida juoksulenkin jälkeen, kun v*tutti ja ahdisti niin paljon. Tänään olin itkun partaalla koko aamupäivän, ja lopulta murruin ihan totaalisesti, kun mies ihmetteli, mikä nyt on. Kaikki on hyvin, ja silti näitä "mikään ei tunnu hyvältä" -päiviä tulee tuon tuosta. Ei huvittaisi lähteä esim. juoksemaan ja ensimmäiset 15 min. juoksu tuntuukin vastenmieliseltä ja ahdistaa. Kun sitten revitän tarpeeksi kauan, endorfiinit pääsee niskan päälle ja maailma näyttää valoisammalta - taas hetken.

Kilpirauhasen vajaatoiminta mulla on, mutta kuukausi sitten mitattiin arvot, jotka oli vähintäänkin hyvät. Olin tosin käynyt verikoetta ennen salilla, joten se saattoi vaikuttaa arvoihin hiukan "piristävästi". Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että lääkitys on sopiva.

Keväällä tein myös ruokavalioremontin ja jätin leivän kokonaan pois. Korvasin sen puurolla ja raejuustolla iltapalalla, ja paino tippui kevään aikana 78 kg:sta 72:een. Nyt olen ottanut leivän takaisin ruokavalioon ja paino on tällä hetkellä 73 kg. Ainakaan miinuksella en siis mene, kun paino ei enää laske.

Eli kolkuttelenko ylikunnon portilla vai onko tämä ihan vain masennusta?

 

[Moksu]

Hankala sanoa ylikunnosta, mutta vastenmielisyys harjoittelua kohtaan ja muut mielialaongelmat ovat varmasti ensimmäisiä merkkejä siitä, että kroppa on liian kovassa rasituksessa.

Suosittelen keventämään harjoittelua ja vähentämään harjoituskertoja. Tee salilla eristetympiä liikkeitä, niin palautuminen siitäkin on helpompaa ja lenkillä laske tehoja.

 

[cdRn]

Jos jo ajatus liikunnasta tuntuu vastenmieliseltä, niin pidä taukoa. Viikko, kaks tai pari kk, kunnes tuntuu siltä, että sinne lenkille OIKEASTI tekis mieli, eikä vaan sen takia, että haet itseäsi pakottamalla sen endorfiinipiikin.

 

[Viiwi]

Niin varmaan kannattaa tehdä. Tässä esimerkki tältä aamulta. Tytöllä on flunssa ja se heräili yöllä tunnin-parin välein. Neljän jälkeen otettiin meidän väliin, mutta silloin en itse pystynyt enää nukkumaan. Lähdin lenkille vähän ennen viiittä. Keskisyke oli 70 min. lenkillä 156. Kun tulin kotiin, olin hetken hyvällä tuulella. Mies sitten kysyy, että miten lenkki meni, ja kun kerroin, minkä lenkin tein, hän kommentoi siihen, että "Ja sulla on muka ylirasitusta? My ass!" Tuo vihlaisi niin, että hajosin taas totaalisesti. Olen ihan yliherkkä tällä hetkellä kaikille kommenteille ja käy niin sääliksi miestäni, joka joutuu tällaista sietämään. Silti tänään lähdin mieluummin aamulla pimeään juoksemaan kuin että olisin jäänyt rauhassa lepuuttamaan huonosti nukuttujen öiden jälkeen.

 

[Moksu]

Eihän tuossa lenkissä ollu mitää järkee. Kevyttä palauttavaa liikuntaa ja hermoston säästelyä. Saatat huomata nopeesti muutosta mielialassa.

 

[Viiwi]

Kiitos, että olet samaa mieltä! Sitä toivon itsekin ja aion kyllä niin tehdäkin, mutta tuosta oman miehen kommentista tuli sellainen olo, että olen vain laiska, jos kevennän treeniä, kun hänen mielestään mitään ongelmaa treenissä ei ole, jos kerran sen jaksan vetää.

 

[Minihiiri]

Viiwi kuulostaa tutulta! Kun itse vedin itteni aika piippuun liikkumalla ku mielipuoli ja sen lisäks söin huonosti niin samanlainen fiilis oli täälläkin. Silti sitä vaan meni lenkille vaikka ties että ei kannattaisi ja se hyvänolontunne kesti hetken, jota seuras kamala ahdistus. Ota nyt iisisti hetken aikaa ja tee jotain ihan muuta, rupea vaikka ratkomaan sudokuja :D

 

[Viiwi]

Hyvä tavallaan tietää, että tuohon "hyvän olon ansaan" ei kannata langeta. Mäkin olen siihen pitkään turvautunut, kun olen päätellyt sen olevan merkki siitä, ettei ongelmaa olisi. Onko sulla tilanne helpottanut pitkällä aikavälillä? Mehän juteltiin tuolla pakkomielle-ketjussa silloin paljonkin tästä.

 

[Minihiiri]

Se on houkutteleva ansa mutta kun tietää sen jälkiolon niin siihen lankeeminen alkaa pikkuhiljaa olee vastenmielistä ei kukaan toinen voi sanoa ja tietää sun fiiliksiä ja oloja joten älä kuuntele täs asiassa muita kun itseäs. Mulla on tilanne parempi, korjaantu huomattavasti kun ruokavalion laitto kuntoon ja alko oikeesti syödä sitä rasvaa ja hiilaria ja paljon. Sen jälkee liikunta on tuntunu paremmalta ja lepopäivien pitäminenki tullu säännölliseks, vaikka liikun silti paljon niin et ota siitä ressiä nyt tiedän ne oireet ja tätä ketjua kun lueskelee niin kaikenmoista tutulta kuulostavaa tulee vastaan

 

[Penahirmu]

Eiköhän kuitenkin kaikista helpoin tapa välttää ylikunto pitkällä aikavälillä ole: 1. oikeanlainen harjoitteluohjelma ja 2. noudatetaan sitä ohjelmaa eikä lähdetä sooloilemaan.

Jo ensimmäinen kohta menee harmittavan usein monelta aloittelijalta pieleen: aletaan noudattaa esimerkiksi jonkun hyvin edistyneen, 10 vuotta salilla treenanneen (ja mahdollisesti kemiallisia apuja käyttävän) fitnesstähden kunto-ohjelmaa. Näennäistä kehitystä tapahtuu paljon lyhyessä ajassa, mutta muutaman viikon/kuukauden kuluttua paikat ovat niin kipeät, että totaalilepo on täysin välttämätöntä, ja kun keho on viimein palautunut siihen pisteeseen, että harjoittelua voidaan taas jatkaa, ollaan palattu takaisin lähtötilanteeseen. Mielestäni vaatii suurta rohkeutta treenata tarpeeksi kevyesti, ja tätä vaaditaan erityisesti aloittelijalta.

Toisen kohdan sooloilijat ovat taas näitä, jotka saattavat noudattaa sitä täydellistä harjoitteluohjelmaa, mutta jotka nopeasti kyllästyvät siihen, että penkkitulos ei tuplaannu kerran kahdessa viikossa tai oma paino ei laske yhtä nopeasti kuin Suurimman pudottajan kilpailijoilla, joten he päättävät kasvattaa ihan tolkuttomasti volyymiä ja unohtavat täysin levon merkityksen. Tähän lukeutuu myös kaikki ne, jotka lisäävät lepopäiville muita liikuntamuotoja vähentämättä saliharjoittelun määrää kunto-ohjelmassaan. Myös tyyliin "päätin käydä salilla tekemässä harjoituksen lepopäivänä, koska kehossa tuntui hyvältä" on mielestäni täysin typerää ja johtaa todella helposti liikaharjoitteluun. Vuosia harjoitelleella huippu-urheilijalla saattaa olla tällainen kyky tuntea oikea harjoittelun ajankohta, mutta ei tavallisella salillakävijällä. Noudattakaa vain niitä ohjelmianne. Jos tämän jälkeen tietyllä ohjelmalla ei tule tuloksia sanotaan vaikka 3 kuukaudessa, vaihda ohjelmaa, koska silloin vain ohjelmassa voi olla vika.