Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[exitusletalis]

Ei mulle yksikään lääkäri osannut mitään sanoa, kun sydän temppuili hulluna ja luulin jo, että olin jonkun sydäntaudin saanut :(. Itse piti magnesium keksiä, joka auttoi isoina annoksina (sitraattimuoto) aika pian. Levon ja alkoholin totaalisesti pois jättämisen lisäksi.

ei niitä kokeita ja lääkäreitä loppujen lopuksi tarvita? Turhaa stressiä siitäkin. Lepoa ensin ja sitten oikeasti pikku hiljaa riittävän pitkän levon jälkeen lyhyitä ja kevyitä juttuja.

No, esimerkiksi mykoplasma, alhainen d-vitamiini, kilppari tai testosteroni voi olla ylikuntoon ajautumisen syynä, joten kyllä ne on hyvä katsoa.

 

[Kerrostalo]

Puoliromaaninvääntö..

- mitä lajeja harrastit ? monta vuotta ?
Kamppailulaji päälajina 5v ja tukena juoksua sekä punttia/lihaskuntoharjoittelua.

- huipputuloksiasi ?
Kamppailulajissa SM-mitaleita yleisessä sarjassa. Fyysisesti parhaita tuloksia esim. cooper reilut 3400m (ulkomuistista), leukoja ~30, penkki:D 100kg ilman suurempia panostuksia (oma paino ~70kg.)

- määrä viikkotasolla yhteensä
Varsinaiset harjoitusmäärät vaihtelivat 7-10kpl per viikko. Lisäksi tein keskiraskasta/raskasta varastotyötä 40h viikossa ja ajoin kaikki matkat pyörällä 8-15km päivässä.

- treenasitko erityisen tuloshakuisesti vai "fiiliksen" mukaan ?
Aina pitkälti fiiliksellä, toki tarkoitus oli kokoajan kehittyä. Psyykkaamalla tehoja vaikka tuntuisikin huonolta.

- kilpailitko ?
Juu.

- piditkö lepoviikkoja ? jaksotitko harjoittelua muuten ?
En ainakaan suunnitelmallisesti, toki jos sairastuin. Harjoittelussa lähinnä vain viikkotason ajatus oli taustalla, ja suurin osa sitä samaa viikkoa kokoajan. Myöhemmin yritin ruveta hieman jaksottamaan mutta ei tuolloin ollut vielä osaamista.

- olitko vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ?
En kilpailuaikana. Myöhemmin ylikunnon aikana (pahin oli jo ohi) ja sen jälkeen olin n. 2v yhteensä. Vähähiilariseen minulla ei ole pahaa sanottavaa, jos tajuaa huomioida lajinsa vaatimukset eli ei sovi varmaankaan kovaan urheiluun.

Söin kyllä ihan ok kilpailuaikana mutta liian vähän kun kulutus oli tyyliin 4000 ja ruokaa 3000 (erimerkkinä suhteet) niin eihän se pidemmän päälle toimi.

- oliko oireiden aikaan elämässä paljon muuta stressiä ( ei tarvii eritellä =D ) ?
Ei nyt pahemmin. Muija ja duuni kiristi :D

- millaiset sykkeet oli ennen ylikuntoa / sen aikana ?
Aiemmin en mitannut. Ortostaattinen ei ollut reilassa ylikunnon aikana eli erotus jotain 25-35, kun jossain vaiheessa viime vuosina 10-15. Aikoihin en ole enään mittaillut.

- käytätkö/käytitkö alkoholia,kahvia,treeniboostereita tai huumeita ?
Juu kyllähän sitä tuli 20v ikäisenä viihteellä käytyä. Sanotaan arviona keskimäärin joka toinen vkl. Varmasti häiritsi palautumista.

- kuinka kauan kokonaisuudessaan olet kärsinyt ylikunto-oireista ?
2008-2009 pahin aika. 2010-2011 oli paranemisvaihe, jolloin se pikkuhiljaa unohtui. Nykyisin en enään muista koko asiaa, joka on tärkeintä

- kun tarkastelet treenihistoriaasi jälkeenpäin, huomaatko että jossain vaiheessa liikunta on mennyt sinulla ns. överiksi ?
Ei ehkä pelkästään harjoittelu itsessään mutta kokonaisuuden hallinta puuttui. Siinä vaiheessa kun tila romahti ja edelleen yritti väkisin reenata ''menen, en mene, et vittu mene kun kuumottelee/kuumeilee niin prkl:eesti --> kohta kuitenkin reenaamassa ja entistä paskempi olo..'' huomasi kyllä pakkomielteen, tosin eihän sitä myönnetä.

- oliko mielestäsi sinulla huono pohjakunto suhteutettuna myöhempään kovaan treenaamiseen ?
Vaikea sanoa. En ole juurikaan tuota ennen (15-16v) varsinaisesti liikuntaa harrastanut, mutta muuten kuitenkin fillarilla aina matkat, lehtienjakoa, koululiikunta kunnolla jne. yleisaktiivisuutta. Hieman pullukkana (bmi ~28) cooper 2500m luokkaa koulussa. Harjoittelu vain oli sitä kovatehoista ensimmäiset vuodet. Ehkä tuo pyöräily sitten tasoitti asiaa.

- millaisia oireita ylikunnosta tuli ?
Fyysisiä: Kuumottelu/lämpöily erityisesti ennen reenejä 37-37,5 (normi 36,5). Jännä kyllä kun tuo oli selvästi henkistä. Aamuisin ja esim. iltaisin lämpö aina laski normitasolle. Kun et tajua olla menemättä, alitajuisesti sitten estetään. No menin usein silti ja myöhemmin keksin ruveta harjoittelemaan heti aamusta niin lämpö ei kerennyt nousta ;) Myöhemmin tuota rupesi esiintymään myös kun piti lähteä esim. luennolle. Puristus rinnassa / ''tyhjä tunne'', joka 'säteili' kaulaan, käsiin yms. Kuumottelun lisänä särkyä, hengenahdistusta (erityisesti välillä vaikea oli puhua pitkiä lauseita. Rytmihäiriöitä, hikoilua, sairastelua jne. Itse fyysinen suorituskyky ei ihan älyttömästi pudonnut. Toki tuo paska olo sitten esti tehojakin.

Henkisiä: mielialanvaihtelut maniasta masikseen ja kaikkea siltä väliltä. Ajatuksen kulku ei toiminut. Yöheräily jopa 20 kertaa yössä ja toisinaan lievä unettomuus sekä pitkä nukahtamisaika tyyliin 2h. Pakkomielle yrittää harjoitella. Itsensä tarkkailu tuosta sitten tietysti jäi päälle. Herätys --> mikä olo, mikäs olo nyt jne jne.

- jos tässä ei ollut listattuna jotain asiaa, niin mitkä olivat ne seikat jotka olivat aiheuttamassa ylirasitustilaa ?
Jaksotus, liiallinen tehojen korostus harjoittelussa, palautumisen laiminlyönti, kehon kuuntelemattomuus, liian alhaiset kalorit ja ryyppyreissut.

- olivatko veriarvot normaalit (CRP, testosteroni, kortisoli, kilpirauhasarvot...) ?
Jotain mitattiin pari kertaa mutta muistaakseni kaikki oli ok. En koe saaneeni (perus) terveydenhuollosta minkäänlaista apua ja jätin lääkärikäynnit heti alun jälkeen pois. Ammattilaiset erikseen mutta niitä ei tullut haettua. Itse tästä suosta noustiin.

- onko sinulla jotain "sairastumista" edistäviä perussairauksia ?
Ei.
- onko ylikunto aiheuttanut sinulle jotain muita sairauksia ?
Ei (koputtaa puuta).

Onnellisena loppuna (hehe..) nykyisin siis asiat ovat ok ja olen harjoitellut 3v ajan säännöllisesti ja ehjästi, josta viimeiset reilu 1,5v juoksua. Nykyisin juoksen harrastelumielessä kilpaa ratamatkoilla. Vertailuna vaikka tuo coopperi joka on nykyisin ~3500m ja kehityskäyrä on hyvä. Harjoitusmäärät 6 kertaa juoksua (lihaskuntoa hieman päälle toisinaan) ja kerran ylläpitävä puntti (100kg clean&jerk menee edelleen painonnoston jäljiltä, oma paino reilu 70). Jaksotan perinteisesti vuositasolla pk-kausi, kilpailuun valmistava, kilpailukausi ja lepojakso. Viikkojaksotus on 2 kehittävää, 1 kevyt viikko (tehot alas, määrät samat tai nyt kisakaudella jopa hieman enemmän). Viikkotasolla 2-3 kovaa juoksua (tai kisoja nyt kesällä), 3-4 peruskunto tai muuten kevyempää juoksua. Puntti nyt on tuommoinen vaihteluharjoitus juoksuun sitten. Nyt harkitsen seuraavalla peruskuntokaudella ottamista myös aamureeniä eli juoksisi 12 kertaa viikossa ja panostaisi ihan kunnolla mutta saa nähdä. Onhan tämä urheilu siistiä. Tämä lopputeksti siis osoituksena että kyllä sieltä noustaan.

 

[BonyMoronie]

No, esimerkiksi mykoplasma, alhainen d-vitamiini, kilppari tai testosteroni voi olla ylikuntoon ajautumisen syynä, joten kyllä ne on hyvä katsoa.

olet oikeassa. Kuitenkin hyvin usein arvot ovat normaalit, "eikä mitään löydy". En osannut avata ajatuksiani; tarkoitan sitä, että liian usein emme kuuntele itseämme ja kehon viestejä (oireet) vaan haluamme muualta eksakteja, tarkkoja "tieteellisiä" vastauksia asioihin, ulkoistamme asiat. Ja samalla vastuun. Jos syy löytyy, alamme käyttää lääkettä ja jatkamme samaa rataa. Eli liian kovaa, liian usein, väärällä tavalla, liian vähällä levolla, stressillä ym.

eli ensin levätään kunnolla, ja sitten aloitetaan riittävän varovasti, ja jos se ei auta, voi kokeilla lääkäriä. Ei toisin päin, tai tilanne pahenee entisestään.

 

[Axelpass Tommi]

Taitaa usein nuo ongelmat myös olla seurausta siitä stressitilasta eikä sen aiheuttaja? Itse olen saanut pari kertaa itseni tosi solmuun kombinaatiolla vähä syöminen, kova liikunta ja päälle henkinen paine/turvaton tilanne.
Kyllä tavallisella ruokavaliolla pitäisi silti kestää esim. tunti liikuntaa päivässä minusta.

 

[BonyMoronie]

Krooninen liiallinen stressihän (=liiallinen rasitus, kortisolia kroppa täynnä), fyysinen ja/tai psyykkinen sen ylikunnon aiheuttaa.

Ei voi kyllä koskaan yleistää yhtään mitään. "Tavallinen" ruokavalio, "tunti", "päivässä". Joku kestää vaikka 13 tuntia viikossa kovaa rääkkiä, ja toinen hajoaa kolmesta rankasta tai kevyemmästäkin kerrasta viikossa. Se on niin yksilöllistä, ja siihen vaikuttaa niin moni asia (ikä, kunto, tausta, entiset ylikunnot, henkinen puoli, nukkuminen, alkoholinkäyttö, muu elämä, työ...). Ja yleistykset vain saavat ylikunnosta kärsiville lisää paineita ja syyllisyyttä, että "miten mä oon tällanen luuseri, kun muut jaksaa... Pakko munkin on vaan jaksaa..." Ja jos yleistetään, oikean diagnoosin tajuaminen hankaloituu, kun "eihän näin pienestä nyt VOI mennä ylikuntoon, ja Pakkiksellakin sanottiin niin".

 

[Moksu]

Suuri kiitos tästä. Aika hurja aika tuohon kului lopulta! Mistä sait firstbeat analyysin ja mitä se kustantaa? Voisin itsekin sellaisen haluta mutta sekavat kotisivut heillä ainakin on. Onko toi OmegaWave (joka on tässä threadissa vilahtanut) samaa asiaa ajava?

Eli jos oikein nyt käsitin niin puolen vuoden kävelyn jälkeen kuntosi alkoi hiljalleen parantua ja siitä sitten kasvatit varovaisesti urheilun määrää? Paljon kävelit ja millaisia lenkkejä? Pahoittelen gallup-hyökkäystä mutta olen epätoivoinen tämän asian kanssa

Tamperelaisella lääkärillä oli se käytössään. En kyllä enää muista, mikä sen lääkärikeskuksen nimi oli. Taisin kävellä kolme-neljä kertaa viikossa alle tunnin lenkkejä. En nyt tiedä, ovatko ne lääkärit tarpeellisia varsinaisessa ylikunnossa. Se kyllä taittuu levolla ja kärsivällisyydellä, mutta lääkärin määräystä on tietenkin helpompi toteuttaa.

Viime vuosien ajan kasvatin pikkuhiljaa treenimäärää ja tehoja. Yritin rakentaa parempaa peruskuntoa ja mitään kovia treenejä en tee. Ainakaan useasti. Ei tämä nykyinen elämäntilanne mitään ammattiurheilijamäärää mahdollista, mutta en sitä haluakaan. Haluan vain harrastaa liikuntaa huolehtimatta sen enempää. Nykyään se onneksi onnistuu.

Epätoivoahan tuo tilanne lisää, mutta ei siinä auta mitkään poppakonstit.

 

[Moksu]

Vielä sen verran tuosta Firstbeatista, että sen mukaan mun palautuminen oli aivan surkeaa. Yöllä nukkuessa palautuminen lähti vasta joskus puolen yön aikaan käymään, vaikka meni 21-22 välillä nukkumaan. Palautumisen taso oli myös heikkoa. Päivän aikana ei ollut ollenkaan palautumista, vaan koko ajan "stressiä".

Puolen vuoden aikana, lepäillen ja kävellen, se palautuminen kuitenkin alkoi mittausten mukaan parantua ja se tietenkin loi motivaatiota ja toivoa paremmasta. Sitten vain pikkuhiljaa itseäni kiusaten aloin treenata. Uin, lenkkeilin, tein lihaskuntoa, punttia. En tietenkään yhtä aikaa kaikkea, vaan vähän kausittain. Aloin myös kiusata kroppaani iltaa kohden, koska treenaaminen illalla vei minulta aina yöunet. Sen tarkoitus oli tietenkin muokata tuota korvien väliä siten, että se jumppailu ei vaikuttaisi yöuniin.

Tuo peruskunnon rakentaminen kesti kuitenkin vielä muutaman vuoden, jossa koko ajan näytti menevän vain parempaan suuntaan. Sitä myöten pystyi lisäämään tehoa.

 

[JPO1512]

Ortostaattisesta sykkeestä jälleen. Mittailin tuossa uudestaan ortostaattista sykettä ja viimeksi siis oli 30sek seisomaan noususta 35 ja 1min kuluttua 25. Äsken mittailin uudestaan, ja syke hyppäsi 54 -> 90 noin 30sek seisomaan noususta ja 1min päästä 25. Toistin kaksi kertaa ja sama tulos molemmilla kerroilla. Onko tuo sellainen mistä kannattaisi huolestua? Väsymystä ja mielen harmautta on ilmassa, sekä treenaaminen aiheuttaa alkuun aina lievän ''pakotilan'', mikä kyllä yleensä tasoittuu ~30min jälkeen treenien aloittamisesta (sekä aerobinen, että puntti aiheuttaa nämä).

 

[jormapetteri]

Ortostaattisesta sykkeestä jälleen. Mittailin tuossa uudestaan ortostaattista sykettä ja viimeksi siis oli 30sek seisomaan noususta 35 ja 1min kuluttua 25. Äsken mittailin uudestaan, ja syke hyppäsi 54 -> 90 noin 30sek seisomaan noususta ja 1min päästä 25. Toistin kaksi kertaa ja sama tulos molemmilla kerroilla. Onko tuo sellainen mistä kannattaisi huolestua? Väsymystä ja mielen harmautta on ilmassa, sekä treenaaminen aiheuttaa alkuun aina lievän ''pakotilan'', mikä kyllä yleensä tasoittuu ~30min jälkeen treenien aloittamisesta (sekä aerobinen, että puntti aiheuttaa nämä).

KAIKKI SANOO SULLE ETTÄ RAUHOTU!!! LOPETA SE REENAAMINEN!!! SUN PITÄÄ LEVÄTÄ! Rupeatko tajuamaan kohta? kahtee kuukautee et mene pyöräilee etkä salille. korkeintaa kävelyllä voit käydä kevyesti. Ensiksi vartin ja siitä pikkuhiljaa tuntia kohden. Mutta et mitää hapottavaa tai hengästymistä.

Anteeksi avautuminen, mutta tää on sellanen asia mitä et tajua. SÄ reenaat aivan liikaa.Sun keho ei kestä tollasta, ei ole ihme että hormonaalinen toiminta on huonona.. TAI jos se on luonostaa huonompi, niin se pahenee entisestään vaan kokoajan. Onko sulla jotain ressaavaa muuta kuin tämä tilanne? se varmasti ressaa, kokemusta on. Pystytkö syömää lihiksen makkaralla hyvällä omatunnolla? Koska sun on nyt syötävä enemmän. Oot ihan mikkihiiri. Jos et pysty ottaaa iisisti nyt hetkeä, niin sä tiedät itsekkin että sulla on ongelma mikä vaan pahenee.

Kun joskus olosi paranee. Rupet nostamaan maltilla reenimääriä.. et voi käydä pyöräilemässä 3 tuntia, 4 kertaa viikossa ja salilla kolme kertaa viikossa. Sun pitää jaksottaa noita.
Matalsykkeistä fillarointia..Maastossa se vaan harvemmin on sitä.. siellä happoa on, hengästyy ja jännnittää kun ei ole tasaista rullaamista.


(Viittaan viestilläni korvaushoitoketjuun ja tähän ketjuun.)

 

[JPO1512]

KAIKKI SANOO SULLE ETTÄ RAUHOTU!!! LOPETA SE REENAAMINEN!!! SUN PITÄÄ LEVÄTÄ! Rupeatko tajuamaan kohta? kahtee kuukautee et mene pyöräilee etkä salille. korkeintaa kävelyllä voit käydä kevyesti. Ensiksi vartin ja siitä pikkuhiljaa tuntia kohden. Mutta et mitää hapottavaa tai hengästymistä.

Anteeksi avautuminen, mutta tää on sellanen asia mitä et tajua. SÄ reenaat aivan liikaa.Sun keho ei kestä tollasta, ei ole ihme että hormonaalinen toiminta on huonona.. TAI jos se on luonostaa huonompi, niin se pahenee entisestään vaan kokoajan. Onko sulla jotain ressaavaa muuta kuin tämä tilanne? se varmasti ressaa, kokemusta on. Pystytkö syömää lihiksen makkaralla hyvällä omatunnolla? Koska sun on nyt syötävä enemmän. Oot ihan mikkihiiri. Jos et pysty ottaaa iisisti nyt hetkeä, niin sä tiedät itsekkin että sulla on ongelma mikä vaan pahenee.

Kun joskus olosi paranee. Rupet nostamaan maltilla reenimääriä.. et voi käydä pyöräilemässä 3 tuntia, 4 kertaa viikossa ja salilla kolme kertaa viikossa. Sun pitää jaksottaa noita.
Matalsykkeistä fillarointia..Maastossa se vaan harvemmin on sitä.. siellä happoa on, hengästyy ja jännnittää kun ei ole tasaista rullaamista.


(Viittaan viestilläni korvaushoitoketjuun ja tähän ketjuun.)

Huh, nyt tuli tyhjentävä vastaus. Ei todellakaan pahalla! Joo, ei tästä näytä perkele tulevan yhtään mitään, kun kunto oiekastaan laskee treenien koventuessa, tai ainakin mieliala ja yleinen jaksaminen.
Muussa elämässä on stressiä ja on ollut aiemmin todella paljonkin, mm. kaksi erittäin läheistä ihmistä ottivat hengen itseltään ja kolmas yrittänyt kyseistä temppua pariin otteeseen, sekä ihmissuhde-kriisejä lähipiirissä ollut ihan riittämiin. Pyöräily onkin ollut itselle ''terapiaa'' tästä, kun on päässyt edes hetkeksi omiin maailmoihin ja irti ympäröivästä maailmasta, ei tarvi miettiä mitään muutakuin, että ei vedä nurin. Ruoan kanssa menee rennommin kuin aikaisemmin, mutta silti kyllä varon liian tarkkaan mitä suuhun menee, tai lähinnä ''pelkään'' syödä tarpeeksi, varsinkin kun on todettu tuota hormonihäikkää, että kaikki menisi tuohon vyötärölle...

Olet aivan oikeassa, ajatus treenitauosta tuntuu kamalalta, oikeastaan vastenmieliseltä, joten joku probleema tässä nyt on. Pitää yrittää jatkossa päästä kävelyllä samaan mielentilaan, kuin maastopyöräilyssä, että ei tarvi murehtia mistään vähään aikaan, varmaan metsään suunnattava kävelemäänkin, oon varmaan ihme kummajainen, mutta metsässä rauhotun huomattavasti helpommin, kuin missään muualla.

 

[BonyMoronie]

Istu siellä metsässä, hengitä. Pysähdy, tyhjennä mieli. Opettele pysähtymään ja rauhoittumaan! Pakenemalla et parane, pakenet sitten salille, pyöräilemääm, syömisen tarkkailuun tms.

olet ilmeisen pakkomielteinen liikunnan kanssa. Ei mitään järkeä. Jos pää sanoo "pakene", kun alat treenata, niin perkele kuuntele sitä!

jos et nyt pysähdy ja lepää kunnolla, viikkoja, voi pian olla ettet liiku pian enää vuosiin. Voit saada vakavia kroonisia sairauksia.

Et menetä mitään lepäämällä, mutta jatkamalla tuota hulluutta voit menettää kaiken. Fyysisen ja henkisen terveyden. Onko se sen arvoista? No ei helvetissä ole. Toisilla liikakäyttö on viinasta, toisilla itsensä reuhtomisesta, ihan sama kuvio.

Täyslepo ja heti! Ei mitään seliseli-kävelen (oho meni tunti ja lujaa...) tai vähän vaan. Täyslepo. Opettele kestä,ään päätäsi ja ajatuksiasi, jotka mussuttavat sulle kaikkea paskaa ja pelottelevat sua ("mä lihon", "kunto romahtaa"). Ja so what. Saatat lihoa, mutta säilytät terveytesi.

ole mies ja tee itsellesi oikein, kuten ansaitset. Lepää.

 

[Tiuskis]

Ihan hirveen tyypillinen tilanne on, että kovasta henkisestä stressistä kärsivä liikkuja alkaa hakemaan liikunnasta sen "pakopaikan" tilanteeseen ja sitten ollaan kusessa kun keholle fyysinen ja henkinen yhtäaikainen stressi on just se kaikista pahin tilanne. JPO1512 on oikein klassinen esimerkki tästä ja sitten kun vielä rajoitetaan ruokamääriä jo ihan lähtökohtaisesti niin elimistö on ihan äärirajoilla. Nyt järkikäteen ja kiität siitä vielä (meitä ;)) itseäsi.

 

[Nomppa]

Tilannepäivitystä: Kävin urheilulääkärissä ja sitä kautta laboratoriotesteissä, josta paljastuki et aamukortisoli 830 nmol/l. Kilpirauhasarvo vielä iha hitusen koholla. Kattoo ny mitä sieltä tarkemmissa tutkimuksissa loppujenlopuks paljastuukaa:face:

 

[exitusletalis]

Ihan hirveen tyypillinen tilanne on, että kovasta henkisestä stressistä kärsivä liikkuja alkaa hakemaan liikunnasta sen "pakopaikan" tilanteeseen ja sitten ollaan kusessa kun keholle fyysinen ja henkinen yhtäaikainen stressi on just se kaikista pahin tilanne. JPO1512 on oikein klassinen esimerkki tästä ja sitten kun vielä rajoitetaan ruokamääriä jo ihan lähtökohtaisesti niin elimistö on ihan äärirajoilla. Nyt järkikäteen ja kiität siitä vielä (meitä ;)) itseäsi.

Amen, näin kävi itselleni.

 

[Tiuskis]

Amen, näin kävi itselleni.

Et ollenkaan ole ainoa. Itselleni meinasi myös käydä näin, mutta onneksi tajusin mihin suuntaan oltiin menossa. Henkisen stressin aiheuttamista fyysisistä vaikutuksista ja mm. HPA-akselin temppuiluista on ihan riittävän hankala toipua ilman ylikuntoakin.

 

[JPO1512]

Onko muilla täällä ollut ylirasituksen/ylikunnon aikana kovaa suolanhimoa?
Itselläni on ollut kovasti, varsinkin, kun tuntuu, että "väsymyskohtauksien" aikana on suola aivan taivaallisen hyvää.
Auttaa myös olotilaan huomattavasti, kun juo esim. vettä johon on lisätty merisuolaa/ruususuolaa, niin että sen selkeästi huomaan vedessä olevan suoloja. Jotenkin rauhoittaa mieltä kummasti.
Tää ilmeisesti viittaisi lisämunuaisen uupumukseen, sillä myöskin kahvin tai muun kofeiinipitoisen nauttimisen jälkeen olotila menee huonoksi, kuten alkaa väsyttämään vain entistä enemmän ja tulee todella hermostunut olo.

 

[BonyMoronie]

Mä olen miettinyt tuota jodijuttua, kun olen vuosia syönyt ruususuolaa. Taidan ostaa tavallista suolaa lisäksi, ja käyttää sitä silloin tällöin. Tuli vaan mieleen väsymyksestä.

Mulla nuo väsymyskohtaukset, jos tuntuu että nukahtaa pystyyn heti ja joskus niin käykin, liittyivät ruokayliherkkyyksiin. Joskus harvoin niitä tule vieläkin, jos syö jotain nopeaa hiilaria sapuskassa.

 

[JPO1512]

Mä olen miettinyt tuota jodijuttua, kun olen vuosia syönyt ruususuolaa. Taidan ostaa tavallista suolaa lisäksi, ja käyttää sitä silloin tällöin. Tuli vaan mieleen väsymyksestä.

Mulla nuo väsymyskohtaukset, jos tuntuu että nukahtaa pystyyn heti ja joskus niin käykin, liittyivät ruokayliherkkyyksiin. Joskus harvoin niitä tule vieläkin, jos syö jotain nopeaa hiilaria sapuskassa.

Mä olen käyttänyt jodioitua mineraalisuolaa, merisuolaa ja jotain pinkkiä luonnonsuolaa nytten. Näistä tuo pinkki suola on parhaimman makuista omaan makuun tällä hetkellä. Mineraalisuolaa menee juurikin jodin takia.

Mulla ei ole mitään, ainakaan todettuja, ruoka-aine yliherkkyyksiä ja noita väsymyskohtauksia tulee ja menee pitkin päivää, eivätkä ole sidonnaisia mihinkään ruoka-aineeseen. Paitsi kofeiini aiheuttaa nykyään todella helposti ahdistusta ja väsymystä, sekä huonoa oloa. Mutta väsymystä on kyllä melkein jatkuvasti ja välillä pitää ihan tosissaan keskittyä pelkästään siihen, että pysyy hereillä.

 

[Tiuskis]

Mulla nuo väsymyskohtaukset, jos tuntuu että nukahtaa pystyyn heti ja joskus niin käykin, liittyivät ruokayliherkkyyksiin. Joskus harvoin niitä tule vieläkin, jos syö jotain nopeaa hiilaria sapuskassa.

Millaisia herkkyyksiä sulla oli ja mistä sait ne selville? Mulla on edelleen selittämättömiä väsymyskohtauksia, enkä oikein saa tolkkua että mistä johtuu. Oon ajatellut että ehkä stressin jälkiseuraamuksia.

 

[kuspo]

olen tässä nyt kokeillut kaikenlaista ja todennut että kyykky,mave ja todennäköisesti painonnostoliikkeet on sellaisia liikkeitä jotain en kertakaikkiaan ilmeisesti voi tehdä yli 75 % tehoilla tai menee unet.

myös penkin maksimitesti toi lievää unettomuutta mutta ei ollut mitään verrattuna siihen kun kyykkäsin 5x4 77 %,
siitä seurasi viikon unettomuus. voi vittu että vitutti taas.

ortostaattisen sykkeen erotus oli tänä aamuna 14 eli ei sen puoleen pitäs olla lähelläkään ylikuntoa, myös unet on normalisoitunut vaikka olen treenaannut penkkiä ja selkää ihan tosissani. voi olla puolen vuoden päästä aika hassun näköiset jalat jos niitä ei voi kunnolla treenata...

toi syke on outo juttu että rankan työpäivän jälkeen se on monasti aamulla lähemmäs 30 ( siis erotus, yleensä 20 tai alle.. )...
en tiedä tekeekö toi ylikunto / burnout oikeasti aivoille joitain pysyvää muutosta että pienikin jonkun rajan ylittävä muutos kokonaisrasituksessa pistää kropan taas aivan hälyytystilaan..
tiedä häntä. ajattelin unohtaa pikkuhiljaa koko jutun.