- Liittynyt
- 16.3.2008
- Viestejä
- 1 553
Joojoo se olisi ylikunnon puhkeamisesta kauneimpaan kukkaansa yli 4kk aikaa, ja taikauskoinen kun olen tietyissä asioissa, ja vieläkin vähän ylikunnolle kumartelen ja näyttelen reikää silmää iskien niin uskaltelen vähän kirjoitella tännekin taas.
Viimeisimmästä postista on se yli kuukausi aikaa. Heti alkuun voin sanoa, että älkää ikinä käyttäkö mitään unilääkkeitä, saati nukahtamislääkkeitä. Nostaa ylikunnon kerrointa perkeleesti. Ihan järkyttäviä aineita. Oli ylikunnon ylikuntoa ne paskat.
Joo eli henkinen burnoutti tuli em. muodossa kuukausi takaperin. Olin puolikkaita Stillnocteja käyttänyt silloin tällöin, ja pitkittyessään käyttö tehosti ylikuntoa tuhottomasti. Toki, henkinen kuorma kasvoi yhtä aikaa, mutta selittävä tekijä löytyi tuolta. Kumpi oli ensin muna vai kana, nukkumisongelmat ja näin, samase. Olin kyllä viimeisenä päivänä kämpilläni niin perkeleen sekaisin ja loppuunpalanut taisteluni kanssa yksin, ja vielä mietin parin unettoman yön jälkeen oikeasti haenko lisää ihmetabletteja. Sitä voi vaan itseään kiittää, että ei hakenut ja lähti kotia kohti paranemaan. Kädet pystyyn, auto jäi ja likimain kaikki tavarat, ja vanhempien luo hermolomalle.
Nukkuminen ilman apuja, johon totuttuaan jo on tietty ihan perseestä. Toki, henkisen kuorman ollessa suuri, keho vastaa rasitukseenkin huonosti, mutta 100% varmuudella nukahtamislääkkeet olivat vähintään yhtä iso syy huonoon palautumiseen edes piereskelystä. Todella hiljalleen, yö ja päivä kerrallaan, tästä tullaan takaisin nyt. Ennen ei edes puolen kilometrin kävelyä voinut tehdä ilman parin päivän tärinöitä, edellispäivänä tuli käveltyä kevyesti 3km. Sykkeitä katsoin mittarilla ekaa kertaa pariin kuukauteen, ja tasaisella enemmän alle 110 kuin yli. Ja alle satasenkin sai käymään. Aktiivisuus nousee joka päivä, ja ennen kaikkea, päivät ovat tasaisia, mieliala normaali, ja oikeasti tekee mieli tehdä asioita.
Eilen oli oikeastaan pitkästä aikaa sellainen päivä, että oikeasti oli taas hermostunut olo ja näin. Ja miksei hieman tänäänkin, mutta eri tavalla. Asioita saa silti tehtyä ilman että tärisee joka paikka.
Joskus kun saisi jonkun kirjoitustaitoisen kirjoittamaan tämän koko sairaan ja kieroutuneen surullisen tarinan puhtaaksi kaikkien varoitukseksi, olisin onnellinen. En halua vähätellä missään nimessä ketään, mutta kun puhutaan itteni kaltaisista vähän vähemmän aktiivisista ihmisistä, vahinko voi olla pahinta mitä voi kuvitella jos olosuhteet on oikeasti huonot. Normaali eläminenkin ei ole enää itsestäänselvää. Tosiaan jos jotain hyvää hakee, niin asiat on tullut ymmärrettyä ja aikoja sitten alkuvaiheessa, tehdään muutokset ja jatketaan viisaampana eteenpäin.
E: Hieman pelotti kyllä miten siitepöly vaikuttaa, kun olo alkoi parantua, ja alku olikin pahaa noin viikko sitten, mutta ellei tämän pahempaa tule niin hyvää lupailee yleisesti ottaen.
Viimeisimmästä postista on se yli kuukausi aikaa. Heti alkuun voin sanoa, että älkää ikinä käyttäkö mitään unilääkkeitä, saati nukahtamislääkkeitä. Nostaa ylikunnon kerrointa perkeleesti. Ihan järkyttäviä aineita. Oli ylikunnon ylikuntoa ne paskat.
Joo eli henkinen burnoutti tuli em. muodossa kuukausi takaperin. Olin puolikkaita Stillnocteja käyttänyt silloin tällöin, ja pitkittyessään käyttö tehosti ylikuntoa tuhottomasti. Toki, henkinen kuorma kasvoi yhtä aikaa, mutta selittävä tekijä löytyi tuolta. Kumpi oli ensin muna vai kana, nukkumisongelmat ja näin, samase. Olin kyllä viimeisenä päivänä kämpilläni niin perkeleen sekaisin ja loppuunpalanut taisteluni kanssa yksin, ja vielä mietin parin unettoman yön jälkeen oikeasti haenko lisää ihmetabletteja. Sitä voi vaan itseään kiittää, että ei hakenut ja lähti kotia kohti paranemaan. Kädet pystyyn, auto jäi ja likimain kaikki tavarat, ja vanhempien luo hermolomalle.
Nukkuminen ilman apuja, johon totuttuaan jo on tietty ihan perseestä. Toki, henkisen kuorman ollessa suuri, keho vastaa rasitukseenkin huonosti, mutta 100% varmuudella nukahtamislääkkeet olivat vähintään yhtä iso syy huonoon palautumiseen edes piereskelystä. Todella hiljalleen, yö ja päivä kerrallaan, tästä tullaan takaisin nyt. Ennen ei edes puolen kilometrin kävelyä voinut tehdä ilman parin päivän tärinöitä, edellispäivänä tuli käveltyä kevyesti 3km. Sykkeitä katsoin mittarilla ekaa kertaa pariin kuukauteen, ja tasaisella enemmän alle 110 kuin yli. Ja alle satasenkin sai käymään. Aktiivisuus nousee joka päivä, ja ennen kaikkea, päivät ovat tasaisia, mieliala normaali, ja oikeasti tekee mieli tehdä asioita.
Eilen oli oikeastaan pitkästä aikaa sellainen päivä, että oikeasti oli taas hermostunut olo ja näin. Ja miksei hieman tänäänkin, mutta eri tavalla. Asioita saa silti tehtyä ilman että tärisee joka paikka.
Joskus kun saisi jonkun kirjoitustaitoisen kirjoittamaan tämän koko sairaan ja kieroutuneen surullisen tarinan puhtaaksi kaikkien varoitukseksi, olisin onnellinen. En halua vähätellä missään nimessä ketään, mutta kun puhutaan itteni kaltaisista vähän vähemmän aktiivisista ihmisistä, vahinko voi olla pahinta mitä voi kuvitella jos olosuhteet on oikeasti huonot. Normaali eläminenkin ei ole enää itsestäänselvää. Tosiaan jos jotain hyvää hakee, niin asiat on tullut ymmärrettyä ja aikoja sitten alkuvaiheessa, tehdään muutokset ja jatketaan viisaampana eteenpäin.
E: Hieman pelotti kyllä miten siitepöly vaikuttaa, kun olo alkoi parantua, ja alku olikin pahaa noin viikko sitten, mutta ellei tämän pahempaa tule niin hyvää lupailee yleisesti ottaen.
. Toivottavasti sain jonkinlaisen järkevän tekstin aikaan näin ekaksi postaukseksi.
