Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

Daemion sanoi:
Onko täältä pois pääsyä?
Click to expand...

On. Minulla alkoi 2008 alkuvuodesta ja oman typeryyden johdosta 2008 lopussa romahti uudestaan kunnolla. SM-tason kamppailulajitausta oli tuolloin. Viimeinen selkeä takapakki oli vielä 2009 lopussa kun ei vieläkään tajunnut. Varovaista harjoittelua 2010 ja myös 2011 puoli vuotta uuden lajin painonnoston merkeissä. Elokuussa 2011 aloitin harjoittelemaan kunnolla. Jonkinasteisia sinne päin viittaavia oireita tuli ehkä vielä jopa vuosikin sitten. 2012 ja 2013 ovat mielestäni ehjimmät harjoitteluvuoteni kun harjoittelua vuodesta 2003 asti. Lajiakin olen vaihtanut noiden välissä välissä eli painonnostossa sm-tason tulosraja 2012 lopulla, josta vaihdoin juoksuun ajankäytöllisten syiden takia ja juoksinkin mm. ensimmäisen maratonini 2013 aikaan 3.25. Tämäkin vuosi on lähtenyt mukavasti käytiin ja kilsoja n. 600km kasassa. Eli mielestäni olen selättänyt varsin pahan ylikunnon aikoinaan *koputtaa puuta* :D

Tässähän ketjussa on aiemmin kaikki oleellinen tullut esille mutta tärkeitä asioita ovat mm. lopeta jatkuva itsesi tarkkailu, keksi jotain muuta, syö laadukkaasti, stressi pois yms. Kevyttä harjoittelua voi tehdä mikä nyt kenestäkin mielekästä tankojumppaa, venyttelyä, kävelyä, pyöräilyä, hölkkää jos kova kunto jne. Otat sellaisen asenteen että kun moisen paskatilan sait aikaan, saat sen kyllä poiskin. Mites muuten Moksu jakselee nykyisin?
 
GAZOZ.FI
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Huomattavasti oon keventäny ja vähentäny, kuitenki alkaa jo pahimmista olotiloista olla 1,5kk..tosin vielä voisi keventää varsinki reenivolyymiä sillonku jumppaa, hienosäätöä vaille se homma vielä..
 
Daemion sanoi:
Urheilu oli iso, rakas osa elämääni ja nyt kymmenen kuukauden jälkeen alkaa vahvasti mieleni vakuuttua, että menin kyllä pilaamaan omasta elämästäni tehokkaasti jotakin, jota vaan ei enää saa takaisin. En tiedä. Toivon todella että saisin pääni ja kroppani kuntoon taas, mutta en ole vielä koskaan mitään tällaista elämässäni kohdannut. Mikäli ylikunnosta jo selviytyneet tai sen kanssa urheilemaan ja elämään pystyvät voisivat antaa edes jotain pientä toivoa, niin olisin syvästi kiitollinen. Onko täältä pois pääsyä?
Click to expand...

On. Et ole pilannut mitään, vaan avannut paljon uusia mahdollisuuksia. Se, että mietit ja stressaat minkälaista oloa sait urheilemisesta, kertoo ettet ole päässyt riippuvuudestasi vielä eroon. Lepää, syö ja hanki uusia harrastuksia, älä mieti mitä menetät sillä, ettet olekkaan salilla joka ikinen päivä.
Itse olin urheilusta "pakkolomalla" aikanaan 7kk, jolloin olo parani lähes 100%, mutta tämän jälkeen ei paloa huippu-urheiluun enään ollut. Nyt 1.5 vuotta myöhemmin ei voi kuin ihmetellä kuinka tyhmä sitä voi olla, kun tavoittelee huippu-kuntoa. Huippu-urheilu on sairasta.
Kroppasi kyllä palautuu kun annat aikaa ja ravintoa. Lopeta asian murehtiminen ja nauti tulevasta keväästä ja kesästä. Kun hermostosi palautuu, huomaat kuinka hyvä olo sulla on, etkä enään ikinä halua pilata sitä pakkourheilulla. :)
 
Sitä samaa yritetään täälläkin suunnalla, keksiä että mistä löytäisi jotain muuta tekemistä kun himorääkin saadakseen samanlaiset kiksit. Let the Force be with us.
 
Tumpelo88 sanoi:
Sitä samaa yritetään täälläkin suunnalla, keksiä että mistä löytäisi jotain muuta tekemistä kun himorääkin saadakseen samanlaiset kiksit. Let the Force be with us.
Click to expand...

Kyllä sen oman jutun löytää.:) Itellä kesti aika kauan siinä tyhjiössä kun tuntuu että liikunta on se ainut mistä ne kiksit saa, ja se ainut asia mikä on poissuljettu listalta. Kyllä se tunne menee ohi, kun riippuvuus himorääkkiin vähenee. Siinä menee aikansa,niin kuin vieroituksessa yleensäkin, mutta kun silmät aukeaa niin sitä vaan ihmettelee miten on pystynyt vetämään sellasta settiä, mikä ylikunnon aikanaan aiheutti.
 
Kerrostalo sanoi:
Mites muuten Moksu jakselee nykyisin?
Click to expand...

Kiitos kysymästä, mulla menee todella hyvin! :) Kroppa alkaa olla ku kreikkalaisella pronssijumalalla ja treeni kulkee ku tauti. Periaatteessa voi jumpata mitä vaan, mutta koviin treeneihin ja kilpaurheilumentaliteettiin musta ei enää oo, enkä missään nimessä haluaisikaan. Kaikista parhaiten viihdyn punttihommien parissa ja viime vuonna tuli juostua aika paljon, mikä oli myös mukavaa. Vanha lajini ei saa oikein minkäänlaisia sykähdyksiä aikaan, vaikka yritin tuossa paikallisen painiseuran kisaporukassa käydä muutaman kuukauden vääntämässä.

Edelleen kyllä nautin tulosten tekemisestä ja suorituskyvyn kehittämisestä, mutta koko ajan yhä löysemmässä määrin. Ei ole kiire mihinkään ja hyvän olon, mulle riittävän ulkomuodon ja kehitystä valitsemassani lajissa saa huomattavasti vähemmälläkin rääkillä aikaan.

Helsingin sanomissa oli hyvä juttu addiktioista. Vaikka siinä käsiteltiin pääasiassa päihteitä, niin ainakin omalta osaltani näen itsessäni olleen addiktin, joka vieroittautui kilpaurheilusta ja kroonisesta urheilun tarpeesta.

http://www.hs.fi/tiede/Kolumni+Addiktiot+ovat+korvikkeita+hengen+k%C3%B6yhyydelle/a1392605099085

Ps. Hyvä kuulla, et Kerrostalokin on pysyny erossa edelleen pimeästä puolesta. Jotain tässä on opittu! :)
 
Mulla tietty ei varmaan ihan niin vakava ole tilanne ollut, että täysin pitäis jättää, kunhan oppii rytmittämään ja keventämään tehokkaammin ja ravintopuolen saa kondikseen. Tosin kohta 2kk jälkeen vieläkin jos intoutuu käymään vaikkapa kovissa lajireeneissä (vapaaottelu) niin saattaa seuraavana päivänä olla pääkoppa kireenä ja levoton fiilish. Tässä on tällanen tunnusteluvaihe käynnissä :)
 
En tiiä onko mulla jotain yliharjottelua vai ylikuntoa taas päällä. Lopetin itse vapaaottelun nyt jalkojen takia ja tuntu heti että lähti iso stressi niskasta, ei tarvinnut enää treenata 8 kertaa viikossa. Aattelin heti, etten halua jäädä paikoilleen märehtimään, vaan lähden samantien tekemään sitten punttia kovemmin. Tarkotus oli treenata 4-jakosella kroppa läpi viikossa. Harjottelusta tuli lähes viikon totaalitauko ennen kuin alotin "punttaamisen". Nyt on kaks päivää vedetty kovaa puntilla ja unettomuus alkaa vaivaamaan. Kovina vapari treenikausina oon joutunu unilääkkeisiin ennenkin turvautumaan, enää ei jaksais sitä rumbaa. Mulla tuntuu olevan ongelmana se, että en osaa millään rentoutua ennen nukkumaanmenoa. Sänkyyn mentäessä tuijotellaan kelloa ja lasketaan tunteja joita saadaan nukutuksi. Jotenkin tuota ei osaa lopettaa vaikka tietää kuinka typerää se on.

Joskus ajattelin että ongelma johtuu paskoista testotasoista tai jostain muusta vastaavasta, mutta eipä tunnu kauheasti muita oireita ton levottomuuden ja unettomuuden lisäksi olevan, jotka siihen viittais. Voiko olla, että kroppa vaan pelästy kun alotti kovan puntin yhtäkkiä? Vaikka ennen treenasin paljon useammin, ei se lajinomainen treenaaminen ja lenkkeily varmasti ole läheskään niin kovaa hermostolle kuin puntti. Vaparia treenatessakin unettomuus useimmiten tuli juuri puntti päiville. Kellään mitään vinkkejä, neuvoja tai ajatuksia asiasta?
 
juujoa sanoi:
En tiiä onko mulla jotain yliharjottelua vai ylikuntoa taas päällä. Lopetin itse vapaaottelun nyt jalkojen takia ja tuntu heti että lähti iso stressi niskasta, ei tarvinnut enää treenata 8 kertaa viikossa. Aattelin heti, etten halua jäädä paikoilleen märehtimään, vaan lähden samantien tekemään sitten punttia kovemmin. Tarkotus oli treenata 4-jakosella kroppa läpi viikossa. Harjottelusta tuli lähes viikon totaalitauko ennen kuin alotin "punttaamisen". Nyt on kaks päivää vedetty kovaa puntilla ja unettomuus alkaa vaivaamaan. Kovina vapari treenikausina oon joutunu unilääkkeisiin ennenkin turvautumaan, enää ei jaksais sitä rumbaa. Mulla tuntuu olevan ongelmana se, että en osaa millään rentoutua ennen nukkumaanmenoa. Sänkyyn mentäessä tuijotellaan kelloa ja lasketaan tunteja joita saadaan nukutuksi. Jotenkin tuota ei osaa lopettaa vaikka tietää kuinka typerää se on.

Joskus ajattelin että ongelma johtuu paskoista testotasoista tai jostain muusta vastaavasta, mutta eipä tunnu kauheasti muita oireita ton levottomuuden ja unettomuuden lisäksi olevan, jotka siihen viittais. Voiko olla, että kroppa vaan pelästy kun alotti kovan puntin yhtäkkiä? Vaikka ennen treenasin paljon useammin, ei se lajinomainen treenaaminen ja lenkkeily varmasti ole läheskään niin kovaa hermostolle kuin puntti. Vaparia treenatessakin unettomuus useimmiten tuli juuri puntti päiville. Kellään mitään vinkkejä, neuvoja tai ajatuksia asiasta?
Click to expand...

Mitenkähän sinulla nuo ravintoasiat? Itelläni meni ainakin metsään kovaa reenatessaan tossa syksyllä liian alhaiset kalorit about 6kk ajan, painokin tippu 10kg ja reeni kulki kunnes tuli stoppi. Nimenomaan alko unet lähtee ja vitutuskaamos valtaamaan päät ja reeni ei kulkenu. Selvästihän toi unettomuus liittyy jotenkin hermostolliseen yliaktiivisuuteen, ja itelläkin tapana rueta stressaamaan siitä, tuleeko nyt nukuttua tarpeeks ja se on vihoviimenen ajatusmalli, koska sillonhan sitä ei varsinkaan nuku kunnolla jos siitä ottaa kunnon paineet itselleen, ainakin mulle käy näin aika useinkin. Ja jos oot pitäny vaan viikon tauon ja sit alkanu tykittää punttia täysillä, en pidä minään ihmeenä että se reagoi miten reagoi.
 
juujoa sanoi:
En tiiä onko mulla jotain yliharjottelua vai ylikuntoa taas päällä. Lopetin itse vapaaottelun nyt jalkojen takia ja tuntu heti että lähti iso stressi niskasta, ei tarvinnut enää treenata 8 kertaa viikossa. Aattelin heti, etten halua jäädä paikoilleen märehtimään, vaan lähden samantien tekemään sitten punttia kovemmin. Tarkotus oli treenata 4-jakosella kroppa läpi viikossa. Harjottelusta tuli lähes viikon totaalitauko ennen kuin alotin "punttaamisen". Nyt on kaks päivää vedetty kovaa puntilla ja unettomuus alkaa vaivaamaan. Kovina vapari treenikausina oon joutunu unilääkkeisiin ennenkin turvautumaan, enää ei jaksais sitä rumbaa. Mulla tuntuu olevan ongelmana se, että en osaa millään rentoutua ennen nukkumaanmenoa. Sänkyyn mentäessä tuijotellaan kelloa ja lasketaan tunteja joita saadaan nukutuksi. Jotenkin tuota ei osaa lopettaa vaikka tietää kuinka typerää se on.

Joskus ajattelin että ongelma johtuu paskoista testotasoista tai jostain muusta vastaavasta, mutta eipä tunnu kauheasti muita oireita ton levottomuuden ja unettomuuden lisäksi olevan, jotka siihen viittais. Voiko olla, että kroppa vaan pelästy kun alotti kovan puntin yhtäkkiä? Vaikka ennen treenasin paljon useammin, ei se lajinomainen treenaaminen ja lenkkeily varmasti ole läheskään niin kovaa hermostolle kuin puntti. Vaparia treenatessakin unettomuus useimmiten tuli juuri puntti päiville. Kellään mitään vinkkejä, neuvoja tai ajatuksia asiasta?
Click to expand...

Ruokailut kuntoon ja pidät treenin ja nukkumaanmenon välillä tarpeeksi pitkän välin. Kannattaa myös kokeilla apteekista saatavia reseptittömiä melatoniinivalmisteita, ei ole lääkettä, eikä tosiaan vaikuta minkään tyrmäystipon tavoin, mutta mulla autto nimenomaan nukahtamiseen ja katkonaiseen uneen kun ennen heräili tunnin välein kattomaan kelloa.
 
Tumpelo88 sanoi:
Mitenkähän sinulla nuo ravintoasiat? Itelläni meni ainakin metsään kovaa reenatessaan tossa syksyllä liian alhaiset kalorit about 6kk ajan, painokin tippu 10kg ja reeni kulki kunnes tuli stoppi. Nimenomaan alko unet lähtee ja vitutuskaamos valtaamaan päät ja reeni ei kulkenu. Selvästihän toi unettomuus liittyy jotenkin hermostolliseen yliaktiivisuuteen, ja itelläkin tapana rueta stressaamaan siitä, tuleeko nyt nukuttua tarpeeks ja se on vihoviimenen ajatusmalli, koska sillonhan sitä ei varsinkaan nuku kunnolla jos siitä ottaa kunnon paineet itselleen, ainakin mulle käy näin aika useinkin. Ja jos oot pitäny vaan viikon tauon ja sit alkanu tykittää punttia täysillä, en pidä minään ihmeenä että se reagoi miten reagoi.
Click to expand...
No aika tarkkaan ja terveellisesti siis oon koittanu syödä, vähän koitan kiinteyttää kroppaa. Mutta kuitenkin todella maltillisilla miinuksilla (päivässä maks. 500 kcal miinuksella). Ihmettelin vaan sitä että se kroppa voi reagoida noinkin nopeasti... Täytyy miettiä jos sais aamuun saleilut tungettua, tuntuu että sillon ehtii illalla tarpeeksi rentoutua. Tällä nykysellä tyylillä ehdin salille vasta hieman ennen seitsemää, käytännössä yhtään ei ehdi istahtaa kun töistä tulee. Aamulla tulee myös herättyä töihin siinä kaheksan paikkeilla, eli voiskohan sekin sitten sitä aikaista nukahtamista haitata.
 
juujoa sanoi:
Nyt on kaks päivää vedetty kovaa puntilla ja unettomuus alkaa vaivaamaan. Kovina vapari treenikausina oon joutunu unilääkkeisiin ennenkin turvautumaan, enää ei jaksais sitä rumbaa. Mulla tuntuu olevan ongelmana se, että en osaa millään rentoutua ennen nukkumaanmenoa. Sänkyyn mentäessä tuijotellaan kelloa ja lasketaan tunteja joita saadaan nukutuksi. Jotenkin tuota ei osaa lopettaa vaikka tietää kuinka typerää se on.
Click to expand...

Jos mä voin sen verran kukkahattutäteillä, että ite ainakin tunnistan tosta oman tuntemukseni. Ja aika vahva fiilis, että siellä on pidempiaikaisempaa taustalla. Lääkkeillä oli joo ihan höpöä vetää se alkuaika akuutista, mut sen jälkeen sen normalisoituminen unensaantiin on kestänyt kauan. Ja joo, ei pitänyt olla mitään sivareita, mutta aika pöhköinä oltiin aina aamusella. Siinä ihan yks omasta keissistä, näin jälkikäteen ajateltuna. Osansa tuollakin. Toki parempi se et nukutuksi saa, mut jos sitä joutuu aina tiettyinä ajankohtina nappailemaan nappia niin jostain se kertoo.

Mut aika nopeesti se stopin laittaa, jos sillä tiellä jatkaa miinuksilla ja punttia vääntää väkisin. Ja kun tollaista taustaa on, mikä on tälläistä mun kaltaista normisohvapunttiperunaa vähän parempi, niin pahempaan kuntoon siinä itsensä saa. Kestää toki kauemmin, mut toipuminen varmaan aika helvetillistä. En kyllä haluais edes ajatellakaan.

Oma onni onnettomuudessa, et kroppa löi niinkin nopeasti pelin täydellisesti poikki.
 
Heissan, kertokaas toipujat että miten kelläkin tässä vastikään kropan toimimattomuuden kanssa painineilla hurisee? Itselläni nyt n. kuukauden kovemmasta reenistä pidetyn tauon ja ruokavalion kohennuksen jälkeen alkaa olla enemmän normaalin ja tasapainoisen tuntuisia päiviä kuin niitä ns. koomapäiviä. Pieni verenkuva otettiin ja ne oli normaalit ( ei suostunu lekuri antamaan kilpirauhaslähetettä labraan vaikka hoitajakin oli sitä mieltä että olisi syytä ottaa). Noh ei väkisin, sama hoitohan se tähän on vaikka mitä kokeita otetaan. Sen huomaa itsessään, että kun alkaa tuntua kroppa suht hyvältä, heti alkaa mieli huutamaan että nyt sitten pääsee kunnon treenirytmiin ja eikun molskille ja salille mars! Eli mind control tuleekin avainasemaan tässä,ainakin omalla kohdallani, saa nähdä miten onnistuu. Peace.
 
Tumpelo88 sanoi:
Heissan, Sen huomaa itsessään, että kun alkaa tuntua kroppa suht hyvältä, heti alkaa mieli huutamaan että nyt sitten pääsee kunnon treenirytmiin ja eikun molskille ja salille mars! Eli mind control tuleekin avainasemaan tässä,ainakin omalla kohdallani, saa nähdä miten onnistuu. Peace.
Click to expand...

Erittäin tuttua. Se on jännä fiilis kun koomailun ja kaiken paskan jälkeen mitä ylikunto tuo tullessaan, sitä on heti valmis menemään siihen samaan noidankehään takasin treenaamisen osalta kun kroppa vähänkin sallii. :)

Ihmetyttää toi verikokeiden ottamattomuus sun osalta. Omalla paikkakunnalla kun menee valittamaan väsymystä ja unettomuutta niin pääsee samantien labraan isoon verenkuvaan ja kilpirauhaskokeisiin.
 
Täällä susirajalla ilmeisesti resurssipula .. sanovat et jos ei ala levolla tokenemaan niin katsotaan sit niitä kilpparilabroja. Melatoniinit kouraan ja take it easy, siinä oli resepti. Mut eipä tähän mitään poppaskonsteja olekaan.. kyllähän se mietityttää että millon sitä uskaltaa rueta pikkuhiljaa koventamaankin jumppailuja, mutta tietty jos heti olo huononee kokeilun jälkeen niin merkki siitä että ei vielä. Paskan kauden jälkeen sitä on kuitenkin kiitollinen jokaisesta päivästä, jolloin keho&mieli tuntuu jokseenkin normaalilta. Ehkä tämä on loppujen lopuksi sitten henkisesti kasvattava kokemus.
 
Tumpelo88 sanoi:
Heissan, kertokaas toipujat että miten kelläkin tässä vastikään kropan toimimattomuuden kanssa painineilla hurisee?
Click to expand...
Heips, tässähän tämä menee. Päivä kerrallaan. Olen huomannut että selkä on aivan perkeleen jumissa. Pahimmissa venytyksissä meinaa silmissä pimetä kun ovat nuo lihakset niskasta, lapojen välistä alaselkään asti niin tautisen jumissa. Lisäksi alkanut taas tajuamaan sitä miten huonossa kondiksessa on koko rintaranka. Venyttelyä venyttelyä, se vaan jotenkin maistuu niin puurolta ilman treeniä. Tietysti venyttely voisi avata taas ovet terveemmälle tavalle urheilla. Sama kysymys on pyörinyt omassakin mielessä jo tovin, eli koska sitä sitten on tarpeeksi terve taas lähteäkseen liikkumaan ja voiko siihen omaan tuntoon luottaa. Mitä nyt tässä on omaa oloaan kuulostellut, niin kyllä mä taidan tämän kesän vielä himmailla ja katsella sit uudelleen syksymmällä, ellei tuo venyttely nyt tee jotain ihme muutosta omaan oloon. Kävelyä, meditaatiota ja venyttelyä, siinäpä se kaiketi tällä erää.

Piti vielä kiittää omaan aikaisempaan postiin vastanneita ja muitakin keskusteluun osallistuneita, harvoin tapaa näin mukavanoloista jengiä.
 
Joo kyllä on mukava ollut jakaa kokemuksia täällä, jotenkin aina helpottaa kun tietää ettei oo itse ainut kellä ei rullaa aina niin kuin elokuvissa! Itse kokeilin eilen käydä lajitreeneissä (vapari) ja ihan ookoo, tässä kuulostelen jälkioloja että ottaako takapakkia..muutama päivä näyttänee sen. Kunnon palauttelu tehtävä,onneks aurinkoinen kevätsää antaa puhtia tohon ulkoiluun. Mulla tässä pari vkoo fiilisten kuullostelua edessä ja jos tarvetta ilmenee niin sitten pitää kuulma kilpirauhaslabrat ottaa..Ei muutakun valoa kohti.
 
Korkeamman intensiteetin reenin kokeilu osoittautui virheeksi,heti alko seuraavina päivinä päätä kiristää,olo nihkee ja yöt erittäin levottomia ja lihakset kunnon jumipumpissa --> himmailu jatkuu siis..saatanan saatana.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom