Jepa jee. Sekavaa tekstiä tulossa, mutta täältä tähän ja miten siihen tultiin.
Fiksua treenaamista jo useamman vuoden, ei mitään turhan tavoitteellista, lähinnä ajanvietettä ja terapiaa pääkopalle noin yksinkertaistettuna. Sanalla sanoen, varovaista treenaamista. Treenitaukoa tuli useampi kuukausi keväästä alkusyksyyn duunissa sattuneen työtapaturman takia kun olkapää meni sijoiltaan. Aloittelua todella varovaisesti tämän jälkeen, ja lähinnä epätoivoista itsekuntoutusta olkapäälle. Vaikea kuntoutus, josta tuskin olkapää ikinä palautuu normaaliksi, jonka huomaa kun ei treenaa tällä hetkellä ollenkaan - kunnossa pysyy kun treenien ohessa antaa pientä pumppia.
Sanomattakin selvää, että täyslepo kesällä teki aika paskaa mielelle ja keholle. Vatsaa, jota muutenkin oli siunaantunut ajan mittaan, oli tullut lisää ja kunto perseestä. Mitä tällä hetkellä voi aavistaa, ei ihan ole kuitenkaan ylitreenaamista. Vaan treenitahtiin päästyäni ja painot palauteltuani rauhallisesti noin sinne normaaleihin tasoihin, päätin aloittaa dieetin. Aloituspaino oli karvan alta 100kg, ja "lopettaessa" joulua ennen noin 91-92kg. Kaloreita lisäilin loppuajasta, mutta sanomatta selvää, liian myöhäistä. ~2000kcal alkuajasta treenittöminä päivinä, ja treenipäivinä 2200-2400kcal. Plussapäiviä mahtui hyvin joukkoon, sekä -viikkoja pari. Hiilarit oli melko maltilliset, luokkaa 70-140g, väli-&treenipv.
Joulun ajaksi tottakai oli tarkoitus vetää rauhassa, väliviikkoa, joulusafkaa ja näin. Pari päivää kuitenkin ennen aattoa piti täydessä paniikissa vihdoin antautua päivystykseen rintakipujen takia (vasemmalla puolella). Syke oli tietty jo tuolloin huikea ja tykytyskin, joten pienen pieni ahdistus ja kasvava paniikki kylvi hengenahdistuksen "oireita". Mies sisään patjalle, ja kaikki kokeet kunnossa; sydänfilmi, keuhkokuvat (kovaa yskää) ja verikokeet. Lääkäri ei keksinyt mitään, eikä itsellänikään leikannut tietenkään kuin vasta vajaan viikon päästä.
Joulunpyhät meni yllättävän hyvin, kuitenkin ajoittaista huonovointisuutta, jonka jälkeen helvetti repesi noin kolme päivää aaton jälkeen. 3-4 päivää pelkkää makaamista, syömisestä ei tullut mitään, tykytys aivan perkeleellistä. Olo oli aivan järkyttävä, olisin vaihtanut angiinaan milloin tahansa. En muista mikä tuo valaistumisen hetki oli, mutta jostain se vain työntyi mieleen lopulta että ylikuntohan se oli kyseessä.
Niinpä niin, pakkis auki ja olo oli niin typerä kuin vaan voi olla. Merkkejä oli ties kuinka paljon ollut matkan mittaan, eikä niitä ollut huomannut missään vaiheessa, vasta kun kroppa löi lopullisesti jumiin. Matkan varrella oli niin psyykkisiä kuin fyysisiä oireita. Mutta mitä sitä itseään liikaa soimaamaan, mitä tavallinen ihminen & urheilija noista voi miettiä. Unensaanti on ollut hyvää pahinta viime aikaa lukuunottamatta, mutta ehkä isoin juttu oli alussa jo se että päivän käynnistyminen kesti todella kauan. Ja vaati "jotain", että olo parani. Tämä oli sitten liikuntaa, kävelyä, kuntopyörä&venyttely, salitreeni, sauna... Vielä treenatessa toinen juttu oli myös treeneistä parin tunnin päästä tullut "koomatila", eli väsytti aivan perkeleesti. Tämä oli toista kuin aamulla herätessä ja sen käynnistymisen kanssa, jonka takia asian kokikin ehkä piristävänä. Unen määräkin kasvoi jatkuvasti, joten tästä myös yksi huomio. Mikään unimäärä ei tuntunut riittävän.
Suurin aiheuttaja? Mun tapauksessa todella surkeasti suunniteltu dieetti. Kalorit liian matalat ja hiilarit. Palautuminen todella huonoa. Venyttelyjä kevyellä lämmittelyllä tein huolella, en liikaa, mutta jonkun verran. En rasittavasti. Siitä huolimatta tuntui, että lihakset oli aina jumissa ja kipeät. Kroppa ja vatsa tottuu vaikka millaiseen ruokavalioon, joten se hämäsi itseäni paljonkin. Lisää jos merkkejä hakee, niin todella aikaisia oireita oli janon tunne. Toki dieetillä sitä menee, mutta mun tapauksessa niin paljon että sekoan litroissa.
Treeni oli hyvinkin mukautuvaa tilanteeseen. Niinkuin mainittua, treenasin yleensä tunti pari herättyäni, joten tehoista ei voinut sinänsä sanoa mitään oireiksi tai ennustaa puoleen taikka toiseen. Ja myös dieetti oli tähän syynä, kai sitä ajattelee että normaalia dieetillä olla vähän vähemmän energisempi ja tulokset huonompia tai jotain.
Tosin, ei tulokset huonompia olleet kyllä missään vaiheessa, mutta ei mitään loistaviakaan treenit olleet. Samaa junnausta, ehkä loppupuolella viimeisellä viikolla kyykyssä tuli notkahdus, mutta muuten todella normaalia. Edelleen, olosuhteisiin ja menneeseen loukkaantumiseen peilaten ei niin tunnistettavaa oiretta saa tästäkään varmuudella. Viimeiseksi tällä hetkellä jäänyt treeni oli päivystyskäyntiä edeltävänä päivänä selkätreeni. Muistan tykytystä olleen jo silloin, mutta treeni kulki samalla junnaamisella. Maastavetoa tein toisella paikkakunnalla ollessani silloin harvoin kun satuin olemaan siellä, ja treeniteho siinä oli itselleni hyvä 200kg ykkösenä. Eipä siinäkään mitään huolenaihetta.
Treeniä en siis pidä minään isona tekijänä ylikunnossani. Toki sekin olisi voitu välttää, mutta tuolla syömisellä mikään liikkuminen tuskin olisi vienyt muuhun kuin ylikuntoon.
Psyykkiseen puoleen en mielelläni mene näin julkisesti tässä, mutta pidän sitäkin isossa roolissa. Onko se sitten masennusta tehnyt, vai sitä ruokkinut, on vähän pimennossa itseltänikin vielä. Moni asia kuitenkin selittyi, tajutessani ylikunnon. Olin aivan totaalisen sekaisin ja tietyt oireet olivat kestäneet muutamia viikkoja, jotka eivät olleet normaaleja. Elämäntilanne ei ole ihan parhaasta päästä, mutta mitään masennukseen taipumusta ei ole. Stressiä tietyistä asioista liikaa toki. Pidän itseäni itseni tuntevana ihmisenä, mutta silti en osannut tulkita oireitani yhtään ajoissa. Ristiriitaista? Pahimmillaan oireita oli skitsofrenisiakin, jatkuva miettiminen täysin turhista asioista, turha murehtiminen... Ylikierroksilla käyminen on hyvä kiteytys ajatustenkin tasolla.
On ihan huojentavaa ymmärtää oireiden syy, mutta todella tuskallista miettiä tulevaisuuteen. Siinä mielessä mennään eteenpäin, että toiseen kertaan sain eilen terveen paperit päivystyksestä taas, ja ensi viikolla koitan raahautua kotipaikkakunnalle pitkästä aikaa urheilulääkärille. Tiedä mitä hyötyä, mutta itseä ainakin kiinnostaa tietää miten kannattaa jatkaa eteenpäin ja missä vaiheessa uskaltaa kävelylenkkiä tehdä rauhallisesti. Tänään oli olo, että pitäisi liikkua, kun paikat vetää todella jumiin, selkä pahimpana tällä hetkellä. Yleisolo on edelleenkin melko heikko, mutta makaamiseen ei ole tarvetta enää onneksi. Syke sen sijaan nousee 60-70 (leposyke) aina 120:een asti hetkellisesti (noustessa seisomaan), jonka jälkeen asettuu siinä sataseen.
Jäi varmaankin miljoona asiaa kirjoittamatta, helpompaa olisi mainita mitä oireita ei ole ollut. Niinpä niin, päivystyksen lääkäri ei suoraan sanonut mutta epäili luulotautiseksi. Totesin asiasta vielä tajuamattani etten ihan turhasta mene päivystykseen ihmeteltäväksi ellei olo olisi sellainen. Olin maininnut dieetin ja kuntosalitreenin. Mutta en mä sillä, mistäs se sellaista voisi yhdistää & tietää. Sen vaan sanon, että kusessa oltaisiin ellen ite olisi vieläkään tajunnut mistä on kyse.