Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

Itselläni on tälläinen ongelma teen kolmivuoro työtä AAIIYY ja neljä vapaata. Reenaan suhteellisen kovaa neljä kertaa viikossa. Nyt on käyny viimeisen kierron aikana niin että pääsen hyvin nukkumaan 21-23 mutta herään joka yö 01-03 aikoihin täysin virkeänä niinkuin nyt...enkä saa unta millään ja seuraavan päivän olen taasaivan poikki ja nukahdan päiväunille (1-2h). Tämä alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan minua, johtuuko ylikunnosta vai mistä? Toivottavasti joku osaa auttaa.

Vuorotyö ei ole optimaalista treenaamisen kannalta! Kauanko olet tehnyt vuorotyötä? Meinaan itsellä 3-vuorotyö käy kokoajan rankemmaksi ja rankemmaksi ja kyllä siitä salielämä kärsii. Kuuluu vuorotyöhön. Jos tuntuu, että jaksat treenata ja palaudut treeneistä ja saat kehitystä, niin eiköhän ole sitten unirytmi ongelmia, ei ylikuntoa. Toki ajan kanssa uniongelmat rupeavat vaikuttamaan jaksamiseen ja treenaamiseen. Suosittelen kääntymään lääkärin puolelle, jos uniongelmat jatkuvat. Eivät ole hyväksi terveydelle vaikkei edes kävisi salilla. Kannattaa myös tarkistaa, jos nauttii liikaa piristeitä. Voi vaikuttaa, jos jättää muutaman kupin kahvia juomatta päivän aikana.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Siinä asiaa ylikunnosta. Mitäs ihmiset on mieltä tosta testistä?

Are You Overtraining? (Simple Test) - YouTube

Lihastohtorin blogista:

Puristusvoimamittauksen sanotaan myös kertovan voimantuottokapasiteetista ja keskushermoston palautumisesta. Erityisesti internetissä aikoinaan kovaan huutoon nousseen keskushermoston väsymisen (”CNS-fatigue”) toteaminen tällä testillä on yhtä ongelmallinen juttu kuin itse ”CNS-fatigue” käsitteenä. Jo kauan on tiedetty, että voimantuottokyvyn säätely on aina monimutkaista yhteispeliä keskushermoston, ääreishermoston ja lihaskudoksen välillä (esim. Bigland-Ritchie 1981). Kyynärvarren lihasten paikallinen väsymys saattaa olla tässä mittauksessa erittäin merkittävässä roolissa, eikä puristusvoimamittauksen käytöstä kokonaisvaltaisen palautumisen arviointiin juuri löydy näyttöä. Esimerkiksi kuntoutujien palautumista testillä tosin on seurattu (esim. Sunderland ym. 1989).
 
Ajattelinpas heittää vähän päivitystä omasta tilasta. Nyt on mennyt sen 3kuukautta siitä, kun alkoi treenit ja vointi tökkiä oikein kunnolla. Viimeisen kahden viikon aikana olo on parantunut nopeastikkin. Kävelylenkit ovat alkaneet sujua, muljahduksen tunteet rinnassa ovat kadonneet ja päänsärky on hellittänyt. Mielenkiintoista kyllä ortostaattisen syke on edelleen 25-30 luokkaa, jollaista se on ollut kokoajan. Leposyke on laskenut normaalille tasolleen. Iltaisin pientä lämmöntuntua, mutta arvailen sen johtuvan kuumuudesta ja vähäisestä veden juonnista. Kävelysykkeitä en ole seurannut ja ajattelinkin investoida sykemittarin vanhan hävinneen tilalle ja tarkkailla niiden tasaisuutta. Niska, yläselkä ja rintaranka ovat edelleen hyvin jumissa ja aijonkin hoitaa niitä venyttelemällä ja käymällä hierojalla, mutta miten minun tulisi aloittaa peruskuntoni kasvatus ? Kevyttä hölkkää muutaman kerran viikkoon kehoa kuunnellen sykkeiden ollessa 100 - 120 luokkaa vai? Milloin kevyen kuntosaliharjoittelun voisi lisäillä ohjelmaan, vai tulisiko vain fiiliksiä seurailla ja kokeilla? Paljon vointia ja jaksamista vaivan kanssa kamppaileville.
 
Liekö minullakin nyt sitten tuota ylikuntoa. Mitään merkittäviä oireita en ole kyllä treenien ulkopuolella todennut, mutta niistä itse treeneistä onkin sitten tullut sellaista pakkopullaa että huh huh. Tulokset ovat romahtaneet, jo parin sarjan jälkeen on aina ihan kamala hiki päällä ja sydän tuntuu tulevan ulos rinnasta, eikä onnistuneen treenin aiheuttamasta euforiasta ole enää tietoakaan - väsyttää, oksettaa ja v*tuttaa vaan. Väliviikon pidin, mutta eipä siitäkään tuntunut olleen mitään apua. Joskin sellaiseen virheeseen sorruin, että muutamana päivänä kävin vetäisemässä sellaisen ~20 minuutin juoksulenkin - jotka nekin pääasiassa yhtä tuskaa tuntuivat olleen. Noh, nyt pidän sitten toisenkin viikon taukoa, tällä kertaa ilman minkäänlaista liikuntaa. :jahas:

Ärsyttää vaan tämä epätietoisuus. Koska ongelmat tuntuvat keskittyvän itse treeniin, mielessä on totta kai heti vaan oma laiskuus, tms. Ei huvittaisi turhan takia treenaamisesta taukoakaan pitää, vieläpä kun motivaatio oli ennen ongelmia aika korkealla ja tuloksiakin oli kivasti tuloillaan. Toisaalta ihan turhaan minä siellä salillakaan itseäni rääkkään, kun en kuitenkaan saa itsestäni kaikkea irti...

Mutta siis, viittaahan tämä nyt jonkinlaiseen ylikuntoon vai voisiko kyse olla myös jostain muusta? Jo pidemmän aikaa olen tahkonnut sellaista aika perus kaksijakoista ohjelmaa neljä kertaa viikossa. Sinänsä voisi ollakin ihan järkeenkäypää epäillä rasitusta, koska nimenomaan tästä kesästä lähtien olen keskittynyt aiempaa enemmän nimenomaan painojen lisäämiseen ja ihan tosissaan treenaamiseen, mielestäni ihan kohtuuden nimissä kuitenkin. Ja totta kai niitä väliviikkojakin on tullut sopivin välein, opiskeluiden takia joskus jopa liikaakin, pidettyä. Ärsyttää vaan, kun treenaamisesta on nyt yhtäkkiä kadonnut kaikki mielekkyys. :( Mitähän tässä kannattaisi tehdä?
 
Itellä ei ole mitään tietoa ylikunnosta mutta tuntuu että sillä pelotellaan ihan liikaa. Luulen et sullaki ravintopuolen kanssa ongelmia ja kehityksen hidastuksesta johtuva motivaatio ongelma.
 
Joo, tämäkin vaihtoehto tosiaan mielessä käynyt. Ravintopuoleen olen alkanut nyt kiinnittää enemmän huomiota. Sen vaan sanon, että mun mielestäni ei voida puhua niinkään mistään kehityksen hidastumisesta, vaan tosiaan ihan täydellisestä romahtamisesta. Treenin loppupuolella en jaksa kerta kaikkiaan tehdä enää mitään.
 
Itellä ei ole mitään tietoa ylikunnosta mutta tuntuu että sillä pelotellaan ihan liikaa. Luulen et sullaki ravintopuolen kanssa ongelmia ja kehityksen hidastuksesta johtuva motivaatio ongelma.

Varmaan kaikki, jotka ovat joskus ylirasitustilasta kärsineet (varmaan siis jokainen, joka on salilla käynyt muutamaa kuukautta pitempään) ovat kysyneet itseltään juuri näitä motivaatioon liittyviä kysymyksiä. Voin itse rehellisesti sanoa, että AITOA motivaatiota treenaamiseen minulla ei juuri ole. Tarkoitan aidolla motivaatiolla sellaista, että kovasta treenaamisesta nautitaan sen itsensä vuoksi, ei niinkään tulosten takia. Muutenkin veikkaan, että tällainen mentaliteetti on aika harvinainen.

Mutta mikä saa ihmisen rääkkäämään itseään vuodesta toiseen, jos aito motivaatio puuttuu? Uskoisin, että tässä kohtaa moni osaa valehdella itselleen taitavasti, ja uskottelee, että on oikeasti motivoitunut tekemään pitkäjänteistä duunia TULOSTEN eteen. Nämä tulostavoitteet ovat tässä kohtaa sikäli oleellisia, että kovan työmoraalin omaava ihminen menee siitä seinästä pää edellä läpi, jos onnistuu vakuuttamaan itselleen, että lopputulos on jotain sellaista, mitä oikeasti "haluaa". Moni on sitä mieltä, että tavoitteet, sekä lyhyellä- että pitkällä aikavälillä ovat tärkeitä motivaation ylläpidon kannalta. Tässä he ovat oikeassa, mutta luulen, että monella menee sekaisin aito halu tehdä asioita, ja itsensä pakottaminen tahdonvoiman avulla.

Pelkällä tahdonvoimallakin saa tulosta aikaiseksi, LYHYELLÄ aikavälillä. Olen vasta nyt oivaltanut tämän syy-yhteyden. Ihmettelin aina, mistä johtuu, että jaksan treenata "motivoituneesti" salilla sen 5-8 viikkoa, jonka jälkeen tulee yleensä se kunnon romahdus. Kunto ei romahda mitenkään totaalisesti, mutta tulokset laskevat kuitenkin. Ennen ajattelin, että tämä johtuu nyt siitä, että en pitänyt kevyttä viikkoa, tai jotain tms. Nyt olen alkanut ajatella, että toi pari kuukautta on maksimissaan se aika, jonka verran tahdonvoima "kestää". Eli tota pitempää aikaa en jaksa pakottaa itseäni treenaamaan tuloshakuisesti putkeen.

Mä luulen, että tämä on oikeasti se syy, miksi moni pitempäänkin treenannut polkee kehityksessä paikoillaan. Ihminen on vaan niin taitava jekuttamaan itseään. Itseään pystyy kyllä motivoimaan lyhyellä aikavälillä tavoitteiden avulla, mutta silloin on omalla mutulla kyse juuri tahdonvoiman käytöstä, eräänlaisesta keppi ja porkkana pelottelusta, mitä käytetään yleensä lapsiin. Eli: mene salille, saat palkinnon hyvänä fiiliksenä, ja pääset lähemmäs x-tavoitetta. Tai: mene salille, muuten kunto romahtaa, ja susta tulee kynis.

Tällaisia omat ajatukset treeniin liittyen usein ovat, ja jos edellämainitun tapainen ajattelu on ainoa keino saada itsensä salille, niin burnout/ylikunto tms. on varmaan jossain vaiheessa aika todennäköinen.

Tämä teksti on sitten pelkkää mutuilua, en tarkoita tässä vollenkaan väheksyä niiden ihmisten kärsimystä, jotka kärsivät oikeasta, akuutista ylikunnosta. Yritin vaan purkaa niitä ajatusmalleja, jotka saattavat johtaa tällaisen noidankehän syntymiseen.
 
Heip, vähän päivitystä omaan kuntoutumiseen. Tein saman virheen, minkä moni muukin kertoo täällä tehneensä, eli lähdin liian aikaisin yrittämään jokos se hermosto kestäisi. Onneksi nyt ei sen suurempaa takapakkia tuntunut tulevan, olo on nimittäin ihan hyvä, mutta mitään ylim. liikuntaa edelleenkään vaan en pysty harjoittamaan. Lähinnä syyhyn on tuo jatkuva päänsärky & päänlihasten jumiutumisen vaara. Jos lähden juoksemaan niin päätä ympäröivät lihakset jostain syystä tuntuvat heti treenin jälkeen kireiltä. Luulin aluksi kärsiväni jännityspäänsäryn oireista, mutten enää ole siitäkään varma, sillä esimerkiksi alkoholin nauttiminen ei tosiaan vapauttanut lihaksistoa ja hermostoa, vaan päinvastoin laittoivat ne entistä sekaisemmiksi. Onneksi sentään sydämmessä en ole tuntenut nyt viimeaikoina mitään sen suurempia muljauksia tai pistoja. Kävin myös otatuttamassa sydänfilmin, sekä ilmeisesti täyden verenkuvan. Tulokset olivat normaalit, mikä on toisaaltaan tietysti hyvä, mutta tietysti tilan aiheuttaja olisi ollut mukava noista teisteistä bongata. Lääkäri epäili sydänlihaksen tulehdusta, joka nyt olisi paranemaan päin, mutta piti jonkinnäköistä burnouttia myös hyvin todennäköisenä. Oli asiat niin tai näin, hoito kuitenkin on se ja sama, eli nyt vain rauhallista kävelyä ja paljon lepoa. Paino ei ole tippunut kuin 5kg, mutta lihasmassaa on hävinnyt kyllä merkittävästi. Ei sen niin väliä, kunhan joskus vielä urheilemaan pääsen. Paljon jaksamista ja voimia vaivan taltuttamiseen kaikille muillekkin kanssa kärsijöille.
 
Koitin etsiä threadistä, mutta en löytänyt suoraa vastausta. Miten tuo ortostaattinen syke pitää nyt oikeaoppisesti mitata, kun aamulla itse mittaan niin makoiltaan syke on n.45 ja kun nousen pystyyn pomppaa se jonnekkin 80-90 ja laskee sitten jonnekkin 60-65 minuutin päästä. Eli kuuluuko syke mitata heti ylösnousun jälkeen vai antaa ensin tuon ylösnousun aiheuttaman sydämentykytyksen laantua ja sitten vasta mitata? Kiitokset etukäteen jos joku voi asiaa selventää!
 
Heip, vähän päivitystä omaan kuntoutumiseen. Tein saman virheen, minkä moni muukin kertoo täällä tehneensä, eli lähdin liian aikaisin yrittämään jokos se hermosto kestäisi. Onneksi nyt ei sen suurempaa takapakkia tuntunut tulevan, olo on nimittäin ihan hyvä, mutta mitään ylim. liikuntaa edelleenkään vaan en pysty harjoittamaan. Lähinnä syyhyn on tuo jatkuva päänsärky & päänlihasten jumiutumisen vaara. Jos lähden juoksemaan niin päätä ympäröivät lihakset jostain syystä tuntuvat heti treenin jälkeen kireiltä. Luulin aluksi kärsiväni jännityspäänsäryn oireista, mutten enää ole siitäkään varma, sillä esimerkiksi alkoholin nauttiminen ei tosiaan vapauttanut lihaksistoa ja hermostoa, vaan päinvastoin laittoivat ne entistä sekaisemmiksi. Onneksi sentään sydämmessä en ole tuntenut nyt viimeaikoina mitään sen suurempia muljauksia tai pistoja. Kävin myös otatuttamassa sydänfilmin, sekä ilmeisesti täyden verenkuvan. Tulokset olivat normaalit, mikä on toisaaltaan tietysti hyvä, mutta tietysti tilan aiheuttaja olisi ollut mukava noista teisteistä bongata. Lääkäri epäili sydänlihaksen tulehdusta, joka nyt olisi paranemaan päin, mutta piti jonkinnäköistä burnouttia myös hyvin todennäköisenä. Oli asiat niin tai näin, hoito kuitenkin on se ja sama, eli nyt vain rauhallista kävelyä ja paljon lepoa. Paino ei ole tippunut kuin 5kg, mutta lihasmassaa on hävinnyt kyllä merkittävästi. Ei sen niin väliä, kunhan joskus vielä urheilemaan pääsen. Paljon jaksamista ja voimia vaivan taltuttamiseen kaikille muillekkin kanssa kärsijöille.

Tuttua tuo pään kiristely reenissä ja sen jälkeen,hegästyy jo pienestä ja sykkeet huitelee korkeella,kokemuksesta voin sanoo että tuohon kun jatkaa sitkeesti treeniä ni seuraavaks alkaa paniikkikohtaukset ja muut mukavat oireet,se mitään tulehdusta oo,kroppa laittaa pakosti ihmisen huilaamaan jos ei sitä itse tajua tehdä.
 
Koitin etsiä threadistä, mutta en löytänyt suoraa vastausta. Miten tuo ortostaattinen syke pitää nyt oikeaoppisesti mitata, kun aamulla itse mittaan niin makoiltaan syke on n.45 ja kun nousen pystyyn pomppaa se jonnekkin 80-90 ja laskee sitten jonnekkin 60-65 minuutin päästä. Eli kuuluuko syke mitata heti ylösnousun jälkeen vai antaa ensin tuon ylösnousun aiheuttaman sydämentykytyksen laantua ja sitten vasta mitata? Kiitokset etukäteen jos joku voi asiaa selventää!

- Herää, käy kusella ja laita sykemittari. Mene takaisin makuulle.
- Mittaa 5 minuutin ajan makuulla sykettä ja laske siitä keskiarvo.
- Nouse seisomaan. Noustessa syke nousee korkeammalle, mutta pitäisi hyvin pian laskea siihen normaaliin seisaalleen sykkeeseen.
- Mittaa 3 minuutin ajan paikallaan seisten sykettä ja laske siitä keskiarvo.

Jos makuusykkeen ja seisallaan sykkeen ero on keskimäärin yli 20-25 pykälää niin todennäköisesti on jonkinlaista hermostollista rasitusta.
 
Parracudan postaukseen. Kun nuo paniikkikohtaukset alkavat niin niiden käsittely pitää alkaa itsensä kanssa saman tien eikä työntää syrjälle kuten itse. Hakeutua terapiaan, puhua asiasta läheisille ja mahdollisesti aloittamaan lääkityksen. Itse kun en suostunut myöntämään vajavaisuuttani ja hakea apua kohtaukset vaan ajan myötä pahenevat eikä itse on syy ollut mihinkään poistunut. Paha olo vain kasvanut. Pahimmillaan niistä voi olla seurauksena masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko, joiden aiheuttama älytön stressi ei myöskään edesauta ylikunnosta toipumista...
 
Jepa jee. Sekavaa tekstiä tulossa, mutta täältä tähän ja miten siihen tultiin.

Fiksua treenaamista jo useamman vuoden, ei mitään turhan tavoitteellista, lähinnä ajanvietettä ja terapiaa pääkopalle noin yksinkertaistettuna. Sanalla sanoen, varovaista treenaamista. Treenitaukoa tuli useampi kuukausi keväästä alkusyksyyn duunissa sattuneen työtapaturman takia kun olkapää meni sijoiltaan. Aloittelua todella varovaisesti tämän jälkeen, ja lähinnä epätoivoista itsekuntoutusta olkapäälle. Vaikea kuntoutus, josta tuskin olkapää ikinä palautuu normaaliksi, jonka huomaa kun ei treenaa tällä hetkellä ollenkaan - kunnossa pysyy kun treenien ohessa antaa pientä pumppia.

Sanomattakin selvää, että täyslepo kesällä teki aika paskaa mielelle ja keholle. Vatsaa, jota muutenkin oli siunaantunut ajan mittaan, oli tullut lisää ja kunto perseestä. Mitä tällä hetkellä voi aavistaa, ei ihan ole kuitenkaan ylitreenaamista. Vaan treenitahtiin päästyäni ja painot palauteltuani rauhallisesti noin sinne normaaleihin tasoihin, päätin aloittaa dieetin. Aloituspaino oli karvan alta 100kg, ja "lopettaessa" joulua ennen noin 91-92kg. Kaloreita lisäilin loppuajasta, mutta sanomatta selvää, liian myöhäistä. ~2000kcal alkuajasta treenittöminä päivinä, ja treenipäivinä 2200-2400kcal. Plussapäiviä mahtui hyvin joukkoon, sekä -viikkoja pari. Hiilarit oli melko maltilliset, luokkaa 70-140g, väli-&treenipv.

Joulun ajaksi tottakai oli tarkoitus vetää rauhassa, väliviikkoa, joulusafkaa ja näin. Pari päivää kuitenkin ennen aattoa piti täydessä paniikissa vihdoin antautua päivystykseen rintakipujen takia (vasemmalla puolella). Syke oli tietty jo tuolloin huikea ja tykytyskin, joten pienen pieni ahdistus ja kasvava paniikki kylvi hengenahdistuksen "oireita". Mies sisään patjalle, ja kaikki kokeet kunnossa; sydänfilmi, keuhkokuvat (kovaa yskää) ja verikokeet. Lääkäri ei keksinyt mitään, eikä itsellänikään leikannut tietenkään kuin vasta vajaan viikon päästä.

Joulunpyhät meni yllättävän hyvin, kuitenkin ajoittaista huonovointisuutta, jonka jälkeen helvetti repesi noin kolme päivää aaton jälkeen. 3-4 päivää pelkkää makaamista, syömisestä ei tullut mitään, tykytys aivan perkeleellistä. Olo oli aivan järkyttävä, olisin vaihtanut angiinaan milloin tahansa. En muista mikä tuo valaistumisen hetki oli, mutta jostain se vain työntyi mieleen lopulta että ylikuntohan se oli kyseessä.

Niinpä niin, pakkis auki ja olo oli niin typerä kuin vaan voi olla. Merkkejä oli ties kuinka paljon ollut matkan mittaan, eikä niitä ollut huomannut missään vaiheessa, vasta kun kroppa löi lopullisesti jumiin. Matkan varrella oli niin psyykkisiä kuin fyysisiä oireita. Mutta mitä sitä itseään liikaa soimaamaan, mitä tavallinen ihminen & urheilija noista voi miettiä. Unensaanti on ollut hyvää pahinta viime aikaa lukuunottamatta, mutta ehkä isoin juttu oli alussa jo se että päivän käynnistyminen kesti todella kauan. Ja vaati "jotain", että olo parani. Tämä oli sitten liikuntaa, kävelyä, kuntopyörä&venyttely, salitreeni, sauna... Vielä treenatessa toinen juttu oli myös treeneistä parin tunnin päästä tullut "koomatila", eli väsytti aivan perkeleesti. Tämä oli toista kuin aamulla herätessä ja sen käynnistymisen kanssa, jonka takia asian kokikin ehkä piristävänä. Unen määräkin kasvoi jatkuvasti, joten tästä myös yksi huomio. Mikään unimäärä ei tuntunut riittävän.

Suurin aiheuttaja? Mun tapauksessa todella surkeasti suunniteltu dieetti. Kalorit liian matalat ja hiilarit. Palautuminen todella huonoa. Venyttelyjä kevyellä lämmittelyllä tein huolella, en liikaa, mutta jonkun verran. En rasittavasti. Siitä huolimatta tuntui, että lihakset oli aina jumissa ja kipeät. Kroppa ja vatsa tottuu vaikka millaiseen ruokavalioon, joten se hämäsi itseäni paljonkin. Lisää jos merkkejä hakee, niin todella aikaisia oireita oli janon tunne. Toki dieetillä sitä menee, mutta mun tapauksessa niin paljon että sekoan litroissa.

Treeni oli hyvinkin mukautuvaa tilanteeseen. Niinkuin mainittua, treenasin yleensä tunti pari herättyäni, joten tehoista ei voinut sinänsä sanoa mitään oireiksi tai ennustaa puoleen taikka toiseen. Ja myös dieetti oli tähän syynä, kai sitä ajattelee että normaalia dieetillä olla vähän vähemmän energisempi ja tulokset huonompia tai jotain.
Tosin, ei tulokset huonompia olleet kyllä missään vaiheessa, mutta ei mitään loistaviakaan treenit olleet. Samaa junnausta, ehkä loppupuolella viimeisellä viikolla kyykyssä tuli notkahdus, mutta muuten todella normaalia. Edelleen, olosuhteisiin ja menneeseen loukkaantumiseen peilaten ei niin tunnistettavaa oiretta saa tästäkään varmuudella. Viimeiseksi tällä hetkellä jäänyt treeni oli päivystyskäyntiä edeltävänä päivänä selkätreeni. Muistan tykytystä olleen jo silloin, mutta treeni kulki samalla junnaamisella. Maastavetoa tein toisella paikkakunnalla ollessani silloin harvoin kun satuin olemaan siellä, ja treeniteho siinä oli itselleni hyvä 200kg ykkösenä. Eipä siinäkään mitään huolenaihetta.

Treeniä en siis pidä minään isona tekijänä ylikunnossani. Toki sekin olisi voitu välttää, mutta tuolla syömisellä mikään liikkuminen tuskin olisi vienyt muuhun kuin ylikuntoon.
Psyykkiseen puoleen en mielelläni mene näin julkisesti tässä, mutta pidän sitäkin isossa roolissa. Onko se sitten masennusta tehnyt, vai sitä ruokkinut, on vähän pimennossa itseltänikin vielä. Moni asia kuitenkin selittyi, tajutessani ylikunnon. Olin aivan totaalisen sekaisin ja tietyt oireet olivat kestäneet muutamia viikkoja, jotka eivät olleet normaaleja. Elämäntilanne ei ole ihan parhaasta päästä, mutta mitään masennukseen taipumusta ei ole. Stressiä tietyistä asioista liikaa toki. Pidän itseäni itseni tuntevana ihmisenä, mutta silti en osannut tulkita oireitani yhtään ajoissa. Ristiriitaista? Pahimmillaan oireita oli skitsofrenisiakin, jatkuva miettiminen täysin turhista asioista, turha murehtiminen... Ylikierroksilla käyminen on hyvä kiteytys ajatustenkin tasolla.

On ihan huojentavaa ymmärtää oireiden syy, mutta todella tuskallista miettiä tulevaisuuteen. Siinä mielessä mennään eteenpäin, että toiseen kertaan sain eilen terveen paperit päivystyksestä taas, ja ensi viikolla koitan raahautua kotipaikkakunnalle pitkästä aikaa urheilulääkärille. Tiedä mitä hyötyä, mutta itseä ainakin kiinnostaa tietää miten kannattaa jatkaa eteenpäin ja missä vaiheessa uskaltaa kävelylenkkiä tehdä rauhallisesti. Tänään oli olo, että pitäisi liikkua, kun paikat vetää todella jumiin, selkä pahimpana tällä hetkellä. Yleisolo on edelleenkin melko heikko, mutta makaamiseen ei ole tarvetta enää onneksi. Syke sen sijaan nousee 60-70 (leposyke) aina 120:een asti hetkellisesti (noustessa seisomaan), jonka jälkeen asettuu siinä sataseen.

Jäi varmaankin miljoona asiaa kirjoittamatta, helpompaa olisi mainita mitä oireita ei ole ollut. Niinpä niin, päivystyksen lääkäri ei suoraan sanonut mutta epäili luulotautiseksi. Totesin asiasta vielä tajuamattani etten ihan turhasta mene päivystykseen ihmeteltäväksi ellei olo olisi sellainen. Olin maininnut dieetin ja kuntosalitreenin. Mutta en mä sillä, mistäs se sellaista voisi yhdistää & tietää. Sen vaan sanon, että kusessa oltaisiin ellen ite olisi vieläkään tajunnut mistä on kyse.
 
Pientä päivitystä omaan tilanteeseeni, joskin en aio tästä tredistä tehdä mitään päiväkirjaa kaikkien vitutukseksi. Tredissä on vaikka miten paljon pätevää tekstiä jo
yksinään, puhumattakaan muista ketjuista linkattuina, kiitti niistä. Heh, pitää vain vähän muutakin ajatella kuin ylikuntoa eiks jeh eikä koko aika lukea näitä...

Urheilulääkärin käynti oli niin tyhmää ja perseestä, etten taida mainita siitä mitään. Tärkein ohje on varmasti se afterall, että oppii ja kuuntelee kehoaan. Lääkärillä,
ihan normaalilla sellaisella, rajaa ne muut mahdollisuudet tosiaan pois. Toisaalta, oireita tulee sitä mukaan millainen olo on ja miksi tilanne kehittyy. Ja mielihän
keksii kaikkea kivaa aina niistä. ;)

Muuten oon henkisesti hyväksynyt asioita monella saralla, joskin ylikunnon osalta vaikeinta on se ehdottomasti, että niin vitun pieni asia ja rasitus voi tehdä parin päivän
makaamisen pakolliseksi. Ei puhuta mistään treenaamisista, vaan ihan perus jutuista elämän osalta. Kaupassa käynti, ruoanlaitto, johonkin liikkuminen autolla (kävelyä tietty!),
ja ihan perus kevyttä kävelyä.

Ruoka alkaa maistumaan vihdoin, nälkä on koko aika, heittäisin varmaan tuon plussaksi. Ainakin päinvastaiseksi kääntynyt. Nukkumiseen saatiin Stillnoctia tropiksi, ja auttoihan tuo
muutaman päivän ajan, ja nyt vähentämään päin. Eilen nappasin panacodia yhen puolitettuna päivälle, ja katellaan päivä kerrallaan.

Sen verran tuosta psyykkisestä puolesta, että on sekin terapeutti nähty ja koettu. En mä tiedä onko se niin pakollinen, mutta siinä tilanteessa joo, jos on em.
asialle muutenkin tarvetta. Itse olen taipuvainen uskomaan, että tähänkin pätee sellainen henkinen juttu, että jos maksat niin alat miettimään toisella tapaa asioita väkisinkin. Itsestä se kaikki kuitenkin lähtee.

Varmaankin kun olot taas tasaantuu tästä taas niin katellaan mihin rahaa upotetaan seuraavaksi. Akupunktio? Hieronta? Miten hierontaakaan tosin uskaltaisi, tuskin
käveltäisiin seuraavana päivänä... Kuitenkin, rentoutua kannattaa kokeilla, tai siis tapoja miten se onnistuukaan jokaiselle. Itelle toimii sauna ihan loistavasti,
ja kuumat suihkut myös.

Kuukausi takana ja varmasti monia edessä. Dire straits, clash of clans, sauna, suihku.
Eihän ilman noita jaksaisikaan.
 
Via Dolorosa

Heissan! Olen tässä lueskellut ihmisten kokemuksia ylirasituksesta yms aiheeseen liittyvästä, koska oma tilanteeni ajoi minut tutkiskelemaan netin ihmeellistä maailmaa..

Tiivistettynä : Olen 26 vuotta täyttävä fysioterapeutti, joka on jo toistamiseen saanut ajettua itsensä jonkinlaiseen härötilaan. Laskeskelin, että viimeiseen vuoteen ei ole oikeaa,kunnon lepoviikkoa kovasta reenistä tullut pidettyä. Perusviikko pitää sisällään 2-3 punttireeniä ja pari vapaaottelu/lukkopainilajireeniä,välillä käyn uimassa matkaa,juoksen yms. Tämä tammikuu sitten on tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi, vaikkakin tyhmänä olen pakonomaisesti reenannut kuin viimeistä päivää. Itselläni merkit, mistä tiedän että kaikki ei ole kohdallaan alkaa yleensä yleisenä levottomuuden tunteena. Unet vähenevät, apaattisuus ja masentuneisuus valtaa mielen. Kroppa tuntuu iltaisin kuin hakatulta,jaksamattomalta, kuin maratoonin olisi juossut. Lepopäivänä keho pyytää ruokaa loputtomiin ja reeni ei kulje ja jalat tuntuvat painavilta ja painot isoilta jo lämmittelysarjoissa. Syön n. 2500-2700kcal päivässä,eli suht samalla kaavalla sekä reeni että lepopäivinä, painoa nyt 94kg ja kehon rasvat liikkunee siinä 13% tuntumassa. Vaikka avopuoliso on tolkuttanut pitkän ajan, että pidä kunnon lepoviikko, ei ole mennyt perille..Nyt se on pakkorako koska keho ja mieli ei jaksa enempää tätä syvissä vesissä rämpimistä. Ylirasitus ei ole leikin asia siinä vaiheessa kun yleisesti hyvin aktiivisesta,iloisesta ja positiivisesta nuoresta miehestä tulee mieluiten kotiinsa peiton alle piiloutuva masentunut haamu.

Saa kommentoida mitä tulee mieleen! Tällaista kokemusta tällä kertaa. Peace!
 
Heissan! Olen tässä lueskellut ihmisten kokemuksia ylirasituksesta yms aiheeseen liittyvästä, koska oma tilanteeni ajoi minut tutkiskelemaan netin ihmeellistä maailmaa..

Tiivistettynä : Olen 26 vuotta täyttävä fysioterapeutti, joka on jo toistamiseen saanut ajettua itsensä jonkinlaiseen härötilaan. Laskeskelin, että viimeiseen vuoteen ei ole oikeaa,kunnon lepoviikkoa kovasta reenistä tullut pidettyä. Perusviikko pitää sisällään 2-3 punttireeniä ja pari vapaaottelu/lukkopainilajireeniä,välillä käyn uimassa matkaa,juoksen yms. Tämä tammikuu sitten on tuntunut pitkältä kuin nälkävuosi, vaikkakin tyhmänä olen pakonomaisesti reenannut kuin viimeistä päivää. Itselläni merkit, mistä tiedän että kaikki ei ole kohdallaan alkaa yleensä yleisenä levottomuuden tunteena. Unet vähenevät, apaattisuus ja masentuneisuus valtaa mielen. Kroppa tuntuu iltaisin kuin hakatulta,jaksamattomalta, kuin maratoonin olisi juossut. Lepopäivänä keho pyytää ruokaa loputtomiin ja reeni ei kulje ja jalat tuntuvat painavilta ja painot isoilta jo lämmittelysarjoissa. Syön n. 2500-2700kcal päivässä,eli suht samalla kaavalla sekä reeni että lepopäivinä, painoa nyt 94kg ja kehon rasvat liikkunee siinä 13% tuntumassa. Vaikka avopuoliso on tolkuttanut pitkän ajan, että pidä kunnon lepoviikko, ei ole mennyt perille..Nyt se on pakkorako koska keho ja mieli ei jaksa enempää tätä syvissä vesissä rämpimistä. Ylirasitus ei ole leikin asia siinä vaiheessa kun yleisesti hyvin aktiivisesta,iloisesta ja positiivisesta nuoresta miehestä tulee mieluiten kotiinsa peiton alle piiloutuva masentunut haamu.

Saa kommentoida mitä tulee mieleen! Tällaista kokemusta tällä kertaa. Peace!

Suhteellisen pienellä harjottelumäärällä oot itelle ylirasituksen pystyny saamaan aikaseks. Itse sekä monet harjoittelu kaverit ovat ottaneet sen 3-4 punttia viikkoon ja 7 lajitreenit päälle (en yritä kehuskella harjoitusmäärillä vaan lähinnä vertailunvuoksi).
Lepoviikko ehkä ihan jees veto sulla, lähinnä silmään pistää noi kalorit. onko sulla hidas aineenvaihdunta vai miksi noin "vähän". 2 kertaa päivässä kun harjoittelin nieleskelin sen about 3200kcal päivässä painon pysyen samana ja painoa kummiskin sua 10 kg vähemmän.
 
Suhteellisen pienellä harjottelumäärällä oot itelle ylirasituksen pystyny saamaan aikaseks. Itse sekä monet harjoittelu kaverit ovat ottaneet sen 3-4 punttia viikkoon ja 7 lajitreenit päälle (en yritä kehuskella harjoitusmäärillä vaan lähinnä vertailunvuoksi).
Lepoviikko ehkä ihan jees veto sulla, lähinnä silmään pistää noi kalorit. onko sulla hidas aineenvaihdunta vai miksi noin "vähän". 2 kertaa päivässä kun harjoittelin nieleskelin sen about 3200kcal päivässä painon pysyen samana ja painoa kummiskin sua 10 kg vähemmän.

Noi kalorit on kyllä aika matalat, ainakin omaan korvaan kanssa. Meikäläisellä on mittaa huimat 173cm/57.5kg ja ~2500kcal pysyy paino suunnilleen samassa. Treenejä on punttia 4 kertaa viikkoon, sitten kendoa 2 kertaa viikkoon ja pyöräilyä yleensä vielä kerran. Arkipäivisin pyöräilen 3-10km ihan perus arkiajoa yliopistoon, salille ja treeneihin. Suosittelen ehdottomasti lepoviikkoa! Itsekkään en pidä riittävän usein, vaan tulee samanlaisia oireita, joita koittaa vähän aikaa kestää, mutta sitten kyllä tulee itsellä jo niin huono olo, siis aivan vetämätön, mm. 1.5km pyöräily yliopistolle tekee oikeasti pahaa, ja ruoat veinaa ylämäissä tulla ylös. Niin sitten vasta himmailee, tyhmää kuin mikä, mutta ihminen on tyhmä olento mun mielestä. Sitten kun on levännyt sen viikon vaikkapa, niin olo on aikas paljon parempi! Kokeile ihmeessä!
 
Niin,tosin on ollu myös huom. aktiivisempiakin viikkoja reenikertojen suhteen, toi oli tollanen ns. keskiarvo. En tiedä ovatko enemmän reenanneet reenikaverisi osanneet sitten paremmin suhteuttaa sekaan ns. kevyitä viikkoja/kevyitä reenejä,itselläni tämä osa-alue on mennyt hieman metsään. Ja yksilöllisiä juttuhan nämä tietty on. Olin aluksi itsekin skeptinen, että voiko olla kyseessä tämän sorttista ongelmaa, mutta aikalailla kaikki merkit viittaavat siihen ja ei ole itselläni ensimmäinen kerta.. Tuo kalorimäärä on vanhasta ruokavaliostani,millä diettasin painoni 110 kilosta 100 kiloon aikoinaan,ehkä juuri siinä onkin osasyy ettei keho kestä perässä, on käynyt mielessä! Tosin välistä cheattipäiviä tullu vedeltyä (pienen juopottelun yhteydessä,jolloin keho ei lepää sitä vähääkään) Hieman hävettää näin. liikunta-alan "ammattilaisena" olla itse se jolla menee hommat vituralleen :face:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom