Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[AHD]

Nyt viimein sain aikaiseksi raapustaa oman tarinani tänne.Eli olen 17v poika ja kaikki alkoi noin vuosi sitten kun aloin ajaa maantiepyörällä ja tein lähes kaiken väärin. Eli ravintoa ei tullut riittävästi ajoin lähes päivittäin ja liikaa tasooni nähden.

Morjes!

Ajatko pyörällä silkasta omasta kiinnostuksesta lajia / urheilua kohtaan vai onko kyse esim. mahdollisesta miellyttämisen halusta kavereita kohtaan, jotta pysyisit ns, " piireissä ja jutuissa". Jos oikeasti tykkäät lajista ja urheilusta niin ok, mutta jos se on suorittamista ja pakkopullaa niin voisiko esim. joku toinen täysin liikuntaan liittymätön laji olla sun juttu esim. musiikki tai valokuvaus. Iässäsi on yhteisöön kuuluminen on tärkeää, joka varmasti tuo hankaluutta " oman jutun tekemiseen", mutta tärkeää on tehdä pää pystyssä sitä mitä kohtaan tuntee mielenkiintoa. Voit saada uusia kavereita uuden harrastuksen kautta ja ehkä vanhatkin kaverit kiinnostuvat uusista harrastuksistasi. Myös voi olla, että jotkin nykyiset kaverisi ovat samassa tilanteessa, mutta heillä ei ole ollut rohkeutta harrastaa muuta kuin paljon arvostettua liikuntaa.

En halua kuulostaa sosiaalitantalta, mutta näin 32-v perheenisänä ja n. 10V ylikunnosta kärsineenä olen oppinut, että omia haluja, mieltymyksiä ja tuntemuksia kannattaa kuunnella ja kunnioittaa, eikä vain sivuuttaa niitä suorittamalla kuten itse tein. Itse voin näin jälkikäteen tunnistaa n. sinun ikäisenäsi yhden tapahtuman joka on varmasti aika lailla edesauttanut tätä koko kierrettä. Ko. tapahtumassa aiemmin niin huolettomasta, sosiaalisesta ja itsevarmasta pojasta tuli epävarmenpi, herkkä pohdiskelija, pitää näyttää "ulospäin hyvältä" suorittaja, joka pönkitti egoaan kovalla treenaamisella ja materiaalisella hyvinvoinnilla ainakin jossain määrin. En myöskään osannut tunnistaa tuntemuksiani mikä aiheutti niiden patoutumisen enkä myöskään usakaltanut kertoa niistä kenellekään peläten häpeän leimaa.

Nykyinen maailma on niin kova urapaineiden, sosiaalisten paineiden ja ulkonäköpaineiden sekamelska, että kaikki eivät onnistu siellä " jalat kuivina " seilaamaan. Eikä tarvitsekaan, mutta silloin pitää osata pyytää apua ulkopuolisilta. Elämä ei voi olla pelkkää juhlaa, eikä sitä voi suunnitella etukäteen vaan useimmiten hyvinkin tasaista ja välillä tulee näitä alamäkiä kuten sinun kohdallasi. Tärkeintä ottaa näistä opiksi. Todeta, että vituix meni ja ponnistaa uudestaan. Vaikka maailma on kova ja tämmöisten asioiden kertominen voi tuntua ikävältä itselle niin onneksi ymmärrystä löytyy varmasti etkä todellakaan saa mitään epäonnistujan leimaa tai sitten tuommoisia ajattelevien olisi syytä katsoa peiliin ettei kaikki ole heillä ihan kohdallaan. Murheen alhoon ei kannata jäädä tolkuttomiin makamaan vaan pikkuhiljaa siirtyä eteenpäin. Käden käänteessä se ei tapahdu, mutta kun usko on luja niin varmasti onnistut. Masennukseesi ja stressiin suosittelen asioiden läpikäymistä läheisten ( vanhempien ja kavereiden kanssa), sekä psykoterapiaan hakeutumista, Mindfullness-menetelmän opettelua ja mahdollisesti mielialalääkityksen aloittamista (ammatti ihmisen suosituksesta tietenkin)jos et ole sitä jo tehnyt.

Olet niin nuori, että pystyt tekemään asian eteen vaikka mitä, mutta kannattaa aloittaa se samantien niin hyvä tulee.

Itse olen sitä mieltä, että tämänkaltaisissa henkinen + fyysinen ylikunto tapauksissa 75 % on henkisen puolen osuus.

Itse olen löytänyt tämän ansioista kaksi uutta harrastusta, joissa ei tarvitse hikoilla pätkääkään, mutta ovat todella mielenkiintoisia.

 

[Moksu]

Itse olen sitä mieltä, että tämänkaltaisissa henkinen + fyysinen ylikunto tapauksissa 75 % on henkisen puolen osuus.

Oon tästä ihan samaa mieltä ja juuri tuosta syystä ne oikein krooniset ylikunnot venyy vuosikausien mittaisiksi. Olen aikalailla varma siitä, että se fyysinen ylikunto hoidetaan hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta kun homma menee korvien väliin, niin sitten aletaan mitata vuosissa elpymistä.

Juurikin tuohon korvien välin puoleen auttaa paljon tuo muiden harrastusten löytyminen. Eli toisin sanoen pitäisi löytää muuta sisältöä elämäänsä.

 

[poikkeli]

Kiitos vastauksista!

Joo eli itse pidän urheilusta,mutta tuli tosiaan mentyä sen rajan yli ettei se enää ollutkaan hauskaa eikä siltikään tajunnut himmata.Nykyään noi jalan hapotukset ja kihelmöinnit häritsevät tosiaan aika paljon levossa ja etenkin istuessa kun aluksihan hapotusta esiintyi vaan liian kovan urheilusuorituksen aikana.Aamuisin jalat on aina paremmat kun illalla nukkumaan mennessä, mutta ikään kuin päivän mittaan ne sitten hapottuu.Pyörällä ajon lopetin jo talvella lukuunottamatta muutamaa testiajoa jotka ajoivat jalat taas jumiin.Nyt lähiaikoina on ollut ihme hapotusta jossain muissakin ruumiinosissa ja esimerkiksi forkun etupuolet hapottuvat nykyään normaalielämässä (tämäkin vaiva on yleensä aamulla tiessään) kun esimerkiksi soitin kitaraa tänään alkoi hapottaa ja tätä ongelmaa ei todellakaan ole ennen ollut monenkaan tunnin soittamisesta.Eli onkohan mun elimistö jotenkin totaalisen sekaisin,kun tuota maitohappoa esiintyy vähän missä sattuu. Ensi maanantaina on neurologi nin siellä varmaan voi sulkea pois mahdollisia muita aiheuttajia,pitäisikö neurologilta selvittää jotain erityistä ylikuntoon liittyen? Saan myös huomenna sykemittarin niin ajattelin seurailla ortostaattista sykettä, vaikka ei mitään aijenpaa tietoa siitä ole kai se jotain suuntaa voi antaa.Olen lähiaikoina saanut tuon stressin pois ja elämän ainoa stressi on tällä hetkellä nämä vaivat eikä niitäkän jatkuvasti mieti.Masennuslääke on ollut nyt käytössä reilun kuukauden joka myös auttanut asiaa.Ravinnosta sen verran,että syön nykyään mitä huvittaa eli en välitä vaikka lihoisin, vaikka en siihen usko kun ei ole nykyään oikein ruokahalua liittyisikö myös tähän, tai sitten on nälkä muttei viitsisi valmistaa mitään.Perhe alkaa myös nyt ymmärtää tilannett, ymmärrän että se kuulostaa ei ylikunnon kokeneista aluksi käsittämättömältä,mutta he ovat huomenneet,että olen tosissani.Piätisi tosiaan vielä jotain ajanvietettä keksiä jos tässä joutuu lepäilemään pitkäänkin,itsellä on myös välivuosi nyt joten ainakaan sieltä suunnalta en ota paineita yhtään ja armeijaan ei ole kyllä tässä kunnossa menemistä.Anteeksi taas sekavasta tekstistä ja jaksotuksien puuttumisesta yritin vain kuvata tän hetken ajatusmaailmaa vähän.ps.onko muilla samaa ongelmaa tai tietoa kun yritin joeilen vastata,mutta tämä kirjoituskenttä pysyi vaan harmaana enkä saanut siihen kirjoitettua nyt taas toimi heti.

 

[Ambassador]

Morjesta taas!

Mulla on taas uutta tietoa omaan ylirasitustilaani liittyen...

Oikeastaan jälleen kerran pitää kiittää moksua, joka linkitti muutamia viikkoja sitten lääkäri Olli Sovijärven tekstin lisämunuaisen uupumukseen liittyen(VHH-paleo ja korkean intensiteetin urheilu – tie uupumukseen?)
Aloin lukea tästä ns. lisämunuaisen uupumuksesta, ja huomasin et kärsiväni lukuisista oireista, jotka siihen linkittyy.

No tietenkin pyysin lääkäriä ottamaan aamukortisolin, joka oli reilusti alle viitteiden. Tosin Kalium ja Natrium arvot olivat hyvät. Joka viittaa siihen ettei olis addisonin tautia vaan juuri tuo lisämunuaisuupumus. Sain saman tien lähetteen sisätautipolille, jossa tullaan tekemään lisää tutkimuksia. Aika sinne on syyskuun puolella. Toivottavasti ne ottaa siellä mut tosissaan. En oo vielä tavannut lääkäriä, joka olis oikeesti ollut kiinnostunut ylikunnon hoidosta.
Mutta ei siis ihme kun olen ihan täysin uupunut melkein koko ajan. Hassua on että vasta keskiyöllä(klo 24) alan olemaan piristyneempi jolloin tietysti luonnollisesti valvon lähes koko yön. Todella rasittavaa.
Muita oireita on äänenkäheys,sydämen tykytykset, flunssankaltaiset oireet(päällä koko ajan), pieni lämpöily, ylivirittyneisyys, todella olematon stressinsieto, pienestäkin rasituksesta seuraa monen päivän uupumus.
Uskoisin et mulla on noi lisämunuaiset vaan niin piipussa tai sitten on ollu aina. En oikein enää tiedä mikä mulla nyt on se alkusyy.

Mutta siis kuten aikasemmin puhuitte, onko kuitenkaan niin että ylikunnossa olis suurin osa henkistä ??? Itseäni ainakin helpotti niin paljon kun toi alhainen kortisoli tuli ilmi, sehän selittää tän totaalisen väsymyksen. Tällä hetkellä en pysty opiskelemaan enkä tekemään töitä yhtään.

Miten te muut ylikunto potilaat ootte jaksanu tehdä töitä? Mä en kestä mitään stressiä. esim. jos joku mun ympärillä stressaa niin se on mullekin todella raskasta. Se stressi jotenkin tarttuu. Ja töisähän aina joku urpo ottaa stressiä.

Elikkä muistakaa muut ylikunto potilaat mittauttaa toi kortisoli heti! Itse en tajunnut ja saattaa olla et pari kuukautta koitin parantua turhaan! Eihän toi nyt mikään pitkä aika oo mut tätä tuskaista oloa ei vaan kestä kovin kauaa.

Eipä mulla muuta tällä kertaa..

 

[Moksu]

No tietenkin pyysin lääkäriä ottamaan aamukortisolin, joka oli reilusti alle viitteiden. Tosin Kalium ja Natrium arvot olivat hyvät. Joka viittaa siihen ettei olis addisonin tautia vaan juuri tuo lisämunuaisuupumus. Sain saman tien lähetteen sisätautipolille, jossa tullaan tekemään lisää tutkimuksia. Aika sinne on syyskuun puolella. Toivottavasti ne ottaa siellä mut tosissaan. En oo vielä tavannut lääkäriä, joka olis oikeesti ollut kiinnostunut ylikunnon hoidosta.

Loistava homma, kun on alkanut syitä löytyä jatkuvalle vetämättömyydelle.

Joskus täällä sitä pähkäilin, että miten kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisen vajaatoiminta liittyvät ylikuntoon/burnoutiin, mutta minulla ei ole kyllä yhtään sen enempää käsitystä. Kuitenkin aika vahvasti luulen, että ne nivoutuvat jotenkin yhteen. Ehkä vajaatoiminnat saavat aikaan burnoutin kehossa, tai sitten se kehon burnout aikaansaa pidemmällä tähtäimellä vajaatoimintaa.

Voivathan nuo olla myös ihan erillisiä vaivoja.

Minullakin kuitenkin noita kyseisiä oireita, molempiin vajaatoimintoihin, on ollut, mutta verikokeissa ei näkynyt mitään, paitsi silloin kun ylikunto oli akuuteimmillaan. Silloin minulla oli ihan lievä kilpparin vajaatoiminta, joka oli jo seuraavassa verikokeessa viitearvojen sisällä.

Mutta siis kuten aikasemmin puhuitte, onko kuitenkaan niin että ylikunnossa olis suurin osa henkistä ???

Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa on henkistä kroonistuneessa ylikunnossa. Ihan vain ajatusleikkinä, mutta entä jos sinulla onkin ollut pääosin kyse lisämunuaisen vajaatoiminnasta, eikä varsinaisesta urheilun aiheuttamasta pitkittyneestä ylirasitustilasta sekä selittämättömästä suorituskyvyn laskusta, aka ylikunnosta?

Miten te muut ylikunto potilaat ootte jaksanu tehdä töitä? Mä en kestä mitään stressiä. esim. jos joku mun ympärillä stressaa niin se on mullekin todella raskasta. Se stressi jotenkin tarttuu. Ja töisähän aina joku urpo ottaa stressiä.

Stressinsietokykyni on kyllä huonontunut, mutta sekin on vähän asiasta riippuvainen. Liikunnan kun koin todella stressaavaksi asiaksi, niin kyllä siitä stressasin, mutta töistä en osaa niinkään stressata. Stressikin on niin paljon kiinni korvien välistä.

Elikkä muistakaa muut ylikunto potilaat mittauttaa toi kortisoli heti!

Juu, kortisoli ja kilppari muiden verikokeiden ohella on hyvä mittauttaa.

 

[Comodo]

Hieno juttu että täälläkin on nyt käsitelty tätä aihetta! Olen jo pitkään miettinyt tätä lähinnä kärsiessäni alkukesästä asti matalasta verenpaineesta joka on alapaineen osalta luokkaa 50, aamulla mitattuna helposti 105/50 ja ortostaattista hypotensiota on ollut myös ja sen totesin nyt lähiaikoina testeissäni. Treeneissäkin olen huomannut tätä ja jossain vaiheessa vaan kunto loppui, pumppu muljahti ja tuli hiton huono olo jonka jälkeen mittasin himassa paineet jotka olivat edellämainittua luokkaa, syöminen ja merisuola+unet kohensivat tässä olon ja kokemus jäi näin rajuna ainutkertaiseksi. Olen kesän ajan epäillyt tämän johtuvan elektrolyytti imbalanssista ja muistinkin jossain vaiheessa että olin unohtanut merisuolan käytön, hikoilen päivän aikana paljon ja vettä menee reilusti. Paino ei ole noussut kun ehkä viisi kiloa dieetin jälkeen(Useita kuukausia ollut plussalla) ja ainakaan läskiä ei ole tullut, välillä on vetästy jopa sikabulkin puolelle eli aina jälkkäriksi lettua ja jädeä sekä illalla kerroshampparia kaseiinin kera, viimeistään tässä vaiheessa meikäläisellä pitäisi alkaa posket näkymään takaapäin mutta ei niin ei. Aloitin sitten viime viikonloppuna kevyen viikon kun huomasin että treenin jälkeinen olo oli kamala, tuntui kivalta penkata 50 kilolla ja kyykätä 70:illä hitaasti ja lopettaen heti kun alkaa sattumaan. Sunnuntai-iltana alkoi pieni alikuntoinen olo ja vaimokin oli ollut vähän kipeänä, koko vitun viime viikko on ollut ihmeellistä oloa, väsymystä ja huimausta sekä hieman pahaa oloakin etenkin aamuisin ei vaan kone lähde käyntiin, sen sanon että kahvi pahentaa oloa hitosti ja etenkin aamukahvi meinaa tulla aamupalan kera pihalle(Myös yleinen oire lisämunuaisten uupumuksessa koska stimulantit kuormittavat lisää) Kävin sitten erittäin pätevällä ja tunnetulla lääkärillä keskustelemassa asiasta ja ei muuta kun labratuloksia odotellessa, kaikki mahdollinen T3&T4:sesta D vitskuun on tulossa. Äsken lähdin pesemään autoa ja ei ilmeisesti ollut mikään kovin hyvä idea kun tuntui että taju lähtee kävellessä eli iskee aika pitkälti aalloittain tuntuen lähinnä kovalta kuumeelta. Tuossa kortisolissa on vaan sellainen juttu että pelkkä aamukortisoli ei kerro riittävästi vaan pitäisi ottaa 24 tunnin sylkiseuranta ja lähettää pakastetut näytteet sitten MDD:lle jenkkeihin hintaan 150e, tässä lystissä meneekin sitten kuukausi joten ei houkuta, pahasti vaan kaikki oireet viittaa tähän ja sitä ihan miettii että olisiko mahdollista että tästä olisi kärsinyt koko elämänsä jossain määrin, tämänkin treenihistoriani ainoan merkittävän lässähdyksen edeltävä jakso on ollut hiton stressaava kesä huonoilla yöunilla huomattavasti liian korkean huonelämpötilan johdosta sekä tasan nolla rentoutumispäivää koko kesänä, kokoajan on menty jossain ja lomakin meni täysin harakoille, se vajaa pari viikkoa mitä siitä oli niin stressattiin että mitä vittua sitä oikein keksisi kun ei pääse tekemään työtä josta oikeastaan nauttii todella paljon kun se tuottaa onnistumisen iloa joka päivä, tietyt ihmissuhteet ovat aiheuttaneet stressiä ja vitutusta kuukausia ja duunissa on ollut kiire eli on pitänyt pyrkiä vielä esimerkillisempään tulokseen, ensimmäisen kerran tulee sellainen fiilis että salihommatkin tuntuvat vievän voimia ja kunto ei vaan kestä kun yleensä treenifiilis on aina katossa( En kuitenkaan vedä överiksi treenejäni eli käyn lähes viikottain hierojalla ja vapaapäiviä on yleensä kaksi). Huomenna taidan ostaa sen kyypakkauksen ja kokeilla 1/4-1/6 osaa siitä mitä tekee ololle, jos vie tämän sumun ja väsymyksen pois niin ollaan oikeilla jäljillä, sen tiedän että ihan helpolla ei kortisonia respana irtoa etenkään kun asiaa eivät kovin monet täällä sohjolassa tunne. Muita vaihtoehtoja tälle oireilulle voisi olla esim jokin diabeteksen tyylinen ratkaisu, huomasin myös että eräs vuosia käyttämäni reseptivalmiste saattaa aiheuttaa ortostaattista hypotensiota mutta kun ongelmat eivät todellakaan rajoitu nyt tähän. Tietysti tällänen ylitunnollinen ja vastuullinen soturi herää aamulla duuniin vaikka olo on ihan vitun huono ja automatkakin tuntuu todella rankalta, eihän sitä missään nimessä voi sairaslomaa pitää jos ei ole kerran kuumetta, vakuutellaan sitten että eihän mulla mikään oo, ihan jees meno, eli oikeastaan malliesimerkki ihmisestä kenellä tuollainen adrenal fatigue iskee ensimmäisenä, todellinen upshiftaaja mille mikään ei ole riittävän hyvää ;)
:face: Ilmoittelen kokemuksiani ja tuloksiani sitä mukaan kun ympyrä sulkeutuu tämän jutun osalta.

 

[AHD]

Miten te muut ylikunto potilaat ootte jaksanu tehdä töitä? Mä en kestä mitään stressiä. esim. jos joku mun ympärillä stressaa niin se on mullekin todella raskasta. Se stressi jotenkin tarttuu. Ja töisähän aina joku urpo ottaa stressiä.

Ambassadorin tiedusteluun:

Itselläni oli ylikunto oireet pahimmillaan -07 tienoilla jolloin myös vaihdoin nykyiseen työpaikkaani. Olin jo suht hyvin piipussa tuolloin ja vaihto suureen firmaan jossa tuloksetekokykyä pystytään mittaamaan useilla liiketoiminnan mittareilla päivittäin ei asiaa parantanut. Tietenkin tässä kävi niin, että paskaa oloani purin hulluun työntekoon kun piti pystyä todistamaan (suorittaja) kuinka hyvä työntekijä olen. Tästä seurasi paniikkikohtaukset, joten aika puihin meni. Työnantaja tosin varmasti oli tyytyväinen koska tulokset oli hyvät enkä tietenkään sairaslomaa miettinytkään vaan päivittäisellä paskalla ololla ja paniikkikohtauksista stressaamisella painoin eteenpäin. Totaalitopin myötä viimesyksynä ja siitä ylöspäin ponnistamalla ovat työtulokset edelleen hyvät huomattavasti järkevämmällä panostuksella / stressaamisella. Itse tulkitsen tätä parantumisprosessia aina yhden haitta / stressitekijän eliminoimisella / vähentämisellä jolloin lopussa väkisinkin on pakko olla normaali rento hyvä olo, jolloin pystyy myös urheilemaan normaalisti. Tästä pitäisi aika hyviä viitteitä olla jo tekemieni lenkkien muodossa.

Stressinsietoni ei varmaankaan ole parasta mahdollista, mutta eteenpäin on menty reilustikin sillä saralla.

 

[Airwalk]

Miten te muut ylikunto potilaat ootte jaksanu tehdä töitä? Mä en kestä mitään stressiä. esim. jos joku mun ympärillä stressaa niin se on mullekin todella raskasta

Itse opiskelin silloin kun oli ylikunto ja muistan että opiskeluun pystyi keskittymään melko hyvin, kaikki mikä sai ajatukset pois liikunnasta oli positiivistä. Itse opiskelin sillon alaa jossa päivät oli monesti melko fyysisiä niin se kyllä auttoi paljon koska sai purettua sitä energiaa minkä normaalisti olisi purkanut salilla/lenkillä. Alkoholia tuli silloin otettua kyllä normaalia enemmän koska ei ollut mitään tarkkoja treeni päiviä joita olisi sotkenut, silloin yritin myös olla streessaamatta asioista ja tehdä asiat siten mikä tuntui mukavalta. Eli päästä siitä ajatuksesta että jos juon tänään viinaa niin menee ruokailut vituiksi ja samalla treenikierto yms.
Se olikin itsellä aika tärkeä osa ylikunnosta parantumiseen että ei ajattellut kaikki asiota sen treenin kannalta, nyt on onneksi löytynyt sopiva tasapaino ja eikä varmasti tule ajettua kroppaa samaan tilaan.

 

[veke.ku_88]

Loistava homma, kun on alkanut syitä löytyä jatkuvalle vetämättömyydelle.

Joskus täällä sitä pähkäilin, että miten kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisen vajaatoiminta liittyvät ylikuntoon/burnoutiin, mutta minulla ei ole kyllä yhtään sen enempää käsitystä. Kuitenkin aika vahvasti luulen, että ne nivoutuvat jotenkin yhteen. Ehkä vajaatoiminnat saavat aikaan burnoutin kehossa, tai sitten se kehon burnout aikaansaa pidemmällä tähtäimellä vajaatoimintaa.

Voivathan nuo olla myös ihan erillisiä vaivoja.

Minullakin kuitenkin noita kyseisiä oireita, molempiin vajaatoimintoihin, on ollut, mutta verikokeissa ei näkynyt mitään, paitsi silloin kun ylikunto oli akuuteimmillaan. Silloin minulla oli ihan lievä kilpparin vajaatoiminta, joka oli jo seuraavassa verikokeessa viitearvojen sisällä.



Kyllä olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa on henkistä kroonistuneessa ylikunnossa. Ihan vain ajatusleikkinä, mutta entä jos sinulla onkin ollut pääosin kyse lisämunuaisen vajaatoiminnasta, eikä varsinaisesta urheilun aiheuttamasta pitkittyneestä ylirasitustilasta sekä selittämättömästä suorituskyvyn laskusta, aka ylikunnosta?



Stressinsietokykyni on kyllä huonontunut, mutta sekin on vähän asiasta riippuvainen. Liikunnan kun koin todella stressaavaksi asiaksi, niin kyllä siitä stressasin, mutta töistä en osaa niinkään stressata. Stressikin on niin paljon kiinni korvien välistä.



Juu, kortisoli ja kilppari muiden verikokeiden ohella on hyvä mittauttaa.

Nämä edellämainitut asiat on mietityttäneet itseänikin. Eli kilpirauhanen,lisämunuainen jne....et miksi ne tuntuu kaikilla ylikuntopotilailla heilahtelevan. Niimpä kävin kokeneen endokrinologin vastaanotolla Helsingissä jokin aika sitten. Hän sanoi että stressitason noustessa stressissä,ylikunnossa,burnoutissa,syömishäiriössä,mielialahäiriössä jne elimistön stressihormonitasojen nousu epävakauttaaa kilpirauhasen toimintaa ja saattaa antaa omituisia arvoja joko liika-tai vajaatoiminnan puolelle. Eli tämän perusteella näkisin että se on pääasiassa normaali ilmiö hermostollisen ja hormonaalisen säätelyjärjestelmän häiriintyessä. Kysyin myös aiheesta lisämunuaisen uupuminen, kn tuntuu ettei siitä löydy "virallista faktaa" mistään että lisämunuaisen kortisolituotanto voi ehtyä sen liiallisesta rasituksesta. Voi tulla joillekin yllätyksenä, mutta asiaan perehtynyt kokenut endokrinologi lyttäsi täysin koko lisämunuaisen uupumisen taudinkuvan olemassaolon! Hän sanoi että itse lisämunuainen ei sillätavalla uuvu että sen kortisolituotanto alenisi. Kortisolin tuotannon heilahtelu johtuu pikemminki lisämunuaista säätelevän elimen (olikohan aivolisäke tai hypotalamus) toiminnasta. Hän oli silminnähden harmistunut koko lisämunuaisuupumusasiasta ja sanoi että on itsekin törmännyt internetissä lähteisiin, jotka puhuvat lisämunuaisenuupumisesta jonain diagnosoituna sairautena, vaikkei sille mitään tieteellistä näyttöä ole.

Kysyin myös testosteronin käytöstä ylikunnon hoidossa. Testosteronin käyttö aiheuttaisi elimistön oman hormonitasapainon sekaantumisen ja kivesten pienentämään omaa tuotantoaan. Tällaisen sekaannuksen korjaantuminen elimistössä aiheuttaa monesti vuosien, jopa vuosikymmenien hoidon. Hän kertoi nykyisinki hoitavan useita entisiä "douppaajia" joiden hormonitoiminta on sekaisin. Ylikunto oli hänlle myös työnsä puolesta tuttuasia. Hän vertasi sitä myös muihin elimistön kriiseihin kuten syömishäiriöön,jossa myös monet hormonitasot ovat päälaellaan ja joiden palautuminen voi kestää tosi kauan.

Itse olen uskotellut itselleni seuraavan skenaarion: ylikuntoon ajautuminen on aiheuttanut elimistön hormonaalisen ja hermostollisen säätelyjärjestelmän "vikasietotilan", joka näkyy erillaisten hormoonipitoisuuksien heilahteluna. Tämä taas aiheuttaa sen että syyttävä sormi osoitetaan jonkin hormooneja tuottavan rauhasen suuntaan vaikka se on vain yksi kriisin osapuoli. Taas tämän hormonaalista ja hermostollista säätelyä harjoittavan tietokoneen palauttamiseen ei tiedetä muuta keinoa kuin lepo,ruoka,stressittömyys ja kevyt liikunta. Ja tämän tietokoneen suorituskyky palautuu yksilöllisesti riippuen hieman siitä, kuinka pahasti se onkaan keretty jumiin ajamaan. Ja vielä sekin että palautumisen jälkeen se on aikaisempaa herkempi jumiutumaan uudestaan

 

[Moksu]

Nämä edellämainitut asiat on mietityttäneet itseänikin. Eli kilpirauhanen,lisämunuainen jne....et miksi ne tuntuu kaikilla ylikuntopotilailla heilahtelevan. Niimpä kävin kokeneen endokrinologin vastaanotolla Helsingissä jokin aika sitten. Hän sanoi että stressitason noustessa stressissä,ylikunnossa,burnoutissa,syömishäiriössä,mielialahäiriössä jne elimistön stressihormonitasojen nousu epävakauttaaa kilpirauhasen toimintaa ja saattaa antaa omituisia arvoja joko liika-tai vajaatoiminnan puolelle. Eli tämän perusteella näkisin että se on pääasiassa normaali ilmiö hermostollisen ja hormonaalisen säätelyjärjestelmän häiriintyessä. Kysyin myös aiheesta lisämunuaisen uupuminen, kn tuntuu ettei siitä löydy "virallista faktaa" mistään että lisämunuaisen kortisolituotanto voi ehtyä sen liiallisesta rasituksesta. Voi tulla joillekin yllätyksenä, mutta asiaan perehtynyt kokenut endokrinologi lyttäsi täysin koko lisämunuaisen uupumisen taudinkuvan olemassaolon! Hän sanoi että itse lisämunuainen ei sillätavalla uuvu että sen kortisolituotanto alenisi. Kortisolin tuotannon heilahtelu johtuu pikemminki lisämunuaista säätelevän elimen (olikohan aivolisäke tai hypotalamus) toiminnasta. Hän oli silminnähden harmistunut koko lisämunuaisuupumusasiasta ja sanoi että on itsekin törmännyt internetissä lähteisiin, jotka puhuvat lisämunuaisenuupumisesta jonain diagnosoituna sairautena, vaikkei sille mitään tieteellistä näyttöä ole.

Mahtava homma kuulla oikealta asiantuntijalta mielipidettä näihin asioihin, joita me pulliaiset vaan pyöritellään. Hyvä kun olet käynyt endokrinologilla ja välitit tätä infoa.

Kysyin myös testosteronin käytöstä ylikunnon hoidossa. Testosteronin käyttö aiheuttaisi elimistön oman hormonitasapainon sekaantumisen ja kivesten pienentämään omaa tuotantoaan. Tällaisen sekaannuksen korjaantuminen elimistössä aiheuttaa monesti vuosien, jopa vuosikymmenien hoidon. Hän kertoi nykyisinki hoitavan useita entisiä "douppaajia" joiden hormonitoiminta on sekaisin. Ylikunto oli hänlle myös työnsä puolesta tuttuasia. Hän vertasi sitä myös muihin elimistön kriiseihin kuten syömishäiriöön,jossa myös monet hormonitasot ovat päälaellaan ja joiden palautuminen voi kestää tosi kauan.

Hyvä, että tähänkin tulee ammattilaisen näkemystä. Tätäkin ollaan joskus täällä hieman sivuttu ja taidettiin samaan lopputulokseen tulla, että testoa ei kannata käyttää palautumisen nopeuttamiseen.

Itse olen uskotellut itselleni seuraavan skenaarion: ylikuntoon ajautuminen on aiheuttanut elimistön hormonaalisen ja hermostollisen säätelyjärjestelmän "vikasietotilan", joka näkyy erillaisten hormoonipitoisuuksien heilahteluna. Tämä taas aiheuttaa sen että syyttävä sormi osoitetaan jonkin hormooneja tuottavan rauhasen suuntaan vaikka se on vain yksi kriisin osapuoli. Taas tämän hormonaalista ja hermostollista säätelyä harjoittavan tietokoneen palauttamiseen ei tiedetä muuta keinoa kuin lepo,ruoka,stressittömyys ja kevyt liikunta. Ja tämän tietokoneen suorituskyky palautuu yksilöllisesti riippuen hieman siitä, kuinka pahasti se onkaan keretty jumiin ajamaan. Ja vielä sekin että palautumisen jälkeen se on aikaisempaa herkempi jumiutumaan uudestaan

Hyvä skenaario. Luulenpa, että näin se juuri menee. Tuo täällä(kin) kasattu toipumismetodi, jonka tuossa käyt läpi, näyttäisi olevan se paras keino ylikunnosta/ylirasituksesta toipumiseen ja sitä nähtävästi ammattilaisetkin käyttävät toipumisohjeena.

Mietin vielä tuota henkisen puolen osuutta kroonisessa ylikunnossa. Yleistettynä ja maallikon kannalta ajateltuna; mielestäni ihmisen toimintaa ohjaa kemia. Eli nämä mielialajutukin ovat kemiallisia muutoksia, jotka saavat ajattelemaan tietyllä tavalla. Joten voisiko tuo kroonistuneen ylikunnon henkinen lamaantuminen johtua siitä, että aivokemiassa on jotain häikkää? Voiko tuon aivokemia häikän aiheuttaa se, että potilas itse ajattelutavallaan ylläpitää tuota henkistä lamaantumista? Voisiko tuota aivokemiaa muuttaa positiivisemmalla ajattelulla ja meditaatiolla yms. hippeilyllä?

 

[Tiuskis]

Veke.ku_88:n kuulema teoria hormonaalisen säätelyjärjestelmän häiriöstä on alkanut askarruttamaan itseäni ja googlen kautta päädyin jälleen tänne.

Moksu oli joskus 2006 listannut parasympaattisen ylikunnon oireet toiseen ketjuun:

PARASYMPAATTINEN YLIKUNTO

Suorituskyky alenee
Alhainen leposyke
Hypoglykemia
Sykkeen nopea palautuminen harjoituksen jälkeen
Alentunut maksimaalinen plasman laktaattitaso fyysisessä rasituksessa
Alentunut plasman laktaattitaso fyysisessä suorituksessa
Flegmaattinen käyttäytyminen
Masennus
Alhainen lepoverenpaine
Ruokahaluttomuus
Väsymys
Anemia

-> Mulla on nää kaikki, paitsi ei masennusta, diagnosoitua aneemiaa, eikä noita laktaattitasoja ole mitattu. Mää oon siis rampannut jos jollakin lääkärillä, kun ne epäilee mulla kilpirauhasen vajaatoimintaa (lääkäristä riippuen), mutta sitten endo ja Selänteen Harri oli vähän toista mieltä. Selänteelle olen menossa taas ensi perjantaina ja mietin tässä vaan, että olisiko teillä jotain vinkkiä siitä, mitä voisin Selänteen pyytää mittaamaan / testaamaan?

Tämä parasympaattisen puolen ylikunto on ilmeisesti vähän vaikeampi selvittää. Selänne sen nosti yhtenä mahdollisuutena, mutta sitten se vähän jäi kun kerroin, että kuitenkin nukun hyvin, ei ole rytmihäiriöitä jne. Mutta nyt kun olen selvittänyt tätä puolta, niin eihän ne liene edes mitään parasympaattisen puolen oireita..

Leposyke on ollut nyt siellä 50 tuntumassa vaikka normaalisti se on lähemmäs 60, lihasmassaa on kadonnut (n 1.6 kg kovasta treenistä huolimatta), palautuminen on onnetonta, ruokahalu vaihtelee koska tulee sellaista huonovointisuutta syönnin jälkeen, verenpaine on aina ollut matala, kortisoli oli vähän rajan yläpuolella. Olis tosi hienoa kun sais vihdoin oikean diagnoosin ja ohjeet sen mukaisesti. Nyt vaan syötetään kilpirauhashormoonia. Tosin senkin lopettamista endo esitti. Sitten totesi vaan, että ehkä sitä liikuntaa voisi vähentää Juu toki voi, mutta eipä sitä nyt turhaan halua vähentääkään, toki sen teen jos aidosti on ylirasituksesta kyse.

 

[Mimousa]

Tiuskis laitoin sulle joku aika sitten viestin ihan vieraskirjaan, ei antanut laittaa yksityisviestiä kun tarina oli liian pitkä...
Itsellä ylikuntotila alkoi olla jo fyysisesti paremmin hallinnassa, rytmihäiriöt ja ahdistuskohtaukset vähentyneet ja liikunta alkoi tuntua taas hyvältä, mutta verikokeissa kortisoli edelleen koholla ja inbody-mittauksessa mittaaja tiedusteli ylikunnon mahdollisuutta taustoja tietämättä, koska viskeraalirasvan taso on kohdallani huima ja huolestuttava, ja se on vielä noussut lähes 30 edellisen mittauksen (vuosi sitten) tuloksesta, joka sekin oli kuulemma huolestuttava ja hälyttävä. Eli ilmeisesti kropalla kestää kuitenkin toipuminen paljon kauemmin, kuin mitä oireiden lievittymiseen menee aikaa...

 

[Tiuskis]

Tiuskis laitoin sulle joku aika sitten viestin ihan vieraskirjaan, ei antanut laittaa yksityisviestiä kun tarina oli liian pitkä...

OT: Missä tällainen on? En ole valitettavasti huomannut ollenkaan :jahas:

 

[Pandakarhu]

Yksityisviestit ovat vain VIPeille. Vieraskirja puolestaan löytyy ihan profiilista.

 

[Mimousa]

Juurikin näin, eli kun Tiuskis toisessa ketjussa pyysit laittamaan privaviestiä, niin se ei siis onnistunut kun et ole vip... Sähläsin siis itse :face: tekstini on kuitenkin vielä lähettämättömänä olemassa, mutta liian pitkä vieraskirjaasi...

 

[Tiuskis]

Juurikin näin, eli kun Tiuskis toisessa ketjussa pyysit laittamaan privaviestiä, niin se ei siis onnistunut kun et ole vip... Sähläsin siis itse :face: tekstini on kuitenkin vielä lähettämättömänä olemassa, mutta liian pitkä vieraskirjaasi...

No höh, mitenkäs me saatas se mulle? Haluatko pistää tänne julkisesti?

 

[finnpower88]

tätä ketjua kun lueskelin ja tätä threadia: http://www.pakkotoisto.com/treeni/26661-keskushermosto-ja-ylikunto/ niin aloin epäilemään itsellänikin ylikuntoa eli arinahan on lyhykäisyydessään tälläinen: olen 25vuotias kloppi treenaan yleensä sen 4-5x viikossa salilla ja aamuisin käydään juoksemassa/hölkällä. JA minulla on todettu ikäväkyllä myös diabetes ja epilepsia. MUTTA tämä ei ole asian pointti siis oireita on nyt ollut jo sen 5viikkoa ja oireita mainittakoon vjatkuva väsymys ja jatkuva hikoilu saattaa siis yhtä äkkiä heittää kropan hiestä märäksi ja ei heitä sokeriarvot ne on tarkattu nyt 3viikonajan joka kerta kun tämä tullut siinä 7.2 eli ei heitä ns liikaakaan ja tuntuu että verenpaienet on olleet kohollaan myös kokoajan ainakin joka kontrollissa nyt ollut LIIANKIN korkeat mutta luulin että ne johtuvat siitä kun olen mennyt kontrolleihin joko lenkin jälkeen TAI salin jälkeen mutta eihän niiden pitäisi aina olla nuin yläällä(lukuja en nyt muista mutta korkeat olivat)

eli voisiko näillä oireilal sitä jo epäille eli siis: vetämättömyys/väsymys, yhtä äkkinen hikoilu,verenpaineiden heilunta,jatkuva stressin tunne ja myös tuntuu että pää rähäjtää eli paineen tunne päässä(todettu jännitysniska mutta eipä enää auta relaksantit ja hieronta siihenkään), ja lihakset ovat myös kipeinä jatkuvasti ja nivelet erityisesti juuri niska/hartia seudulla ja venyttelyä harjoitetaan myös mutta eipä auta sekään lihasjäykkyihin ja kipuihin

 

[TwisterMa]

Mitä suosittelisitte ylikunnon takia pidettävälle treenitauolle kalorien suhteen? Bulkilta jäin viikon ehkä kahden tauolle ja olisiko hyvä jatkaa + kaloreilla - tietenkin palkkarit?

 

[Nannax]

Miten te muut ylikunto potilaat ootte jaksanu tehdä töitä? Mä en kestä mitään stressiä. esim. jos joku mun ympärillä stressaa niin se on mullekin todella raskasta. Se stressi jotenkin tarttuu. Ja töisähän aina joku urpo ottaa stressiä.

Stressinsietoni ei varmaankaan ole parasta mahdollista, mutta eteenpäin on menty reilustikin sillä saralla.

Itse aloitin opiskelut juuri silloin kun fyysinen treenaus oli kovimmillaan. Pari ekaa vuotta mentiin aika lujaa, sitten tuli treenauksen suhteen lähes totaalinen stoppi ja opiskelutahti hidastui jonkun verran. Kovasta treenaamisesta huolimatta en kehittynyt yhtään, tuntui, että kunto loppuu kesken treenin tai pelin ja kerran aloin jopa itkeä kesken pelin koska henkinen lataus meni jo niin yli. Kokoajan oli olo, että mikään ei riitä, pitää tehdä enemmän ja kovemmin. Neljännen vuoden jälkeen kaikki opinnot oli kasassa (DI-tutkinto) lopputyötä lukuunottamatta, mutta en tuossa vaiheessa olin jo niin lukossa, että en saanut valmistuttua kuin vasta 7 vuoden opintojen jälkeen. Tuossa kolmen vuoden aikana suoritin lisää kursseja jonkun verran ja olin pätkän töissä. Aika vaikeaa oli välillä, varsinkin kun en saanut oikein elämästä otetta. Keskittymiskyky ja stressinsietokyky oli tosi huonoja. Lihoin paljon tuossa urheilun lopettamisen jälkeisinä vuosina ja onnistuin kehittämään itselleni jonkinasteisen ahmimishäiriön. Liikunta oli täysin on/off, eli joko lenkkiä/punttia kuutena päivänä viikossa tai ei ollenkaan. Taistelin itseni kanssa lenkille lähdöstä, ja lopulta aina huono omatunto voitti, jolloin lenkille piti lähtä vaikka kymmeneltä illalla.

Nykyään töissäolo sujuu, jos on jotain mielenkiintoista tekemistä. Stressiä on hyvin vaikeaa edelleenkin kestää mutta kokoajan menen eteenpäin siinä, etten enää hae seuraa ja lohtua ruuasta. Treenaus maistuu edelleen vain kausittain (yritän olla ottamatta stressiä asiasta), palasin kuitenkin vanhan lajini pariin, josta pidän. Harmi vaan, että runsaan ylipainon vuoksi paikat on kovilla, varsinkin polvet, joissa on vanhojakin vammoja. Hommasin myös ei-liikunnallisen harrastuksen, joka on ollut haaveena ties kuin kauan. Harrastukset auttaa töissä jaksamista ja palkkapussi auttaa harrastamista .

 

[Nannax]

Mietin vielä tuota henkisen puolen osuutta kroonisessa ylikunnossa. Yleistettynä ja maallikon kannalta ajateltuna; mielestäni ihmisen toimintaa ohjaa kemia. Eli nämä mielialajutukin ovat kemiallisia muutoksia, jotka saavat ajattelemaan tietyllä tavalla. Joten voisiko tuo kroonistuneen ylikunnon henkinen lamaantuminen johtua siitä, että aivokemiassa on jotain häikkää? Voiko tuon aivokemia häikän aiheuttaa se, että potilas itse ajattelutavallaan ylläpitää tuota henkistä lamaantumista? Voisiko tuota aivokemiaa muuttaa positiivisemmalla ajattelulla ja meditaatiolla yms. hippeilyllä?

Itse veikkaan, että ylikunnosta toipuu helpoiten, jos pystyy olemaan stressaamatta asiasta. Eli varmasti tuolla hippeilyllä voi asiaan vaikuttaa, koska sillä voi vaikuttaa juuri stressinsietokykyyn ja miksei parantaa myös kärsivällisyyttä, jota tuossa paranemisprosessissa myös tarvitaan. Lisäksi näitä henkisen puolen juttuja on se, että uskaltaa tarkastella sitä ylikuntoon johtanutta jaksoa ja myöntää itselleen, että omalla jaksamisella (fyysisellä ja henkisellä) on rajansa kulloisessakin tilanteessa.