Pakko kommentoida tohon ahd:n postaukseen: Siis mistä se Harri Selänne repäs tollaset sykerajat.Mun mielestä vähän outoo lähtee heitteleen jotain satunnaisia arvoja, tyyliin: "saat tehdä lenkkejä vaan alle 120 sykkeellä" Täytyyhän sen perustua johonkin
Tuo 120:n sykeraja on mielestäni hyvä yleinen ohjenuora, jotta se harjoitus pysyy varmasti riittävän kevyenä. Kuitenkin tuollainen kuntopyörätesti sykkeiden määrittämiseksi voi olla ylikunnosta kärsivälle haitallista senkin takia, että se harjoitus on niin rankka, jolloin se voi vaikuttaa negatiivisesti itse palautumiseen. Toisekseen en luottaisi siihen, että ylikunnossa sykkeet pelaavat niin kuin niiden pitäisi, joten testin tulos voi olla väärä ja saadut tulokset ovat sitten harhaanjohtavia ja voivat täten pahentaa ylikunnosta toipumista.
Edelleen pointseja sille kävelylle, koska se on kevyttä liikuntaa.
Mites moksulla on noi sykkeet palautuneet parantuessa? Voisitko vähän kertoo et kuinka asteittain paranit vai miten se kävi? Etkö nyt jo oo parantunut ja ylikunto on vain muisto?
En muista oikein yhtään, millaisia lukemia sykkeet ovat näyttäneet. En ole mitannut leposykettä tai ortostaattista sykettä varmaan viimeiseen 6-12kk:een. Muistan kyllä, että se syke oli tosi pitkään jotain 55-85 ja joskus paljon myöhemmin mitattaessa syke oli jotain 50/55-65/70. Lopetin sykkeen mittaamisen ihan siitä syystä, että se aiheutti mielestäni enemmän stressiä kuin hyötyä ja nyt se on jäänyt täysin pois. Sykemittaristakin on patterit loppu. En osaa siis sanoa, paraniko sykkeet jotenkin asteittain, koska en mitannut niitä enää säännöllisesti.
Ylikunto vaikuttaisi olevan pelkkä muisto. Palautuminen ei ole lähellekään sama, mitä nuorempana, mikä johtuu varmastikin paljolti iästä. Treeni kulkee hyvin ja sitten kun alkaa takkuamaan, niin ainakin jossain vaiheessa tajuan pitää taukoa. Kunto on huono, mutta voimanpaskaa on jonkun verran. Siihen syypää taitaa olla lähinnä se, että punttia tulee nostettua, mutta lenkkeilyt on niin ja näin. Juostua tulee, mutta juoksen täysin fiiliksen mukaan, enkä yritä väkisin ollenkaan.
Mutta ei mulla ole mielestäni minkäänlaisia ylikunnon oireita, kilpparin oireita, lisämunuaisen tai stressin oireita ollut enää aikoihin. Matala ruumiinlämpökin on korjaantunut sillä, että olen vain tuupannut enemmän ruokaa (hiilareita) naamaan. Enkä ole potenut sitä ahdistusta siitä, että paraneeko kroppa vai ei, ja pystyykö koskaan enää harrastamaan liikuntaa.
Edes illalla tehty salitreeni ei ole vienyt enää yöunia vaan nukun ihan ok.
Luulen niin, että itselläni on auttanut paljon se, että kaksi pientä lasta vaativat kaiken ajan ja keskittymisen, joten ei kerkeä enää omia ongelmia murehtimaan ja sitä kautta ne ongelmatkin alkavat ratketa, kun niitä ei tietoisesti ylläpidä
Kuitenkin kun olen aivan varma siitä, että korvien välin luulot aiheuttivat kaikista pahinta vahinkoa.
sanokaapa kuinka sitä oppis syömään?
Itse kanssa tarkastellut noita ravintosuosituksia ja aika lailla niiden mukaan olen syönytkin, eli n. 6 palaa leipää (ruis), riisiä, pastaa, perunaa kohtuullinen määrä lämpimän ruoan kanssa. Sitten tietenkin kohtuuden mukaan lihaa, kalaa tai kanaa. Itse luulin, että hedelmiä voi vetää rajattomasti mutta hedelmäsokerin takia niitä nyt ei kannat ihan sikana vetää jos jollain lailla haluaa linjojaan tarkastella. Marjoja ja vihanneksiä voi sitten mättää mielensä mukaan. Itellä tulee paljon syötyä luonnonjogurttia myslillä. Herkut ja alkoholin olen pyrkinyt pitämään aika minimissä. Tosin itse olen ihan noviisi näiden kanssa (olisi ehkä sm-uran aikana kannattanut myös tähän valmennuksen ohella paneutua, ei kerinnyt...
Säännöllisin väliajoin esim 3h välein ruokaa, niin ainakin sitä saa upotettua enemmän. Minä en lähtisi siitä, että ruokavalion täytyy olla aivan uskomattoman monipuolinen ja terveellinen vaan panostaisin enemmän kaloreiden määrään. En tarkoita äärilaitoja: eli joko eletään kuin nihilisti tai sitten syödään pelkkää roskaruokaa ja karkkeja.
Tee ruokia ja välipaloja, joista itse pidät, niin kyllä niitä mielellään sitten syökin. Hedelmäsokerista en olisi ollenkaan huolissani. En tiedä, enkä ole kuullut vielä yhdestäkään ihmisestä, josta olisi tullut lihava hedelmiä syömällä. Hedelmissä fruktoosia on onnettoman vähän verrattuna esim limppareihin.
Ruoka-asioissa ei mielestäni kannata tehdä liian tiukkoja rajoja, koska nekin ovat lähinnä sitten stressia luovia asioita.
Kuitenkin kun väittäisin, että jokainen meistä, joka on urheillut kunnolla, on ollut oikeastaan täysin tietämätön urheiluvalmennuksesta ja ravitsemuksesta, mutta silti se oli sitä parasta aikaa urheiluelämässä. Silloin ei stressannut turhista.
