Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[cadyeh]

Ylikunto

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Elokuusta lähtien olen treenannut kolmesti viikossa ja siihen vielä monta kertaa viikossa tapahtuvat intervallilenkit.
Kevennetyistä viikoista ei tietoakaan.. eikun hei, jäi minulta puolitoista kuukautta sitten ehkä joku selkätreeni välistä jonkun flunssan tmv. takia :face:

Nyt sitten leposyke 90 luokkaa, minuutin polkeminen aiheutti todella pökerryttävän olon, kuntosalilla punttailu meinasi saada oksennuksen lentämään.
Pitkään on vettä mennyt kauhea määrä koska jano on valtava ja minä, joka yleensä nautin syömisestä enkä ole koskaan kärsinyt ongelmista ruokahalun
suhteen, joudun väkisin mättämään aamupuuroa naamariin. Painokin on vähän laskenut ja naama on kalpea.

Ylikunto on varma, mutta haluaisinkin kysyä onko sieluntovereita ja kauan tälläisestä toipumiseen teillä on mennyt? Ajattelin nyt vetää viikon ilman mitään
liikuntaa ja seurailla tuota pulssia ja fiilistä muutenkin, mutta mitäs te VIISAAMMAAT olette mieltä, onko viikko riittävä aika? Kovalla työllä hankittu hyvä
alku lihaksiin siis häviää.. harmittaa jo valmiiksi mutta ketä muuta syyttää kuin itseään. :(

On se kumma kun ei usko kokeneiden neuvoja levon suhteen vaan täytyy ahnehtia treenaamista kunnes sitten ollaan tässä pisteessä.

 

[pakkiis]

ylikunto ja ylirasitus ei ole sama asia^^ Keventele välillä tyyliin 3 viikon välein ja katso miten tilanne etenee.

 

[dkk]

Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Elokuusta lähtien olen treenannut kolmesti viikossa ja siihen vielä monta kertaa viikossa tapahtuvat intervallilenkit.
Kevennetyistä viikoista ei tietoakaan.. eikun hei, jäi minulta puolitoista kuukautta sitten ehkä joku selkätreeni välistä jonkun flunssan tmv. takia :face:

Nyt sitten leposyke 90 luokkaa, minuutin polkeminen aiheutti todella pökerryttävän olon, kuntosalilla punttailu meinasi saada oksennuksen lentämään.
Pitkään on vettä mennyt kauhea määrä koska jano on valtava ja minä, joka yleensä nautin syömisestä enkä ole koskaan kärsinyt ongelmista ruokahalun
suhteen, joudun väkisin mättämään aamupuuroa naamariin. Painokin on vähän laskenut ja naama on kalpea.

Ylikunto on varma, mutta haluaisinkin kysyä onko sieluntovereita ja kauan tälläisestä toipumiseen teillä on mennyt? Ajattelin nyt vetää viikon ilman mitään
liikuntaa ja seurailla tuota pulssia ja fiilistä muutenkin, mutta mitäs te VIISAAMMAAT olette mieltä, onko viikko riittävä aika? Kovalla työllä hankittu hyvä
alku lihaksiin siis häviää.. harmittaa jo valmiiksi mutta ketä muuta syyttää kuin itseään. :(

On se kumma kun ei usko kokeneiden neuvoja levon suhteen vaan täytyy ahnehtia treenaamista kunnes sitten ollaan tässä pisteessä.

Mahdotonta sanoa. Lepää viikko niin näet. Tarvittaessa täytyy levätä sitten vain pidempään. Mikäli viikko ei riitä niin ite ottaisin ainakin kevyet kävelyt mukaan ettei tarvi olla ihan tekemättä mitään. Kannattaa pyrkiä saamaan ajatuksia muualle reenistä millä on saanu kropan tuohon tilaan ja yrittää keksiä muitaki harrastuksia (esim. kävely) ja aktiviteettejä (kaverit) mitkä auttavat toipumisessa. Lisäksi vaikuttaa tietenkin mahdollinen henkinen stressi (koulu/työ/parisuhde jne) eli tältä kantilta kannattaa myös miettiä asioita millä tavalla rasitusta tulee tätä kautta ja pyrkiä minimoimaan niitäkin. Muista syyä tarpeeks. Ite jättäsin myös kaikki stimulantit vähemmälle (kofeiini mm).

 

[cadyeh]

Kiitos neuvoista! Nyt täytyy pistää ajatukset muualle ja ottaa oikeasti rennosti, mikä on taitolaji sekin, mutta ehkä olisi korkea aika tuokin taito oppia.
Sitten kun tästä toivun niin meneekin kaikki uusiksi treenailuissa, täytyy varmaan iso muistilappu kirjoittaa "LEPOLEPOLEPOLEPO!". :D

Ja joo ylikunto ja ylirasitus ovat kaksi eri asiaa, ehkä tosiaan toi ylirasitus on diagnoosini

 

[Joppa]

Ja joo ylikunto ja ylirasitus ovat kaksi eri asiaa, ehkä tosiaan toi ylirasitus on diagnoosini

Ylirasitus muuttuu ylikunnoksi, kun se kestää yli kaksi viikkoa.

Kuitenki niinku tossa jo mainittiin, poista kaikki (henkinen sekä fyysinen) stressi elämästäsi mahdollisimman hyvin. Nuku paljon, niin yöllä kuin päivälläkin. Jostain meditoinnista voi myös olla apua, eli vaikka se perinteinen, että käyt selällesi makaamaan, rentoutat koko kehon ja keskityt rauhalliseen ja syvään hengittämiseen.

Taidankin tästä mennä ennaltaehkäisemään ko. vaivaa ja nukkua parinkymmenen minuutin päikkärit.

 

[Mikki77]

Onko yksipuolinen vai monipuolinen treeni suurempi riski ylikunnolle? Eli voiko voimailusta tulevalla sympaattisella ylikunnolla ikäänkuin tasapainoittaa aerobisen puolen parasympaattista ylikuntoa. http://www.marksdailyapple.com/overtraining/#axzz2Eg6FZJ7S

 

[veke.ku_88]

edellinen kymysys on hyvä, mutta en osaa tuohon vastata.

sen sijaan aihe kortisoli on kyllä viime päivät kiinnostanut. tiedetäänhän, että ylikuormitustilassa kortisolitasot kohoaa ja testosteronitasot laskee. minua aluksi ihmetytti että miksi kortisonikuuria suojaa tulehdukselta vaikka seon kortisolin aineenvaihdunta tuote ja kuitenkin pitkittynyt stressi johtaa korkeitten kortisolitasojen vuoksi tulehdusherkkyyteen.

hieman googlettelin asiaa ja oivalsin seuraavaa: kortisoli hyvissä määrin suojaakin elimistöä tulehduksilta, mutta pitkittyneen stressin aikana korkeat kortisolipitoisuudet alkaakin toimian päinvastoin eli ylläpitää tulehdusta. kun pöpö/virus on ajettu pois korkea kortisolipitoisuus saa aikaan sen että tulehdus jää elimistöön vaikka varsinainen tauti on jo pois. Tämä selittää mielestäni suht hyvin niitä ylikuormitustilasta potevia joilla on jatkuvasti nielu/ylähengitystietulehdustiloja.

ihmettelin itse kun tein työtä joka oli tosi stressaavaa n.puolivuotta (eikö ole hyvä idea ylikunnosta kärsivälle?) ja samoihin aikoihin mulla alkoi olla kaulan imusolmukkeet jatkuvasti koholla...välillä enemmän, välillä vähemmän. ts.kropassa oli todennäköisesti korkeitten kortisolitasojen vuoksi jatkuva pieni tulehdustila. Tämä myös selittäisi sen miksi joskus kuulee, että kun stressaavaa työtä tekevä jää lomalle, se sairastuu. ensin stressi taso on korkea jolloin kortisoli suojaa pöpöä vastaan mutta uuvuttaa elimistön ja heti kun stressi laukeaa kortisoli laskee ja kappas tulehdus päällä. tää on omaa mutuilua mutta luulen että tämä on ihan yleisesti tiedettyä syy/seuraus suhde.

Omalla kohdalla ylikunnon ehkä pahin vaiva on väsymyksen lisäksi ylikierroksilla käyminen (johon kortisoli olennaisesti vaikuttaa). Ja ylikunnostahan toipuu parhaiten mitä vähemmän buustaa kortisolia kehoon (liian kovan treenin/stressin/vääränlaisen ravinnon seurauksena)
Otin selvää mitkä lisäravinteet toimii tutkitusti stressiä/kortisolia alentavasti.

Aion siis kokeilla seuraavaa: syön päivittäin E-Epaa ja karnosiinia joiden yhdistelmästä on aika paljon positiivisia tutkimustuloksia stressiin. Toinen, itselle ainakin uusi lisäravinne fosfoseriini. Kalaöljy-fosfoseriini yhdistelmä on tutkittu auttavan kroonisessa stressissä ja pitkittynyttä ylikuormitustilaa voidaan mielestäni pitää hyvin pitkälti samallaisena tilana kuin krooninen stressi.

http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/viewtopic.php?t=2528

"Fosfoseriini + omega-3:t ehkäisevät miesten kroonista stressiä
Saksassa tutkitaan ahkerasti fosfoseriinin vaikutusta henkiseen hyvinvointiin (kuten olen tässä viestiketjussa edellä kertonut). Uusi tutkimus osoittaa, että fosfoseriinin ja kalaöljyn kombinaatio vähentää miesten voimakasta kroonista stressiä. Kokeeseen osallistui 60 tupakoimatonta miestä, iältään 30-60 vuotta. Puolet sai 12 viikkoa aitoa valmistetta, puolet lumetta. Kombinaatio vähensi eniten stressaantuneiden miesten oireita. Heillä oli mitattu positiivinen vaste Trier Social Stress Testissä. Omega-fosfoseriini vähensi stressihormoni kortisolin eritystä. Aikaisemmin Kanadassa ja Espanjassa on osoitettu, että E-EPA-niminen kalaöljy vähentää kortisolin liiallista eritystä. Tutkimukset osoittavat johdonmukaisesti että sekä kalaöljy että fosfoseriini vaikuttavat suotuisasti HPA-akselin (hypothalamus-pituitary-adrenal axis) toimintaan. "

Lisäki aion vaihtaa kahvin teehen, jatkaa meditointia ja yritän ylläpitää 3 x vko kevyttä liikuntaa. Luin jostain tutkimuksen, että pelkästään puolen tunnin kävelylenkki laski kortisolitasoja kahdeksi päiväksi. katsotaan parinkuukauden päästä oliko tämä ihan huuhaata

 

[AHD]

Moi!

Itellä huomaa vieläkin, että jos stressaava tilanne iskee niin kaulan imusolmukkeet "pompahtaa" koholle vaikka omasta mielestäni suht hyvässä kunnossa olenkin. Kun tämmönen tilanne tulee niin yritän sulatella sen pois mahd. Nopeasti jolloin solmukkeetkin laskevat. Musta tuntuu, että aiemmin kun koko tästä hommasta oli pihalla kuin lumiukko niin tämä tilanne jäi päälle. Tyyliin voi vittu nyt solmukkeet koholla ja tulen kipeäksi, eli rupesin synkistelemään jo etukäteen vaikkei olisi ollut tarviskaan ja tätä kautta stressi ei lauennut. Nyt voin sanoa, että en pahemmin stressaa mistään tai mikään ei ainakaan jää pitkäksi aikaa päälle. Eli stressinsietokyky on kasvanut huimasti. Itehän mittautin Selänteen ohjeesta kortisolit keväällä ja silloin ei ollut mitään poikkeavaa ja siitä ajankohdasta stressitasot on laskenut vielä paljon.

Mielenkiintoisia nuo uudet ravinteet!!

 

[AHD]

...Jatkoa

Tosiaan itsekin jätin kahvin pois, sillä usein tuntui varsinkin töissä että siitä jäi kierrokset päälle. Nykyään juon max. yhden päivässä.
Suurin syy sen pois jättämiseen oli kyllä närästys, joka äityi pahaksi.Tosin ei kahvittomuudesta varmaan pahemmin haittaakaan ole..

 

[Victor]

Oops, I did it again...Pitkä aika edellisestä postauksesta, lueskeltua on tullut aina silloin tällöin. Nythän on mennyt pirun pitkään varsin hyvin, ja vuos sitten jo aloittelin puntilla ihan kunnon vääntämistä. Keväällä sarjapainot alkoi olla jo 100+ kun liikkeelle lähdettiin kuitenkin muutamilla kympeillä tunnustellen. Oon mennyt kolmejakoisella ja täydentänyt jumppatouhuja palauttavalla uinnilla, talvella sit ohjelmassa hiihto, joka on mulle rankkaa kun aerobinen on muuten vähissä kesäisin. Kävelyä ja fillarointia en oikein siihen kategoriaan laske, kun sykkeet on aivan eri tasoilla.

Kävin viime syksynä inbodyssa tavoitteenani hakee ensin lihaa ja sit kiristellä paikkoja keväällä olotilan ja kropan niin salliessa. Hieman pelon sekaisin tuntein aloitin maalis-huhtikuulla aamulenkit tyhjällä vatsalla ja jätin hiilarit minimiin. En kuitenkaan varsinaisesti karpannut, koska kokemuksesta oli tietoo, et maltti on valttia pari kertaa ylikunnon läpikäyneenä. Pidensin sarjat salilla 15-20 toiston paikkeille ja lisäsin aerobista aamulenkkien päälle pari kertaa viikkoon. 7kk:n kuluttua syksyn Inbodysta kävin toukokuun lopulla uudelleen mittauksessa ja tulokset oli mieluisia; lihaa oli tullut lisää 1,3kg, rasvaa lähtenyt 2,6kg ja rasvaprosentti oli 14,4%. Ja mikä parasta, viskeraalista rasvaa oli lähtenyt eniten! Hienointa kuitenkin koko touhussa oli se, et kroppa kesti tuon "rääkin".

Viime syksynä oli tarkotus vetää kunnon massakausi ja hakee lihaa, mut mm. murtuneesta ranteesta ja työkiireistä, sekä siihen liittyneestä kovasta stressistä johtuen homma meni ihan reisille. Tosin aina kun salille ehdin 1-3krt/vko vedin täysillä. Unet oli vähän heikkoja, mut koska muita oireita ei ollut, niin en välittänyt siitä. Tiedostaen myös sen, et oon aina ollut lapsesta saakka huonouninen mikä tottakai on osaltaan vaikuttanut mun ajautumiseen tähän tilaan. Joka tapauksessa syksy meni kaikesta huolimatta ihan hyvin ja joissain lihasryhmissä rikoin jopa omia toisto-ja sarjapainoennätyksiäkin. Tiedostin riskin, kun aloitin hiihtokauden n.kuukausi sitten...Edellisen kerranhan juuri ko.touhu ajoi mut uudelleen ylikuntoon v.2010 ja kuten yllä totesin, aerobisen vähyydestä johtuen hiihto on mulle raskas laji. Pari lyhyttä lenkkiä sit ehdinkin heittää (keskisyke 168...) kunnes viime viikolla alkoi tulla on-off-kurkkukipua. Huilipäivän jälkeen meni aina ohi, joten kokeilin onneani aina viime perjantaihin asti jolloin puntin jälkeen oireet olivatkin varsin tutut...Rintaan pisti aivan helvetisti ja pelästyin jo jopa sydänlihastulehdusta aluksi, mutta päättelin sen olevan rintatreenin aiheuttamaa lihaspistosta ja niinhän se sit olikin. Nielu on ollut taas erikoisesti vain toiselta puolelta kipee nyt viis päivää ilman muita flunssan oiretta. Tai noh, on lievää tukkoisuutta/nuhaa, mutta sitäkin mulla tuppaa olemaan aina talvella limakalvojen kuivuessa 24/7...

Nyt siis taas vaihteeksi huilataan ennalta määrittelemättömän pitkään kroppaa tarkkaillen. Perjantaina tosin ajattelin käydä kokeilemassa kevyttä punttia, koska oireet on hyvin vähäiset ja on jo osin helpottaneet. Myöskin ortostaattinen syke pyörii n.20 lyönnin paikkeilla eikä oo lämpöilyä, sydänoireita eikä kovia "hikikohtauksia". Viime yönä myös uni maistui jo ainoastaan yhden heräämisen sävyttämänä. Tosin unen laadusta on vaikee mennä sanomaan...Eli arvelen tällä kertaa olevan ylikunnon sijaan ylirasitustila, koska tätä ei ole hankittu pitkän työn tuloksena ja oireet on miedommat kuin pari vuotta sitten. Mut kyllä kyrpii taas! Varsinkin, kun olen tipattomalla ja oli tarkotus "kuroa kiinni" viime syksynä katkennutta hyvää kehitystä...Vaan se on taas pakko kaivaa lusikka kauniiseen käteen ja tunnustaa faktat; kerran ylikunnossa - helposti uudelleen ylikunnossa. :wall:

 

[Moksu]

Olen ankarasti tuota hiilareiden rajoittamista vastaan ja erityisesti ylikunnosta/stressistä kärsivälle. Nyt on jotain lihaakin luiden ympärillä:

"Karppauskin voi laihduttaa, mutta uuden tutkimustiedon mukaan vähähiilihydraattisen ruokavalion laihduttava vaikutus saattaa osin perustua siihen, että se kiihdyttää aineenvaihduntaa stressaten elimistöä ( Ebbeling CB ym. JAMA 2012;307:2627). Samoin vaikuttavat myös hypertyreoosi ja amfetamiini, mutta niitä tuskin kukaan pitää terveellisinä."

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo10687.pdf

 

[jaska]

Hiilihydraatit helpottavat ylikunnon/ylirasituksen/stressin oireita, koska ne nostavat insuliinia, joka puolestaan on useiden stressihormonien vastavaikuttaja. Myös omat kokemukset tukivat samaa, vähähiilarisella ruokavaliolla olo oli stressaantunut, mutta hiilareiden lisääminen helpotti oireita ja eron huomasi heti aterian nauttimisen jälkeen. Mää suosittelisin ylikunnosta kärsiviä välttämään erittäin vähähiilihydraattisia ruokavalioita.

Yksi ongelma, joka innokkailla treenaajia altistaa tuolle ylikunnolla on kunnollisen harjoitusrytmityksen puute. Ei aina voi vetää vain kovaa. Harjoittelu pitäisi rytmittää siten, että 2-3 viikkoa olisi kehittävää ja 1 viikko palauttavaa. Jos aina treenataan kovaa ja siihen kun vielä lisätään dieetit, niin ei ole mikään ihme, että porukka uikuttaa montussa. Ja selvyyden vuoksi, itse olen tehnyt saman virheen ja teen kaikkeni, että en tee sitä uudestaan.

 

[Victor]

Kiitti moksu, oli hyvä artikkeli ja mulle uusi, vaikka vastaavia muita oon lukenutkin.

Mitä tulee tohon hiilareiden rajoittamiseen, niin toki asia oli mulla tiedossa, et niitten vähentäminen lisää ylikunnon riskiä entisestään samalla kovaa treenatessa. Ilmaisin itseni ehkä huonosti, koska en todellakaan jättänyt niitä kirjaimellisesti minimiin. Aamuisin söin ruisleipää ja lounaan yhteydessä pienen määrän perunaa/pastaa/riisiä, painottaen kuitenkin lihaa ja vihannesosastoa. Ja tietty palkkarit normaalisti missä on 50% hiilareita. Mut eipä tota kiristelyä oikein muuten voi tehokkaasti tehdä, kuin pienentämällä kalorimäärää ja rajoittamalla erityisesti hiilareita.

Harjoitusrytmitykseen liittyen oon pitänyt joka kolmannen viikon kevyenä, tai jopa totaalihuilia kaikesta liikkumisesta rauhallista kävelyä lukuunottamatta. Ja syksyllä esim. tuli useita viikon tai kahden taukoja + ranteen murtumisen yhteydessä kuukauden lepo jalkareeniä lukuunottamatta. Eli silloin kun kävin salilla, kerran, kahdesti tai kolmesti viikossa, niin vedin kovan reenin koska ns. pakollista taukoo tuli enemmän tai vähemmän pitkin syksyä. Ja kesällä pidin kyllä usean viikon totaalihuilin ihan tarkoituksella dieettikauden jälkeen. Myös itse dieettikaudella seurasin erityisen tarkkaan ortostaattista ja leposykettä + muita mahdollisia muutoksia kropassa. Olin positiivisesti yllättynyt, et keho kesti kuritusta vaikka en varsinaisella dieetillä ollutkaan. Paremminkin oli kyse lyhyestä kalorimäärien rajoittamisesta ja aerobisen lisäämisestä. Eikä mulla ennen ylikuntoa olis ollut moiseen tarvettakaan, kun rasvat liikkui 11-14% välissä aina ja päcki melkein näkyi. Sit kun tuli totaalipudotus, niin rasvaa pääs luontaisesti kertymään ja se pisti ahistaan...

Mut ihan totta jaska yleisesti turiset, niin minäkin reenasin ennen vanhaa (ennen v.2008 ja ylikunnon puhkeamista) aina kovaa. Pakolliset kevyet viikot ja huilit tuli aina silloin, kun tulin kipeeksi mitä myöskin tapahtui usein.(yllätys sinänsä...) Tein kaikki ne klassiset virheet itse reenaamisenkin suhteen mitä moni muukin, eli täysillä ennen ja heti jälkeen sairastelun. Päälle tietty kaikki stressi, unettomuus, sekä fyysinen kipuilu joka sekin on yksi stressin aiheuttaja elimistölle. Nykyisin olen nimenomaan jaksottanut treenaamista ja monipuolistanut sitä, mut viime syksy meni tosiaan erinäisistä syistä johtuen pipariksi, niin jäi se "normaali" rytmityskin pois.

Eiköhän tää taas tästä, jos ei ennemmin, niin myöhemmin! Perjantain kevyen reenin jälkeen tietää vähän enemmän meneekö tää ohi tehoja keventämällä ja harventamalla, vai vaaditaanko pidempiaikainen totaalihuili...Kurkkukipu ainakin on poistunut ja sykkeet edelleen ihan hyvät, ainoo selkee oire on lievästi puristava rintakipu ja ajoittainen korvien kuumotus. :wtf:

 

[Mijas]

Ylirasitustako (ei ylikunto!) ?

Menossa tällä hetkellä lääkärin määräämänä kuukauden treenikielto. Minkäännäköistä treeniä ei saa tehdä, kaikkea ylimäärästä tulee välttää. Jopa kävelyä tulisi välttää, mutta sehän on nyt pakollista ihan jo sen takia, että pääsee paikasta A paikkaan B ym. Tulehdusta löytyy ympäri kroppaa, lääkitys meneillään parhaillaan ja jossakin vaiheessa luultavasti otetaan kortisonipiikit käyttöön. Lääkäri ei kuitenkaan osaa sanoa, mistä nämä tulehdukset johtuvat. Joten olisiko kyseessä ylirasitusta? Itsellä "hämärtyy" joskus tuo normaali treenaamisen raja ja välillä tuntuu, että en treenaa omiin tavoitteisiin nähden tarpeeksi siltikään - vaikka tiedän, että lepo kehittää parhaiten. Olen siis kilpaurheilija, pahimmoilleen menossa kilpailukausi.

Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä, olen ihan hukassa. Tuntuu, että kaikki omat tavoitteet on heitetty roskakoriin ja tuntuu niin turhalta, kun on treenannut ja siltikin tulee vammoja ym kokoajan esteeksi omalle etenemiselle. Laitanpa tässä viime marras ja joulukuun treeniviikot ja viikon lepopäivät suluissa, miten tullut liikuttua ja kuinka paljon yhteensä. Treeniviikko alkaa aina maanantaista, loppuu sunnuntaihin(ja esimerkiksi marraskuulta jää tähän listaamatta 4 päivää, koska maanantai josta aloitan on 5.11.). Tämä on siis aikalailla normaalia treenaamista minulle.

Marraskuun treenaus:
8 x aerobinen, 3 x puntti = yhteensä 11h 50min
8 x aerobinen, 3 x puntti = yhteensä 11h 30min (1 lepopäivä)
8 x aerobinen, 1 x puntti, 2 x kisat = yhteensä 9h 45min + kisat
10 x aerobinen, 1 x kehonhuolto, 1 x kisat = yhteensä 14h + kisat

Joulukuun treenaus:
5 x aerobinen, 1 x puntti, 1 x kisat = yhteensä 6h + kisat (2 lepopäivää)
7 x aerobinen, 4 x puntti = yhteensä 11h 55min
9 x aerobinen, 2 x puntti = yhteensä 12h (1 lepopäivä)
7 x aerobinen, 3 x puntti = yhteensä 10h 10min (2 lepopäivää)
7 x aerobinen, 2 x puntti = yhteensä 11h 30min (1 lepopäivä)

En edes tiedä, mitä tällä viestillä hain. Ehkä selvyyttä siihen, mistä nämä tulehdukset johtuvat, vai joko vastasin itse tähän viestin ensimmäisellä sanalla? Kellään muulla samanlaisia kokemuksia? Mukavaa olisi, jos joku vastaisi edes jotain, tympeää olla näin epätietoinen. Turhauttaa vain kokoajan kaikki. Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea valitusvirteni tännekin asti!

 

[jaska]

Paljoltahan nuo treenimäärät näyttää, ottaen huomioon, että on kisakausi. Tosin, jos olet treenannut 20 tuntia valmistavana kautena, niin sitten kapasiteetti palautumiseen luultavasti riittää. Rytmitys tuosta näyttäisi puuttuvan eli kevyempiä viikkoja ei näytä olevan. Parin kuukauden treenit eivät tietysti välttämättä kerro koko totuutta. Yleensä ongelmat juontavat pidemmältä ajalta. Jatkuvat vammat viittaavat kuitenkin siihen, että jotain on vialla. Sairauksien ja ylikunnon/-rasituksien mahdollisuutta pitäisi päästä selvittelemään ammattilaisten kanssa. Jos olet kilpaurheilija, niin eikö sulla ole valmentajaa?

Itse vedin itseni ylikuormitustilaan siten, että raskaan kisakauden jälkeen en levännyt riittävästi vaikka olo oli väsynyt. Ehkä viikon imin peukkua, mutta sitten aloitin treenaamaan ja suhteellisen kovaa ja paljon. Puoli vuotta vedin treenejä aika pitkälti väkisin ja kisakauden alettua homma oli pitkälti siinä. Puolen vuoden virheistä palauttelin samanmittaisen ajan. En hakeutunut ammattilaisten pakeille, vaan diagnosoin tilanteen itse. Ihan vain olemalla itselleni rehellinen: Olenko väsynyt?: kyllä (x) en ( ), mitäköhän ihmettä pitäisi asialle tehdä?: levätä (X) vai treenata vielä kovempaa ( )?

 

[Mijas]

Viimeisimmältä 3,5 vuodelta löytyy treenipäiväkirja ja suhteellisen samannäköistä on treenaus ollut koko tuon ajan. Joskus tullut viikko tai kaksi ettei ole treenannut kuin satunnaisesti eli "kevyt viikko"(ja pakosta, koska ei ole yksinkertaisesti päässyt treenaamaan / saanut kiellon tulla treeneihin) ja sitten seuraavaksi onkin tehty 2x rankempi seuraava viikko. "Kätevää" kompensointia.. Olen ollut jonkin verran sairaanakin, pientä flunssaa pukannut (mm. nenä vuotaa), mutta tämmöisessähän tilanteessa on aina voinut treenata. Mikä ei välttämättä ole ollut kovin fiksua, koska siitä on seurannut se, että flunssa on vaan pitkittynyt ja kehittynyt ties minkälaisiksi sairauksiksi. Valmentaja löytyy, mutta vastaukset on vähän tulkinnan varaisia toisinaan ja itse on kai niin jääräpäinen, että ei usko yhtään mitään. Eikä opi edes omista virheistään. Pari vuotta sitten tuli treenattua liikaa, vedin 2 treeniä päivässä ja sunnuntait oli aina lepopäiviä, tästä seurasi se, että sykkeet alkoi olemaan korkealla ja juuri mitään ei tarvinnut tehdä. Esimerkiksi lenkille lähtiessä hyvä, että sain ulko-oven kiinni, niin sykkeet saattoi pyöriä jo 140 yläpuolella.

 

[HeJoPel]

Terve, itsellä alkaa nyt treenijakso kesäkuun loppuun asti sillä kaavalla, että 3-4 kertaa viikossa salilla käynnin ohella pitäis harjoitella puolimaratoniin n.2 lenkillä viikossa näin alkuun. Eli treenit menis kutakuinkin näin:
ma: Rinta, ojentaja, olkapäät
ti: lepo
ke:Selkä, hauis, n.7km lenkki
to:lepo
pe:takareidet, pohkeet, vatsat n.5km lenkki
la:lepo
su:jalat kokonaisuudessaan.

Myöhemmässä vaiheessa kun juoksua pitää lisätä, jää tuo perjantain treeni pois ja vatsat siirtyy keskiviikolle, jolloin perjantaina juostaan taas n.8-10km lenkki. Lepopäiviä jää siis aina 3 viikossa, ja koko tuon ajan syön n.500kcal plussaa. Onko vaaraa ylikunnolle kun tulee treenattua melko kovaa, ja millä pystyn ehkäisemään ylikunnon syntymistä ? Tuossa tulee kuitenkin aikamoinen rasitus keholle kun salitreenit on melko intensiivisiä ja juoksut kovenee mitä pidemmälle edetään. Tarviiko alkaa kerran parissa viikossa käymään hierojalla availemassa paikkoja oman lihashuollon lisäksi, kannattaako välipäivinä tai treenipäivinä lisätä vielä kaloreita ? tarkoituksena siis pitää tuo salitreeni kokoajan ohella ja lisätä samalla massaa johonkin toukokuuhun asti jonka jälkeen salitreeni muuttuu vähän enemmän lihasta ylläpitäväksi ja alan keskittyä vielä enemmän juoksuun.

 

[Moksu]

Tulehdusta löytyy ympäri kroppaa, lääkitys meneillään parhaillaan ja jossakin vaiheessa luultavasti otetaan kortisonipiikit käyttöön. Lääkäri ei kuitenkaan osaa sanoa, mistä nämä tulehdukset johtuvat. Joten olisiko kyseessä ylirasitusta? Itsellä "hämärtyy" joskus tuo normaali treenaamisen raja ja välillä tuntuu, että en treenaa omiin tavoitteisiin nähden tarpeeksi siltikään - vaikka tiedän, että lepo kehittää parhaiten. Olen siis kilpaurheilija, pahimmoilleen menossa kilpailukausi.

Mitä tässä nyt sitten pitäisi tehdä, olen ihan hukassa. Tuntuu, että kaikki omat tavoitteet on heitetty roskakoriin ja tuntuu niin turhalta, kun on treenannut ja siltikin tulee vammoja ym kokoajan esteeksi omalle etenemiselle. Laitanpa tässä viime marras ja joulukuun treeniviikot ja viikon lepopäivät suluissa, miten tullut liikuttua ja kuinka paljon yhteensä. Treeniviikko alkaa aina maanantaista, loppuu sunnuntaihin(ja esimerkiksi marraskuulta jää tähän listaamatta 4 päivää, koska maanantai josta aloitan on 5.11.). Tämä on siis aikalailla normaalia treenaamista minulle.

Luulen, mutta en voi olla varma, siitä että tulehdukset liittyvät jotenkin ylirasitukseen. Olen itse kärsinyt ientulehduksesta jo varmaan vajaat 10 vuotta ja vasta viimevuosina se on alkanut väistyä. Hammaslääkärit ovat vain levitelleet käsiään ja ihmetelleet, miten ikenet vuotavat, enkä ole itsekään keksinyt mitään muuta asiaa, joka siihen vaikuttaa, kuin stressi. Nykyisellään tilanne on todella hyvä, verrattuna vuosien takaisiin aikoihin, mutta välillä ikenet vuotavat.

Jossain verrattiin ientulehdusta kämmenen kokoiseen avohaavaan. Siinä kannattaa miettiä, minkälaisilla vammoilla treenataan. Kilpaurheiluaikoina tuo ientulehdus vaivasi pitkään, enkä osannut yhdistää sitä mihinkään, koska hampaitakin putsattiin säännöllisesti.

Joten mielestäni nuo tulehdukset voivat liittyä ylikuntoon/ylirasitukseen/stressiin.

Sun juttua lukiessa tulee mieleen, että väkisin hakkaat päätä seinään. Ota se lepo ja kehity pitkällä tähtäimellä paremmaksi. Jos on vammautumisia, tulehduksia yms. niin ei se homma kyllä ole oikealla tolalla ja asioihin on tehtävä muutoksia.

Live to fight another day.

Onko vaaraa ylikunnolle kun tulee treenattua melko kovaa, ja millä pystyn ehkäisemään ylikunnon syntymistä ? Tuossa tulee kuitenkin aikamoinen rasitus keholle kun salitreenit on melko intensiivisiä ja juoksut kovenee mitä pidemmälle edetään. Tarviiko alkaa kerran parissa viikossa käymään hierojalla availemassa paikkoja oman lihashuollon lisäksi, kannattaako välipäivinä tai treenipäivinä lisätä vielä kaloreita ? tarkoituksena siis pitää tuo salitreeni kokoajan ohella ja lisätä samalla massaa johonkin toukokuuhun asti jonka jälkeen salitreeni muuttuu vähän enemmän lihasta ylläpitäväksi ja alan keskittyä vielä enemmän juoksuun.

Ainahan se ylikunnon/ylirasituksen vaara on urheiluhommissa, mutta se riippuu niin monesta asiasta, ettei niitä tässä viitsi alkaa miettimään. Ylirasituksen estäminen on kaikkein paras keino koko ylikunnon välttämiseen.

Mielestäni tavoitteesi, eli massan kasvatus ja juoksukunnon lisääminen, ovat todella huono yhdistelmä.

- Älä treenaa palautumiskykyysi nähden liikaa.
- Pidä kevennettyjä viikkoja esim. joka 3-4 viikko, jolloin harjoitusintensiteetti ja -määrät laskevat reilusti.
- Pidä urheilun ulkopuolisetkin asiat hallinnassa. Muutkin elämän asiat vaikuttavat ylirasituksen syntyyn, kuin vain liikunta.
- Huolehdi riittävästä palautumisesta.
- Jaksota harjoitteluasi.

Käytännössä, näin intternetissä, ei sinua pysty kovin tarkasti ohjeistamaan tuossa ylikunnon välttämisessä. Siihen tarvis toimia valmentajana.

- - - Updated - - -

Valmentaja löytyy, mutta vastaukset on vähän tulkinnan varaisia toisinaan ja itse on kai niin jääräpäinen, että ei usko yhtään mitään. Eikä opi edes omista virheistään. Pari vuotta sitten tuli treenattua liikaa, vedin 2 treeniä päivässä ja sunnuntait oli aina lepopäiviä, tästä seurasi se, että sykkeet alkoi olemaan korkealla ja juuri mitään ei tarvinnut tehdä. Esimerkiksi lenkille lähtiessä hyvä, että sain ulko-oven kiinni, niin sykkeet saattoi pyöriä jo 140 yläpuolella.

Sinulla pitäisi olla valmentajasi kanssa hyvä luottamussuhde. Jos asioissa on epäselvää, niin keskustele valmentajan kanssa. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, niin sinun pitäisi vaihtaa valmentajaa. Toisekseen valmentajan yksi tehtävä on se, että sinun ei tarvitse niinkään miettiä harjoittelemisen suunnittelemista, vaan toteuttamista, joten se olisi aika ehdotonta, että pystyy luottamaan valmentajan ohjeisiin.

Kuulostaa siltä, ettet kuuntele valmentajaasi, vaan teet omin päin ja sitten kärsit seurauksista.

Kummassa se vika siis on: sinussa vai valmentajassasi?

 

[Moksu]

Eiköhän tää taas tästä, jos ei ennemmin, niin myöhemmin! Perjantain kevyen reenin jälkeen tietää vähän enemmän meneekö tää ohi tehoja keventämällä ja harventamalla, vai vaaditaanko pidempiaikainen totaalihuili...Kurkkukipu ainakin on poistunut ja sykkeet edelleen ihan hyvät, ainoo selkee oire on lievästi puristava rintakipu ja ajoittainen korvien kuumotus. :wtf:

Tervetuloa takas, Victor ;)

Mulla oli tuota korvien kuumotusta aikanaan. Sitä tuli aina, jos kävin entisen lajin parissa treeneissä. Ajattelisin, että se on stressin oire. Ei välttämättä niinkään sen harjoituksen aiheuttaman rasituksen oire, vaan suhtautumisessa siihen asiaan, eli täysin korvien välin juttu.

 

[Mijas]

Moksu, kiitos vastauksestasi ! Omaa tyhmyyttähän se pääosin on, että tulee kroppaan kaikenmaailman ongelmia. Mutta en nyt sanoisi, että valmentajallakaan on aivan täysin homma hanskassa. Ehkä osin johtuu siitä, että hänellä on motivaatio mennyt aikaisemmin, kun kilpailijat ovat aina lopettaneet kesken kaiken, joten hän ei tiedä keneen kannattaa panostaa ja keneen ei, joten menee eteenpäin aikalailla puolivaloilla. Olen paljolti kysellytkin, kuinka tulisi treenata, milloin, mitä, miksi jne., mutta tähänkin jossain vaiheessa kyllästyy, kun vastaukset on sinnepäin ja ei saa kunnon treenausohjelmaa, jota voisi toteuttaa. Toiselle paikkakunnalle muutto on onneksi tuonut nyt uudet valmentajat itselle, on suunnitelmallisuutta ja kerrotaan aina, mitä, miksi, milloin jne. treenataan. Näiden aikana nämä tulehdukset on sitten tullutkin, tosin epäilen, että pidemmältä ajaltahan nuo on luultavasti lähtöisin? Tuskin aivan 1-6 kuukauden aikana ehtii noinkin pahaksi kehittyä.