Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

M-Nutrition EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/KPL
Joo sama juttu ton stressin suhteen. Pienikin stressi tuntuu et maa kaatuu päälle. Niska hartiaseutu jumii koko ajan kun jännittää kroppaa kovasta stressitilasta johtuen. Et se meditaatio ja kaikki muu mielenrentouttaminen voi olla arvossa arvaamattomassa. Ja samoin lihashuolto. Nimittäin kun niska jumii oikein pahasti niin se tukkii pään verenkiertoa ja se jos joku on omiaan lisäämään huonoa olotilaa. Mulla otettiin kokeiluun ssri-lääke (efexor) ja katotaan miten se auttaa. 3viikkoa kuuria takana ja ei ainakaan vielä oo mitään suurta apua ollut mutta noissahan voi mennäkin aikaa ennenku alkaa jeesaan. Mun oma mielipide, mutta uskon että mielialalääkkeestä on enemmän hyötyä kuin haittaa varsinkin tämmösessä pitkittyneessä ylikuormitustilassa. Täälläkin on ollut kokemuksia siitä että lääke on vaikuttanut positiivisesti sykearvoihin ja luonnolisesti kohottanut mielialaa ja stressinsietokykyä. Jos olo on parempi ja virtaa enemmän niin todennäköisesti omaa tilaa ei kokoajan stressaa ja mieti. Ja se on tuskin negatiivinen asia kokonaispalautumista silmällä pitäen. Täytyy toki muistaa että se hyvä olo voi tulla lääkkeen avulla eikä siitä että kroppa oikeasti olisi kunnossa.

Mielenkiintoisia seikkoja olen huomannut omalla kohdallani. tossa viikon aikana olen tehnyt fillarilla kokeeksi pari reilun tunnin lenkkiä tehoalueella n. 65-70% maksimisykkeestä. eka kerralla keskisyke oli vain hieman alempi kuin toka kerralla silti eka lenkin jälkeen sykkeet palautu nopeasti (n.tunninsisään) lähes normaalileposykkeeksi ja toka kerralla ne jäi kantaan pariks tunniksi jonnekin 90.n tienoille
 
GOOD MORNING -40% KOODILLA PAKKIS
tellä kanssa samansuuntaisia ajatuksia mielialalääkkeiden suhteen, itsellä käytössä SSRI-Seroxat. Nehän eivät mitenkään muuta sun aivoja, mutta vievät tai lieventävät huonoimpia fiiliksiä ja pakkoajatuksia. Varjopuolena tosin, että tekevät samoin myös positiivisille, mitä en kyllä itse ole hirveästi huomannut tai ehkä jonkun verran. Ne ovat ikäänkuin leikkuri, jotka leikkaavat ääripäiden vibat pois. Idea perustuukin siihen, että mitä enemmän negatiiviset ajatukset ja tunteet haalistuvat ajan kanssa mielestä niin neutraalien ja positiivisten ajatusten kantava voima alkavat hallita ja viedä sua eteenpäin. Tällöin alat olla myös paremmin sinut ikävien ja mieltä painavien asioiden kanssa. Tämä positiivisuuden voima pitääkin olla niin vahva, että lääkkeiden käyttöä lopetettaessa mahdolliset takaiskut kestetään. Se kyllä on totta, että uneen vaikuttavat positiivisesti vaikka eivät keskushermostoon vaikutakaan. Firstbeat-arvioija sanoi, kun kysyin että miten ko. lääke vaikuttaa tuloksiin niin ettei tarkaan osaa sanoa, mutta vaikka tulksia parantavastii vaikuttaisivatkin niin sekin ehdottomasti hyvä asia. Eli mitä enemmän positiivisia asioita saat tähän prosessiin niin se vaikuttaa kaikkeen ja olet taas lähempänä toipumista. Itsellä siis pelkkää hyvää näistä sanottavaa, etenkin kun kärsin paniikkikohtauksista niin onhan se väistämättä stressaavaa kun, joka aamu jännittää lähteä töihin ja sitten päivätolkulla analysoi, että pitiköhän joku tai huomasikohan joku, että olin jäissä jossain tilanteessa.

Kuitenkin mainostan taas tätä Mindfullnesta, sillä tämän taidon avulla olen pystyn hallitsemaan ajatuksiani paremmin. Tieteellisesto todettu, että jo kahden viikon onnistunut Mindfullness-harjoittelu muuttaa aivoja, eli nekin ovat lihakset joita voi harjoittaa, eli siis pystyt muuttamaan tapaasi ajatella asioista. Ennen ajatukset olivat ajoittain huonon hetken iskiessä semmoista vauhdilla vellovaa puuroa, jotka hallitsivat ja veivät sua. Tämän johdosta samoja asioita tuli pähkäiltyä pähkäilemistään, vaikka mitään hyötyä tai ratkaisua / lopputulosta et sillä saavuttanut. Nyt pystyn huomioimaan / tunnistamaan yksittäisiä tunteita/tuntemuksia ja ajatuksia. Tämä toimii varsinkin negatiivisissa ajatuksissa ja tunteissa. Jos tulee joku ikävä asia mieleen huomioin vain, että " jep tämmöinen juttu". Jos heti alat pohtimaan siihen liittyvää tarinaa esim. " voi vittu kun en pääse urheilemaan ja muut urheilee ja ovat paljon paremmassa kuin minä ja kesäkin on tulossa". Niin sitten irrottaudut tästä ajatuksesta keskittymällä tässä hetkessä olevaan asiaan esim. hengitykseen, keskusteluun, lapsen leikkiin tai johonkin ääneen. Teet tätä hyväksyvästi aikasi niin tuntemus / ajatus haalistuu ja olet taas läsnä tässä hetkessä. Useimmiten ainakin itsellä tässä hetkessä olevat asiat ovat olleet positiivisia ja niihin keskittymällä negatiivisen ajatuksen lievittyessä olo on paljon parempi. Vaikka tässä hetkessä oleva ajatus tai tuntemus olisi negatiivinen niin pyrit hyväksymään sen. Aiemmin olisin pähkäillyt ja analysoinut pitkään tätä tilaani sen syitä, toipumista yms, joka olisi taas vituttanut entistä enemmän. Mieli ikäänkuin tekee sinulle temput ja ajaudut sen vietäväksi tunteiden ollessa vahvoja. Näistä kun pääsee irti niin huomaa oikein kropassakin, että se on paljon rennompi ja mieli tasapainossa.

Myös psykoterapia on ollut ehdottoman hyvä juttu, sillä se on auttanut paremmin ymmärtämään itseäni ja saanut itseäni paremmin balanssiin itseni kanssa ja hyväksymään asioita sellaisina kuin ne ovat.

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä koko soppa johtuu enemmän tai vähemmän siitä, että olen ollut suorittaja niin ihmissuhteissa, urheilussa, opiskelussa tai työelämässä. Olen vain siis tehnyt paljon asioita kovalla kiireellä sen kummemmin ajattelematta miltä musta tuntuu tai missä mun rajani ovat. Tähän kun tottuu niin sitä ajattelee, että tämä on se normaali minä eikä enää huomaakaan kuinka päin persettä toimii. Olin siis ruvennut määrittelemään itseäni tekojeni kautta en siis sen kuka oikeasti olen. Tässä helposti sortuu urheilija ylitreenaamiseen ja oman kroppansa laiminlyöntiin kun treenista on tullut velvoite eikä kiva asia jota on mukava harrastaa. Tähän kun lisää sen, että esittää urheaa selviytyjää joka ei ongelmiaan myönnä, puhu niistä tai perisuomalaiseen tyyliin hae apua. Paskat asiat alkavat nakertamaan mieltä ja kroppaa ja jossain vaiheessa tulee romahdus kuten itsellä kävi viime syksynä kovan ahdistuneisuuden myötä. Tämä on siinä mielessä erikoista, että missävaiheessa jokin meni vikaan, sillä asiani ovat aina olleet ihan hyvin: kavereita ollut, koulut sujuneet, urheilu ollut hauskaa ja mielestäni kaikki ollut ok.. Tietenkin myös perhetaustalla ja kasvatuksella on oma merkitys ja täytyy muistaa, että jokainen on erilainen ja reagoi erilailla niin hyviin kuin huonoihin asioihin

Nousussa on tärkeää pystyä käsittelemään ja läpikäydä ne ikävät asiat jolloin pystyt olemaan entistä vahvempi. Koenkin tämän siinä mielessä positiivisena, että kun tämmöiset asiat selättää ja läpikäy itsensä kanssa niin on todella paljon vahvempi tuntien itsensä paremmin ja elämäkin maistuu paljon paremmalta. Nytkin suht lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon hyviä asioita: ahdistuneisuus loppunut, kaverisuhteet parantuneet, perhesuhteet parantuneet, työstressi loppunut, parisuhde parantunut ja paniikkikohtaukset lieventyneet / loppuneet.

Muuten uskon, että tässä suht hyvällä meiningillä mennään mutta herkkä infektiolle altistuminen pitää mielen varovaisena. Siis pientä ja usein toistuvaa kurkkukipua ja korvakäytävätulehdusta, joka estänyt jonkin verran liikkumista. Yhden kunnon flunssan kävelyn (n. vuosi sitten) aloittamisen jälkeen olen sairastanut, ennen näitä oli kahden viikon välein mikä on yksi positiivinen asia lisää.

Tietenkin kaikki mahdolliset rentoutusmenetelmät ja lihashuolto ovat hyviä asioita. Itse aioin seuraavaksi kokeilla saunajoogaa.

Torstaina menen vielä Harri Selänteen juttusille ja kysellä näistä testoista, lisämunuaisuupumuksesta, kortisoleista ym. Lisäksi kun pääsen enemmän treenailemaan teen sen tarkemman Firstbeat analyysin, jossa katsotaan urheilun jälkeistä elimistön toimintaa.

Hain terveyskeskuksesta vanhoja potilaskertomuksia Selännettä varten ja siellä oli ensimmäiset merkinnät vuodelta 2004 urheilun jälkeisestä huonosta olosta, palelusta, väsymyksestä yms. Nyt tietääkseni 2012, joten aika kauan suossa on oltu
 
AHD sanoi:
Olen tullut siihen tulokseen, että tämä koko soppa johtuu enemmän tai vähemmän siitä, että olen ollut suorittaja niin ihmissuhteissa, urheilussa, opiskelussa tai työelämässä. Olen vain siis tehnyt paljon asioita kovalla kiireellä sen kummemmin ajattelematta miltä musta tuntuu tai missä mun rajani ovat. Tähän kun tottuu niin sitä ajattelee, että tämä on se normaali minä eikä enää huomaakaan kuinka päin persettä toimii. Olin siis ruvennut määrittelemään itseäni tekojeni kautta en siis sen kuka oikeasti olen. Tässä helposti sortuu urheilija ylitreenaamiseen ja oman kroppansa laiminlyöntiin kun treenista on tullut velvoite eikä kiva asia jota on mukava harrastaa. Tähän kun lisää sen, että esittää urheaa selviytyjää joka ei ongelmiaan myönnä, puhu niistä tai perisuomalaiseen tyyliin hae apua. Paskat asiat alkavat nakertamaan mieltä ja kroppaa ja jossain vaiheessa tulee romahdus kuten itsellä kävi viime syksynä kovan ahdistuneisuuden myötä. Tämä on siinä mielessä erikoista, että missävaiheessa jokin meni vikaan, sillä asiani ovat aina olleet ihan hyvin: kavereita ollut, koulut sujuneet, urheilu ollut hauskaa ja mielestäni kaikki ollut ok.. Tietenkin myös perhetaustalla ja kasvatuksella on oma merkitys ja täytyy muistaa, että jokainen on erilainen ja reagoi erilailla niin hyviin kuin huonoihin asioihin
Click to expand...

Erittäin hyvä ja avaava kirjoitus! Kiitos siittä. Tuo suorituskeskeisyys kuulostaa niin tutulta. Nyt vasta jälkeenpäin olen miettinyt niin ennen oireilun kun oirelun alkamisen jälkeistä aikaa. Joka asiassa on aina pitänyt olla se suorittaja. Ja tuntuu että on sitä edelleenkin.
 
Uusitalo tosiaan ehdotti kuntotestiä, jotta nähdään miten elimistö reagoi rasitukseen. Huono puoli on se, etten ole ennen ollut vastaavassa testissä, joten vaikea vetää johtopäätöksiä. Meen varmaan tekemään testin Turkuun Paavo Nurmi keskukseen, kun asun Turun lähellä. Uusitalo sanoi et Helsingin Urheilulääkäri asemallakin sen vois tehdä ja se olis itse kans valvomassa. Hän lupas kuitenkin ottaa mun tulokset Turustakin vastaan, jos lähetän ne postissa.

Mut eniten Uusitalo puuttui testo-arvoihin ja sanoi et niitä pitää nyt tarkkailla muutama kuukausi. Multa on vaan kerran testot mitattu(nyt ylirasitustilassa), joten on vaikea sanoa mistä alhainen testo johtuu. Kuitenkin jos mun testot ei nouse niin sitten pitää mennä sen alan spesialistille ja miettiä missä vika.

Oon hoitanut itseeni myös YTHS:llä Turussa, jossa on sellanen vähän vanhempi mieslääkäri, joka hoitaa aina kaikki urheilijat. Se on tosi hyvä lääkäri; viimeksikin pyysin just noita testo-arvoja, niin se ei mutissut mitään vaan lisäs ne labralähetteeseen. Sanoin Turussa hänelle et oon menossa Uusitalolle, niin se pyysi heti kertomaan mitä Uusitalo oli sanonut.

Seuraavaks pitää ottaa taas testot ja kattoo miten arvot on muuttunut.

Uusitalo puhui jotain myös kilpirauhasesta, kun mulla on vajaatoiminta; vaikka mun arvot olleet hyvät niin silti Uusitalo puhui et jotenkin sekin vois liittyä/edesauttaa ylirasitusta. En sitten tiedä.
 
Hyvää kirjotusta AHD:lta ja hyviä neuvoja stressistä/ylikunnosta/ylirasituksesta kärsiville sekä tuo suorituskeskeinen persoonallisuus taitaa yhdistää meitä kaikkia. Mulle tuli tuosta sun 2004 lähteneestä oireilusta heti mieleen kilpparin vajaatoiminta. Se on sulta varmaan jo monet kerrat katottu. Jotenkin nämä stressijutut, lisämunuaiset ja kilppari liittyvät toisiinsa. Muistan, kun mulla oli kerran kunnon ylirasitustila päällä niin silloin kilppari oli lievästi vajaatoiminnan puolella. Kuitenkin kun tuo kontrolloitiin jokin aikaa sen jälkeen, ja olin levännyt, niin kilppari oli normaali.

Luulen myös, että tässä pidemmässä, vuosien, kurimuksessa, mulla on ollu jotain häikkää jossain välin kilpparin ja/tai lisämunuaisen kanssa. Hankala sanoa kumpi tulee ensin, se burnout vai alkaako jokin elimistössä sakkaamaan? Luulen itseasiassa vieläkin, että mulla on jotain ongelmaa kilpparissa, koska kehon lämpötila on keskiarvosesti niin matala. Kuitenkaan ei oo onneksi mitään muita oireita. Tietääkseni ainakaan.

Oliko Ambassadorilla siis todettu kilpparin vajaatoiminta? Oli se lause hieman epäselvä sen osalta. Matalat testot aiheuttavat kyllä kaikenlaisia ongelmia mielialasta lähtien. Luulen, että jos sulle korvaushoito pätkähtää, niin alkaa fiivikset muuttua aika vauhdilla.

Olis kyllä mielenkiintosta tietää tarkemmin siitä stressi-kortisoli-lisämunuainen-kilppari-akselista, mutta siihen tarvis jo ammattimaisempaa tietämystä, joka osais niitä selventää. Taitaa googlekin käydä vähän köyhäksi. Nimimerkki tyroksiini näistä osasi aikaisemmin kertoa.
 
Kun lukee näitä juttuja, niin pistää mietityttämään miten erilaisia kokemuksia muilla on ylikunnosta, jos vertaan omia kokemuksia.

Olen treenannut vuodesta 1978 ja treenimäärät on ollut suuret - kuusi tai seitsemän treeniä viikossa. Ylikunnosta ei kuitenkaan ole ollut ongelmia.
 
[ Mulle tuli tuosta sun 2004 lähteneestä oireilusta heti mieleen kilpparin vajaatoiminta. Se on sulta varmaan jo monet kerrat katottu.

Kyllä se samantien katottiin ja itse asiassa muistankin, että lääkäri epäili ensimmäisenä juuri kilpparia. Myös rasitus EKG-otettiin, mutta mitään ei löytynyt. Papereista juuri tarkistin, että diagnoosi oli "selvittämätön heikkous". Itse muistan, että olin huolissani terveydestäni tuohon aikaan paljonkin ja halusin selvyyttä asioihin, mutta kun mitään ei löytynyt ja lääkärit sanoivat että urheilua saa huoletta jatkaa niin sitähän tuli tehtyä. Tämän jälkeen oireisiin ja paskaan oloon tottui varmaan siinä määrin, että treenin jatkuessa itse itselleni kaivama kuoppa vain syveni. Tottakai sitä aavisti ettei kaikki ole kunnossa, mutta itseään on helppo pettää, ainakin omalla kohdalla. Tietenkään ei tajunnut kuinka vakavasta aiheesta ja mitkä seuraukset tällä koko asialla on. Mielestäni tämä on kyllä tietyllä tavalla rinnastettavissa näihin julkisuudessakin olleisiin surullisiin huippu-urheilukohtaloihin, sillä urheilun ollessa niin määräävä tekijä (liiankin) ihmisen elämässä on sopeutuminen uusiin elämäntilanteisiin haastavaa. Itse ainakin ajattelen, että tästä kun selvitään niin urheilu on muuta elämää täydentävä erittäin positiivinen asia, eikä asia joka määrittelee muuta elämää.

Pystyykö Moksu nyt treenaamaan täysipainoisesti, ilman mitään oireita ylikunnosta?

Selänteen tapaaminen siirtyi toukokuulle, mutta nämä kortisoli asiat pitää ottaa esille.
 
SUPERCARB (3 kg) -25%
AHD sanoi:
Mielestäni tämä on kyllä tietyllä tavalla rinnastettavissa näihin julkisuudessakin olleisiin surullisiin huippu-urheilukohtaloihin, sillä urheilun ollessa niin määräävä tekijä (liiankin) ihmisen elämässä on sopeutuminen uusiin elämäntilanteisiin haastavaa.
Click to expand...

Se pätee varmaan lähes kaikkeen elämässä: panostat johonkin asiaan täysillä, omistat sille elämäs ja sitten menetät sen, niin korvien väli ei oikein kestä sitä menetystä helposti.

AHD sanoi:
Pystyykö Moksu nyt treenaamaan täysipainoisesti, ilman mitään oireita ylikunnosta?
Click to expand...

No kyllä tässä itteasiassa on nyt menty pitkän aikaa tosi hyvin. Taitaa olla jo menny pari vuotta kohta siten, että koko ajan tuntee menevänsä eteenpäin. Tämän vuoden puolella aloin hankkiutumaan eroon tuosta iltatreenipeikosta ja nyt illalla jumppaaminen ei ole aiheuttanut mitään korvien välin ongelmia ja oon nukkunu hyvin, vaikka olisin aika kovaa jumpannutkin. Silti kyllä teen jumpat pääosin päivällä.

Oon nyt alkanu ekaa kertaa myös tekemään kovempia treenejä kerran viikossa kuntopiiri-crossfit-tyyliin ja ne ovat olleet kunnon maitohappohelvettejä. Positiivista on ollut, että se pieni eläin minussa, joka joskus teki 6x5 min eriä vapaaottelusparria thaipadeihin, on alkanut taas heräillä horroksestaan ja suorastaan odotan noita viikonlopun tuskatreenejä.

Muuten jumppailen kuitenkin aikalailla iisisti puntilla. Välillä teen isoilla painoilla, mutta en puske väkisin.

Mutta itse kysymykseen, niin en kyllä huomaa, että minulla olisi mitään oireita ylikunnosta. Nukun hyvin, pystyn harjoittelemaan ja pidän harjoittelusta, sekä nykyään jopa kovista harjoituksista. Mieliala ei vaihtele, sykkeet ovat varmaankin hyvät, ei ongelmia libidon kanssa, ei mitään merkkejä urheilullisen suorituskyvyn heikkenemisestä (kunto on tosin surkea :D)

Selänteen tapaaminen siirtyi toukokuulle, mutta nämä kortisoli asiat pitää ottaa esille.[/QUOTE]

zxc sanoi:
Kun lukee näitä juttuja, niin pistää mietityttämään miten erilaisia kokemuksia muilla on ylikunnosta, jos vertaan omia kokemuksia.

Olen treenannut vuodesta 1978 ja treenimäärät on ollut suuret - kuusi tai seitsemän treeniä viikossa. Ylikunnosta ei kuitenkaan ole ollut ongelmia.
Click to expand...

Kaikki on tietenkin suhteellista, mutta pelkät treenimäärät eivät välttämättä kerro mitään. Ylikunto, kuten muutkin burnoutit, koostuu useista eri tekijöistä.

Minä taisin aloitella varsinaisen treenaamisen 16-vuotiaana. Olin nuorena liikunnallinen, mutta en harrastanut missään seurassa. 16-vuotiaana aloitin kamppailulajit, josta homma lähti siihen, että treenimäärät olivat tunneissa aluksi 20-25h/viikossa ja tuo treeniputki taisi loppua 28-vuotiaana jolloin treenasin 10-14 kertaa viikossa. Siihen välille mahtuu ainakin kaksi ylirasitusvaihetta ja lopuksi yksi kunnon ylikunto, joka lopetti kaiken. En usko, että pelkkä treenimäärä teki tenän, vaan se oli pidemmän ajan kestänyt, useamman asian summa. Treenasin siis tuon noin 12 vuotta koko ajan.

Nyt lähinnä harmittaa, että mielestäni mulla on ollut älytön kapasiteetti treenata, mutta melkosta haaskausta ollu kun säheltäny kaikkee sekasin ilman jaksottamista ja v a l m e n n u s t a. :face:
 
Vastailen moksun kysymykseen onko mulla todettu kilpirauhasen vajaatoiminta.. On kyllä todettu joskus 2003-2004. Toteamisvaiheessa arvot tais olla ihan pikkasen viite-arvojen yllä ja sovittiin lääkärin kanssa et kokeillaan lääkitystä. Kyllä aika nopeesti lääkityksen jälkeen arvot on olleet siellä suht viite-arvojen keskiössä ja huomasin heti et kyllä muutuin normaalimpaan suuntaan

Haluan kuitenkin muistuttaa kaikille(koska yleislääkärit ei tätä tiedä): VIITEARVOT EI KERRO MITÄÄN! Vaan kaikki potilaat on yksilöitä! Viite-arvot on annettu niin että niihin menee 12-vuotias lapsi ja 80-vuotias vanhus! Ei samoilla viite-arvoilla voi hoitaa molempia. Senhän nyt tietää vähänkin ihmisen fysiologiaa lukenut wannabe lääkärikin.
Eli aina pitää hoitaa oiretta ei mitään lukuja! Esim. mun tapauksessa kaikki lääkärit ei ois antanu mulle tyroksiini lääkitystä. Onneks pääsin pätevän lääkärin vastaan-otolle silloin.
Sama pätee varsinkin miehillä testosteronin mittauksiin... viite-arvoilla ei oo mitään merkitystä. 28-vuotiaalla miehellä ei testot saa olla lähelläkään viite-alueen alaosaa mutta toisaalta jollekin 60-vuotiaalle ne voi olla hyvät arvot.


Alan miettiin et kuinka monella ylikuntoon joutuneella on testot alhaalla eikä niitä hoideta vaikka se vois oikeesti auttaa.Alhaset testot on voinu jopa altistaa ylikunnolla, niinkun esim. mun tapauksessa on epäilty. Tämän vuoksi mua aletaan mitä todennäköisimmin hoitamaan testolla. Monet lääkärit ei uskalla siihen lähtee kun ne pelkää et oma tuotanto lakkaa, ja niinhän se lakkaakin mut se kyllä palautuu tosi nopeesti kun hoito loppuu(jos on palautuakseen) Alhaset testot voi johtua kahdesta syystä--ongelma voi olla joko kiveksissä tai aivolisäkkeessä(joka säätelee kivesten testo-tuotantoo)

Todella mieluusti ainakin itse lähden koittamaan hoitoa. Jos olo parenee niin olen kyllä todella kiitollinen. Eli ei muuta kun verikokeisiin ja sen jälkeen seksologin puheille.


Eipä mulla muuta
 
Moi!

Tilanneraporttia:

Olen nyt levännyt 5 kuukautta(joulu-huhtikuu). Huhtikuun alussa kävin Arja Uudentalon vastaanotolla, joka suositteli spiroergo- testiä. Kävin tekemässä testin 3.5 Turussa Paavo Nurmi keskuksessa. Maalis- ja huhtikuun aikana mun olossa tapahtui hurja parannus. Nukuin joka yö 10h ja otin tosi rauhallisesti, yritin vaan rentoutua. Mirtazapin auttoi nukahtamisessa ja paransi unenlaatua. Nyt olen jo kaksi yötä nukkunut ilman. melatoniinia käytän edelleen, koska siitä tuskin on haittaa. Huhtikuun lopulla huomasin et mun sykkeet on laskeneet; kävellessä ja pyöräillessä kevyesti, sykkeet ei enää nousseet 100-110 tienoille vaan olivat 80-95 välissä. Elikkä ainakin mulle ihan normaalit sykkeet. Tottakai kunto on todella huono kun on maannut 5 kuukautta. Se pitää ottaa sykkeissä huomioon kun miettii ylikunnosta paranemista. Lepo tiputtaa kuntoa väkisinkin vähän. Mut äkkiä se sit tulee takas, joten malttia!

Olon jo tuntuessa paremmalta, uskaltauduin kuntotestiin. Tulokset olivat paljon parempia kuin odotin. Jaksoin todella hyvin ja maitohapot käyttäytyi niin kuin pitääkin.Olin todella yllättynyt,JEE! Ainoa mikä oli outoa, niin testin jälkeen hapot ei lähteny laskuun tarpeeksi nopeasti. Toisaalta kyseessä oli maksimitesti, joten tais olla aika shokki mun kropalle, kun en oo sitten marraskuun ottanu mitään tollasta. Todella suosittelen testiä kaikille, saa aerobisen ja anaerobisen kynnyksen määritettyä sydämenlyönnin tarkkuudella.

Ennen testiä treenasin vain alle 125 sykkeellä mutta testin antaessa tarkat rajat, oon alottanu kevyen treenin kynnysten mukaan. Tein testin kuntopyörällä, joten juostessa rajat ovat noin 10 lyöntiä korkeammat.
Eli tällä hetkellä treenaan melkein kaikki treenit aerobisen kynnyksen alla. Kerran viikkoon ajattelin nyt aloittaa treenin, jossa treenataan anaerobisen kynnyksen alla.

Edelleen suosittelen kaikille venyttelyä ja rentoutumisharjoitteita, varsinkin jos sympaattinen hermosto ei rauhoitu! Oon venytelly tosi paljon ja käynyt hieronnassa, tuntuu tosi hyvältä!

Ennen Arja Uudentalon juttusille menoa kävin testaamassa testot, alhaalla olivat. Uusitalo sanoi et pitää seurata niitä. Sitten eksyin tälläiselle sivulle: www.seksuaaliterveysklinikka.fi

Sivuilla on todella hyvät kuvaukset testosteronin vajeesta ym. Mun arvojen ollessa todella alhaalla,otin yhteyttä lääkäriin, joka hoitaa tälläisiä asioita. Selitin ylikuntoni ja muita taustoja. Hän sanoi heti et oireeni kuulostavat ihan tyypilliseltä testosteronivajeelta. Ei kuitenkaan voida sanoa varmasti johtuuko alhainen testo ylikunnosta vai toisinpäin. Mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei ole mitään järkeä odottaa enää, silä mun testojen olisi jo pitänyt palautua, kun oon levännyt niin pitkään. Ennen lääkärille menoa, multa testattiin testojen lisäksi aivolisäkkeen hormonit(LH,prolaktiini, FSH). Aivolisäkkeen hormonitasot olivat hyviä, joten vika ei johdu siitä, aivolisäke kyllä lähettää mun kiveksille viestejä mutta ne ei vastaa niihin. Sama ongelma mulla on kilpirauhasen kanssa, aivolisäke kyllä lähettää TSH:ää mutta kilppari ei vaan reagoi.

Elikkä nyt mulla on sitten testosteronin korvaushoito alkanut; piikkiä tulee 6-8 viikon välein. Toivottavasti auttaa, tosiaan lääkäri totesi et oireet vois hyvinkin korjaantua; väsymys,ahdistus,paniikki. On se vaan hassua; aina kun oon menny lääkäriin puhumaan näistä, niin aina on palattu mun kilppariin. Mun kilppari lääkitys on ollu kohdillaan jo 10 vuotta! Onneks nyt löysin lääkärin, joka tietää mitä tekee. Lääkäri myös totesi et on miehellä varmaan paska olo, niin alhaset testot oli! Sanoin et on kyllä ollut niiiiin paska olo, varsinkin joulukuusta maaliskuuhun. Silloin olin kyllä ihan rikki.

Voin kirjoitella tänne taas kun alan huomaamaan olossa muutoksia, tosiaan en vielä uskalla treenailla kun todella kevyesti. Onneks mulla on nyt tarkat rajat pk-treeneihin. Kesäkuun alussa olis tarkoitus kevyesti palailla painin ja vaparin pariin. Mutta olon mukaan mennään eikä mitään tarkkaa suunnitelmaa tehdä. Ennen mulla oli vähän sillai, et menin treeneihin vaikka maailma olis kaatunut! Mutta onneks tääkin pässi on ymmärtänyt asian vakavuuden ja nyt hoidetaan mies kuntoon! Mut on se vaan niin siistiä päästä treenaan, vaikka vaan kevyesti!

Tuli muuten mieleen et pitäisköhän multa mittailla vielä kortisoli -pitoisuuksia? Onkohan siinä mitään järkeä? Eiks se niin ettei mikä tahansa se arvo on niin sille ei voida tehdä mitään? Oonko oikeessa?
Onko täällä muilta ylikunto "potilailta" mittailtu kortisoleja? Entä kuinka monelta on testot mittailtu? Millasii arvoja on saatu?

Toivottavasti mun viestit auttaa sellasii, jotka miettii omia testoja ja ylikuntoa, tai vaikka vaan kuntotestausta. Suosittelen rohkeasti kaikkia puhumaan omalle lääkärille. Vois vaikka saada lähetteen kuntotestiin eikä tartte maksaa itse. Mä maksoin mut oli se joka pennin arvonen.

over and out
 

OUTLET PWO -40%

Grapefruit Lemonade

14,90€
Henkinen puoli

Ihan tälleen kysymyksenä, että minkä sortin oireita teillä on ollu henkisen puolen suhteen tässä ylikunnossa, ja sitten onko teillä ollut normaalia huimausta tällöin? :hyper:
 
Terppana sanoi:
Ihan tälleen kysymyksenä, että minkä sortin oireita teillä on ollu henkisen puolen suhteen tässä ylikunnossa, ja sitten onko teillä ollut normaalia huimausta tällöin? :hyper:
Click to expand...

Itellä oli lievää yläkuntoa tuossa kevätalvella.
Raudat junnasi paikoillaan ja uni ei meinannut tulla.
Kuumekin nousi yhtenä yönä ilman mitään syytä.
 
Henkisellä siis meinasin, että onko teillä ollut eräänlaista poissaolon tunnetta tai jtn muuta tämäntapaista ylikunnossa ja sitten vielä itsellä jalat tosi vetelet ja aika heikot.
 
^masennusta, pienetki vastoinkäymiset streessaavat pirusti, keskittymis vaikeutta, tässä ongelmia mitä itsellä oli...
 
Ambassador sanoi:
Tuli muuten mieleen et pitäisköhän multa mittailla vielä kortisoli -pitoisuuksia? Onkohan siinä mitään järkeä? Eiks se niin ettei mikä tahansa se arvo on niin sille ei voida tehdä mitään? Oonko oikeessa?
Onko täällä muilta ylikunto "potilailta" mittailtu kortisoleja? Entä kuinka monelta on testot mittailtu? Millasii arvoja on saatu?
Click to expand...

Loistava kuulla, että homma on noususuunnassa ja apua on löytynyt!

Kortisoli mitataan yleensä aamuarvona ja ainakin jossain määrin sitä kritisoidaan, kun se ei osoita sitä koko päivän kortisolitasoa. Siihen on olemassa se sylkitesti, jonka voi tilata ja käsittääkseni se tutkitaan sitten jossain jenkkien labrassa. Googlettaa kortisoli sylkitesti, niin vois olla, että jotain tietoja löytyy. Muistaakseni se sylkitesti tehdään kolme kertaa vuorokauden aikana, ja siitä sitten saa koko päivän kortisolin tietoonsa.

En nyt ihan varmasti muista, mutta on alhaiselle kortisolillekin lääkkeensä. Kaikkien arvojen mittaaminen ei vain välttämättä ole järkevää. Menee suorittajaluonteella (eli ylikuntoon taipuvaisella) silläkin puolella optimaalin hakemiseksi, mikä ei ole välttämättä parasta hoitoa ylikuntoon.

Kuntotesti on kyllä hyvä. Siitä saa tietoonsa nuo tarkat sykerajat aerobiselle ja anaerobiselle jumpalle. Nuo sykerajat voi myös laskea summittaisesti. Aerobinen kynnys on 70% maksimisykkeestä ja anaerobinen kynnys on 85% maksimisykkeestä. Laskemiseen voi käyttää myös Karvosen kaavaa: http://personal.inet.fi/koti/pulkka/kuntoilu/kynnykset.htm

Miten hyvin nuo sun tarkat sykerajat täsmää tuon summittaisen mittaamisen kanssa?
 
Hienoa, että yhä useammat alkavat nousta tästä paskataudista. Kannattaa olla varovainen

Harri Selänne sanoi, että niin kortisolin kuin testosteroninkin mittaamisen haastavuus on se, että "normaaleja" arvoja ei tiedetä kun ylikuntopotilaalta niitä mitataan. Parhaan tuloksen saamiseksi pitäisi olla selvillä terveenä arvot. Kuiténkin minut määräsi ymmärtääkseni kortisoli-tai ainakin sen suuntaisiin verikokeisiin, joissa yhden näytteen annoin aamulla ja yhden illalla. Tuloksia en vielä ole saanut, mutta raportoin kunhan tulokset tulee.

On tämä erikoinen tauti kun ortostaattinen on hyvä, spiroergon mukaan ei ole ylikuntoa, firstbeat loistava ja stressi pääosin poissa useamman kuukauden ajan niin vieläkin kroppa tuntuu jähmeältä joten lenkkeilyyn en ole vielä siirtynyt vaan kävelyllä mennään.

Uutena hoitomuotona kokeilin osteopaattia tämänkin ketjun kokemusten perusteella niin aika metkaa oli. Osteopaatti ei mun mielestä tehnyt mitään, mutta nukahtaminen oli lähellä. Kertoi myös, että kropassani nesteet eivät vaihdu, joka altistaa infektioille. Myös hermosto jotenkin jumissa. Käyn nyt ainakin neljä kertaa vastaanotolla.

Selänne myös sanoi, että vaikka spiroergossa ei ylikuntoa todettaisikaan niin se ei välttämättä tarkoita ettei henkisen puolen tuoma ylikunto olisi päällä. Spiroergo mittaa vain verenkiertoelimistön toimintaa, joten on tämä kyllä todella erikoinen tauti.
 
Hienoa, että yhä useammat alkavat nousta tästä paskataudista. Kannattaa olla varovainen ettei nuo Ambassadorin linkissä olleet masennus ym. asiat aiheuta testovajausta, sillä silloinhan ymmärtääkseni hoidetaan oiretta ei syytä.

Harri Selänne sanoi, että niin kortisolin kuin testosteroninkin mittaamisen haastavuus on se, että "normaaleja" arvoja ei tiedetä kun ylikuntopotilaalta niitä mitataan. Parhaan tuloksen saamiseksi pitäisi olla selvillä terveenä arvot. Kuiténkin minut määräsi ymmärtääkseni kortisoli-tai ainakin sen suuntaisiin verikokeisiin, joissa yhden näytteen annoin aamulla ja yhden illalla. Tuloksia en vielä ole saanut, mutta raportoin kunhan tulokset tulee.

On tämä erikoinen tauti kun ortostaattinen on hyvä, spiroergon mukaan ei ole ylikuntoa, nukun hyvin, firstbeat loistava ja stressi pääosin poissa useamman kuukauden ajan niin vieläkin kroppa tuntuu jähmeältä joten lenkkeilyyn en ole vielä siirtynyt vaan kävelyllä mennään. Itse ainakin vähän varauksella suhtaudun Firstbeatiin. Selänne piti sitä humpuukina. Kun muistelen testijaksoa jälkikäteen niin muistan selvästi kuinka huonosti nukuin yhden yön ja heräilin useampaan kertaan niin silti tulokset olivat hyviä. Siis varmasti antaa suuntaa antavaa tietoa, mutta täyttä luottoa ei itsellä ainakaan ole.

Uutena hoitomuotona kokeilin osteopaattia tämänkin ketjun kokemusten perusteella niin aika metkaa oli. Osteopaatti ei mun mielestä tehnyt mitään, mutta nukahtaminen oli lähellä. Kertoi myös, että kropassani nesteet eivät vaihdu, joka altistaa infektioille. Myös hermosto jotenkin jumissa. Käyn nyt ainakin neljä kertaa vastaanotolla.

Selänne myös sanoi, että vaikka spiroergossa ei ylikuntoa todettaisikaan niin se ei välttämättä tarkoita ettei henkisen puolen tuoma ylikunto olisi päällä. Spiroergo mittaa vain verenkiertoelimistön toimintaa, joten on tämä kyllä todella erikoinen tauti.
 
AHD sanoi:
Itse ainakin vähän varauksella suhtaudun Firstbeatiin. Selänne piti sitä humpuukina. Kun muistelen testijaksoa jälkikäteen niin muistan selvästi kuinka huonosti nukuin yhden yön ja heräilin useampaan kertaan niin silti tulokset olivat hyviä. Siis varmasti antaa suuntaa antavaa tietoa, mutta täyttä luottoa ei itsellä ainakaan ole.

Selänne myös sanoi, että vaikka spiroergossa ei ylikuntoa todettaisikaan niin se ei välttämättä tarkoita ettei henkisen puolen tuoma ylikunto olisi päällä. Spiroergo mittaa vain verenkiertoelimistön toimintaa, joten on tämä kyllä todella erikoinen tauti.
Click to expand...

En itsekään osaa kyllä sanoa tuosta Firstbeatin luotettavuudesta varmuudella mitään. Eihän siitä loppujen lopuksi tiedä ollenkaan, miten se mittaa ja miten niitä mittaustuloksia voi hyödyntää ylikunnosta toipumisessa. Ehkä lähinnä siitä saa apua korvien väliin, jos testitulokset ovat positiivisia. Luulisi kuitenkin, että nuo sykevälivaihtelut yms. mitä tuo Firstbeat mittaa, kertovat jotain kropan toiminnasta.

Toisaalta pitäisihän siinäkin olla jokin arvo mihin verrata. Voisin kuvitella, että Firstbeat hyödyntää keskiarvotietoja siitä, mitä ne arvot pitäisivät olla, mutta jokaisen yksilön arvot voivat vaihdella, joten Firstbeat analyysin tulos ei kyllä välttämättä ole täysin luotettava.

Hyvä, että tuon Selänteen kanssa sulla oli puhetta asiasta, niin heräsi itsellekin hieman kriittisempi näkemys sitä Firstbeatia kohtaan. En ole ajatellutkaan asiaa oikeastaan sen enempää, vain vaan luottanut sen toimivuuteen. Mutta sama kuin labra-arvoissa ja ortostaattisessa mittauksessa: pitäisi tietää, mitkä ne normaalit arvot ovat, jotta voisi tehdä jotain tulkintaa.

Eli edelleen toipuminen jatkuu edullisinta reittiä: kävely, lepo ja ravinto.
 
En sitten tiedä voisiko tuo itsellä oleva mielialalääkitys jotenkin " huijata" mittaria. Testaaja otti kyllä ylös käyttämäni lääkkeen nimen ja kun kysyin miten vaikuttaa tuloksiin niin sanoi ettei varmuudella tiedä. Kuitenkin sanoi, että vaikka tuloksiin positiivisesti vaikuttaisikin niin se on hyvä asia, mikä on kyllä totta. Mietin vaan, että voiko se jotenkin vaikuttaa niin, että mittaristo tulkitsee testin esim. positiivisesti sujuneeksi vaikka totuus ei niin hyvä olisikaan. En tiedä. Nyt kyllä menee ehkä vähän liian syvälliseksi.

Kuitenkin tuo kävely on ihan loistohomma, varsinkin nyt kevään / kesän kynnyksellä kun luonto heännyt kukkaan ja pystyy nauttimaan pikkujutuista kävelylenkeillä. Jännää kun ennen ei arvostanut kävelyä liikuntana ollenkaan kun piti painaa kahtasataa laput silmillä ja maksimisykkeellä joka asiassa. Kyllä kunnon pysäytys tekee hyvää vaikka vaikeimman kautta!!!!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom