Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[veke.ku_88]

Moro,

lueskelin muistaakseni jostain et hermoston toimintaa voitais jotenkin tutkia ylikuntoon liittyvissä tapauksissa. Oiskohan ollu jonkun gradun yhteydessä.
Onko täällä porukkaa, jolle olis tehty kyseisiä tutkimuksia?

Entä onko kukaan saanut mitään konkreettista apua ylikunnosta toipumiseen? Testoo? Onko ollut apua?


Tuli vaan mieleen et onko jonkulla tietoo et mistä vois tietää onko oma uni mahdollisimman rentouttavaa/palauttavaa. Jotenkin haluais maksimoida unen laadun.

Toivottavasti joku tietää näistä em. jutuista.

joo no testostahan on toki apua. sen pitäisi poistaa ylikunto nopeasti. ongelma on vaan se ettei se poista sitä testotuotannon vajetta minkä ylikunto aiheuttaaa. se poistaa vain oireet. jenkeissä sitä ilmeisesti käytetään jonkin verran. suomessa ei ole ainakaan omassa tiedossa ennakkotapauksia. unen laatua ja hermoston tilaa voi parhaiten mitata niinsanotulla first beat menetelmällä. siinä laitetaan pariksi vuorokaudeksi mittari kiinni joka mittaa sykevälivaihtelua ja sitäkautta autonomisen hermoston toimintaa. ylikunnossa olevan oireet vastaavat hyvin pitkälti stressioireilua. ylikunnossa olevan henkilön stressitasot (myös stressihormonitasot) ovat koholla. näin esimerkiksi kun yöllä laittaa nukkumaan niin terveellä ihmisellä alkaa palautuminen heti ja parasympaattinen hermosto aktivoituu ja ihminen palautuu. taas ylikuormittuneella henkilöllä voi mennä monta tuntia nukahtamisen jälkeen että stressitila jatkuu päälllä vaikka nukut ja näin elimistö ei palaudu. niin myöskin itselläni yön aikaista palautumista tapahtui syvimmän unen aikaan vain muutama tunti ja sen vuoksi aamulla vaikka oisi nukkunu 10h sängystä nouseminen on hankalaa..

http://www.firstbeat.fi/fi/huippu-urheilu/kayttoesimerkit/martin-koukal

tossa esim vähä lisätietoa. tämmösen mittauksen saa vaik lekurista esim dextrasta tai urheilulääkäriasemalta. maksaa jotai satasen pintaan.

 

[Moksu]

Koska ylikunto liittyy niin paljon stressiin, niin kannattaa ottaa huomioon myös se, että kaikenlainen stressin lisääminen on lähinnä huonoa mainosta. Esimerkiksi tuo FirstBeat-testi voi olla rohkaiseva positiivisella tuloksella, mutta negatiivinen tulos saattaa vain lisätä sitä stressiä. Uni on kuitenkin sellainen asia, josta ei saisi stressata yhtään, koska väittäisin, että pääosin unettomuus/unihäiriöt johtuvat stressistä.

Hormonit ovat täysin tuntematon maaperä, ja olen vain mutuillut sitä, että vaikka testolla saisi ylikunnon kurimusta hoidettua nopeasti, niin se ei hoida kuitenkaan sitä pohjalla väijyvää vaivaa. Sitten kun lääkkeen käyttö lopetellaan niin jäljellä on vielä huonommat testotasot.

Tiivistettynä taas: Kävelyä, ei ruokavaliorajoituksia, mielenrauhaa (meditointi) ja homma nousuun.

 

[Ambassador]

Sanoisin et ainakin itsestä tuntuu kaikista pahimmalta epätietoisuus. Oon nyt sairastellut enemmän tai vähemmän marraskuusta lähtien. Enkä tiedä syytä. Enkä ole vielä tavannut lääkäriä, joka olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut selvittämään. Ehkä kukaan tähän mennessä tapaamistani lääkäreistä ei ole ollut tarpeeks pätevä? Mene ja tiedä? Olen ravannut ainakin 10 eri lääkärillä ja vain 2 on olleet sitä mieltä et jokin vaivaa.Ei kai niitä nyt kiinnostakaan kun ei ne ite oo sairaita.

Saattaa johtua ylirasituksesta, astmasta, stressistä? Haluaisin vain tietää. Tämä on viimeinen talvi Suomessa jos en saa diagnoosia ja hoitoa. Enkä pyydä paljon, haluan vain pystyä treenaamaan. Polveen saa sattua, selkää saa särkeä, ne ei menoa haittaa. Normaalit flunssat kuumeineen, ei haittaa. Ikuinen sairastelu, raastaa mieltä. Vaikea keskittyä, googlessa oon ettinyt miljoona kertaa hakusanoilla: ylikunto oireet, pitkittyneet flunssat..tuntuu et voisin ite jo kohta toimia erikoislääkärinä
Sykkeet on millon mitäkin mutta kuten tiedetään, infektiot sotkee sykkeet.. epätietoisuus..

Varasin ajan Arja Uusitalolle Helsingin urheilulääkäriasemalle. Otan sinne mukaan verikokeiden tulokset, sydänfilmit ym. Toivottavasti hän osais sanoa jotain...

Saisinkin mielenrauhan kuten moksu sanoi. Itse oon vaan sellanen et en kestä kun en tiedä mikä on ja milloin loppuu, loppuuko koskaan.

 

[veke.ku_88]

Koska ylikunto liittyy niin paljon stressiin, niin kannattaa ottaa huomioon myös se, että kaikenlainen stressin lisääminen on lähinnä huonoa mainosta. Esimerkiksi tuo FirstBeat-testi voi olla rohkaiseva positiivisella tuloksella, mutta negatiivinen tulos saattaa vain lisätä sitä stressiä. Uni on kuitenkin sellainen asia, josta ei saisi stressata yhtään, koska väittäisin, että pääosin unettomuus/unihäiriöt johtuvat stressistä.

Hormonit ovat täysin tuntematon maaperä, ja olen vain mutuillut sitä, että vaikka testolla saisi ylikunnon kurimusta hoidettua nopeasti, niin se ei hoida kuitenkaan sitä pohjalla väijyvää vaivaa. Sitten kun lääkkeen käyttö lopetellaan niin jäljellä on vielä huonommat testotasot.

Tiivistettynä taas: Kävelyä, ei ruokavaliorajoituksia, mielenrauhaa (meditointi) ja homma nousuun.

joo komppaan edellistä. ja perun puheeni teston vaikutukseta. kävin lekurilla kontrollikäynnillä pitkästä aikaa ja urh.lääkärin mukaan ei ole varmaa näyttöä että testo auttaa, kun testotaso ei kaikissa tapauksissa ole edes voimakkaasti alentunut. samaan hengenvetoon kävi ilmi että, mitä enemmän ylikuormitustilasta opittu ymmärtämään sen vaikeammalta ja monimutkaiselta se vaikuttaa.

 

[Moksu]

Sanoisin et ainakin itsestä tuntuu kaikista pahimmalta epätietoisuus. Oon nyt sairastellut enemmän tai vähemmän marraskuusta lähtien. Enkä tiedä syytä. Enkä ole vielä tavannut lääkäriä, joka olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut selvittämään. Ehkä kukaan tähän mennessä tapaamistani lääkäreistä ei ole ollut tarpeeks pätevä? Mene ja tiedä? Olen ravannut ainakin 10 eri lääkärillä ja vain 2 on olleet sitä mieltä et jokin vaivaa.Ei kai niitä nyt kiinnostakaan kun ei ne ite oo sairaita.

Saattaa johtua ylirasituksesta, astmasta, stressistä? Haluaisin vain tietää. Tämä on viimeinen talvi Suomessa jos en saa diagnoosia ja hoitoa. Enkä pyydä paljon, haluan vain pystyä treenaamaan. Polveen saa sattua, selkää saa särkeä, ne ei menoa haittaa. Normaalit flunssat kuumeineen, ei haittaa. Ikuinen sairastelu, raastaa mieltä. Vaikea keskittyä, googlessa oon ettinyt miljoona kertaa hakusanoilla: ylikunto oireet, pitkittyneet flunssat..tuntuu et voisin ite jo kohta toimia erikoislääkärinä
Sykkeet on millon mitäkin mutta kuten tiedetään, infektiot sotkee sykkeet.. epätietoisuus..

Varasin ajan Arja Uusitalolle Helsingin urheilulääkäriasemalle. Otan sinne mukaan verikokeiden tulokset, sydänfilmit ym. Toivottavasti hän osais sanoa jotain...

Saisinkin mielenrauhan kuten moksu sanoi. Itse oon vaan sellanen et en kestä kun en tiedä mikä on ja milloin loppuu, loppuuko koskaan.

Nämä on tosi tuttuja tuntemuksia. Voisin alleviivata käyneeni läpi kaikki nuo tuntemukset, mitä oot tuohon kirjannut. Kamppailin ite samojen asioiden kanssa vuosia ja se epätietoisuus on se yksi kaikista pahimpia asioita tässä ylikuntosyndroomassa.

KUKAAN ei pysty sanomaan, että sinulla on ylikunto. Ylikunto on kaatopaikka. Jos sinussa ei ole missään muualla näkyvää vikaa niin urheilulliselle ihmiselle homma voidaan sitten dumpata ylikunnon puolelle. Ylikuntoon ei myöskään ole lääkettä. Ja koko ajan kun tuo homma pitkittyy sä kaiverrat ongelmia entistä pahemmaksi korvien väliin.

Kukaan ei pysty auttamaan sua, jos kärsit ylikunnosta. Sä voit hyödyntää siihen mielialalääkkeitä, terapiaa, mutta loppujen lopuksi kaikki on kiinni vain sinusta itestäs ja siitä, miten pystyt suhtautumaan tuohon vaivaan.

Unohda se mitä on ollut. Unohda se urheilullinen minä ja anna vaan olla. Tee pesäero kaikkeen urheiluun ja suuntaudu jonnekin ihan muualle. Sun pitää löytää se mielenrauha jollakin keinolla. Vaikka esimerkiksi Uusitalo sanoisi, että kärsit ylikunnosta, niin mitä sitten? Mitä se auttaa siihen, että tiedät vaivallasi olevan jonkun nimen? Ei se poista niitä oireita ja vaikka voisitkin takertua siihen ylikunnon termiin, niin ei se sitä helpotusta tuo. Sinulla on silti jäljellä ne samat oireet ja vaivat, joihin kukaan ei osaa sanoa yhtään mitään.

Pyri hakeutumaan sellaisiin asioihin, joista saat oikeasti hyvää oloa. Tarkoitan sellaisia, jotka tekevät sinua onnelliseksi. Sinun on kuitenkin huomattava ero mielihyvän ja onnellisuuden välillä. Esimerkkinä voi olla, että kova harjoittelu tai alkoholi saavat mielihyvää aikaiseksi, mutta lisäävätkö ne tällä hetkellä onnellisuuttasi?

Anna vaan olla. Elä mieti ja välitä oireistasi, vaan anna olla.

joo komppaan edellistä. ja perun puheeni teston vaikutukseta. kävin lekurilla kontrollikäynnillä pitkästä aikaa ja urh.lääkärin mukaan ei ole varmaa näyttöä että testo auttaa, kun testotaso ei kaikissa tapauksissa ole edes voimakkaasti alentunut. samaan hengenvetoon kävi ilmi että, mitä enemmän ylikuormitustilasta opittu ymmärtämään sen vaikeammalta ja monimutkaiselta se vaikuttaa.

Minä oon esimerkiksi yks sellainen, jolla ei testotasoissa ollu mitenkää merkittävää poikkeavuutta. Ylikunto menee siinäkin hankalaksi, että oireet täsmäävät paljon lisämunuaisen vajaatoiminnan ja kilpparin ongelmien kanssa. Ehkä ne myös kytkeytyvät jotenkin toisiinsa. Mulla oli kuitenkin jossain vaiheessa kilppari vajaatoiminnan puolella, mutta sitten nekin arvot ovat olleet normaalit ja silti kärsin samantapaisista oireista.

Oon kyllä täysin samaa mieltä tuosta ylikuormitustilasta. Sen mitä olen tätäkin threadia täydennellyt ja ylikuntoasioita pinnallisesti tutkiskellut, niin ylirasitustila vaikuttaa olevan sellainen, josta ei oteta yhtään mitään selvää. Eri ihmisillä saattaa ihan eri asiat esiintyä verikokeissa tai sitten ei esiinny mitään. Sen lisäksi, että verikokeissa saattaa näkyä jotain, niin sitten voi olla vielä korvien välissä jokin hämminki, joka saattaa liittyä neurobiologiaan tai mihinkä lie.

 

[tyroksiini]

Minä oon esimerkiksi yks sellainen, jolla ei testotasoissa ollu mitenkää merkittävää poikkeavuutta. Ylikunto menee siinäkin hankalaksi, että oireet täsmäävät paljon lisämunuaisen vajaatoiminnan ja kilpparin ongelmien kanssa. Ehkä ne myös kytkeytyvät jotenkin toisiinsa. Mulla oli kuitenkin jossain vaiheessa kilppari vajaatoiminnan puolella, mutta sitten nekin arvot ovat olleet normaalit ja silti kärsin samantapaisista oireista.

Ylirasittuneessa tilassa kortisolitasot ovat kohonneet ja kortisoli taas heikentää kehon herkkyyttä vastata hormoneihin. Toisin sanoen kortisoli heikentää hormonireseptorien kykyä tarttua hormoneihin ja näin ollen saattaa tulla esimerkiksi oireita kilpirauhasen vajaatoiminnasta, vaikka todellisuudessa verikokeen mukaan kilpirauhashormonitaso olisikin normaali ns. tyroksiiniresistenssi. Saman kortisoli tekee myös insuliinin kanssa --> insuliiniresistenssi.

 

[tyroksiini]

Minä oon esimerkiksi yks sellainen, jolla ei testotasoissa ollu mitenkää merkittävää poikkeavuutta. Ylikunto menee siinäkin hankalaksi, että oireet täsmäävät paljon lisämunuaisen vajaatoiminnan ja kilpparin ongelmien kanssa. Ehkä ne myös kytkeytyvät jotenkin toisiinsa. Mulla oli kuitenkin jossain vaiheessa kilppari vajaatoiminnan puolella, mutta sitten nekin arvot ovat olleet normaalit ja silti kärsin samantapaisista oireista.

Ylirasittuneessa tilassa kortisolitasot ovat kohonneet ja kortisoli taas heikentää kehon herkkyyttä vastata hormoneihin. Toisin sanoen kortisoli heikentää hormonireseptorien kykyä tarttua hormoneihin ja näin ollen saattaa tulla esimerkiksi oireita kilpirauhasen vajaatoiminnasta, vaikka todellisuudessa verikokeen mukaan kilpirauhashormonitaso olisikin normaali ns. tyroksiiniresistenssi. Saman kortisoli tekee myös insuliinin kanssa --> insuliiniresistenssi.

 

[Moksu]

Ylirasittuneessa tilassa kortisolitasot ovat kohonneet ja kortisoli taas heikentää kehon herkkyyttä vastata hormoneihin. Toisin sanoen kortisoli heikentää hormonireseptorien kykyä tarttua hormoneihin ja näin ollen saattaa tulla esimerkiksi oireita kilpirauhasen vajaatoiminnasta, vaikka todellisuudessa verikokeen mukaan kilpirauhashormonitaso olisikin normaali ns. tyroksiiniresistenssi. Saman kortisoli tekee myös insuliinin kanssa --> insuliiniresistenssi.

Mielenkiintosta infoa! Luulen, että itselläni nuo kortisolitasot ovat olleet taivaissa. Ehkä myös sen seurauksena lihoin lähinnä keskivartalosta, mutta en oikeastaan muualta. En tiedä perustuuko se kortisoli ja keskivartalolihavuus mihinkään faktaan, mutta voisin kuvitella näin kuitenkin tapahtuneen?

 

[Ambassador]

Joo ehkä se on totta et pitää vaan itse alkaa miettimään toisella tavalla. Toisaalta on monia muitakin sairauksia, joista kyllä paranee ilman lääkkeitä tai terapiaa mut ne voi merkittävästi nopeuttaa parantumista. Niin miksei sitten kokeilla kaikkea ja katsota että toimiiko, jos ei toimi niin mietitään muuta. Mun mielestä on todella vastuutonta kun lääkärit lähettää potilaan vaan kotiin itse murehtimaan kaikista vaivoista. Itse olen joutunut useasti itseni diagnosoimaan, mikä on kyllä surullista.

Eli seuraavaks soitan YTHS:lle ja vaadin kortisoli ja testotasojen mittailua/seurailua. Vien nekin sitten Uusitalolle.

Suuri kiitos Moksulle vielä, tää ketju on oikeesti ainoa paikka, josta oon saanut oikeaa informaatioo ylikuntoon liittyen. Yhdelle lääkärillekin mainostin. Kyseinen lääkäri toimii myös yleisurheiluvalmentajana ja hänen yhdellä valmennettavallaan oli luultavasti ylikunto.

 

[Moksu]

Joo ehkä se on totta et pitää vaan itse alkaa miettimään toisella tavalla. Toisaalta on monia muitakin sairauksia, joista kyllä paranee ilman lääkkeitä tai terapiaa mut ne voi merkittävästi nopeuttaa parantumista. Niin miksei sitten kokeilla kaikkea ja katsota että toimiiko, jos ei toimi niin mietitään muuta. Mun mielestä on todella vastuutonta kun lääkärit lähettää potilaan vaan kotiin itse murehtimaan kaikista vaivoista. Itse olen joutunut useasti itseni diagnosoimaan, mikä on kyllä surullista.

Ylikuntoa on vaikea sanoa sairaudeksi, kun ei pystytä sanomaan sitä, että mikä on kropassa vialla. Ylikunnon seurauksena voi taas mielestäni tulla sairauksia, kuten mielialaongelmia. Siinä mielessä ymmärrän lääkäreitä, että he eivät pysty auttamaan, koska heidän kuitenkin pitäisi pystyä jokin diagnoosi tekemään ja ylikunnolle sitä diagnoosia ei käsittääkseni ole. Se on vain selittämätön suorituskyvyn lasku.

Loppujen lopuksi se hoito on kuitenkin yksinkertainen paperilla: kävele, elä stressaa, syö monipuolisesti ja riittävästi. Sitä kautta kroppa hoitaa itsensä kuntoon ja pääkin asettuu ajan kanssa.

Eli seuraavaks soitan YTHS:lle ja vaadin kortisoli ja testotasojen mittailua/seurailua. Vien nekin sitten Uusitalolle.

Nuo ovat varmasti hyvää lisäinformaatiota. Toivottavasti kerrot sitten, miten Uusitalon tapaaminen meni. Itse pidän häntä kyllä top dog tietäjänä ylikuntoasioissa.

Suuri kiitos Moksulle vielä, tää ketju on oikeesti ainoa paikka, josta oon saanut oikeaa informaatioo ylikuntoon liittyen. Yhdelle lääkärillekin mainostin. Kyseinen lääkäri toimii myös yleisurheiluvalmentajana ja hänen yhdellä valmennettavallaan oli luultavasti ylikunto.

Mukava kuulla, että tästä threadista on ollut apua, ja se on toiminut siinä asiassa mihin se on tarkoitettukin. Olen itsekin ollut niin ns. "yksin" ja toivoton asian kanssa, mutta kyllä täältä on niin tietoa kuin tukea saanut. On ollut hienoa nähdä noita onnistuneita selviämisprosesseja, jotka luovat uskoa omiin tilanteisiin.

 

[tyroksiini]

Mielenkiintosta infoa! Luulen, että itselläni nuo kortisolitasot ovat olleet taivaissa. Ehkä myös sen seurauksena lihoin lähinnä keskivartalosta, mutta en oikeastaan muualta. En tiedä perustuuko se kortisoli ja keskivartalolihavuus mihinkään faktaan, mutta voisin kuvitella näin kuitenkin tapahtuneen?

Tuohan on tosiaan aika klassinen oire, jos kortisolitasot ovat korkealla: rasvaa kertyy keskivartalolle, mutta raajat voi olla hyvinkin hoikat. Myös niskaan voi kertyä rasvaa, jolloin sinne saattaa muodostua sellainen pieni kumpu, joka saa ryhdin näyttämään huonolta.

 

[veke.ku_88]

Joo sama homma itsellä. keskivartaloon suht kapealle alueelle kertynyt rasvaa palauttelun aikana. Mullakin on testotasot selvästi viitealueella. Kortsolitasotkin on normaalit vaikka joka kerta kun aamukortisoli on mitattu niin ne on aika korkealla tasolla koko ajan eli elimistö käyttätyy kuin stressissä.

Suomen antidoping sivuilta lainattuna:
"Toisaalta jo lyhytaikainen testosteronin käyttö poistaa nopeasti ylikuntoa ja lisää harjoituskestävyyttä siirtämällä elimistön anabolia/katabolia-tasapainoa anaboliseen suuntaan. Testosteroni myös nopeuttaa toipumista erilaisista urheiluvammoista."
Uskoisin että testosta voisi olla hyötyä ainoastaan siinätapauksessa että tasot on ylikunnon seurauksena alentuneet


Hyvä Terveys lehden artikkelista:
"Kovan stressin ja ylikunnon kokeneet kertovat, että molemmat tuntuvat samalta. Olo on huono ja epämiellyttävä, väsyttää, eikä pysty normaaliin toimintaan" ja tämä alleviivaan itsekin täysin!!

Monimutkaista se vain on. Omalla kohdallani esimerkiksi taustalla oli tehollisesti ylikovaa treenaamista. Samaan aikaan lyhyella ajalla isoja stressitekijöitä. Mystistä vain on se että suorituskyky ei voimakkaasti alentunut. Väsytti kyllä yleisesti kokoajan mutta esim cooperin testissä kykenin suoriutumaan aika lailla samalla tuloksilla kuin terveenäkin. Palatumista en osannut edes seurata ennen kuin ylikuntoa aloin epäillä. Samaa ihmettelevät asiaan perehtyneet lekuritkin.

"Henkilö A tulee rasituskokeeseen missä huomataan että hermostossa on kaikki pielessä ja suorituskyky surkea. Parin viikon jälkeen sama tyyppi soittelee et joko uskaltas alkaa treenata kun mitään oireita ei enää ole. Taas Henkilö B.n rasituskokeessa nähdäään hermostossa merkkejä ylikunnosta muttei niin merkittäviä ja suorituskykykin on suhteellisen hyvä. Henkilä B palauttelee 2vuotta."

Lisäksi kuulemma lähes aina taustalla on jokin ulkoinen stressitekijä (elämäntilanteen muutos yms.)

Pahintahan tosiaan on se, että syytä ei tiedetä niin aika vaikea hoitaa. Itse ajattelen niin, että joka kerta kun asiasta stressaa, se ei johda kuin huonompaan suuntaan. Mikäli kaikkien muiden sairauksien mahdollisuus on poissuljettu niin silloin on parempi kuin hyväksyy tilanteent, keskittyy johonki muuhun kuin urheiluun. Ruokaa, lepoa,meditointia,positiivista ajattelua ja kevyttä liikuntaa. Sitähän täällä moksut ja kumppanit ovat useaan kertaan toitottaneet. Enkä pidä pahana ajatuksena jos mentaalipuolell tökkii niin esim jokin mielialalääkitys siihen tukena. Kunhan vain muistaa että vaikka virta palaisi koneistoon niin se voi olla seurausta lääkityksestä, eikä tilan todellisesta korjaantumisesta!!

 

[Wilba]

Pari vuotta sitten kirjoittelin samaan topiciin huonoimmillani ollessani kärsiessäni tästä niinsanotusta ylikuntotilasta. Asiat ovat muuttuneet ja ajattelin että kirjoittaisin uudelleen, ehkä osittain sen takia että antaisin omalta osaltani toivoa ja uskoa niille jotka ylikunnosta kärsii.

Pari vuotta sitten ollessani noin 17 kesäinen vedin itseni tanakkaan ylirasitustilaan punttisalilla ja jujutsutreeneissä; ei lepoa, ei palautumista, ei nestettä, ei vitamiineja tai mineraaleja, väärää ruokaa. Käytännössä kaikki siinä treenaamisen ohella meni täysin pieleen. Hakeuduin lääkäriin, siellä mulle tyrkytettiin sitä sun tätä pillerikuuria ja mikään ei auttanut. Pidin reenaamisesta taukoa viikkoja jonka jälkeen yleensä palasin koittamaan miten kroppa kesti. Eihän se kestänyt.

Hakeuduin lopulta osteopaatin hoiviin joka tokaisi mulle että harvoin näkee näin jumissa olevaa lihaksistoa (huom, olin vasta 17-vuotias) ja siitä se prosessi sitten lähti. Intensiivisesti aloin käymään osteopaatin luona, ja tämä kaveri neuvoi mut yhdelle kolleegalleen joka oli taannoin ollut samanlaisessa jamassa, mutta elämäntapamuutoksen myötä päässyt yli vaivasta. Tässä vaiheessa vaiva oli pahimmillaan, olin todella masentunut ja olin valmis antamaan kaikkeni jotta pääsisin siitä hirveästä tilasta. Välillä epätoivo valtasi ja oli luovuttaminen lähellä. Jaksoin vain uskoa...

Levitettiin asia pöydälle, alettiin opiskelemaan arkipäiväisiä asioita; miten istutaan ryhdikkäästi, miten hengitetään oikein, miten kävellään ilman että jäkitetään. Tavallaan kun ihmiskeho on ajautunut jännittyneeseen tilaan, sitä ei enää huomaa miten kehoa jännittää. Pikkuhiljaa kun saatiin nämä asiat kuntoon, alkoi jännitystiloja huomaamaan eritavalla. Edettiin ruokavalioon. Hyvää, terveellistä ruokaa, paljon vihanneksia. Paljon mineraalipitoista vettä, hyviä rasvoja. Todella basictavaraa mitä ei välttämättä edes ajattele ollessaan hyvässä kondiksessa! Ruokaympyrä ei ole ihan tuulesta tempaistu, siinä on pitkälti jotain perää...
Otettiin käyttöön erilaisia jumppaliikkeitä ja kahvakuula. Kahvakuula on loistava treenimuoto, siinä painotetaan treeni keskivartalolle mikä usein jää punttisalilla treenaamatta. Aloitettiin myös "tärinäterapia", jolla vapautettiin jännityksiä kehosta.

Tähän päivään mennessä olen päässyt todella pitkälle kehon hyvinvoinnissa ja sen hallitsemisessa. Paljon oon koittanut, jotkut asiat on tuntunut hyvälle, toiset huonolle. Välillä on ollut epätoivon hetkiä mutta oon kiitollinen ja ylpeä itsestäni että oon selvinnyt. Pääasia on että tän asian kanssa ei kannata luovuttaa, tosin siitä ei kannata myöskään ottaa liikaa stressiä. Kaikki lähtee kuitenkin päästä, ja jos päässä ei ole rauhaa tai elämässä muuten kaikki hyvin, se heijastuu todella monella suoraan kroppaan ja sen toimivuuteen.


Tässä pari vinkkiä joilla itse aloitin:
- Keskity ja tarkkaile hengittämistä. Koita stressaavissa tilanteissa hengittää normaalisti ja korjata sitä jos huomaat sen esimerkiksi kiihtyvän.
- Istuminen. Monet ihmiset istuvat pitkään töissä, kannattaa nousta ylös ja kävellä 30 min välein. Tarkkaile ryhtiä, istu reisillä, älä perseellä. Tää voi tuntua aluks aika raskaalle, mutta mielummin se selkätreeni oikein istumisesta kuin rasitus ja sen haitat väärin istumisesta.
- Ota rauhallisia kävelylenkkejä epätasasessa maastossa (ei juoksulenkkejä). Koita löytää ympäristö jossa mieli lepää. Epätasanen maasto pitää lantiota hyvässä kondiksessa. Hyvä neuvo osteopaatilta, toimi mulla ainakin.
- Katso mitä syöt. Tämän asian kanssa ei mun mielestä kannata kuitenkaan vetää överiksi tai luoda mitään tiettyä suuntaumaa. Kunhan syö vihanneksia ja luonnonmukaisia tuotteita. Välttää eineksiä ja säilöntäaineita. Itse oon alkanut tekemään ruokani itse hyvistä raaka-aineista. Sen lisäksi että se on takuulla jo varmasti terveellisempää kuin valmisruoka, se on hauskaa kun pääsee jyvälle. Hyvää ruokaa on todella yksinkertaista tehdä.
- Paljon mineraalipitoista nestettä. Itse sekoittelen limeä ja merisuolaa 0,7l veteen ja vetelen keskimäärin neljä kertaa päivässä semmoisen satsin.
- Kannattaa ostaa jokin hyvä öljy luontaistuotekaupoista. Itse oon syönyt pari rkl hamppuöljyä tai Camelinaöljyä päivässä viimeisen vuoden.
- Tee jumppaliikkeitä jotka vahvistavat lantioseutua ja keskikehoa, älä keskity pieniin lihaksiin. Aloita tavallaan "alusta". Käy vaikka parilla ohjatulla kahvakuulatunnilla ja hio tekniikat kuntoon. Hanki jumppamatto, tee keskivartaloa vahvistavia jumppaliikkeitä. Loistavaa himajumppaa, ei tarvi salille lähteä.
- Ammattiapu ei ole välttämätöntä, mutta usein tarpeellista. Itselleni sattui onneksi osaava osteopaatii kohdalle joka auttoi mut alkuun. Ihmisen kannattaa mun mielestä muutenkin käydä jotain kertoja vuodessa, tai vaikka kerran kuukaudessa, näyttämässä itseään jonkun ammattilaisen luona. Noitahan löytyy.


Tämä on TODELLA pitkä prosessi, ja monista pienistä komponenteista saadaan aikaan kokonaisuus. Mikään muutos ei tapahdu päivässä, mulla on mennyt pari vuotta enkä vieläkään ole 100%. Nykyään pystyn taas treenaamaan jujutsua ja juoksemaan lenkkejä, pystyn nauttimaan elämästä. Mulla on olo että hallitsen ite kroppaani eikä päinvastoin. Sitä ymmärtää paljon paremmin milloin pitää ottaa rauhallisesti kun on kerran ollut niinkin pahassa jamassa. Tosin nykyään kehosta huolehtiminen on jokapäiväistä, ja nopeasti se näpäyttää sormille jos sitä ei tee. Nämä neuvot eivät ole mitään absoluuttisesti parantavia, mutta näiden avulla olen itse selvinnyt!

Mä toivon tsemppiä kaikille jotka samankaltaisista ongelmista kärsii ja toivon että tästä mun kirjotuksesta oli apuja jollekin! Kysymyksiä saa esittää jos siltä tuntuu. Hyvää alkavaa kevättä!!

 

[Moksu]

Tässä pari vinkkiä joilla itse aloitin:
- Keskity ja tarkkaile hengittämistä. Koita stressaavissa tilanteissa hengittää normaalisti ja korjata sitä jos huomaat sen esimerkiksi kiihtyvän.
- Istuminen. Monet ihmiset istuvat pitkään töissä, kannattaa nousta ylös ja kävellä 30 min välein. Tarkkaile ryhtiä, istu reisillä, älä perseellä. Tää voi tuntua aluks aika raskaalle, mutta mielummin se selkätreeni oikein istumisesta kuin rasitus ja sen haitat väärin istumisesta.
- Ota rauhallisia kävelylenkkejä epätasasessa maastossa (ei juoksulenkkejä). Koita löytää ympäristö jossa mieli lepää. Epätasanen maasto pitää lantiota hyvässä kondiksessa. Hyvä neuvo osteopaatilta, toimi mulla ainakin.
- Katso mitä syöt. Tämän asian kanssa ei mun mielestä kannata kuitenkaan vetää överiksi tai luoda mitään tiettyä suuntaumaa. Kunhan syö vihanneksia ja luonnonmukaisia tuotteita. Välttää eineksiä ja säilöntäaineita. Itse oon alkanut tekemään ruokani itse hyvistä raaka-aineista. Sen lisäksi että se on takuulla jo varmasti terveellisempää kuin valmisruoka, se on hauskaa kun pääsee jyvälle. Hyvää ruokaa on todella yksinkertaista tehdä.
- Paljon mineraalipitoista nestettä. Itse sekoittelen limeä ja merisuolaa 0,7l veteen ja vetelen keskimäärin neljä kertaa päivässä semmoisen satsin.
- Kannattaa ostaa jokin hyvä öljy luontaistuotekaupoista. Itse oon syönyt pari rkl hamppuöljyä tai Camelinaöljyä päivässä viimeisen vuoden.
- Tee jumppaliikkeitä jotka vahvistavat lantioseutua ja keskikehoa, älä keskity pieniin lihaksiin. Aloita tavallaan "alusta". Käy vaikka parilla ohjatulla kahvakuulatunnilla ja hio tekniikat kuntoon. Hanki jumppamatto, tee keskivartaloa vahvistavia jumppaliikkeitä. Loistavaa himajumppaa, ei tarvi salille lähteä.
- Ammattiapu ei ole välttämätöntä, mutta usein tarpeellista. Itselleni sattui onneksi osaava osteopaatii kohdalle joka auttoi mut alkuun. Ihmisen kannattaa mun mielestä muutenkin käydä jotain kertoja vuodessa, tai vaikka kerran kuukaudessa, näyttämässä itseään jonkun ammattilaisen luona. Noitahan löytyy.

Hienoa, että Wilballakin on homma nousussa!

Sen verran tähän kommentoin, että nämä sun tekemät asiat ovat hyvä esimerkki siitä, että keksii jotain muuta tekemistä, kuin sen vanhan lajiharrastuksen. En vähättele keinojasi, vaikka sanonkin, että sillä on tainnut olla suuri vaikutus, että olet saanut suunnattua ajatukset ihan johonkin muihin asioihin?

En itse ravitsemuksellisesti pidä olennaisena noita vihannesten ja luonnonmukaisuuden suosimista, mutta nekin ovat yksi keino suunnata ajatusmaailmaa johonkin muualle ja innostua uusista asioista. Ravitsemuksen osalta olen sillä kannalla, ettei ole mitään rajoituksia.

Hyviä vinkkeja kaikin puolin ja kiitos niiden kertomisesta!

 

[Wilba]

Hienoa, että Wilballakin on homma nousussa!

Sen verran tähän kommentoin, että nämä sun tekemät asiat ovat hyvä esimerkki siitä, että keksii jotain muuta tekemistä, kuin sen vanhan lajiharrastuksen. En vähättele keinojasi, vaikka sanonkin, että sillä on tainnut olla suuri vaikutus, että olet saanut suunnattua ajatukset ihan johonkin muihin asioihin?

En itse ravitsemuksellisesti pidä olennaisena noita vihannesten ja luonnonmukaisuuden suosimista, mutta nekin ovat yksi keino suunnata ajatusmaailmaa johonkin muualle ja innostua uusista asioista. Ravitsemuksen osalta olen sillä kannalla, ettei ole mitään rajoituksia.

Hyviä vinkkeja kaikin puolin ja kiitos niiden kertomisesta!

Joo, vaikka se saattaakin olla rankkaa jättää vanha lajiharrastus kokonaan, niin on se sen arvoista kuitenkin. Kannattaa mun mielestä uusia treenitapoja miettiessä puida läpi, että voisikohan sitä jotenkin treenata lajia edistävästi? Esimerkiksi mulla jujutsutaustasena oli kahvakuula keskeinen osa. Myöhemmin tuli paljon loistavia drillejä jotka sopii niin jujutsukoille että muillekin.

Niin kuin sä sanoit, "innostua uusista asioista" on aikalailla se juttu. Se että sulla siinä kohtaan kun oot totaalisen jumissa saat ajatukset muualle siitä lievästi masentuneesta tai kenties hyvin masentuneesta olotilasta on olennaista. Ja sanotaan että jos se parantumiskokonaisuus koostuu niinkin monesta asiasta kuin yllä mainitsin, ei sillä välttämättä ole niin paljon väliä tuottaako se yksi niistä tulosta vai ei. Enemmänkin siinä on se mentaalinen puoli, se että se TUNTUU hyvälle. Kuten monet tässä viestiketjussa on todenneet, kaikki lähtee kuitenkin päästä. Ellei pää toimi, harvoin myöskään kroppa toimii.

 

[sacreble]

Kun treenaa kuin hullu

omakohtaisesti sanoisin, että avainsana ylikunnon välttämiseen (ainakin jos natuna treenaa) on kuunnella omaa kehoansa ja ottaa rennosti. aloin treenata kun lopetin juomisen. ylläri sinänsä, että tästä tuli addiktio.

Olen treenannut jatkuvasti ohjelmaa vaihtaen yrittäen löytää hyvän itselleni, aikaa kulunut nyt sellaiset puolisen vuotta ja tuloksiakin tullut, pituus on 186 ja paino noussut sieltä 82 kilosta 92. käytössä malto + heraproteiini, kalanmaksaöljy, c + multitabs + magnesium. Yleensä treenit haluaa vaan vetää piippuun asti, niin että oksettaa, hyppien laitteesta toiseen malttamattomana.

Ensimmäiseksi tein 4 jakoisella, enkä tuntunut saavan oikein mitään tuntumaa mihinkään, niin treenit venyi sinne 3 tuntiin parhaimmillaan, enkä tietysti keltanokkana tajunnut vaihtaa esim 2 jakoiseen, vaan ajattelin että "näinhän ne ammattilaisetkin varmasti tekevät". Kaikki tappiin asti ja pudotussarjoja pääasiassa. Rupesin tekemään jossain vaiheessa vain yhden treenin per päivä, ajattelin että voitan sillä. Ehdin tehdä vain muutaman päivän, ja sitten rupesin heräämään painajaisiin muutaman tunnin nukuttuani yöllä ja virtsaamisen tarve aina herätessä suuri. Koulupenkillä rupesin nukahtelemaan kesken tuntien.

Vaihdoin sitten 2 jakoiseen. Siinäkin tein pudotussarjoja joka treeneissä, ja neljät treenit per viikko. Eipä siinä... vähän aikaa jaksoin, niin päätin ruveta tekemään 3 kertaa viikossa. Niskat ja vasen olkapää meni tukkoon, koska tein suurimman osan liikkeistä lavat auki, ja kaikki onnistui menemään epäkkäille.

huopaamista ja soutamista. nyt yritin tehdä 1 jakoisella, ajattelin että 2x viikossa. venyi sekin 1,5 tuntiseksi se treeni. eilen oli viimeksi treenit ja hellurei, yöllä taas kurkku kuiva kuin sahara, pientä painajaista ja kauhea kusihätä. kuinka tyhmä voi ihminen olla, kun ei malta! koko suku on tällaisia hulluja täysi, samanlainen oli isä kuntoutuessaan aivoverenvuodon jälkeen, sai huhkittuaan päivän päätteeksi epilepsiakohtauksia. Nyt tuli mitta täyteen itsellä. Pidän kuukauden tauon salilta ja aloitan sen jälkeen 2 jakoisella 2 kertaa viikossa, ja lisään treeniä sitä mukaa mitä keho jaksaa. tämä on yhtä helvettiä, kun lorvii päivät pitkät sohvalla, syö 6-7 kertaa päivässä terveellistä ruokaa, sitten vetää yhdet kahdet treenit ja menee taas pää sekaisin.

 

[Moksu]

*kääk*

Aika... kroonista Ei tuossa sun treenihommassa näytä kyllä olevan päätä eikä häntää. Koska itsekin sen tajuat, ja toivottavasti nyt tajuat rauhottua, niin ymmärtänet varmaan, mikä olet, jos jatkat sitä huonoksi havaittua reittiä? (TYHMÄ!)

Kuulostaa siltä, että meet enemmän tunteella treenissä kuin järjellä ja se ei oikein palvele kehitystä.


Sitten ihan muuta: jonkinlainen tietopaketti stressistä. Life Extensionin tekemä, joten on erittäin pro-lisäravinne-meininki, mutta luulisin, että hyvää tietoa tuonnekin on ripoteltu.

http://www.lef.org/protocols/emotional_health/stress_management_01.htm

 

[sacreble]

Aika... kroonista Ei tuossa sun treenihommassa näytä kyllä olevan päätä eikä häntää. Koska itsekin sen tajuat, ja toivottavasti nyt tajuat rauhottua, niin ymmärtänet varmaan, mikä olet, jos jatkat sitä huonoksi havaittua reittiä? (TYHMÄ!)

Olet oikeassa. Juuri se mitä halusinkin kuulla... Jatkossa konsultoin aina ammattilaisia, kun aloitan jonkin uuden harrastuksen, ettei tarvitse mennä aina kantapään kautta. Suurin virhe oli juuri se, etten ottanut asioista selvää, koska en tiennyt edes ylikunnosta, kunnes se iski päälle.

Omakohtaisesti sellaisina aikoina, kun stressitaso oli muutenkin todella korkealla, opiskelujen tai milloin minkäkin takia, pää meni tukkoon saman tien treenien jälkeen: kotona ei huvittanut siivota, laittaa ruokaa, ja huomasin itseni "lepotilassa" purevan leukoja yhteen, mutustavan purkkaa jatkuvasti ja jännittäväni niskan lihaksia sekä hengittäväni paniikinomaisesti. Kaikki ruokailuajoista, treeneistä ja eri lihasryhmien kehittymisestä murehtiminen ajoi minut ihan loppuun.

Entä ylikunnon jälkeen treenaamiseen? Tuskin pääsin missään vaiheessa siitä koskaan pois, kun lähdin painamaan satanen lasissa heti kun olo tuntui paremmalta :dance: vaikka ennen treenejä mietti itsekseen, että "pitäisikö sittenkin levätä, kun on niin paska olo?", ja jatkoi kuitenkin samalla tavalla... Silmien ja pään seudulla oli ja on edelleen sellainen tönkkö tunne, että päivisin silmät tuntuvat väsyneeltä, muttei silti nukuta. Painajaiset ovat onneksi jo loppuneet ja nukkuminenkin alkaa tuntua jo helpommalta. Noh, oppipahan tästäkin kaikenlaista! Nyt täytyy vetää tirsat

ps. ihme juttu, että Moksu sai aikaisemmasta viestistäni selvää, mutta tilanne kuitenkin välittyi :D

 

[Ambassador]

Moi taas,

kävin Arja Uudentalon juttusille Helsingin urheilulääkäriasemalla.. mukanani vein kaikki kokeet mitä musta nyt on lähiaikoina tehty.
Mulla on maksa ja munuaiset tuottaneet liikaa jotain aineita, perusverenkuvassa ne on näkyny. Samaten valkosolut on ollu sillai pikkasen koholla. Uusitalo tarttui ehkä liikaa noihin maksan ja munuaisen arvoihin, kun ne ei luultavasti ees liity ylirasitukseen(maksa=hepa-a;munuainen:ihasmassa lisää krea arvoo). Valkosolujen kohoaminen on ilmeisesti ihan tyypillistä ylirasituspotilaille. Samoin hemoglobiini on noussut levon myötä, viimeinen arvo oli 172. Tällä hetkellä kaikki perusarvot kunnossa, onneks. Ainoa poikkeus oli maaliskuun lopulla mitattu testosteroni, kaikki kolme arvoa jotka mitattiin oli just ja just viitearvojen yläpuolella. Mun tapauksessa siis todella alhaalla; 28v mies, tekee kaikkensa et testo olis ylhäällä Itsekin googlettamalla tajusin et toi testo on jo niin alhainen et sille pitää tehdä jotain. Samaa sanoi Uusitalo; jos teston lasku johtuu ylirasitustilasta, arvojen pitäisi puolen vuoden levon jälkeen nousta normaaliin. Jos taas testosteronin puute on osasyy ylirasitustilan syntyyn(arvo ei nouse), mun pitää ottaa sen puolen vuoden jälkeeen lekuriin yhteyttä ja aloittaa korvaushoito. Uusitalo sanoi et näillä testoilla et paljon punttia kandee nostella
Selitin Uusitalolle tarinani; hän ei ehkä ihan täysin ymmärtänyt et kuinka kovaa on treenannut. Postin työn raskautta on vaikea ymmärtää, jos ei oo kokenu(menin postiin et saisin treenata 2xpäivä). Sen kummempaa hän ei sanonut mutta suositteli spiroergo-testiä, jossa näkyy miten sydän ja hengityselimistö käyttäytyy rasituksessa. Samatan suositteli psykoterapiaa mulle, ehdottomasti menen. Sykkeeseen ei sen kummemmin reagoinut, ei ollut puhetta mistään sykevälimittauksista. Yritin kyllä ottaa sitä puheeks mut ei se reagoinut. Puhuin ortostaattisistakin mutta ei Uusitalo niilekään korviaan letkauttanut. Täytyy kyllä myöntää et puhuin sen 60 min putkeen, et voi olla et tuli asiaa yhtäkkiä paljon.

Mitä omaan tilaan tulee; täysilepoa oli joulukuusta-helmikuuhun. Maaliskuussa aloitin kevyen hölkän alle 120 sykkeellä(välillä piti kävellä).Maaliskuun aikana huomasin oman olon parantuneen huomattavasti; ahdistus, paniikki omasta terveydestä sekä pahimmat tykytykset helpottivat. Unen laatu on parantunu, nukun suht hyvin nykyään. Ennen oli vaikee nukkua pitkään(tosi katkonaista), nyt onnistuu kunnon 8-9h yöunet. Oon käynyt hieronnassa ja nivelten mobilisaatio- ja manipulaatiohoidossa. Lenkillä on nostanu max. sykerajan 130, kuntopyörällä pidän alle 125. Tuleva kuntotesti sitten kertoo oikeat rajat, et miten kandee juosta. Tosi kevyttä lihaskuntoo oon pikkuhiljaa alotellut. Samoin venytellyt oon oikein kunnolla; 2 tuntiakin päivässä saattaa kulua lihashuoltoon. Kunto kyllä ehtii laskea 4 kuukaudessa alas. Huomaan et lenkillä syke nousee helposti sen tauonkin takia, ei pelkästään ylirasitustilan.

Alkoholi ja kahvi pahentaa kyllä oloa, erehdyin juomaan kaks kaljaa yks ilta yhes baaris; se hälinä ja pieni määrä alkoholia oli liikaa, sydän hakkas koko yön. Suosittelen ehottomasti kaikille, joilla on sympaattinen hermosto yliaktiivinen kofeiinitonta kahvia ja tipatonta vuotta. Juon tavallista kahvia ainoastaan aamulla ja iltapäivällä.

Oon huomannut tosi jänniä asioita: ensinnäkin huomaan etten kestä tällä hetkellä yhtään stressiä. Heti kun stressaan tulee tosi paska olo. Toiseksi, pistin merkille et joulukuusta-helmikuuhun pelkkä treenamisen ajattelu sai aikaan sellasen totaalisen väsymisen. Nyt olen koittanut olla stressaamatta ja keskittyä parantumiseen...

mutta..

Olen joutunut taistelemaan työ- ja elinkeinotoimiston sekä kelan kanssa. Voin sanoa tässäkin terveiset työ- ja elinkeinotoimistolle: HAISTAKAA V***U! Kelalle nyt en vielä avaudu kun pitäis saada sairauspäivärahaa. Jos ne senkin taas evää, niin sitten kelalle samat terveiset: HAISTAKAA V***U

OIkeesti mitä hyötyä noista laitoksista on tavalliselle ihmiselle.. En sais stressata mut minkä teet kun tappelet sairaana et saisit korvausta joka sulle kuuluu.


No mutta onneks lenkillä sentään rauhottuu ja jos toi testo ei nouse niin otan overeemiin yhteyttä;)... voi perskeles jää hyvä matsi näkemättä!

 

[Moksu]

Oon huomannut tosi jänniä asioita: ensinnäkin huomaan etten kestä tällä hetkellä yhtään stressiä. Heti kun stressaan tulee tosi paska olo. Toiseksi, pistin merkille et joulukuusta-helmikuuhun pelkkä treenamisen ajattelu sai aikaan sellasen totaalisen väsymisen. Nyt olen koittanut olla stressaamatta ja keskittyä parantumiseen...

Mitäs se Uusitalo meinas noin toipumisen suhteen? Käytkö sillä uudestaan joskus myöhemmin vai mikä se loppuarvio sillä oli, mitä alatte tekemään?

Oon ite huomannu tuommosia samoja hommia stressin kanssa. Nykyseltään jo parempi, mutta tuntu tosiaan silloin, että ei kestä ollenkaan stressiä. Kaikki stressi vaan ahdisti ja sehän tekee tietenkin gutaa toipumisen suhteen ;)