Ajattelin tässä kirjoitella oman tarinan muiden lisäksi vaikka aiheesta tuntuu olevan jo tekstiä melkoinen määrä. Ketjua on tullut seurattua menneestä syksystä asti aina välillä ja varsinkin noita Moksun alussa linkittämiä juttuja on tullut kahlattua läpi. Pahoittelen pituutta. Lukekoon ken jaksaa.
Jääkiekkoa on tullut pelattua yli 10 vuotta ja siinä vierellä kulkeneet muut pallopelit ei niin vakavassa roolissa. Urheilun siivittämä mennyt koko nuoruus ja sen mukaan on muokattu sitten muita menemisiä. Mitään suurempaa pysähdystä vammojen muodossa ei ole näinä vuosina sattunut, joten huolettomissa merkeissä ollaan painettu harjoituksesta toiseen ennen viime kesää.
Eli palataan ajassa 10 kuukautta taaksepäin viime kevääseen/kesän alkuun jolloin oli kesäkauden harjoitukset alussa. Kesät on aina mennyt kunnon kohottamiseen ja voiman lisäämiseen. Niin myös viime keväänä tuli mentyä eri pallopelien, nopeus/ ketteryys, mäkijuoksujen ja puntin merkeissä. Tapahtumia viikon ajalle kertyi noin 9-10 ja nämä 6 päivälle. Sunnuntaita tuli useimmiten vietettyä levossa. Kerta kesto oli 1-2 tunnin luokkaa ja päivässä oli tosiaan se 2 harjoitusta useimmiten. Eli paljon tuli rehkittyä, mutta siihen oli aikaisempina vuosina jo tottunut.
Tuli kesäkuu, harjoittelussa meni lujaa ja oli tunne että jonkin näköistä huippukuntoa olin saavuttamassa. Mieleen on painunut kaverin sanat noilta ajoilta kun hän tokaisi että " Tuota menoa vielä napsahtaa." Nämä sanat kuittasin hymyllä ja jatkoin reenaamista entiseen malliin, tietysti "fiksusti" vielä tehoja lisäten. Alkoi perusflunssa, ei muistaakseni kuumetta, mutta pöhnässä tuli viikko vedettyä ennen kun harjoituksen aikana sydän tykytti melko lailla ja olo todella huuruinen. Kropassa vire oli normaali mutta olin kuin ulkona koko tilanteesta. Ihmettelin vointia. Kotiin suoraan väsymystä valitellen ja sohvalle simahdus. Seuraavana päivä olo oli normaali ja vedin reenin. Sitten veti olon huonoksi ja rinnan alueelle alkoi tulla tuntemuksia. Seuraavana päivänä reenit väliin ja illalla päivystykseen, josta sydänlihastulehduksen vuoksi yöseurantaan. Tulehdusarvot kohdillaan, ultrassa ei mitään poikkeamaa ja röntgenkin kunnossa. Annettiin viikko huilitaukoa ja uusi sydänfilmi viikon päähän.
Siitäpä se sitten alkoi. Parin kuukauden lääkäri ruljanssi sekä epätietoisuus. Voimat tippui olemattomiin, elohiiret valtasivat kehon ja sydän aloitti muljautukset. Makasin sohvalla ja katsoin mm-futista. Nukkumaan mennessä alkoi ihmeelliset "vaipumiskohtaukset", tuntui kuin kroppa ei olisi päästänyt nukkumaan. Kauppa reissu oli tarpeeksi kova fyysinen suoritus ensimmäisinä viikkoina ja tyttöystävä sai auttaa ostoskassien kantamisessa kun käsissä ei ollut voimia
.
Parin viikon päästä kardiologi totesi että tämä ei ole sydänperäistä, mutta määräsi kuitenkin varmuudeksi rasitustestin pari viikkoa eteenpäin. Menin kuntopyörä testiin ja se loppui 2 min. sen alun jälkeen. Lääkäri sanoi että ei uskalla jatkaa koska käyrässä oli jotain hämminkiä st-tasojen kanssa. Uusi testi kuukauden päähän. Testi meni sitten puhtaasti läpi ja reenilupa annettiin.
Ei muutakun kevyesti aloittelemaan kävely/hölkkäreeniä. Olo reippailessa tokkurainen ja heikko sekä kaiken kukkuraksi nosti lämpöilyn mitä kestikin sitten lähes pari kuukautta. Siinä sitä oltiin sormi suussa kun lähes päivittäin nosteli lämpöä ja olo oli tukkoinen koko ajan. Sydän tuntui reagoivan herkästi kaikkeen ylimääräiseen ja muljahdukset pysyivät mukana. Siinä sitten mentiin lääkäriltä toiselle ja tutkittiin kaikki punkinpuremasta, keuhkoklamydian kautta alkavaan astmaan. Missään ei mitään epänormaalia tulosta. Veriarvot kohdillaan. Lopullista diagnoosia ei tullut, ainoastaan omantunnon mukaan liikkeelle. Hajanaisia reeniyrityksiä tuli tehtyä mutta ei tuntunut alkuunkaan normaalilta. Siinä vaiheessa huomasi että henkinen puoli on melko jumissa ja itse asiassa ollut jo pitkään. Teki mieli päästää vain kaikesta irti ja olla rauhassa tekemättä mitään.
No nyt on kulunut n.10 kuukautta ja jos katsoo koko tilannetta alusta tänne asti niin yleiskunto ja voimat ihan normaaleissa arki asioissa on parantunut joka kuukausi. Ja tämä yleiskunnon palautuminen on tapahtunut ilman liikuntaa. Viimeisen kuukauden aikana on tullut aloiteltua uimista ja pitempiä kävelylenkkejä. Ne on ainakin tuntunut ihan sopivilta ja niistä on jopa jo nauttinut. Henkistä puolta on tullut käytyä avaamassa ammatti-ihmisten parissa ja sitä myötä saanut vähän valoa tähän hetkeen.
Sydämestä sellainen jännä huomio, jota nyt on tässä pitkin tätä aikaa tehnyt niin esim. seisomaan noustessa se ei lähde normaalisti nostamaan sykettä heti vaan takoo aluksi hitaammalla tahdilla voimakkaita lyöntejä ja vasta sitten alkaa kiihtymään. Ärsyttävän tuntuinen. Muuten alkaa siis olemaan aika normaali tunne kropassa ja pikkuhiljaa tullut siis liikuttuakin kevyesti. Katsellaan miten tästä sitten etenee.
Tässä kun on pohtinut tapahtunutta niin huomaa että yli tuli vedettyä ja pahasti mutta itse ylikunnosta en osaa sanoa. Kroppa kävi kyllä sekaisin ja on siitä itsestään pikkuhiljaa palautunut. Syy voi jää arvoitukseksi. Ainakin se on tullut opittua että elämässä on muutakin kuin maksimaalisen kunnon perässä höyryäminen terveyden uhalla. Ravinto, lepo, harjoitusmäärät ja muut ulkopuoliset asiat täytyy olla tasapainossa jos mielii itseään kehittää kunnon suhteen. Nipistän sitten vaikka siitä harjoittelusta mutta sen takia en kyllä haluaisi ajaa enää itseäni pilalle. Huomaa kyllä, että todella tyhmästi on tullut käyttäydyttyä reenaamisen suhteen ja asennekin on ollut vääränlainen. Stressattua on tullut tämän aikana järkyttävät määrät ja ollut varmaan suuri tekijä että tauko on muodostunut näinkin pitkäksi. Vaikea sanoa tuliko tahallaan stressattua vai laskiko henkisen puolen sietokyky olemattomiin. Siinäpä se ”lyhykäisyydessään.” :D
Yleensä palautuminen tästä kestää sen 1-2pvää. Kiitos avustanne!