Ensin tuosta ylikuntotutkimuksesta: Se oli vuoden kestävä seurantatutkimus Kuopiossa ja Jyväskylässä, testejä tehtiin useita kertoja. Tässä ne mitä muistan siihen kuuluneen:
-verenpaineen pitkäaikaisrekisteröinti (24 h)
-EKG (24 h)
-autonomisen hermoston toiminnan tutkimukset
-ergospirometria (= kuntopyörätesti)
-herätevastetutkimus (eräänlainen palikkatesti, mm. kuunnellaan ääniä ja järjestellään kuvia)
-aivoreseptoreiden gammakuvaus (merkkiaineen avulla kuvataan serotoniinin takaisinottoa aivoissa)
Lisäksi tehtiin varsinaisen tutkimuksen ulkopuolella sydämen ultraäänitutkimus sekä iskeeminen lihaskoe. Muistaakseni ainakin autonomisen hermoston testissä oli jotain hämärää, mikä sitten vuoden aikana parantui samalla kuin olokin oli vähitellen parempi. Muuten ei mitään erityisen hälyttävää tuloksissa ollut. Sykkeissä mulla ei ole ollut mitään hälyttävää, jos toki alkuvuonna pahoina ahdistushetkinä löikin ihan tajuttomasti.
Kuten sanoin en tiedä onko tässä kyse minkäänlaisesta ylikunnosta, fiilikset ja usko johonkin tuntuu kuitenkin vaihtelevan vähän väliä. Mulla on ainakin halu uskoa siihen että kyse on jostain vähän muusta elimistön lukkotilasta tai miksi sitä nimittää. Käytännössä kaikki asiantuntijat kuitenkin ovat enemmän tai vähemmän todenneet että ei varsinainen ylikunto voi kestää näin pitkään jos sitä ei suunnilleen tarkoituksella yritä ylläpitää. Monet muutkin seikat, erityisesti tää todella iso vaihtelu ja että ei ole loogista eteenpäin menoa, kertoo jostain muusta. En toki kyllä tiedä missä raja menee.
Tavallaan loogista ainakin jälkeenpäin ajatellen on se, miten ja missä järjestyksessä vaivoja on kropan osiin tullut. Ensin siis etureidet, sitten tiukan hiihtojakson jälkeen loogisesti pakarat, takareidet siinä jotenkin vähitellen (ei ole niin helppo huomata kun kropan paino ei ole niiden lihasten varassa), pohkeissa ekan kerran kun olin ollut pitkään jalkojen päällä ja vielä varpaillani, ja niin edelleen. Ja tyypillistä yleensäkin kropan vaivoissa on se että kun joku lihas ei toimi oikein, ja liike ja voima pitää ottaa muualta, tulee niitä vaivojakin sitten muualle ja tila tavallaan leviää. Jotenkin tässä varmasti on kyse aina laajemmin kropan toiminnasta ja alttiudesta vaikka itse vaiva voisikin tuntua vain yhdessä lihaksessa tai lihasryhmässä.
Vaikka joitain kertoja kovaa hierontaa on kokeiltukin, jollain kummalla tavalla uskon että sieltä kautta se ratkaisu löytyy jos on löytyäkseen. Yleensä kyllä hieronnalla saa huomattavastikin oireita ja oloa helpotettua mutta joskus vaan se palautuu aika nopeesti. Ajatushan tässä kuitenkin on se että lihaksen tai lihasten toiminta häiriytyy ja lihas jumiutuu ja kiristyy. Aineenvaihdunta ja hermotus huononevat huomattavasti ja tavallaan tilaa "pitää itseään yllä". Ja sitten tähän luultavasti liittyy monia muita oireita, niin kuin tätä väsymystä ja niin edelleen, ja ahdistukset vaan pahentaa viel juttua ja pitää tilaa yllä. Sitä en tarkemmin tiedä miten tuntemukset voi niin paljon vaihdella, ja siksi tuntuukin että juttu ei ole näin yksinkertainen. Mutta jossain tuolla se ratkaisu piilee jos piilee. Kovatkin särythän tulee osaltaan juuri siitä että lihaksen aineenvaihdunta ei toimi, happea ei tule tarpeeksi ja happoja taas on yllin kyllin, noin yksinkertaistettuna. Mulla ainakin kaikki särky liittyy enemmän tai vähemmän kivenkovaan lihakseen, kaikkialla. Se on siis ihan toisenkin ihmisen sormin tunnettavissa. Ja liike käytännössä aina helpottaa jomotusta, eli kyse ei ole mistään tulehduksista tai vammoista vaan siitä että aineet vähän liikkuu kun kroppakin liikkuu. Liikkeellä en siis tarkoita yksittäisten lihasten voimakasta rasitusta vaan kevyttä liikettä yleensä.
Selässä mullakin on ollut juuri viime aikoina ajoittain tiukkaa särkyä ja jumia. Silloin kun jumi on syvemmissä lihaksissa, tuntuu koko kroppa jäykistyvän. Vaikutus on sekä fyysinen että henkinen. Selkärangassa mulla ei ole todettu mitään vikaa enkä tunne muutenkaan olevani millään tavalla sairas. Kroppa vain toimii huomattavan häiriöisesti.
Wilba, millaista hoitoa olet saanut osteopaatilta? Selän manipulaatiota, hierontaa vai jotain muuta yhdistelmää? Selkähän mulla rutisee melkein aina, ja se on nähdäkseni merkki vain siitä että syvät lihakset on jumissa ja vetää pikkunivelet jumiin -> naksahduksethan tulee siitä että se laukeaa. Silloin kun selkä ja muu kroppa on rento, ei tule välttämättä mitään ääntä selästä, selvä merkki siis yhteydestä. Mulla ei ole todettu mitään pahempia lukkoja selässä, päin vastoin enemmän vähän liikaa liikkuvuutta. Ei siis tunnu järkevältä että mulla olisi mitään hermopinteitä tai muuta jotka voisi aiheuttaa kaikenlaista oiretta. Myös mitään tällaisia tuntemuksia, esim. säteilyä, tunnottomuutta tai pistävää kipua, ei ole koskaan tuntunut. Mun vaiva on siis "vain" lihaksissa, jos toki sitä skolioosia ja pieniä nikamankääntymiä olikin. Samoin pidän mahdollisena että lihasten kautta olisi lantio ja SI-nivel vääntynyt vinoon, mutta siitä en tiedä varmemmin enempää.
Lantion asento ainakin kannattaa käydä tsekkaamassa, siitä ei monet lääkäritkään oikein paljon tunnu tietävän. Itse kävin täällä, pätevä tyyppi:
http://personal.fimnet.fi/vastaanotto/fysiatri_Timgren/. Tuolla myös asiaa usein ryhtivirheiden seurauksena tulevista triggerpisteistä, joita mullakin hoidettu. Välillä jo luulin että siinä on koko mun ratkaisu mut nyt tuntuu silti että tuolla tää ei kokonaan aukea. Ja hengitys on todella tärkeä juttu. Ja kun selkä on kohtuullisestikin jumissa niin se vaikuttaa hengitykseen monella tavalla ja tietääkseni voi olla pohjasyynä tosi moneen kokonaan muunlaiseen vaivaan. Ja tosiaan henkinenkin puoli ja stressi ja masennukset on uskomattoman merkittäviä juttuja pitämään yllä erilaisia oireita. Silti uskon että yleensä lähtösyy on jossain muualla, ja henkiset vaivat ja niiden seurannaiset tulevat sekundäärisinä.
Tässä taas tarinaa. Laitan kyllä lisääkin mutta pitää nukkuakin välissä
