Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

[TheSuicider]

Nyt alan itsekin tosissani harkitsemaan lepoa. Kesän aikana syöty huonosti ja treenattu silti kohtuu kovin. Alkaa mieli olemaan aika väsynyt, samaten keho. Joka aamu tekee mieli laatata ja sydän tuntuu hakkaavan. Mitä veikkaatte, mahtaakohan olla parempi pitää ihan 2 viikkoa totaalitaukoa vai kevyttä treenausta?

 

[PARRACUDA]

Kyllä meikäläsen treenit jää nyt vähäks aikaa,taas pääs toissapäivänä lanssilla sairaalaan,teki niin pahaa eikä happi kulkenut,samanlainen olo kun salin jälkeen x5 viime päivänä.
Veikkaan että yläselkä/niska niin juntturassa että tekee tuota,tai sitten on hermosto niin totaalisen tukossa??????

 

[djilz]

Nyt alan itsekin tosissani harkitsemaan lepoa. Kesän aikana syöty huonosti ja treenattu silti kohtuu kovin. Alkaa mieli olemaan aika väsynyt, samaten keho. Joka aamu tekee mieli laatata ja sydän tuntuu hakkaavan. Mitä veikkaatte, mahtaakohan olla parempi pitää ihan 2 viikkoa totaalitaukoa vai kevyttä treenausta?

Syö nyt ainakin reilusti ja nuku pari yötä hyvin ja pidä se muutama päivä taukoa reenauksesta niin luulisi, että alkaa jo parantumaan! Näin ainakin itse teen samanlaisten oireiden yllättäessä, ja jos ei nuo pari päivää riitä niin jatkat taukoa pidempään ja jatkat muutaman päivän päästä reenailemaan rauhassa siten, että tuntuu hyvältä. Syöminen on kaiken aa ja oo!

 

[TheSuicider]

Jees, viime viikolla alkoi jo tuntumaan, että nyt alkaa olemaan elämä kohdallaan taas. Ruoka ainakin maittoi paljon paremmin! Sunnuntaina olisi tarkoitus alkaa taas treenaamaan vähän löyhemmällä 2-jakoisella. Kelasin, että varmasti tekee hyvää levätä vähän pidempi tauko, kun 2 vuotta on kulunut ilman viikkoa pitempää taukoa. Selkä ja hartiat ovat muutenkin jumissa, kun paikalliset hierojat ovat olleet lomilla ja työt ovat nyt olleet epäergonomisia kattovalaisinten kytkentää viime aikoina. Joka tapauksessa tekee varmasti hyvää vähän lepäillä, eipä siihen mitään syytä aina tarvitse. Kunhan löytää itsensä taas sieltä puntilta jossain elämän vaiheessa ja siten vielä, että nauttii siitä touhusta.

Inhottava tilanne, kun työnantaja ei itse syö juuri päivän aikana eikä oikein katso hyvällä massiivisia eväslaukkujakaan. Eipä tätä jatku kuitenkaan kuin 5 viikkoa ja sitten pääsee nauttimaan kouluun ilmaisista aterioista.

 

[dkk]

Missä tilanteessa nimimerkki Moksu on ylikunnon kanssa?

 

[KETKUTTAJA]

Jees, viime viikolla alkoi jo tuntumaan, että nyt alkaa olemaan elämä kohdallaan taas. Ruoka ainakin maittoi paljon paremmin! Sunnuntaina olisi tarkoitus alkaa taas treenaamaan vähän löyhemmällä 2-jakoisella. Kelasin, että varmasti tekee hyvää levätä vähän pidempi tauko, kun 2 vuotta on kulunut ilman viikkoa pitempää taukoa. Selkä ja hartiat ovat muutenkin jumissa, kun paikalliset hierojat ovat olleet lomilla ja työt ovat nyt olleet epäergonomisia kattovalaisinten kytkentää viime aikoina. Joka tapauksessa tekee varmasti hyvää vähän lepäillä, eipä siihen mitään syytä aina tarvitse. Kunhan löytää itsensä taas sieltä puntilta jossain elämän vaiheessa ja siten vielä, että nauttii siitä touhusta.

Inhottava tilanne, kun työnantaja ei itse syö juuri päivän aikana eikä oikein katso hyvällä massiivisia eväslaukkujakaan. Eipä tätä jatku kuitenkaan kuin 5 viikkoa ja sitten pääsee nauttimaan kouluun ilmaisista aterioista.

Ootko työssäoppimassa? Itellä vähän samallainen tilanne, että ei noi ruokailut mee ihan niin ku pitäs tuolla työssäoppimassa.

 

[Victor]

Moksun kuulumisia olisi tosiaan mukava kuulla.

Itsellä nyt sellainen tilanne, että puoli vuotta totaalitaukoa takana kaikesta liikunnasta, rauhallisia kävelylenkkejä ja uimista lukuunottamatta. Kesällä tuli tosiaan uitua paljon, kun vedet oli lämpimiä ja asun ihan uimarannan vieressä. Oon muutenkin pitänyt aina uimisesta ja nyt tuo tuntui erityisen hyvältä ja palauttavalta touhulta. Kävin myös pari kertaa kesällä Selänteen Harrin suosittelemana lymfa-hoidossa, jotta kivikovista jaloista saatiin kuona-aineita liikkeelle. Tarkoitus olisi tuota jatkaa nyt vielä syksyn mittaan. Kuulostaa ehkä humpuukilta, mutta toimii ainakin minulla. Harrin peruste hoidolle oli, että kun säännöllinen liikunta ja erityisesti lihasten kuormittaminen loppuu kuin seinään, niin aikaisemmin lihassupistuksen aikaansaama kuona-aineiden poistaminen lihaksista pysähtyy, ja kuona-aineet varastoituvat lihaksiin ja lymfa-aineenvaihdunta hidastuu. Lymfa-hoitajakin tokaisi, että sun jalat on kuin betonia.

Kesä oli lievästi ilmaistuna "kosteahko" ja tumut tuli vedettyä lähes joka viikonloppu. :D Siitä johtuen en ole edes haaveillut salille menemisestä vaikka olo on muuten ollutkin aika hyvä. Nyt sitten kävin toissa viikolla tekemässä kevyesti koko kropan läpi ja se tuntui ihan hyvältä. Eilen tein sitten niin ikään kevyehkön rinta-olkapää-ojentaja-reenin ja tuntui todella hyvältä ja kevyeltä! Yö meni hyvin eikä nytkään ole mitään oloja, joten olen varovaisen toiveikas sen suhteen, että kroppa alkaa vihdoinkin kestää edes kevyttä punttia. Seuraillaan nyt tilannetta ja voihan tässä taas tulla äkkipudotus, mutta nyt on mieli virkee ja fiilis katossa!

 

[joonson]

Itsellä nyt 7kk tuli täyteen, eikä meinaa ylikunto hellittää millään.. Ortostaattisessa sykemittauksessa se ero on vielä tajuttoman iso; maaten on siellä about normissa (en ole normaaliaikana mitannut, mutta luulisin) 60-65, mutta siitä kun nousee seisomaan niin esim. tänään aamulla mittasin lukemat 130 seisten, eikä laskenut siitä muutamaan minuuttiin. Normaaliaamuisin on sentään hieman alhaisempi syke, noin 110:n luokkaa seisten, mutta tuo nyt ei paljoa lohduta. Mitä tässä nyt pitäisi tehdä, pitää totaalilepoa niin kauan, että tuo ero pienenee? Vaiko tehdä kävelylenkkejä tai kenties jotain muuta? Reippaasti kävellessäkin tosin syke on siinä 130 pinnassa, joka on aika paljon(?) Fiilis on noin muuten hyvä, että tekisi kyllä todella paljon mieli salille ja alkaa suoraansanottuna vähän ottaa päähän 7 kuukauden jälkeen, kun vieläkään ei pääse salille...

 

[Moksu]

Muistinpas salasanan muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen.

Kuulumisia kun on udeltu niin ajattelin, että voisin jotain laittaakin, kun se on mielen vieressä käynyt.

Menee ihan helvetin hyvin.

Ei ole unettomuutta, ei ole palautumisongelmia, ei ole epämääräisen korkeita sykkeitä, enkä oikeastaan huomaa tällä hetkellä mitään ylikunnon oireita. Oon tehny parin viimesen kuukauden aikana jopa triplasupersarjoja jaloille iltapäivällä ja uni on tullut hyvin ilman minkäänlaisia ongelmia. Oon uinu, juoksennellu ja tietenki nostanu punttia ja samalla alkanut pikkuhiljaa laihduttelemaan näitä levon aiheuttamia seurauksia pois. Tällä hetkellä on jopa viitisen kiloa lähtenyt, mutta ei se oikein missään näy.

En ole kovinkaan paljoa korvaani lotkauttanut leposykkeelle ja ortostaattiselle, mutta mitä tuossa olen muutaman kerran mitannut niin leposyke on ollut 49-52 ja ortostaattinen 69-73.

Tässä ei sinänsä mitään taikuutta tapahtunut vaan olen saanut jossain määrin korjattua sitä ylikunnon vaivaa, joka mulla oli pahin - eli se psykologinen "trauma". Paras pelastaja tuohon on varmaankin ollut perheenlisäys ja siihen liittyvät asiat, koska enään ei pysty, ehdi, eikä jaksa miettiä mitään omia ongelmia, kun painii mini-me:n vaippojen parissa, niin uni tulee illalla ihmeen hyvin. Unet maistuiski hyvin, mutta ympäristön vaikutuksesta ei tule mitään suositeltuja 8-9h tunnin keskeytymättömiä unia optimaalista kehitystä varten, mutta sekään ei näytä haittaavan yhtään.

Huomaan kuitenkin, että jos kovan treenin teen, niin mietin jossain takaraivossa sitä, että tuleekohan uni, mutta joka kerta se tähän mennessä on tullut ja sekin tukee mulla sitä käsitystä, että korvien välistä löytyy vikaa.

Mun treenit on sinänsä olleet hermoston puolelta aika kevyitä. Menin Kempele Gymille tekniikkaoppiin ja siitä johtuen kaikki sarjapainot tipahti vähintäänkin puoleen, kun yrittää liikkeitä tehdä oikein. Luulen, että tuostaki johtuen hermostollista rasitusta ei tullut niinkään treeneissä ja pystyn kovalla sykkeellä ja tahdilla tekemään treenejä pienempien painojen parissa.

Uintituloksetkin parani ihan mukavasti kun jaksoin alkuunsa uida rintaa sen 100 metriä kerrallaan niin nykyään lopettelen kilometrissä kun se kaakelien tuijottamien alkaa käydä tylsäksi.

Mutta kuten olin ajatellut, tämä mun ylikuntoprobleema on sen takia ollut näin pitkä, koska asia pääsi pahasti korvien väliin. Nyt tuo puoli näyttäisi huomattavasti paremmalta. En paljoa stressaa unista, treenistä, syömisestä tai mistään. Teen vaan, mutta yritän kuitenkin pitää malttia mukana.

Aina minua kiinnostaneista ruokapuolen asioista olen huomannut, että omalle kohdalleni läjä hiilareita on hyvä ratkaisu. Toivottavasti olen nyt päässyt eroon nuista low-carb/paleo/tms yrityksistäni ja syön vaikka mielummin muroja. Proteiinin määrät olen pudotellut tuonne 100-150g paikkeille ja rasvaa 50 ylöspäin. Hiilareita vedänkin sitten läjäpäin.

Tällä hetkellä homma on suorastaan infernaalisessa nousussa, mutta onhan näitä laskuja tullut ennenkin. Toivon kuitenkin, ettei niin tällä kertaa tapahdu. Nyt tässä on menty jo varmaan lähemmäs viisi kuukautta hyvään suuntaan.

Onkos Kerrostalo pysynyt edelleen ylikunnon paremmalla puolella?

 

[Stash]

Hieno homma että Moksu alkaa olla kunnossa!

Mutta kuten olin ajatellut, tämä mun ylikuntoprobleema on sen takia ollut näin pitkä, koska asia pääsi pahasti korvien väliin. Nyt tuo puoli näyttäisi huomattavasti paremmalta. En paljoa stressaa unista, treenistä, syömisestä tai mistään. Teen vaan, mutta yritän kuitenkin pitää malttia mukana.

Vähän samaa olen itse funtsinut oman ylirasitustilani suhteen. Nyt olen kuukautta vaille vuoden parannellut itseäni ja alussa oli monen kuukauden hyvä jakso, sitten keväämmällä tuli taas vähän huonompi jakso (stressiä ja huonoa syömistä) ja vaikka kesällä pitä olla aikaa oleilla, ei sekään ollut niin hyvä kuin olisi pitänyt. Ja just siksi, että ehkä ehtii liikaakin mietiskellä omia juttujaan ja tarkkailla itseään. Heinäkuun lopusta olo alkoi taas kohentua ja nyt töissä olessa olo on parempi kuin koskaan paranemisaikana, ja varmaan osittain siksi, että saa tehdä kiintoisaa hommaa, päivässä on rutiinia ja selkeä työn sekä vapaa-ajan suhde (vs. opiskelu).

Aina minua kiinnostaneista ruokapuolen asioista olen huomannut, että omalle kohdalleni läjä hiilareita on hyvä ratkaisu. Toivottavasti olen nyt päässyt eroon nuista low-carb/paleo/tms yrityksistäni ja syön vaikka mielummin muroja. Proteiinin määrät olen pudotellut tuonne 100-150g paikkeille ja rasvaa 50 ylöspäin. Hiilareita vedänkin sitten läjäpäin.

Samoin mulla näkyy korreloivan hiilarin määrä tuohon jaksamiseen myös. Jos vähentelen niitä, olo huononee aika radikaalisti ja alan herätä keskellä yötä ilman mitään hyvää syytä eikä huvita kokeilla, että katoaako se huono olo vai ei, kun on elämässä muitakin velvollisuuksia. En nyt vieläkään mitenkään hirveästi hiilaria syö, mutta suhde on kuitenkin kallistunut niinpäin, että rasvaa alkaa tulla taas vähemmän ihan luonnostaan.

Tuli tuosta yhdestä aiemmasta tämän sivun viestistä mieleen, että palautumiseen tarvittava aika ja häiriön syntymiseen kulunut aika erottavat ylikunnon (tai todellisen ylirasitustilan) hetkellisestä overreachingista. Jos kahdessa viikossa kuntoutuu, ei ole mitään ylikuntoon viittaavaa. Mutta sitten jos oireita on vielä parin kuukauden päästäkin, asiat ovat menneet pahemmin solmuun.

 

[Kerrostalo]

Hyvä, että alkaa Moksulla sujua. Hyvin menee myös täälläkin. Välillä pientä kuumottelua saattaa olla, mutta muuten ei mitään oireita enään. Kesän yli olen reenaillut nelisen kertaa viikossa ja samaan malliin jatkan. Kamppailulajit vaihtuneet painonnostoon ja ehkä jopa kilpailua voisi harkita myöhemmin. Tulokset 11kk harjoittelulla tempaus ~75 ja työntö ~95. Oma paino 71kg. Ja ruokavalio edelleen paleo, hiilaria 50-130g, rasvaa reilu 200g ja rotua ~120g.

 

[Viiwi]

Kävin tänään ensimmäistä kertaa oikeassa kuntotestissä. Testi tehtiin Paavo Nurmi -keskuksessa Turussa ja tein sen juoksumatolla. Testissä siis juostaan asteittain kovenevassa vauhdissa ja sen aikana otetaan verinäytteitä maitohappopitoisuuksien mittaamista varten. Testaaja ennusti, että mulle tulee hyväkin tulos, koska juoksen paljon ja olen pitkään jo harrastanut liikuntaa. Alku menikin ihan hyvin, mutta 20 min. jälkeen 12 km/h vauhdissa alkoi usko loppua. En päässyt maksimisykkeeseen asti, vaan keskeytin testin 22min. kohdalla, kun olin oksennuspisteessä ja en vaan pystynyt juoksemaan enempää. Maitohappopitoisuus jäi mulla 5,09 (normaalisti pitäisi päästä noin kymmeneen).

Nyt kun olen kotona pähkäillyt tuloksia ja melkein heittämässä lenkkarit ikkunasta pihalle, niin tuli mieleen, että voisko tuo maitohappojen alhaisuus viitata ylirasitukseen? Olin nimittäin NIIN poikki, etten olisi juossut enää sekuntiakaan kauemmin. Aerobiseksi kynnykseksi tuli 154, anaerobisen kynnykseksi 180 ja testimaksimi jäi 186, vaikka olisi pitänyt nousta ainakin yli 190. Tutkija oli sitä mieltä, että luovutin, mutta en ois kyllä leijonaakaan jaksanut juosta enää pakoon, vaikka pakko olisi ollut.

Pitäiskö nyt vaan luottaa testiin ja alkaa treenata noiden sykerajojen mukaan (pitkilläkin lenkeillä keskisyke pitäisi saada haarukkaan 154-167)? Tällä hetkellä ajatus tuntuu silkalta kidutukselta ja pelkään, että noi sykkeet on mulle liikaa.

 

[Moksu]

Maitohappopitoisuus jäi mulla 5,09 (normaalisti pitäisi päästä noin kymmeneen).

Nyt kun olen kotona pähkäillyt tuloksia ja melkein heittämässä lenkkarit ikkunasta pihalle, niin tuli mieleen, että voisko tuo maitohappojen alhaisuus viitata ylirasitukseen?

Pitäiskö nyt vaan luottaa testiin ja alkaa treenata noiden sykerajojen mukaan (pitkilläkin lenkeillä keskisyke pitäisi saada haarukkaan 154-167)? Tällä hetkellä ajatus tuntuu silkalta kidutukselta ja pelkään, että noi sykkeet on mulle liikaa.

Aluksi pitää taas sanoa, että voip olla ja voip olla olematta. Otetaan vähän tiedettä apuun taas:

This is the case for the blood lactate concentration ([La−]b).... Since the right shift of the curve induced by optimal training is a result of improved lactate utilization, the main difference between the two conditions is the decrease of [La−]b,peak during overtraining.

Lähde: http://www.springerlink.com/content/unm98pyw02ep2v0a/

Eli mun tiedejulkaisuymmärryksellä ja englannintaidolla näkisin, että ylitreenauksella/ylikunnolla on yhteys veren maitohappopitoisuuden kanssa. Veren maitohappopitoisuuden huippu laskee tuon tutkimuksen mukaan.

Se onkin sitten hankalampi asia, että onko tämä sun suorituskyvyn heikkous ja ylirasitus yksi yhteen, mutta luottaisin mutuun ja tieteen yhteisvoimaan. Sun kirjotukses perusteella olotilas ei oikein tue tuollaisia kovempia harjoituksia, joten silloin tee kevyempiä. Suorituskyvyn lasku on kyllä selkeä merkki ylirasituksesta, jos olet aktiivisesti koko ajan urheillut.

Mites ne lepo- ja ortostaattiset sykkeet?

Sinuna ottaisin huomattavasti rauhallisemmin. Nuo testitulokset eivät nyt taida olla ihan luotettavat, jos sulla on ylirasitustila päällä.

 

[Viiwi]

Leposyke oli 54 äskön, kun makailin rauhassa mittarin kanssa. Noustuani ylös syke kävi 86:ssa ja minuutin seisomisen jälkeen oli 70.

Vähän tuntuu tosiaan siltä, että kaikki ei ole kunnossa, koska paino senkun nousee (78 kg nyt). Vuosi sitten painoa oli 6 kg vähemmän, vaikka urheilun energiakulutus mulla on joka viikko yli 5000 kcal. Nestekertymää ei inbodyn mukaan ollut, vaan rasvaprosenttia lukuunottamatta kaikki oli ok. Ja syön hyvin siististi, eli ei sokereita, mutta paljon kuitua, lihaa, kasviksia, täysjyvää ja normaalisti rasvaa. Kilpparin vajaatoiminta mulla on, mutta arvot juuri tsekattu ja kaikki oli kunnossa. Ehkä oon vaan sitten huonokuntoinen läski!

 

[Moksu]

Leposyke oli 54 äskön, kun makailin rauhassa mittarin kanssa. Noustuani ylös syke kävi 86:ssa ja minuutin seisomisen jälkeen oli 70.

Vähän tuntuu tosiaan siltä, että kaikki ei ole kunnossa, koska paino senkun nousee (78 kg nyt). Vuosi sitten painoa oli 6 kg vähemmän, vaikka urheilun energiakulutus mulla on joka viikko yli 5000 kcal. Nestekertymää ei inbodyn mukaan ollut, vaan rasvaprosenttia lukuunottamatta kaikki oli ok. Ja syön hyvin siististi, eli ei sokereita, mutta paljon kuitua, lihaa, kasviksia, täysjyvää ja normaalisti rasvaa. Kilpparin vajaatoiminta mulla on, mutta arvot juuri tsekattu ja kaikki oli kunnossa.

Sykkeet näyttäis olevan mun silmään ihan hyvät näin yhtäkkisellä mittauksella. Yleensähän tuo lepo- ja ortostaattinen pitäisi mitata heti aamulla. En tiedä sitten mikä se sun "normaali" on, mutta ei tuo huonolta näytä sykkeiden puolesta.

Painon nousemisesta en tiedä muuta kuin, että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin paino nousee ja vice versa. Tuohon voi varmaankin tehdä poikkeuksia erilaiset sairaudet, mutta niitä on kyllä hankala lähteä arvioimaan amatööripohjalta.

Ehkä oon vaan sitten huonokuntoinen läski!

Tämä on ehkäpä se kaikista yleisin ja toimivin selitys huonolle suorituskyvylle. Raadollista mutta totta, monessa tapauksessa.

En tiedä minkälaiset urheilutaustat sulla on. Kirjoitit myös, että olit ekaa kertaa kunnon juoksutestissä, joten huomioon pitää varmaan ottaa jännittäminen yms. Jos et ole aikaisemmin vastaavassa testissä käynyt, niin on hankala sanoa, onko suorituskykysi tuossa testissä huonompi vai ei.

Silti en lähtisi väkisin puskemaan tuulimyllyjä vastaan jos oletkin huonokuntoinen läski. Ei oo pakko repiä kun se kunto kehittyy helpommallakin lenkillä. Sitä suuremmalla syyllä huonokuntoisen pitäisi tehdä sitä peruskestävyyttä.

Ylikunto tai ylirasitus selviää yleensä sillä, että niitä oireita kasaantuu useampia ja kuitenkin urheilija vaikuttaa labrojen perusteella olevan yleensä täysin terve. Eli ylikuntoon kaadetaan sitten se ongelma, jos ei muuta keksitä.

 

[Pulverihessu]

Ylirasituksen merkkejä:

Väsymystä tai yleistä ärtymystä
Univaikeuksia tai unenlaadun heikkous
Ruokahaluttomuus tai ajoittainen ruokahaluttomuus
Harjoituksen tehon laskeminen
Harjoituksen motivaation lasku
Keskittymisongelmia arki-askareissa sekä treeneissä
Painon putoaminen
Kohonnut aamupulssi

Mistä nämä johtuu? - Jokainen treenari trenaa jossain vaiheessa elämäänsä ylikuntoon(= rasittaa itsensä niin ettei kehitys on päättynyt) joka ei ole suotavaa, tästä tilasta pääseminen on hyvinkin ongelmmaista mitä enemmän henkilö on ollut kyseisessä tilassa. Tämä tulee olemaan pitkähkö ja vaikea prosessi joka kestää 3kk ja nämä kaikki on pois sinun kehitykestäsi. Pulssin tsekkailu aika-ajoin on fiksua mutta aina samoissa paikoissa ja samaan aikaan (aamulla mielummin) että tulokset ovat vertailu-kelpoisia. Jos tunnet vähänkin näitä edellä-mainittuja merkkejä kevennä viikkosi tai pidä 1.5 vk tauko punttien heiluttelusta. Ylirasituksesta on vaikeaa antaa 'oikeaa' vastausta, koska se sisältää kaikennäköisiä tuntemuksia ja tunteita jotka ovat sittemin konkareille hyödyksi kertomalla missä mennään.

 

[PARRACUDA]

Onkos kelllään stressi tai ylikunto laukaissut paniikkihäiriötä tai sen oireita?

 

[janppa_2]

Noniin, eka viesti tännekin palstaa jo pidempää seuranneena. Nyt on vaan oikeasti tullut ajatuksia, että stressin sijaan tässä olisikin kyseessä ylikunto. Ikää on tällä hetkellä 22 vuotta mittarissa ja treenitaustaa takana ~6-7 aktiivisemmin ja kovemmalla teholla. Pitää sisällään myös kuukausia kestäneitä kituutteludiettejä, lähinnä siis hiilarit poisjättämällä, kun oma peilikuva ei ole miellyttänyt. Aikaisemmin syynä on ollut myös tietämättömyys oikeanlaisesti ravinnosta, joka onneksi parani huimasti lukemalla pakkotoistoa. Viimeisen reilun kuukauden aikana syöminen on kuitenkin salakavalasti vähentynyt ja painokin romahtanut n.5 kiloa alas.

Olen aina ollut liikunnallinen, harrastan salibandya ja sen ohella punttisalia. Treenikertoja on viikossa tullut n.3 krt sabaa ja 2-3 krt punttailua. Olen yrittänyt jakaa nämä eri päiville eli lepopäiviä en käytännössä ole pitänyt juuri ollenkaan. Muutamat satunnaiset päivät kun on ollut pakko tai krapulan takia. Ja kun sekään ei oikeaa lepoa ole, niin aika perse edellä tässä on puuhun menty ja pitkään.

Ensimmäiset oireet olivat kun salibandytreeneihin ajaessa huomasin katseen harhailevan, eli en pystynyt keskittymään. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt myös huomata, että palautuminen ei ole ollut yhtä hyvää kuin aiemmin, osittain varmasti ruokavalion vaikutusta sekin. Sen jälkeen kaikki onkin vain mennyt alamäkeä. Seuraavana päivänä oli lähdettävä töistä, kun tarkkuutta vaativassa tehtävässä kädet alkoivat vaan hulluna tärisemään sekä koko päivän tuntui että pää kävi totaalisen ylikierroksilla eikä ajattelua saanut loppumaan. Myös normaalisti kävellessä saattoi sydän alkaa hakkaamaan kuin kovemmassakin rasituksessa.

Seuraavana päivänä menin lääkäriin ja lepäilinkin loppuviikon yhtä salikertaa lukuunottamatta. Viikonloppuna olo tuntuikin taas melko normaalilta, ja viime viikon maanantaina yritin mennä normaalisti töihin. Pari päivää taas jaksoin vaikka pää ja kroppa kävivät selvästi ylikierroksilla. Tiistaina menin töiden jälkeen vielä salille ja myöhemmin illalla tyttöystävän luokse yöksi. Silloin oli illalla ensi kertaa selvästi havaittavissa univaikeuksia sekä levottomuutta. Seuraavana aamuna kun olisi pitänyt töihin lähteä niin sain hallitsemattoman itku/ahdistuskohtauksen.. Siitä sitten ilmoitus töihin ja lääkäriajan varattua nukuinkin melkeen yhtä soittoa klo.13 asti iltapäivällä. Jälleen loppuviikko saikkua stressin takia, mutta tällä kertaa kohtaukset jatkuivatkin viime lauantaihin asti. Tyhmänä yritin vielä viime perjantaina käydä pelaamassa salibandya mutta siinäkin suurin päämäärä oli pysyä hengissä loppuun asti. Ei pystynyt keskittymään, kädet tärisi ja tuntui ettei pysy pystyssä. Oli pakko jättää se leikki kesken kun ei saanut itsestään mitään irti.

Edelliseen vielä lisäksi, että koko viime viikon joutui taistelemaan jokaisen ruuan alas. Tuntui, että olisi jotain jatkuvasti tulossa ylös samaa tahtia kun lappaa ruokaa sisään.. Nyt viikonlopun jälkeen alan jo itsekin nähdä parantumista olotilassa. Olen ollut pirteämpi ja myös ruoka on alkanut maistumaan. Olen siis ainakin vielä tämän viikon sairaslomalla ja lääkäri määräsi myös tässäkin ketjussa mainittuja, ssri-ryhmän(?) Seroxat-nimisiä masennuslääkkeitä. En vielä ole lääkitystä aloittanut, sillä suhtaudun erittäin varauksella psyykelääkkeiden käyttöön. Satunnaisia ahdistuksen tunteita on silti vielä ollut, lähinnä silloin kun olen alkanut asialla päätäni vaivaamaan. Hieman on myös taas alkanut mieli tehdä liikkua, mutta sitä en tässä vaiheessa uskalla vielä tehdä. Kohta viikon olen nukkunut unilääkkeen avulla, mutta silti alkuun heräilin yöllä vaikka sen pitäisi antaa katkeamaton n.7 tunnin yöuni lääkärin mukaan. Olo on aamulla vetämätön, jalat väsyneet vaikkei rasitusta ole ollut. Sykemittari olisi tarkoitus hakea tänään lainaan, että pääsee aamulla mittaamaan ortostaattista sykettä ja sykkeitä muutenkin.

Tuli varmasti melko sekavaa tekstiä ja varmasti jotain tärkeitä tietoja jäi puuttumaan. Olisin vain todella kiitollinen jos joku saman asian kanssa painiva voisi kertoa ajatuksia kertomuksestani. On vain niin vaikeaa, kun ei tiedä miten tästä tulisi edetä.

 

[PARRACUDA]

Noniin, eka viesti tännekin palstaa jo pidempää seuranneena. Nyt on vaan oikeasti tullut ajatuksia, että stressin sijaan tässä olisikin kyseessä ylikunto. Ikää on tällä hetkellä 22 vuotta mittarissa ja treenitaustaa takana ~6-7 aktiivisemmin ja kovemmalla teholla. Pitää sisällään myös kuukausia kestäneitä kituutteludiettejä, lähinnä siis hiilarit poisjättämällä, kun oma peilikuva ei ole miellyttänyt. Aikaisemmin syynä on ollut myös tietämättömyys oikeanlaisesti ravinnosta, joka onneksi parani huimasti lukemalla pakkotoistoa. Viimeisen reilun kuukauden aikana syöminen on kuitenkin salakavalasti vähentynyt ja painokin romahtanut n.5 kiloa alas.

Olen aina ollut liikunnallinen, harrastan salibandya ja sen ohella punttisalia. Treenikertoja on viikossa tullut n.3 krt sabaa ja 2-3 krt punttailua. Olen yrittänyt jakaa nämä eri päiville eli lepopäiviä en käytännössä ole pitänyt juuri ollenkaan. Muutamat satunnaiset päivät kun on ollut pakko tai krapulan takia. Ja kun sekään ei oikeaa lepoa ole, niin aika perse edellä tässä on puuhun menty ja pitkään.

Ensimmäiset oireet olivat kun salibandytreeneihin ajaessa huomasin katseen harhailevan, eli en pystynyt keskittymään. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt myös huomata, että palautuminen ei ole ollut yhtä hyvää kuin aiemmin, osittain varmasti ruokavalion vaikutusta sekin. Sen jälkeen kaikki onkin vain mennyt alamäkeä. Seuraavana päivänä oli lähdettävä töistä, kun tarkkuutta vaativassa tehtävässä kädet alkoivat vaan hulluna tärisemään sekä koko päivän tuntui että pää kävi totaalisen ylikierroksilla eikä ajattelua saanut loppumaan. Myös normaalisti kävellessä saattoi sydän alkaa hakkaamaan kuin kovemmassakin rasituksessa.

Seuraavana päivänä menin lääkäriin ja lepäilinkin loppuviikon yhtä salikertaa lukuunottamatta. Viikonloppuna olo tuntuikin taas melko normaalilta, ja viime viikon maanantaina yritin mennä normaalisti töihin. Pari päivää taas jaksoin vaikka pää ja kroppa kävivät selvästi ylikierroksilla. Tiistaina menin töiden jälkeen vielä salille ja myöhemmin illalla tyttöystävän luokse yöksi. Silloin oli illalla ensi kertaa selvästi havaittavissa univaikeuksia sekä levottomuutta. Seuraavana aamuna kun olisi pitänyt töihin lähteä niin sain hallitsemattoman itku/ahdistuskohtauksen.. Siitä sitten ilmoitus töihin ja lääkäriajan varattua nukuinkin melkeen yhtä soittoa klo.13 asti iltapäivällä. Jälleen loppuviikko saikkua stressin takia, mutta tällä kertaa kohtaukset jatkuivatkin viime lauantaihin asti. Tyhmänä yritin vielä viime perjantaina käydä pelaamassa salibandya mutta siinäkin suurin päämäärä oli pysyä hengissä loppuun asti. Ei pystynyt keskittymään, kädet tärisi ja tuntui ettei pysy pystyssä. Oli pakko jättää se leikki kesken kun ei saanut itsestään mitään irti.

Edelliseen vielä lisäksi, että koko viime viikon joutui taistelemaan jokaisen ruuan alas. Tuntui, että olisi jotain jatkuvasti tulossa ylös samaa tahtia kun lappaa ruokaa sisään.. Nyt viikonlopun jälkeen alan jo itsekin nähdä parantumista olotilassa. Olen ollut pirteämpi ja myös ruoka on alkanut maistumaan. Olen siis ainakin vielä tämän viikon sairaslomalla ja lääkäri määräsi myös tässäkin ketjussa mainittuja, ssri-ryhmän(?) Seroxat-nimisiä masennuslääkkeitä. En vielä ole lääkitystä aloittanut, sillä suhtaudun erittäin varauksella psyykelääkkeiden käyttöön. Satunnaisia ahdistuksen tunteita on silti vielä ollut, lähinnä silloin kun olen alkanut asialla päätäni vaivaamaan. Hieman on myös taas alkanut mieli tehdä liikkua, mutta sitä en tässä vaiheessa uskalla vielä tehdä. Kohta viikon olen nukkunut unilääkkeen avulla, mutta silti alkuun heräilin yöllä vaikka sen pitäisi antaa katkeamaton n.7 tunnin yöuni lääkärin mukaan. Olo on aamulla vetämätön, jalat väsyneet vaikkei rasitusta ole ollut. Sykemittari olisi tarkoitus hakea tänään lainaan, että pääsee aamulla mittaamaan ortostaattista sykettä ja sykkeitä muutenkin.

Tuli varmasti melko sekavaa tekstiä ja varmasti jotain tärkeitä tietoja jäi puuttumaan. Olisin vain todella kiitollinen jos joku saman asian kanssa painiva voisi kertoa ajatuksia kertomuksestani. On vain niin vaikeaa, kun ei tiedä miten tästä tulisi edetä.

Kovasti on tutun kuuloista tekstiä,itsellä tullut paniikkihäiriön oloisia kohtauksia,elikkä hengenahdistusta/itkua,ahdistusta,lisäksi päässä omituisesti flippailee,kohoilee seisoessa ja kävellessä vai mikskä sitä sanois,tuntuu ettei pysy pystyssä,välillä kädet alkaa täristä kovasti,ohimoita puristaa,naamaa pistelee,valonarkuutta.
Syön tällä hetkellä mieliala lääkettä ja rauhoittavia,kaiken mailman testejä on tehty ja tehdään lisää,alkuvuodesta olin selkeesti ylikunnossa,ei pystynyt mitään tekemään kun sykkeet oli taivaissa,pakosti yritin vaan salilla käydä,tässäkö nyt on sitten tulos?

 

[Moksu]

En vielä ole lääkitystä aloittanut, sillä suhtaudun erittäin varauksella psyykelääkkeiden käyttöön. Satunnaisia ahdistuksen tunteita on silti vielä ollut, lähinnä silloin kun olen alkanut asialla päätäni vaivaamaan. Hieman on myös taas alkanut mieli tehdä liikkua, mutta sitä en tässä vaiheessa uskalla vielä tehdä. Kohta viikon olen nukkunut unilääkkeen avulla, mutta silti alkuun heräilin yöllä vaikka sen pitäisi antaa katkeamaton n.7 tunnin yöuni lääkärin mukaan.

Tuli varmasti melko sekavaa tekstiä ja varmasti jotain tärkeitä tietoja jäi puuttumaan. Olisin vain todella kiitollinen jos joku saman asian kanssa painiva voisi kertoa ajatuksia kertomuksestani. On vain niin vaikeaa, kun ei tiedä miten tästä tulisi edetä.

Sali ja sählyt pois. Ainut liikunta, mitä saat tehdä on kävely. Lisäät niitä hiilareita kunnolla ruokavalioon siten, että suurin osa energiasta on hiilareita. Kaikki tästä asiasta stressaaminen minimiin ja ajatukset johonki ihan muualle.

Koita selvitä ilman niitä mielialalääkkeitä, koska jos huono palautuminen on sulle tuon aiheuttanu niin levon sitä pitäisi parantaakin. Unilääkkeiden varassa ei voi kovin pitkään mennä kun niihin jää helposti koukkuun. Koittaisin unihygienia & unikouluhommat ennen lääkkeiden käyttöä. Sekä myös sen hiilarin, koska ainakin itselläni liian matalat hiilarit vie heti yöunet ja jos googletat vhh ja unettomuus tai ketoosi ja unettomuus niin voit ihailla asian yleisyyttä.

Joten lepää ja anna kropalle mahdollisuus korjata itseään.


Asian tiimoilta ja ohi noin muuten:

Pakko kyllä ihmetellä tätä nuorten ihmisten burnoutalttiutta. Parin kympin tienoilla pitäisi olla aivan uskomattoman hyvä kapasiteetti treenaamiseen,mutta silti jätkät vetää itteään yli? Johtuuko se siitä, että ei ole peruskuntopohjaa, joka on hankittu jo lapsena/teininä monipuolisella urheilulla vai mikä ihme tuossa mättää? Tämä nykyhehkutus vhh:sta on mun mielestä yksi saatana, joka pilaa monen urheilevan kropan, koska se urheilu tarvitsee hiilaria. Mitä aktiivisempi urheilija on, niin sitä enemmän hiilaria tarvitsee.

Vhh:n terveydelliset tutkimustiedot eivät ole mielestäni ollenkaan oleellisia urheilullisille ja nuorille ihmisille. Yleensäkään ravintoasioiden suossa rypeminen ei pitäisi olla ollenkaan nuoren urheilijan mieltä painava asian, vaan pitäisi keskittyä siihen urheilun riemuun ja syödä paljon sekä hyvin. Sitten kun on vanhempi ja laiskempi, joutuu alkaa miettiä, mitä suuhunsa laittaa.

Onneksi sain elää nuoruuteni urheiluhetket huolehtimatta ulkonäöstäni ja keskittyen vain siihen, kuinka mukavaa oli treenata lujaa, paljon ja jatkuvasti, ilman mitään ongelmia ja sai syödä ihan mitä tahtoi.