Pikkutoiston Pakkojättiläinen - Ylikunto

M-Nutrition EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/KPL
Kiitokset Victor infosta. Mulla on ollu tämän vuoden puolella unettomuuden kanssa ongelmia. Yleensä ottaen herään siihen kuumotukseen ja en saa sitten hetkeen unta. Nyt tuota on viime aikoina tapahtunut niin, että herään neljän-viiden aikaan ja sen jälkeen en oikein saa enää unta. Välillä on ollut monen yön unettomia jaksoja, ja nyt taas viimeyönä heräsin 1.30, enkä ole sen jälkeen saanut unta.

Nukkumaan mennessä saattaa päätä ja korvia kuumottaa sen verran, että tietää ettei unta tuu.

Miten tuo cipralex autto asiaan? Alan olla jo siinä epätoivon partaalla, että ottaisin mitkä tahansa lääkkeet, että osais olla huolehtimatta ja sais nukkua hyvin.
 
Ssri:t voi parantaa unen laatua ja vähentää heräilyä, toisaalta ne voi kyllä ainakin alkuvaiheessa tehdä olon rauhattomaksi ja vaikeuttaakin nukahtamista. muutaman kuukaudenkaan kokeilusta tuskin sun tilanteessa on erityisemmin haittaa, mutta on mahdollista että hyödyt niin paljon että kannattaa kokeilla.
Unettomuuteen omasta kokemuksesta voin suositella mirtatsapiini-nimistä masennuslääkettä, jota käytetään yleisesti krooniseen unettomuuteen, reilusti pienempää annosta kuin masennukseen.
väsyttää kovastikin ja luonnollisen tuntuisesti, on pitkävaikutteinen, auttaa aamuyön heräilyyn mielestäni jopa paremmin kuin nukahtamiseen. Ei ole varsinaisesti riippuvuutta aiheuttava eikä mitään viihdekäyttöarvoa, saa pyytämällä ihan yleislääkäriltä. Ja sopii oikein hyvin käytettäväksi yhdessä varsinaisen masennuslääkkeen kanssa.
 
Eipä kestä kiitellä, kiitos kyllä kuuluu tästä topicista ehdottomasti sulle ja toki monille muillekin kuten tuossa jo aikaisemmin mainitsinkin. Ajattelin kuitenkin kertoa tiivistetysti oman tarinan ja tuntemukset noin tiivistetysti, jos se pelastaisi edes yhden onnettoman luupään tältä paskalta...

Kyllä tuo Cipralex mulla ainakin auttoi, myös uneen pikku hiljaa. Yksi masennuksen tyypillisimpiä oireita / ilmenemismuotojahan on juurikin tuo aamuöinen heräily ja valvominen. Vaikea sitten mennä tuohon sanomaan, että auttoiko tuo lääke suoranaisesti juuri tuohon uneen, vai välillisesti korjaamalla serotoniinitasoja ja sitä kautta poistamalla masentuneisuutta ja ahdistusta. Mulla oli helvetin iso kynnys alottaa lääkkeet, vaikka olen lähipiirissä seurannut vuosikausia mielenterveysongelmien parissa kamppailevan ihmisen elämää. Jotenkin se oli itselle vaan sellainen "henkinen luovuttaminen", mutta olotila kävi oikeasti siinä määrin ahtaaksi myös läheisillä, että vaihtoehto oli oikeastaan ainoa oikea. Varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna. Söin tuota muistaakseni 2-3kk eli lyhyen aikaa ja heti kun pääsin taas liikkumisen makuun kiinni edes matalilla tehoilla, ei ole ollut tarvetta lääkkeitä mutustaa. Nyt tosin taas tuntemukset on kovin toisenlaiset ja olenkin harkinnut lekurin puoleen kääntymistä pahimman yli pääsemiseksi...Mulla kun on koko ikäni ollut taipumus purkaa kaikki stressi ja henkinen paha olo liikuntaan, ja nyt se ainoa itselle luontainen keino on taas toistaiseksi poissa.

Tuohon Mirtatsapiiniin kyllä Moksu kallistuisin sinuna, jos ensisijaisesti unta haluat parantaa. Tuossa ORBsin kommentissa oli oikeastaan kiteytettynä koko lääkkeen vaikutus ja juju. Mulla on kokemusta myös tuosta aikaisemmilta ajoilta, kun teloin selkäni pahasti ja siitä johtuen tuli erilaisia haasteita elämään, jonka seurauksena sitten katosi unet lähes totaalisesti. Mun uniongelmat oli silloin, ja on nykyäänkin juuri sun kuvailun kaltaisia. Tuo lääke todellakin toimii loistavasti ja sen avulla nukkuu pieninäkin annoksina aivan kevyesti 12h ilman minkäänlaisia sivuvaikutuksia. Ainoa sivuvaikutus on itselläni ollut seuraavana päivänä väsymys ja hillitön ruokahalu. :D Käytinkin tuota aikoinaan lähinnä sairasloman aikana ja sittemmin viikonloppuisin nukkuakseni univelat pois. Toki tuota voi viikollakin käyttää, mutta ainakin mulla vaikuttaa seuraavan päivän työkykyyn selvästi ja olo on koko päivän vähän voipunut.

Kokeile nyt ihmeessä Moksu vaikak tuota em. lääkettä, jotta saat edes unirytmin korjaantumaan. Niinkus hyvin tiedät, niin sitä pitempään kestää toipuminen mitä huonommin nukut ja lepäät. Miksi kärvistellä ja pyöriä hikimärkänä sängyssä, jos vaihtoehtokin on keksitty millä asia korjaantuu hyvin nopeasti ja vaivattomasti..? :)
 
Levosta ja muusta

Kun harjoitusohjelmassa lukee LEPO, se tarkoittaa lepoa ja mielellään vaakatasossa leväten. Raskas tai muuten kuormittava päivätyö ei edusta lepoa. Lepo on todella lepoa. Edelleen; hyvin harva säännöllistä päivätyötä tekevä voi harjoitella ammattiurheilijoiden tavoin. Se ei ole realistista. Omia vaatimuksia pitää laskea.

Urheilijan kohdalla kaikki elämän osa-alueet pitäsi olla balanssissa:
- ilmasto (vähän lajista riippuen)
- virikkeet (kaikki kliffa)
- psyyke /huumori (jos ei ole hymyillyt pariin vuoteen...)
- Perhe :)
- hyvät treenikaverit (lajista riippuen):hyvä:
- Kunnon safka
- puhdas ilma
- rauhallinen ympäristö
- suhteet yläkertaan (jing ja zang)
- taloudellinen selkänoja

Kun nuo on kasassa, voi alkaa kasata kuormitusta ja asettaa tavoitteita.
 
Tuleekohan mulla liikaa reeniä ku on vaan yks päivä viikosta lepoa? Tiistai, torstai ja lauantai salilla. Keskiviikko, perjantai ja sunnuntai futista.
 
Kun harjoitusohjelmassa lukee LEPO, se tarkoittaa lepoa ja mielellään vaakatasossa leväten. Raskas tai muuten kuormittava päivätyö ei edusta lepoa. Lepo on todella lepoa. Edelleen; hyvin harva säännöllistä päivätyötä tekevä voi harjoitella ammattiurheilijoiden tavoin. Se ei ole realistista. Omia vaatimuksia pitää laskea.

Well said. Mullakin nuo "lepo"-päivät tuppas olemaan lähinnä sellaisia päiviä, kun ei syystä tai toisesta ehtinyt treenata (oli esim herännyt aamuneljältä lentokoneeseen, tehnyt pitkän reissuduunipäivän, palannut yömyöhään himaan), ei sellainen ole mikään lepopäivä. Ajattelin myös, että kaupunkiloma on "lepoa", haloo, aamusta iltaan kävelyä paikasta toiseen nähtävyyksissä tai shoppaillen (eli kannettavaakin kertyi iltaa kohti enempi mukaan...) ei ole lepoa nähnytkään. Pari vuotta meni jotakuinkin niin, että ihan oikeita lepopäiviä ei ollut oikeasti lainkaan.

Säännöllisessä päivätyössä käyvällä keski-ikäisellä myöskään ei tosiaan voi olla kilpaurheilijan treenimääriä, jos meinaa treenata omalla maksimitasolla silloinkin pitää nuo kaikki reunaehdot olla kunnossa ml riittävä uni eikä jatkuvasti elämää suurempia murheita. Oma ylikuntoputki aiheutui juuri siitä kokonaisuudesta, pelkkä treenimäärä ei ehkä olisi polttanut mua loppuun, jos kaikki muu olisi ollut ok. Mutta en syönyt enkä nukkunut likimainkaan tarpeeksi, ja elämässä oli kerralla paljon murheita ja muutoksia työssä ja yksityiselämässä.
 
Mahtaisiko olla ylikuntoa, kun lepopulssi on 70-90, jano yöllä ja hikoiluttaa. Yöllä vähän vaikee saaha nukuttua, tosin tätä nyt on ollut jo pitemmän aikaa ettei sen puoleen. Pari kertaa tulee herättyä yössä. Tää pulssi lähinnä arveluttaa, kortisonikuuri samaan aikaan päällä joten paineetkin on aika kovat.. Lisäksi rytmi vaihtelee pirusti, pulssi saattaa hidastua kuin leffoissa konsanaan kuuteenkymppiin, kerätä sieltä vauhtia ja paukuttaa 120->. Lisäksi voi olla esim 10 nopeeta lyöntiä, 5 hidasta, muutama nopea, pari hidasta, 20 nopeeta jne ilman että mitään tekee. Meinasin kyllä lääkärille soitella mutta tuli mieleen että voisko olla myös ylikunnosta kyse?
 
Voihan tuo ollakin, mutta ei pelkkä sykkeen vaihtelu ja jano vielä yksistään oireilusta ylikuntoa tee. Et myöskään maininnut tarkemmin reenitaustoja, muuta stressiä, lepoa suhteessa reeniin yms. Ja onko noihin uniongelmiin joku muukin selitys kenties..? Ei tietysti tartte tänne tilittääkään, mutta vaikee tosiaan ottaa kantaa noitten tietojen valossa...

Omasta tilanteesta sen verran, että tuli käytyä Thaikkulassa ottamassa lepiä ja poistamassa stressiä. :) Tosin lämmintä oli parhaimmillaan 41 varjossa, joten pulssi oli kyllä korkeella pelkästä olemisestakin. Tuli tuossa silti lepoa ja pääsi loistavasti irti arjesta. Nyt on muutenkin 2,5kk totaalitaukoa ja lepoa reeneistä, joten ajattelin ensi viikolla mennä varovasti kokeilemaan miltä kevyt reeni tuntuu. Olo on muutenkin ihan hyvä ja kova hinku salille on, joten pidän sitä hyvänä merkkinä. Sykkeitä en oo nyt hetkeen mittaillut. Toipumisen kannalta lisäksi yksi ratkaiseva tekijä tulevaisuutta ajatellen on kuukauden kuluttua alkava uusi työ jossa stressi vähenee aivan merkittävästi! :)

Kysymys arvon raadille: Mitä mieltä olette siitä, että jos kroppa nyt kestää kevyttä reeniä ja pään kannalta se edesauttaa toipumista, niin onko parempi pitää totaalihuilia edelleen vai palautuuko hermosto tuollaisella 2krt/vko kevyellä reenillä pikku hiljaa? Vai onko se vaan ittensä huijaamista ja taas kun yrittää jossain vaiheessa koventaa reeniä, niin hermosto sanoo välittömästi yhteistyösopimuksen irti ja taas ollaan totaalihuilijaksolla...En odota mitään absoluuttista totuutta, kun tuskin sitä osaa lääkäritkään antaa, mutta kokemuspohjaisia mielipiteitä haluaisin kuulla. Ajatus on, että tekisin koko kesän todella kevyillä painoilla (50-70%) ja katsoisin vasta syksyllä kuormituksen lisäämistä tuntemuksista riippuen.
 
Kysymys arvon raadille: Mitä mieltä olette siitä, että jos kroppa nyt kestää kevyttä reeniä ja pään kannalta se edesauttaa toipumista, niin onko parempi pitää totaalihuilia edelleen vai palautuuko hermosto tuollaisella 2krt/vko kevyellä reenillä pikku hiljaa? Vai onko se vaan ittensä huijaamista ja taas kun yrittää jossain vaiheessa koventaa reeniä, niin hermosto sanoo välittömästi yhteistyösopimuksen irti ja taas ollaan totaalihuilijaksolla...En odota mitään absoluuttista totuutta, kun tuskin sitä osaa lääkäritkään antaa, mutta kokemuspohjaisia mielipiteitä haluaisin kuulla. Ajatus on, että tekisin koko kesän todella kevyillä painoilla (50-70%) ja katsoisin vasta syksyllä kuormituksen lisäämistä tuntemuksista riippuen.

Uskon ja mutuilen, että jos kroppa kestää kevyttä treeniä ja pään kannalta se edesauttaa toipumista, niin kroppa palautuu kevyellä treenillä. Tietenkään en voi mitenkään ottaa kantaa tuohon, että palautuuko se hermosto vai ei - aika sen näyttää.

Mulla kävi tuolla systeemillä huonosti. Sitä en tiedä johtuko se siitä, että treenit koveni liian nopeesti tulosten tullessa vauhdilla takas vai oliko homma jo heti alkuunsa viturallaan. Mulla tuli jo heti alkuun se ongelma, että jo pienillä painoilla, iltapäivällä treenaamalla, mulla meni yöunet. Siirryin sitten aamutreeniin ja ongelmia ei ollut ku vasta joskus kuukausien päästä.

Sinuna kuitenkin uskaltautuisin kokeilemaan ja pidät vaan ne painot pieninä riittävän pitkän aikaa. Lihasmuisti toimii ku tauti niin koita malttaa sen kehityksen kanssa.

Pitää taas itsekin malttaa. Unet meni jälleen ku salilla kävi. Outoa kyllä tuokin. Mulla ei ollut koskaan tämän ylikuntoprojektin aikana tuota unettomuusongelmaa, mutta puolen vuoden totaalilevon jälkeen, ja kun kropan piti jo palautua huomattavasti paremmin, nuo uniongelmat tulivat. Ihan sama palautuuko kroppa mittausten mukaan hyvin vai huonosti, niin nykyään kovempi harjoittelu vaikuttaa uniin. Hämärää.
 
ketjua seuranneena kerron oman stoorini.

Kaikki alkoi jo siinä 11-12 vuotiaana kun treenasin kahta lajia kerralla, treenejä oli parhaimmillaan 10 per/viikko ja treenaamisen hauskuus, joka tossa iässä vielä pitäisi olla mukana oli kaikonnut. Sen siitä saa kun liian aikaisin yrittää nuoresta sorvata huippu-urheilijaa. Klassinnen tarina, joka varmasti joillekkin muillekkin on käynyt. Homma siis lähti liikkeelle radikaalilla suorituskyvyn laskulla, oireilla kuten ruokahaluttomuus, väsymys ja sairastelu. (niin tutun kuuluiset oireet eikö?) Kuitenkin tehdä piti niin välillä joutui menemään toipilaana treeneihin/otteluihin, joten pitkä kierre on valmis alkamaan. Lääkärissä käytiin aina lastenlääkäriltä urheilulääkärille asti mutta käsittämätöntä kyllä vastaus oli aina sama; terve pitäisi olla. Joten homma sen ku pääsi jatkumaan. Asiat meni kuitenkin niin pahaksi vuotta pari myöhemmin, että harrastukset sai jäädä. (mm. murrosikä oli viivästynyt selvästi asian johdosta.)

Nopeasti kuitenkin harrastusten loppumisen jälkeen alkoi aktiivinen salillakäynti, terve kun piti olla. Tämä salitreeni ja myöhemmin kamppailutreenit jatkui aina näihin päiviin asti. Samoin tuloksin 1-2 vko jaksoi treenata ja sen jälkeen aina boosti katosi ja "olo" tuli päälle, joten perään aina viikon parin paussi. Joku voi ihmetellä, että miten ihminen voi olla näin tyhmä ja hakata päätä seinään. Syy on yksinkertainen, jos eri lääkäreillä kävi lukemattomia kertoja vuosien aikana ja aina vastaus on sama; kyllä terve pitäisi olla niin homma sen kuin jatkuu. (mm veriarvoista sen verran että esim. testo oli alakanttiin ja kortisoli yläkanttiin mutta viitearvojen sisällä joten kaikki kunnossa mukamas.)

Homma sai sen viimeisen käänteen kun töiden ja treenamiisen puolesta rankan kesän seurauksena alkoi sairastelu ja mentiin jälleen kerran lääkäriin ihmettelemään, että mikä on. Veriarvoista sen verran , että testo tasot hyvin alhaalla, kuitenkin viitteiden sisäpuolella ja kortisoli tasot tällä kertaa aivan matalat. Sellaiset kuulemma, että kävellä ei olisi enää pitänyt pystyä. Tästä alkoi herätys ja asiaa tutkittiin ja lääkkeeksi määrättiin kortisolia. Sen ansiosta jaksoi paremmin pari kk. Kuitenkin tarkempien tutkimusten jälkeen kortisoli vaje laitettiin "jet lagin" piikkiin ja lääke lopetettiin. Tämän jälkeen alkoi se nykypäivän toimintakyvyttömyys. Se oli jo vuosia ollut heikolla tasolla mutta nyt jaksaminen meni lopullisesti. Olin siis tehnyt kortisoli lääkkeen avulla enemmän kuin olisi pitänyt ja kroppa sanoi työsopimuksen lopullisesti irti. Tätä jälleen mentiin ihmettelmään lääkäriin ja tällä kertaa ns. nappasi. Kävin pyörä spirometriassa ja tehtiin ortostaattinen sykereaktio yms. Niin kuin arvata saattaa niin sykereaktio kertoi karua totuutta. Sykereaktiot oli siinä 30-40 välillä ja veri arvot samaa skeidaa kuin ennenkin. Tässäkin huomautus, ellen olisi ITSE kädestä pitäen lääkärille selittänyt, että nämä oireet löytyvät ja epäilen, että tälläinen diagnoosi voisi olla mahdollista, niin en olisi vieläkään yhtään sen viisaampi. Oireina siis tarkalleen olivat jatkuva väsymys, aneemisuus, paha masennus ja ahdistus, erittäin huono palautuminen, ns. testoton olo, alilämpö, veriarvot hyvin heikot oman ikäiselle. Kaikki siis klassinen ylirasitustilan tuntomerkit.

Tämän seurauksena diagnoosi oli siis, että autonominen hermosto (sympaattinen- parasympaattinen) aivan viturallaan ja tämän seurauksena kaikki muutkin mahdolliset asiat kropassa. Tämän vasta nyt siis ymmärrän vaikka jo 10v on alitajunnassa ollut tunne, että kaikki ei ole hyvin. Ikää siis nyt 22v. Lääkitykseksi lääkäri määräsi siis kuuluisan LEPÄÄMISEN ja cipralexia masennukseen ja ahdistukseen. Totaali taukoa itsellä on siis nyt ollut joulukuun ensimmäisestä päivästä aina tähän päivään asti eli melkein 5kk ja loppua ei näy. Kuitenkin empiirisiä havavaintoja toipumisen varrelta ovat mm. että cipralex lääke auttaa varsin hyvin, lähinnä sen takia, että se vie masennuksen ja ahdistuksen pois kohtalaisen tehokkaasti. Kaikkihan tietää, että ellei pää ole kunnossa niin ei kroppakaan voi olla kunnossa ja toisin päin. Eli suosittelen "välilliseksi" toipumis välineeksi mikäli pään kanssa on vähänkin ongelmia. Toinen ja ehkä suurin ilon aihe on nyt ollut huomata veritesteissä, että testo tasot ovat hieman nousseet. Ennen siis kokonais testo ollu 13-18mol yksikköä ja vapaa laskennallinen ollut 200-300mol yksikköä. Nyt kokonais testo oli 23 ja vapaa lask. reilu 400. Kuitenkin vaikea sanoa, että mikä olisi se normaali taso, millä elimistö olisi ns. terve koska omaa tervettä vertailu pohjaa ei ole ollenkaan, onhan sitä ollu jo monia vuosia sairas. Kolmas havainto oli se että ortostaattinen syke on ehkäpä laskussa, kun ennen se oli 30-40 välissä ja nyt mittasin 27. Tämä on kuitenkin päivä kohtaista ja koska en ollut lääkärin määräyksestä sykkeen mittauksesta sressannut pitkään aikaan, niin edellä oleva on hyvin yksilöllinen otos.

Kuitenkin kai voisi sanoa, että toipuminen on käynnissä mutta tyhmempikin tajuaa, että asiassa voi mennä vielä HYVIN kauan, niin kuin aivan varmasti myös meneekin...parempaa huomista odotelessa. Ja se täytyy tässä tästä kroonisesta ylirasitustilasta vielä pitää sanoa, että se on yhtä helvettiä. niin kuin asian kanssa painivat varmasti tietävätkin. Moneen kertaan olen ajatellut, nyt kun asian mittavuuden olen tajunnut, että mielummin kärsisin monta muuta sairautta kuin tämän kärsimysnäytelmän, nimittäin tämä kesto on loputon ja toipuminen myöski
 

OUTLET PWO -40%

Grapefruit Lemonade

14,90€
Yks kysymys Moksulle tai kenelle tahansa muulle, joka asiasta tietää. Miten tarkalleen ottaen tota kropan palautumista mitataan? Mitä päälle päin ymmärsin niin yöllä ja päivällä seurataan sykkeitä ja niiden pohjalta tehdään arvioita vai? Olisi mielenkiintoista testata koska aamusin herätessä tuntuu lähinnä siltä, että olis juossut maratonin yön aikana. Eli kroppa käy ylikierroksilla vaikka normaalistihan pitäisi olla levännyt olo.

Miten muilla kirjottaneilla palautumisprosessi sujuu?
 
Kävin itse tuossa pari päivää sitten urheilulääkärillä, kun ajattelin ylikuntoa olevan, jo pari kk kestänyt. Lääkärin pitäisi olla huippuluokkaa, Suomen parhaita. Hän kuitenkin tyrmäsi täysin ylikunnon mahdollisuuden, ja sanoi paljon todennäköisemmäksi mm. sydänlihastulehduksen ja antoi lähetteen sydänlääkärille ja kaiken maailman tutkimuksiin - vielä en siis kyseisissä tutkimuksissa ole ehtinyt käydä. Itellä ei siis minkäänlaisia oireita oikeastaan paitsi noi korkeat sykkeet, mutta kuulemma sydänlihastulehdus voi olla hyvin oireetonkin. Minua kiinnostaisi siis, että mistä te kenellä on ollut näitä pitempiaikaisia ylikunto-ongelmia, olette olleet varmoja, että teillä on ollut juuri ylikunto, eikä vaikka sydänlihastulehdusta, kun tämän lääkärin mukaan ylikunnon pitäisi olla jo selvästi helpottunut parissa kk vaikka täällä monet sanoo, että on kestänyt jopa vuoden. Ja onko täällä kellään ollut tällaista vastaavaa tapausta. Omasta mielestä lääkäri kyllä tyrmäsi hieman liian nopeasti ylikunnon mahdollisuuden, mutta vaikutti pätevältä ja hänen pitäisi olla hyvin pätevä.
 
Se mistä tarkalleen tietää, että onko ylikuntoa vai jotain aivan muuta on hyvin vaikea loppuen lopuksi sanoa. Sen takia ylikunnon diagnonisoimiseen liittyy tiiviisti muiden sairauksien poissulkeminen testeillä heti alkuun. Itsekkin kävin kaikki maholliset testit aluksi läpi mukaanlukien mm. EKG:t, laajat veritestit yms. Niistä ei löytynyt oikeastaan mitään poikkeavaa joten sitten vasta siiryttiin ylikunnon mahdollisuuteen. Tämän takia oman kroonisen ylirasitustilan havaitsemisessa oikeastaan menikin vuosia.

Tilasta ylikunto on ylipäätänsä oikeastaan hyvin vähän sen tarkempaa tietoa lääkäreillä itselläänkään! Tästä hyvänä esimerkkinä, että esim. yleislääkärit ei tiedä asiasta oikeastaan yhtikas mitään ja useat urheilulääkäritkin hyvin vähän. Lähinnä sen takia varmaan, että tila on suhteellisen harvinainen sekä vähän tutkittu ja että sitä on vaikea tarkalleen ottaen diagnonisoida.

Eli kysymykseen vastaten: "varmuus" ylikunnosta tuli sen jälkeen kun muut mahdolliset sairaudet oli poissuljettu, tätä varmaan sunki lääkäri yrittää tehdä kun epäilee sydänlihastulehdusta. Jos sitä tai mitään muutakan ei todeta niin kannattaa vaatia pääsyä ainakin ortostaattiseen testiin. Se on kokemusten mukaan varsin hyvä indikaattori mahdollisesta ylirasittumisesta. Noi sun lääkärin puheet parin kk toipumisajoista kertoo juuri sitä, että heillä itselläänkin on varsin vähän kokemusta ylikuntoon liittyvistä asioista. Sen verran kimura tilanne tää nimittäin on. Totta kai suurin osa toipuu hyvinkin nopeesti ylirasituksesta mutta se on suoraan verrannollinen ylirasitustilan pituuteen.

Saako ihan mielenkiinnosta kysyy, että missä päin kävit urheilulääkärillä?
 
Itselläni oli vastaava tilanne puolitoista vuotta sitten, kun koko homma sai alkunsa ja ensimmäiset 3kk meni toistuvissa flunssissa ja infektioissa. Siinä sitten samalla oli rintakipua ja pistoksia sydämen seudulla, niin sydän katsottiin ultralla kardiologilla. Ei minkäänlaista poikkeamaa, joten sillä suljettiin pois sydänlihastulehdus. Labroilla sun muilla testeillä sitten muut mahdolliset sairaudet, minkä jälkeen vielä urheilulääkärin lähetteellä ortostaattiseen testiin. Siinäkään itse sykevaihtelu ei suoranaisesti selittänyt oireilua ja ylikuntoa, mutta verenpaineen alapaine pomppasi lepoasennosta jalkeille noustessa jostain 70:stä 120:een ja se ei ole normaalia. Itse siis reagoin tilaan verenpaineen nousulla, joku toinen ehkä voimakkaalla sykevaihtelulla...Tuo juuri tekee diagnoosin tekemisestä niin hankalan, kun jokaisen tapa reagoida "sairauteen" on yksilöllistä. Siis tottakai perusoireet on samankaltaisia, mutta jotkut oireista korostuu eri tavalla toisilla. Käy nyt joonson ensin siellä sydäntautien tohtorilla ja muissa tutkimuksissa ja huilaa niin kauan kun saat tulokset. Sen jälkeen sitten tuntemusten mukaan liikkumaan, jos mitään ei ilmene.

Ei tuohon ylikunnon mittaamiseen ole tutkitusti mitään muuta mittaria kuin tuo ortostaattinen sykevaihtelu ja se siis mitataan heti aamulla, ei yöllä. Tuolta aikaisemmin löytyy ohjeita sen mittaamiseen ja googlettamallakin löytyy nopeasti ohjeet. Muuten sitten oireiden mukaan ja jos aamulla tuntuu siltä, että olis maratonin juossut, niin eiköhän se ole aika selvää ettei silloin kannata yrittää salille tai lenkille vaan huilaa niin kauan, että olo on virkeämpi.

Omalta osaltani palautuminen sujuu surkeasti. En kuitenkaan mennyt toissa viikolla salille, (nyt siis 3kk totaalitaukoa takana) kun tuli taas hieman takapakkia henkisen kuormittavuuden osalta. Ensin kämpässä vesivahinko, joka kyllä onneksi menee kaupungin piikkiin, ja sen lisäksi parisuhteen päättyminen. Nyt on sitten stressin ja masentuneisuuden takia ollut unet hakusassa ja ruokahalu kadoksissa ja aloitinkin taas vuoden tauon jälkeen cipralexin. Sykkeitä en oo viitsinyt edes mittailla ja salille olis tarkoitus lähtee kevyesti kokeilemaan tuntemuksia kunhan saa unet joskus asettumaan ja sopeutuu taas tähän yksin elämiseen. Tilannetta ei tietenkään helpota yhtään viikonloppuisin radalla käyminen, mutta pakkohan se on ihmisten ilmoille päästä tuulettumaan tai muuten kiristää kuuppaa entistä enemmän jos jää yksin himaan möllöttämään...
 
Itsekkin kävin kaikki maholliset testit aluksi läpi mukaanlukien mm. EKG:t, laajat veritestit yms. Niistä ei löytynyt oikeastaan mitään poikkeavaa joten sitten vasta siiryttiin ylikunnon mahdollisuuteen. Tämän takia oman kroonisen ylirasitustilan havaitsemisessa oikeastaan menikin vuosia.

Saako ihan mielenkiinnosta kysyy, että missä päin kävit urheilulääkärillä?

Mites tossa sun tapauksessa se lääkäri silloin aluksi, että tyrmäskö ylikunnon mahdollisuuden täysin vai pitikö sitä mahdollisena? Kun itsellä siis oli sitä mieltä, että ei missään nimessä voi olla ylikunnosta, kun vielä kysyin siinä häneltä, että jos näistä tutkimuksista ei selviä mitään, niin mites sitten pitäisi toimia sen ylikunnon suhteen, niin hän vastasi tyyliin, että on melkeinpä mahdotonta että kyseessä olisi ylikunto, että onko ne lääkärit aina näin jyrkästi aluksi vai? Helsingissä Kampin terveystalolla kävin, lääkäri oli Ilkka Tulikoura.
 
Mites tossa sun tapauksessa se lääkäri silloin aluksi, että tyrmäskö ylikunnon mahdollisuuden täysin vai pitikö sitä mahdollisena? Kun itsellä siis oli sitä mieltä, että ei missään nimessä voi olla ylikunnosta, kun vielä kysyin siinä häneltä, että jos näistä tutkimuksista ei selviä mitään, niin mites sitten pitäisi toimia sen ylikunnon suhteen, niin hän vastasi tyyliin, että on melkeinpä mahdotonta että kyseessä olisi ylikunto, että onko ne lääkärit aina näin jyrkästi aluksi vai? Helsingissä Kampin terveystalolla kävin, lääkäri oli Ilkka Tulikoura.

Aika oudolta kuulostaa! Omassa tapauksessa lääkäri piti tottakai ylikuntoa heti alusta asti yhtenä mahollisuutena, tosin vasta muiden mahollisten sairauksien jälkeen. Tietysti lääkärit aluksi voi olla varsin skeptisiä asian suhteen, varsinkin jos periaatteessa vain harrastelija tasolla urheilee. Jos ei sulla noista alun testeistä mitään erikoista löydy ni kannattaa sitä ylikunnon mahollisuutta sille lääkärille kuitenkin koko ajan toitottaa. Itekki jouduin oikeastaan aika moisen "myyntipuheen" pitää ennen ku ylikunnon mahollisuus otettiin varteen otettavasti huomioon. Niiku sanottu erittäin vaikee asia on kaikin puolin.
 
Yks kysymys Moksulle tai kenelle tahansa muulle, joka asiasta tietää. Miten tarkalleen ottaen tota kropan palautumista mitataan? Mitä päälle päin ymmärsin niin yöllä ja päivällä seurataan sykkeitä ja niiden pohjalta tehdään arvioita vai? Olisi mielenkiintoista testata koska aamusin herätessä tuntuu lähinnä siltä, että olis juossut maratonin yön aikana. Eli kroppa käy ylikierroksilla vaikka normaalistihan pitäisi olla levännyt olo.

Miten muilla kirjottaneilla palautumisprosessi sujuu?

Ortostaattisella sykemittauksella sitä kropan palautumista voidaan aika luotettavasti mitata. Sehän tehdään aamulla heti heräämisen ja kusella käynnin jälkeen. 15-20 ero lepo- ja ortostaattisen sykkeen välillä on yleisesti hyvä parasympaattisen hermoston levon merkki. Matala leposyke kertoo taas siitä sympaattisen hermoston palautumisesta. Parhaiten tuota ortostaattista sykemittausta pystyy hyväksikäyttämään kun on itse pidemmän aikaa seurannut sykkeitään.

Osan tekee myös mielestäni tuo henkinen puoli. Se oma mieliala kertoo paljon kropan voinnista, mutta en täysin luottaisi siihen. Mieliala+sykemittaukset ovat mielestäni luotettava keino tuohon palautumisen mittaamiseen.

Hurjan kuulosta, että sulla HBO7 on systeemi menny jo viduiks nuin nuorena. Eikö ollut valmentajaa tai vanhempia rajoittamassa tuota menoa? Brutaalit treenimäärät jo noin nuorelle. Oot kyllä vieläkin nuori, että ehkä se toimii sulle etuna tuon palautumisen kanssa, kun maltat vaan. Nuo sun testotasot vaikuttaa mun mielestä aika hyviltä, mutta varmaankin netistä googlettamalla löydät ne normaalit viitearvot sun ikäselle.

Itellä ei mee hyvin. Tää homma on menny jo aikalailla korvien väliin, mutta onneks kohta lomailut loppuu niin pääsen miettimästä omia ongelmiani ja ehkä uniprobleematkin helpottavat. Pitäis keksiä kaikkee muuta miettimistä kuin oman kropan huono vointi. En oo vieläkään suostunu mielialalääkkeisiin. Mulla on helvetinmoinen kynnys lähtä niihin. Unettomuus liittyy kuitenkin täysin stressiin ja pitäis vaan saada sitä hoidettua.

Victor, hyvältä kuitenki kuulostaa tuo, että jaksat käydä ihmisten ilmoilla. Parempi merkki se on, kuin kotona makaaminen ja on luultavasti parempi henkiseltä kantilta. Pitäähän nuoren miehen pillua saada! ;) Ero on hetkellisesti surullinen asia, mutta naiset on niin kuin juna - aina tulee uus.
 
Hurjan kuulosta, että sulla HBO7 on systeemi menny jo viduiks nuin nuorena. Eikö ollut valmentajaa tai vanhempia rajoittamassa tuota menoa? Brutaalit treenimäärät jo noin nuorelle. Oot kyllä vieläkin nuori, että ehkä se toimii sulle etuna tuon palautumisen kanssa, kun maltat vaan. Nuo sun testotasot vaikuttaa mun mielestä aika hyviltä, mutta varmaankin netistä googlettamalla löydät ne normaalit viitearvot sun ikäselle.

Itellä ei mee hyvin. Tää homma on menny jo aikalailla korvien väliin, mutta onneks kohta lomailut loppuu niin pääsen miettimästä omia ongelmiani ja ehkä uniprobleematkin helpottavat. Pitäis keksiä kaikkee muuta miettimistä kuin oman kropan huono vointi. En oo vieläkään suostunu mielialalääkkeisiin. Mulla on helvetinmoinen kynnys lähtä niihin. Unettomuus liittyy kuitenkin täysin stressiin ja pitäis vaan saada sitä hoidettua.

Jees, kiitän moksu! Toi ortostaattinen sykemittaus on sinäällään tuttu juttu ja sitä olenkin käyttänyt pidemmän aikaa. Kuitenki hämärästi muistan, että olisit joskus kirjoitellut menetelmästä, jolla pystytään mittaamaan tarkalleen esim. palautumiiseen käytettyjen tuntien määrä yön aikana? Eli joku vähän monimutkaisempi lääkärin tekemä testi? Mutta oon siis voinut lukea jotain ihan omiani!

Sepä siinä oli kun toisessa lajissa oli ihan perus junnu fudis valmentaja ja toisessa oma faija, niin homma ei ollu tasapainossa. Oon itekki monesti ihmetelly miten homma meni/ päästettiin menemään noin kovaksi tossa iässä vaikka ei todellakaan pitäisi. Mutta urheilijan kun haluaa tehä liian nuoresta alkaen, niin näin voi käydä ja niin valitettavasti käviki. Kiviset kymmenen vuotta ollu, nyt jälkeen päi sen ymmärtää!

Se on pahin, jos homma menee pysyvästi korvien väliin. Sen takii lääkäri sen haluskin osittain katkasta masennuslääkkeellä. Kynnys oli itelläkin suuri aluksi, kun joutui aloittaa lääkkeiden käytön. Mutta se pitää sanoa, että tän paskan keskellä ainoo positiivinen asia on ollu nimenomaan toi lääke! Masennuksen tunnetta en ole kokenu alottamisen jälkee ja muutenki se rauhottaa elimistöä sen verran, että esimerkiksi juuri uni on verrattain säännöllistä ja hyvää. Stressikin vähenee, kun lääke tasottaa mielialaa. En nyt lämpimästi ala suosittelee masennuslääkkeitä mutta suosittelen kuitenkin, VOI nimittäin auttaa sun tilanteeseen hyvinki paljon ja sen kun on oppinut, että tän uskomattoman paskan keskellä pieniki apu on suuri apu. Tottakai noiden lääkkeiden vaikutukset niin kuin monen muunkin asian ovat hyvin yksilöllisiä.

Niiku monesti on sanottu niin ylirasitukseen liittyy kaksi puolta, henkinen ja fyysinen puoli. Joltain homma lähtee henkiseltä puolelta liikkeelle ja sen jälkeen alkaa korreloimaan fyysiseen puoleen ja puolestaan toisinpäin, kuten mulla. Itellä siis avainasia ja yksi välietappi totaaliseen toipumiseen on henkinen puoli, siihen lääke on siis vaikuttanut varsin hyvin omalla tavallaan. Eli kuten sanoin niin on mielestäni hyvä ns. välillinen toipumismetodi monissa tapauksissa.

Saako Moksu kysellä, että kauanko on nyt noin yhteensä menny toipumiseen aikaa? Ite en siis historian huomioiden odota enää koskaan pääseväni treenaamaan kovaa mutta sais kropan ees "normaalin" ihmisen tasolle, että energiaa riittäis johonki muuhunki ku paskalla käymiseen ja nukkumiseen.

Tosta kanssa samaa mieltä, että ulkonakäynti on vaan hyväksi. Sitä kannattaa tehä jos vaan energiaa riittää. Ainoo huono puoli siinä ainaki itellä, että se klassikko muutamalla käynti voi muuttua tumujen vetämiseen ja sehän ei hyvää tee, ei niin ollenkaan palautumisen kannalta. Ristiriitanen tilanne mutta omaa mielenheikkouttahan se vaan on.. Vituttaa muuten suunnattomasti näin kevään ja auringon tullen, että saa taas yhen kesän vetää puolilla valoin.

ja tosta pillu saamisesta oon erittäin samaa mieltä! :D
 
Itselläni tänä vuonna mennyt tosi hyvin toi palautuminen eteenpäin ja en koe enää olevani ylikunnossa, tosin ennyt ihan 'nollatasollakaan' (tuskin koskaan enään olenkaan). Itsellä ylikunto kesti n. 2v ja ehkä reilulla puolella vuodella olisi selvinnyt jos heti olisi tilanteen tajunnut ja miten toimia. Nykyisin oireina lähinnä heräilyä öisin. Tosin koulussakin jonkin verran hommia, että sekin varmaan vaikuttaa. Olen harjoitellut viime kesästä lähtien keskimäärin 2 kertaa viikossa ja edelleen teen 2 harjoituta viikossa. Pikku hiljaa voisi ruveta kolmatta kokeilemaan.

Mielestäni tärkein asia on tuon riittävän levon lisäksi ettei välitä asiasta / mieti juurikaan ja ajattelee positiivisesti. Jos tuntuu huonolta niin siinähän sitten tuntuu. Itsellä myös luultavasti auttanut terveellisten elämäntapojen lisäys -> ruokavalion viilaus, dokauksen lopetus (viime kännistä jo yli vuosi), säännöllinen elämä 22-23 nukkumaan 07-08 herätys, myös vkl :D
 
Jees, kiitän moksu! Toi ortostaattinen sykemittaus on sinäällään tuttu juttu ja sitä olenkin käyttänyt pidemmän aikaa. Kuitenki hämärästi muistan, että olisit joskus kirjoitellut menetelmästä, jolla pystytään mittaamaan tarkalleen esim. palautumiiseen käytettyjen tuntien määrä yön aikana? Eli joku vähän monimutkaisempi lääkärin tekemä testi? Mutta oon siis voinut lukea jotain ihan omiani!

Saako Moksu kysellä, että kauanko on nyt noin yhteensä menny toipumiseen aikaa? Ite en siis historian huomioiden odota enää koskaan pääseväni treenaamaan kovaa mutta sais kropan ees "normaalin" ihmisen tasolle, että energiaa riittäis johonki muuhunki ku paskalla käymiseen ja nukkumiseen.

Ensimmäiseen: Firstbeat technologies. Suomeksi lyhennettynä tuo on sykevariaatiomittaus. Perinteisellä sykemittarilla kerätään sykevaihtelua kolme vuorokautta ja ohjelma tulostaa siitä raportin, jossa näkyy, minkä verran palautumista tapahtuu, ja minkälaiset stressitasot on. En oikein usko, että tuota saa yksityinen henkilö tehtyä, mutta yrityksien eli lääkäriasemien kautta saattaa olla mahdollinen?

Mulla on tällä hetkellä menny yli 3,5 vuotta säheltäessä tän asian kanssa. Olis varmaankin nyt menossa koko ajan hyvään suuntaan jos vaan saisin nukuttua hyvin.

Hyvä et Kerrostalolla homma sujuu! Allekirjotan itekin tuon, että pitäis mahollisimman vähän stressata asiasta.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom