Hurjan kuulosta, että sulla HBO7 on systeemi menny jo viduiks nuin nuorena. Eikö ollut valmentajaa tai vanhempia rajoittamassa tuota menoa? Brutaalit treenimäärät jo noin nuorelle. Oot kyllä vieläkin nuori, että ehkä se toimii sulle etuna tuon palautumisen kanssa, kun maltat vaan. Nuo sun testotasot vaikuttaa mun mielestä aika hyviltä, mutta varmaankin netistä googlettamalla löydät ne normaalit viitearvot sun ikäselle.
Itellä ei mee hyvin. Tää homma on menny jo aikalailla korvien väliin, mutta onneks kohta lomailut loppuu niin pääsen miettimästä omia ongelmiani ja ehkä uniprobleematkin helpottavat. Pitäis keksiä kaikkee muuta miettimistä kuin oman kropan huono vointi. En oo vieläkään suostunu mielialalääkkeisiin. Mulla on helvetinmoinen kynnys lähtä niihin. Unettomuus liittyy kuitenkin täysin stressiin ja pitäis vaan saada sitä hoidettua.
Jees, kiitän moksu! Toi ortostaattinen sykemittaus on sinäällään tuttu juttu ja sitä olenkin käyttänyt pidemmän aikaa. Kuitenki hämärästi muistan, että olisit joskus kirjoitellut menetelmästä, jolla pystytään mittaamaan tarkalleen esim. palautumiiseen käytettyjen tuntien määrä yön aikana? Eli joku vähän monimutkaisempi lääkärin tekemä testi? Mutta oon siis voinut lukea jotain ihan omiani!
Sepä siinä oli kun toisessa lajissa oli ihan perus junnu fudis valmentaja ja toisessa oma faija, niin homma ei ollu tasapainossa. Oon itekki monesti ihmetelly miten homma meni/ päästettiin menemään noin kovaksi tossa iässä vaikka ei todellakaan pitäisi. Mutta urheilijan kun haluaa tehä liian nuoresta alkaen, niin näin voi käydä ja niin valitettavasti käviki. Kiviset kymmenen vuotta ollu, nyt jälkeen päi sen ymmärtää!
Se on pahin, jos homma menee pysyvästi korvien väliin. Sen takii lääkäri sen haluskin osittain katkasta masennuslääkkeellä. Kynnys oli itelläkin suuri aluksi, kun joutui aloittaa lääkkeiden käytön. Mutta se pitää sanoa, että tän paskan keskellä ainoo positiivinen asia on ollu nimenomaan toi lääke! Masennuksen tunnetta en ole kokenu alottamisen jälkee ja muutenki se rauhottaa elimistöä sen verran, että esimerkiksi juuri uni on verrattain säännöllistä ja hyvää. Stressikin vähenee, kun lääke tasottaa mielialaa. En nyt lämpimästi ala suosittelee masennuslääkkeitä mutta suosittelen kuitenkin, VOI nimittäin auttaa sun tilanteeseen hyvinki paljon ja sen kun on oppinut, että tän uskomattoman paskan keskellä pieniki apu on suuri apu. Tottakai noiden lääkkeiden vaikutukset niin kuin monen muunkin asian ovat hyvin yksilöllisiä.
Niiku monesti on sanottu niin ylirasitukseen liittyy kaksi puolta, henkinen ja fyysinen puoli. Joltain homma lähtee henkiseltä puolelta liikkeelle ja sen jälkeen alkaa korreloimaan fyysiseen puoleen ja puolestaan toisinpäin, kuten mulla. Itellä siis avainasia ja yksi välietappi totaaliseen toipumiseen on henkinen puoli, siihen lääke on siis vaikuttanut varsin hyvin omalla tavallaan. Eli kuten sanoin niin on mielestäni hyvä ns. välillinen toipumismetodi monissa tapauksissa.
Saako Moksu kysellä, että kauanko on nyt noin yhteensä menny toipumiseen aikaa? Ite en siis historian huomioiden odota enää koskaan pääseväni treenaamaan kovaa mutta sais kropan ees "normaalin" ihmisen tasolle, että energiaa riittäis johonki muuhunki ku paskalla käymiseen ja nukkumiseen.
Tosta kanssa samaa mieltä, että ulkonakäynti on vaan hyväksi. Sitä kannattaa tehä jos vaan energiaa riittää. Ainoo huono puoli siinä ainaki itellä, että se klassikko muutamalla käynti voi muuttua tumujen vetämiseen ja sehän ei hyvää tee, ei niin ollenkaan palautumisen kannalta. Ristiriitanen tilanne mutta omaa mielenheikkouttahan se vaan on.. Vituttaa muuten suunnattomasti näin kevään ja auringon tullen, että saa taas yhen kesän vetää puolilla valoin.
ja tosta pillu saamisesta oon erittäin samaa mieltä! :D