Must tehä tota ja tota..
Voidaanko se laskea jonkinsortin ylikunnon oireeksi, että pääkoppa käskee mennä juoksemaan tai treenaamaan? Tai niinku, pääkopan sisällä leikkaa vähän väliä ''tänään juoksemaan, tänään polkemaan kuntopyörällä'', vaikka pitäisi pitää jonkinlainen lepopäivä. Tuntuu siltä, et jos pitää
lepopäivän, niin on kauhee
masis yllä ja niin edelleen. Varsinkin, kun ite tietää, että ei tarvitsisi joka viikko ja melkeen joka päivä juosta juoksumatolla, polkea kuntopyörällä tai käydä vetämässä yhden lenkin, kunto on sen verran kova. Varsinkaan, enhän ole mikään liigatason pelaaja edes! Pääkopan sisällä vaan ajatukset ajaa vaa ittensä sitten lopulta juoksumaton ääreen tai lenkille... Sairasta. Pelaan vielä futistakin, mut siinäkin huomaa, että suoritustaso heikkenee hemmetisti itse peleissä ja eikä pysty antamaan ittestään sitä 110% panosta. Varsinkin, kun ideana on myös lisätä massaa, mutta paskat se mitenkään lisääntyy, jos pääkoppa käskee salipäivänäkin juoksemaan juoksumatolla sen 15-20 min ja kulutus nousee hirmulukemiin, jota ei voi saada päivän aikana kirittyä kiinni. Tämän myötä rasvaprosenttiki pienenee ja painoakin tippuu turhaan. En mä tiedä sitten, onko jokin ihme
pelko lisätä sitä massaa, että tulee liikuttua näin hemmetisti, vielä ihan turhaan, joka kostautuu vielä myöhemmin, pahemman kerran. Mitat tällä hetkellä 183/72,2. Varsinkin verisuonet näkyvät vatsapalikoiden pinnalla, joka nyt ei oo kovin eksoottisen näköstä.
Kumminkaan ei ole tullut semmoista vitutuksen tunnetta, että treenaaminen maistuu ihan puulta ja niin edelleen. Tämän olen onneksi välttänyt hyvällä safkaamisella, mutta en riittävällä, kun painokin näyttää tippuvan. Leposyke on 39 paikkeilla ja sitten treenaamisen yhteydessä (juoksua/kuntopyörä) 170 paikkeilla, jonka yli en pääse millään. Jos oireita pitäisi kuvailla juoksemisessa, niin jonkinlaista väsymystä ja suoritustasokaan ei ole täydellistä ja niin vapautunutta kuin ennen. Aamuisin kroppa on väsynyt, ja silloin fiilis
pääkopan sisäl on, et ''tänään lepopäivä''. Aamupalan jälkeen fiilis on great ja sit tuleekin ajatus, että '' kyllä tänään voi mennä polkemaan jne''. Sit semmoinen juttu tullut, että
ruokaan liittyvät jututkin on mielessä vähän väliä ja muutenkin ihan liian yliterveellisellä linjalla. Varsinkaan, kun ikinä ei ole tarvinnut välittää siitä, mitä tavaraa olen suuhun tunkenut, sillä lihavuudesta eikä mistään ole ollut ikinä ongelmaa. Nuorempana, ennen kuin rupesin peaamaan futista ja muitakin urheiluharrastuksia, vedin perus munkki- ja leivoslinjalla ja kotisafkalla. Miten näkyi kropassa, ei mitenkään! Nyt olen tosi tarkkaavainen, että ei tule otettua yhtä ylimääräistä ruisleipää 3 leivän sijasta. Jonkin sortin urheilijan anor.. (??) myös havaittavissa?
Safkaaminen on kunnossa, syön todella paljon, tosi hyviä annoksia treenipäivinä. Sit taas jos on se yksi lepopäivä lauantaisin, niin safkaaminen ei ole niin vapauttavan tuntuista.. Vaikka tiedän, että lepopäivinä pitäisi syödä tosi hyvin, että lihas kasvaa levossa (Käyn puntilla futiksen lisäksi).
Eli, vielä ei ole esiintynyt minkään sortin sydämen ylitykityksiä, mutta välillä tuntuu, että rappusia käveltäessä olotila on vähän oudontuntuinen. Varsinkin, voihan sydän lopettaa jopa wörkkaamisen yhtäkkiä, vaikka olisi kuinka hyvä kunto. Varsinkin joillakin ammattifutaajilla on näin päässyt käymään.. Joten se pistää kyllä mietityttämään. Todella kauan olen mennyt tällä linjalla ja esim. sen huomaa salillakin, että painoja ei voi nostaa enempää ja joutuu vääntämään samoilla painoilla koko ajan.
Jokin helvetinmoinen lukko päänkopan sisällä on, en tiedä pitäisikö se avata keskustelemalla jonkun ammattitaitoisen jantterin kanssa?
Lopetetaas tältä erää, ihan liikaa tuli avauduttua. Moksu tai joku voi jatkaa tästä. En mahda sille mitään, et sormet käy tähän tahtiin, voi olla et tuli vähän liikaa tekstiä tähän alkuun
