Pienten lasten ISIEN ketju!

[Mr k.k.]

Jottei menisi pelkäksi murehtimiseksi ja märehtimiseksi, niin laitanpa muutaman mieltä lämmittävän tapahtuman.

Jokunen viikko sitten vanhempi tyttöni oli syömässä ja sanoi:" Isi, mikä toi haisee?" Olin juuri puhdistanut uunin ja arvelin tyttöni tarkoittavan tätä kemikaalin lemua. Sanoin:" Se on tuo uuninpuhdistus aine, mikä haisee." Tyttöni vähän aikaa hihitteli itsekseen ja tokaisi:" Eiku mie pierautin!". Näin meillä jo pienestä pitäen tuo huumorin kukka kukkii...

Tossa viime viikonloppu höpsöttelin ja peuhasin pienemmän tytöni kanssa olohuoneen matolla ja vanhempi tyttyli tuli leikkeihin mukaa popskorni pussi kädessä. Sanoin että älä tule se kädessä tähän matolle, isi pelkää että ne kaatuu ja leviää kaikkialle. Johon sain loistavan vastaanoton: "Älä isi pelkää, ei ole mitään pelättävää" ja samaan aikaan hän alkoi kovasti halailemaan. Sitten se kävi laittamassa valot päälle ja halailu jatkui:" Ei sulla isi ole mitään pelättävää, niin kauan ku mie oon tässä...."

 

[mage]

Kiva thredi totta tosiaan.

Meille kun syntyi ensimmäinen poika ja se varttui taaperoikään tuli sanottua julkisesti, että aina pitäisi olla yksi tämän ikäinen kotona, kun ne on niin mukavia. Aina hymyilee ja rakastaa pyyteettä isää ja äitiä. No pikkuveli oli silloin jo tulossa ja syntyikin sitten vähän yli vuoden päästä isoveljestään ja kolmas poika siitä vähän alle kahden vuoden päästä. Sitten oli jo pakko vähän puhaltaa. Vaikka moni niin sanookin, ei kolme lasta mene samalla kuin kaksi. Ihmisellä kun ei ole kuin kaksi kättä joten kolmas lapsi tuntuu vähintään kaksinkertaistavan työtaakan. Mutta ei valiteta, hyvin meni. Pojat kasvoivat ja olivat terveitä. Kun sitä tyttöä ei tullut hankittiin tyttökissa (siperialainen - siis oikea rotukissa) joka on mýös tosi kiva ja hyvä lemmikki. Sitten nuorimmainenkin kasvoi kohinalla ja alettiin taas kaipaamaan taaperoikäistä. Noin yhdeksän kuukautta sitten syntyi perheeseemme neljäs poika. Täsmälleen samana päivänä jopa melkein samalla tunnilla kuin numero kolmonen. Väliä on veljeksillä siis tasan viisi vuotta. Katraasta kaksi on nyt koulussa, kolmas ja toinen luokka. Yksi eskarissa ja juniori tietenkin kotona.

Vaimoni on ollut lähes yhtäjaksoisesti kotona hoitamassa lapsia. Se on mielestäni ainoa oikea ratkaisu. Toki ymmärrän, että kaikki ei voi tai halua tehdä niin. Mutta näin meillä tehtiin. Jossain kohtaa on kuitenkin lapsille hyväksi mennä ryhmään mutta se ei saa tapahtua liian aikaisin. Olen sitä mieltä ettei alle kolmevuotiaita saisi viedä mihinkään ryhmähoitoon. Työtilanteeni muutoksesta johtuen mietin tänä syksynä kotiin jäämistä, mutta se meni sitten niin, että vaihdoin uuteen työhön ja vaimo jatkoi kotiuraa.

Kasvattajana kehittyy valitettavasti vain kokemuksen kautta. Nyt voin jo sanoa että olen sangen kokenut pikkulasten kasvattaja. Mutta nuorten ongelmista en sitten vielä tiedäkkään mitään. Lasten erillaiset luonteet aiheuttivat melkoisia ylläreitä. Siinä missä vanhin asettui kouluun ja ryhmään helposti ei seuraava onnistunutkaan. Hänen perässään oli jatkuva kaaos ja meteli. Piti käydä kaikenmaailman jutut läpi ennen kuin poika asettui ja hyväksyi, pienin varauksin, ryhmässä toimimisen.

Konsolipelit ja TV:n töllöttely tuli kouluiässä tärkeäksi mutta sitä on onnistuneesti rajoitettu. Yksinkertaisesti kieltämällä. Olen myös opettanut pojat pelaamaan säännöllisesti jalkapalloa josta on tullut heille tärkeä juttu. Vaikkei heistä ikinä mitään tähtiä tulekaan toivon, että juurruttamani sporttinen asenne kestää. Se on nimittäin asia jota paitsi itse jäin. Tällä hetkellä näyttääkin hyvältä sillä kaksi vanhinta pelailevat puistossakin koko ajan futista vaikka heitä ei kukaan patista siihen. Monet ikätoverit viettävät sen ajan pelaten Gameboyta.

Ravinnossa on aina iso hetki kun poika siirtyy samaan ruokaan kuin muutkin. Pääsee niistä purkeista ja purnukoista. Vaikka tuleehan sitä lasten mössöä itsekin tehtyä mutta jotenkin niitä purkkeja tulee vaan hirveät määrät. Vaimo yritti esikoista kasvattaa kasvissyöjäksi mutta poika ei edes osannut puhua kun se osoitti minun kiuasmakkaraa ja sanoi vaativasti "öh öh". Seuraavien kanssa sitten ei edes yritetty. Kaikille on pyritty mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan hyvää kotiruokaa ja tuntuukin mukavalta kun pojilta kysyttäessä lempiruokia on top 2 "isin tekmä lihamureke ja isin tekemät korvapuustit". Vaimo siis pääasiassa tekee ruuat mutta meikäläinen on kerännyt helpot irtopisteen pojilta näillä "omilla" resepteillä. Mäccäreitä ei meillä lasketa ruuaksi.

Lasten kasvatus ja lasten kanssa oleminen on maailman tärkein juttu. Mutta sitä ei tajua ennen kuin niitä on. Muistan hyvin etten hirveästi arvostanut näitä rivitaloasukkeja ja perusperheenisiä silloin kun itse vietin poikamiesaikoja mutta niin se vaan mieli muuttuu. Kai se on sitä kasvamista sekin.

 

[Saasse]

Itselläni on 4,5v poika ja 2,5v tyttö. Teen työtä jossa menee melko myöhään iltaisin. Vaimoni äkillinen opiskelujen aloittaminen, pääsi peruutuspaikalta kouluun, sekoitti pakan totaalisesti. Olinhan jo hyvin tottunut siihen että vaimoni on kotona äitiyslomalla/hoitovapaalla.

Lähellä asuvat appivanhempani lupasivat ottaa lapsemme hoitoon kunnes saamme kunnallisen hoitopaikan järjestettyä. Aikaa kului ja hoitopaikkoja ei tuntunut löytyvän. Jonnekkin olisi saanut yhden paikan ja muualle toisen. Meni muutama viikko ja löysimme hoitopaikan. Sairaseläkkeellä oleva appiukkoni meinasi masentua kun hänen "leikkikaverit" olivat lähdössä pois papan luota. Nyt meillä on yksityinen perhepäivähoitaja joka todella nauttii uudesta virastaan ja on huomattavasti virkistynyt aikaisemmasta kun ei enää tunne itseään "tarpeettomaksi".

Nyt tuntuu oikein mukavalta kun vapaapäivänä soi puhelin ja sieltä kuuluu kysymys "Joutaako kukaan papalle yökylään?"

 

[Timba79]

Onko kukaan tehnyt jotain osa-aikasta tai muuta pikkuduunia koton ollessaan? Eli voi isit vastata äitien puolesta. Meillä kun oli juttua tuostakin, että jos pystyttäs jotenkin järkään työvuorot niin että vois molemmat tehdä töitä mutta hoidettas poika silti kotona. Järjestelyjä tuo vaatii, mutta työantaja ei käsittääkseni edes voi evätä osittaista hoitovapaata, eli mun tapauksessa esim. 30 tunnin viikkoa.

 

[Huppe]

Kuulin että eräässä päiväkodissa pikkuista poikaa istutettiin toista tuntia rattaissa paskat housussa... :jahas: Normaalisti hän on kotosalla vipeltävä ja juokseva pikkumies.

 

[H.R.]

Kiva thredi totta tosiaan.

Kasvattajana kehittyy valitettavasti vain kokemuksen kautta. Nyt voin jo sanoa että olen sangen kokenut pikkulasten kasvattaja. Mutta nuorten ongelmista en sitten vielä tiedäkkään mitään. Lasten erillaiset luonteet aiheuttivat melkoisia ylläreitä. Siinä missä vanhin asettui kouluun ja ryhmään helposti ei seuraava onnistunutkaan. Hänen perässään oli jatkuva kaaos ja meteli. Piti käydä kaikenmaailman jutut läpi ennen kuin poika asettui ja hyväksyi, pienin varauksin, ryhmässä toimimisen.

Sama toisin päin. Koen olevani kokenut nuorten kasvattaja, mutta pikkulapsista/vauvoista ei ole kokemusta muuta kuin kummitytön kautta (joka meni tänä syksynä kouluun, näin se aika ajaa H.R:n ohi). Meillä oli isoja ongelmia vanhimman pojan kanssa koko murrosiän, mutta nyt on kunnon duunissa ja erittäin järkevä nuorimies. Nuorin oli pienempänä helppo ja (vara)faijan paras kaveri, mutta nyt murrosiässä yksi pikku p**u ;) Keskimmäinen menee ja tulee ja pärjää(?)

Konsolipelit ja TV:n töllöttely tuli kouluiässä tärkeäksi mutta sitä on onnistuneesti rajoitettu. Yksinkertaisesti kieltämällä. Olen myös opettanut pojat pelaamaan säännöllisesti jalkapalloa josta on tullut heille tärkeä juttu. Vaikkei heistä ikinä mitään tähtiä tulekaan toivon, että juurruttamani sporttinen asenne kestää. Se on nimittäin asia jota paitsi itse jäin. Tällä hetkellä näyttääkin hyvältä sillä kaksi vanhinta pelailevat puistossakin koko ajan futista vaikka heitä ei kukaan patista siihen. Monet ikätoverit viettävät sen ajan pelaten Gameboyta.

Meilläkin TV, konsolipelit ja tietokone lievä ongelma. Tosin nuorin ja vanhin ovat SM-mitalisteja, toinen kamppailulajissa ja toinen joukkuelajissa, joten no harm done.

Kaikille on pyritty mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan hyvää kotiruokaa ja tuntuukin mukavalta kun pojilta kysyttäessä lempiruokia on top 2 "isin tekmä lihamureke ja isin tekemät korvapuustit". Vaimo siis pääasiassa tekee ruuat mutta meikäläinen on kerännyt helpot irtopisteen pojilta näillä "omilla" resepteillä. Mäccäreitä ei meillä lasketa ruuaksi.

Murrosiässä kaikki on p**kaa. Mutta kun muuttavat omilleen, niin rupeaa äitin ja varafaijan ruuat maistumaan taas ;)

Lasten kasvatus ja lasten kanssa oleminen on maailman tärkein juttu. Mutta sitä ei tajua ennen kuin niitä on. Muistan hyvin etten hirveästi arvostanut näitä rivitaloasukkeja ja perusperheenisiä silloin kun itse vietin poikamiesaikoja mutta niin se vaan mieli muuttuu. Kai se on sitä kasvamista sekin.

Sama. En ole biologinen isä, mutta ehdottomasti tärkeä henkilö poikien kasvamisen kannalta. Silloin kun nykyisen vaimon tapasin, en juurikaan arvostanut äitien/isien työtä, mutta niin se elämä kasvattaa. Nyt iso hatun nosto kaikille kasvattajille tässäkin ketjussa, olette sen ansainneet.

P.S. Tosi hienoja kuvia muksuista. Lisää näitä.

 

[Huge Juge]

Ravintopuolella oli näin herkkä aihe lukossa, joten kysyn sit täällä. Paljon tollasen ~vuoden ikäsen kossin proteiinin tarve on per/kg? Jos kattoo lasten ruokia ja laskee niistä, niin meillä tulee ehkä hikiseen 2g/kg. Jotenki tuntuu vähältä ku pitäs kasvaa rajusti. Joka paikassa lukee et "normaali" ruoka riittää, mut luvut kiinnostas nii pirusti ;)

 

[tuosar]

Onko tuo tuuraaminen järjestetty jotenkin perhepäivähoidossa?

riippuu paikasta...???? mun käsityksen mukaan...
meidän neidin tulevalla paikalla pitäis itse hommata hoitopaikka esim sairastumisen ajaksi, joka on ok, koska muuten vaikuttais tosi mieluisalta paikalta pallukallemme ja meillä onneksi asuu sukulaisia ja tuttavia lähistöllä...;)
(sen olen myös pistänyt merkille, että katsomma vanhempina TODELLA tarkasti mihin hoitopaikkaan jälkikasvun laitamme...)

 

[Billy66]

Eikös se ole niin,että jokaisella sos.alueella pitäisi olla varapäiväkoti.Elikkä sinne voi viedä lapsen,jos perhepäivähoitsu on kipeänä tai lomalla.

 

[-Stone Cold-]

Eikös se ole niin,että jokaisella sos.alueella pitäisi olla varapäiväkoti.Elikkä sinne voi viedä lapsen,jos perhepäivähoitsu on kipeänä tai lomalla.

Näinhän se taitaa olla ihan päivähoitolainkin mukaan.

 

[Neuvostoliitto]

Kuulin että eräässä päiväkodissa pikkuista poikaa istutettiin toista tuntia rattaissa paskat housussa... :jahas: Normaalisti hän on kotosalla vipeltävä ja juokseva pikkumies.

Tämä on varmaan se meidän juttu. Tosiaan kävin kerran päiväkodin alkuvaiheessa pojan hoidosta ja kotiin tullessa huomasin, että kuivahtanut torttuhan siellä housussa oli. Hoitaja oli laittanut ulkona väsähtäneen poikamme rattaaseen ja turvavyöt kiinni. Sonta oli sitten tullut siinä. Kotona hanuri oli vähän punoittava ja hellä. Ilmoitettiin tästä päiväkotiin ja olivat pahoillaan. Tuon jälkeen ei ole vastaavaa sattunut..

 

[Metalviking]

Kyllä nukkuva lapsi on kaunis..nyt vituttaa olla yövuorossa isyysloman jälkeen ja eka yö pois kotoa. Mitenkähän siellä menee..? No, äitylihän siellä on.

 

[Timba79]

Kyllä nukkuva lapsi on kaunis..nyt vituttaa olla yövuorossa isyysloman jälkeen ja eka yö pois kotoa. Mitenkähän siellä menee..? No, äitylihän siellä on.

Mulla on sama tilanne edessä sunnuntai-iltana. Tosin olen mä öitä itekseni ollut kun äiti on pojan kanssa ollut mummolassa. Mutta on se silti eriasia olla töissä. No parempi tuokin kun iltavuoro, kun mä yleensä laitan pojan nukkumaan ja iltavuorossa tuo ei onnistu kun töissä on oltava 22.00 asti ja poika menee unilleen pari tuntia tota ennen.

 

[Jissen]

Kommenttien mukaan näin ei saisi tehdä (eikä ainakaan tuttujen päiväkodeissa tehdä, mutta tätä tiedetään tapahtuvan), mutta tässä on kyseessä se, että henkilökunta on alimitoitettu ja erityisesti tämä liittyy siihen, että lapsia on paikalla yhteensä pidempään kuin on työaika muodollisesti koulutetuilla, joten päivien aluissa ja lopuissa on tilanteita, joissa henkilökuntaa ei vain ole.

Huoh, puhutaan pikkuisen eri asioista. Se että kolme vaikituista hoitajaa istuu kahvilla ja teettää lasten ulkoilutuksen yhdellä avustajalla, ei liity sen enempää henkilökunnan alimitoitukseen kuin siihenkään että kaikki lapset olisi yhtäkkiä jääneet yliajaksi hoitoon. Tämä oli jokapäiväinen käytäntö niiden usean kuukauden ajan, minkä avokki oli kyseisessä päiväkodissa avustajana. Se mitä sinun tuttusi on sinulle sanonut, ei muuta meidän päässä tapahtunutta tosiasiaa.

 

[Timba79]

Huoh, puhutaan pikkuisen eri asioista. Se että kolme vaikituista hoitajaa istuu kahvilla ja teettää lasten ulkoilutuksen yhdellä avustajalla, ei liity sen enempää henkilökunnan alimitoitukseen kuin siihenkään että kaikki lapset olisi yhtäkkiä jääneet yliajaksi hoitoon. Tämä oli jokapäiväinen käytäntö niiden usean kuukauden ajan, minkä avokki oli kyseisessä päiväkodissa avustajana. Se mitä sinun tuttusi on sinulle sanonut, ei muuta meidän päässä tapahtunutta tosiasiaa.

Ja miten se päiväkodin työntekijä eroaa työntekijästä jossain muualla? Jos ne sluibaa niin ne silloin sluibaa. Vai meinaatteko että jostain syystä päiväkodissa se työmoraali on jossain järjettömän korkealla vain sentakia että hoidetaan lapsia? Toivottavasti jollakin on ja varmasti onkin, mutta tuskni sentään kaikilla. Niitä päiväkotejakin kun on varmasti työntekijän kannalta niin erilaisia, joissain on hyvä johto ja hyvä työilmapiiri ja joissain taas vähän heikompi. Ihan sama siis kun missä tahansa muussa työssä. Turha tästä on sen kummemmin jeesustella, homma toimii toisaalla ja toisaalla taas ei.

EDIT: Ja kyllä sitä itsekin alkaa oleen yhä enemmän sitä mieltä, että poika saisi kotona olla 3 vuotiaaksi asti. Jos vaimo saa hyvän kokoaikasen duunin, niin sitten vaikka makstaan vähän ehemmän ja yritetään saada esim. perhepäivähoitoon tai sitten vaan yritetään saada työt niin ettei tartte poikaa hoitaa tai vaimo jää kotiin. (ei siis vastusta millään tavalla kotiinjäämistä)

 

[Jissen]

^ Niinpä. Jossakin työpaikoissa vain on kuppikuntaisuuksia, työpaikkakiusaamista, häirintää, hölmöilyä, laiskottelua, vaikka mitä. Se ei liity mitenkään siihen mitä naapurifirmassa tapahtuu, vaan on yleensä pitkän linjan tulos kun vääränlaiset henkilökemiat osuvat huonon johtamisen kanssa yksiin. Eihän sellaista koskaan toivoisi osuvan kohdalle, mutta sh*t happens. Mutta tämä nyt menee jo hieman OT?

^ On tässä meilläkin harkittu tätä työn ja kotihoidon yhdistämistä, eli jos otettaisiin omien lasten päälle pari hoitolasta niin tulisi vähän tuloja, mutta saisi äiti olla lasten kanssa ainakin tuonne kolmevuotiaaksi.

 

[Timba79]

^ Niinpä. Jossakin työpaikoissa vain on kuppikuntaisuuksia, työpaikkakiusaamista, häirintää, hölmöilyä, laiskottelua, vaikka mitä. Se ei liity mitenkään siihen mitä naapurifirmassa tapahtuu, vaan on yleensä pitkän linjan tulos kun vääränlaiset henkilökemiat osuvat huonon johtamisen kanssa yksiin. Eihän sellaista koskaan toivoisi osuvan kohdalle, mutta sh*t happens.

Näinpä, eikä se tosiasia että hoidetaan esim. lapsia, vanhuksia tai sairaita tee tähän kovinkaan ihmeellistä poikkeusta.

 

[luumu]

Tämän ketjun päiväkotikuvaukset herättivät alan työntekijöissä aitoa raivoa, vaikka ovat hillittyjä ihmisiä. Raivoa siinä mielessä, että täällä on kuvattu kovasti yleisinä tilanteita (tai annettu ymmärtää), joita ei ole tullut pitkilläkään urilla eteen. Enkä lähde siitä, että noin läheisillä ihmisillä olisi mitään motiivia valehdella minulle.

Ylipäätään lainatun tyyppiset kuvaukset kuitenkin kertovat ihan selvästä vainosta, jolle ei taida hirveästi tosiperää olla:
"Ehkä vaippaa ei vaihdeta heti kun huomataan että täynnä sontaa se on, vaan odotellaan että ollaan paremmissa olosuhteissa niin ei tarvitse rehkiä - tai ehkä se uusi avustaja saa tehdä sen, sehän aloittaa tunnin päästä."

Ja tuohon jo vastasin aiemmin alan työntekijöiden suulla. Enkä mä ole niin pässi, että kuvittelen, että tälle valtavasti työllistävälle alalle ei mahdu mätiä omenoita, mutta on eri asia lähteä siitä, että noiden muutaman paskan toiminta jotenkin määrittäisi toimintaa.

Jokainen sitten uskoo mitä tykkää.

 

[IvanB]

Jokainen sitten uskoo mitä tykkää.

Aivan

Sehän siinä onkin että jos se mätä omena osuu sinun lapsen kohdalle niin sinähän et sitä tiedä. Yleensä nämä mädät henkilöt tulevat vanhempien kanssa loistavasti juttuun.

Mistä sinä muuten tiedät miten sinun tuttusi työnsä hoitaa, oletko käynyt paikalla katsomassa?

 

[Sumppari]

Minä olen kyllä hyvin tyytyväinen paikalliseen päiväkotiin. Tyttö viihtyy hyvin(vaikka alkusopeutuminen olikin vaikeaa luonteesta johtuen. Ei tykkää muutoksista elämässä) Saa halitusta kun sitä tarvitsee, ja osataan olla säännöissä varmaan johdonmukaisempia kuin itse osaan.

No joka ammatissa varmasti sattuu huonoja yksilöitä kohdalle, siitä ei varmaan koskaan pääse yli, mutta ei ehkä kannata liian araksi päiväkodin suhteen rueta siksi, että jossain on joku, joka on väärässä ammatissa.