Pienten lasten ISIEN ketju!

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu

GOOD MORNING

BCAA, EAA, MSM, GLUTAMIINI, VIHERJAUHEET

-40%
Nytkin, kun tyttö on flunssassa, niin ei viitsinyt viedä hoitoon kunnalliseen vaan vietiin mummulle ja papalle. Saa enemmän huomioo...
Nostan sulle hattua. Hiukan liian monta kertaa nähnyt miten perhepäivähoitoon tuodaan kuumeinen houreileva mukula ja vanhemmat pysyy silti kotona katsomassa Kauniita ja Rohkeita.
 
Nostan sulle hattua. Hiukan liian monta kertaa nähnyt miten perhepäivähoitoon tuodaan kuumeinen houreileva mukula ja vanhemmat pysyy silti kotona katsomassa Kauniita ja Rohkeita.

Tuo on kyllä paskamaista. Muistaa itekin kun pienenä oli kuumeessa ja äiti/isä tai joku todella tuttu hoiti niin se oli tosi tärkeää.

Se ahistaa kanssa pahasti kun näkee että raskaana oleva tuleva äiti vetää röökiä, kuitenkin niin vankat todisteet miten se vaikuttaa lapseen kohdussa ja tulevaisuudessa. Rupes oikeen ahistaan kun mietinkin kun on tutkittu että samalla kun äiskä nauttii henkosista niin lapsi ensin sätkii tosi kovasti ja yhtäkkiä menee liikkumattomaksi. Ja turha valittaa myöhemmin kun lapsi valvottaa yöt ja kiukkuaa päivät koska on nikkikset.

Ja tää viesti on IMO ;)
 
Jepp. Itellä 3v ja 1v pojat.. Itellä on ollut vähän sopeutumista, en ole ikinä mikään bilehile tai baarirotta ollut, mutta aina ollut kova menemään, vierailemaan tms. Nyt kun molemmat tarviis pakata mukaan niin älytön homma, ja vaimo joka reissun jälkeen poikki (tarvinnee siis mun kattoo peiliin)
Tosin, kotona olemisesta on oppinut nauttimaan, mutta tää kesä on ollut aika raskas.

Aiemmin sivusin jossain postauksessani, mutta viime aikoina on ollut vaikea levätä tarpeeksi. Töissä jaksan hyvin (myyntialalla tulosvastuullista esimies/koulutustyötä) joka on aika korkeapaineduunia. Mutta sitten kun tulen kotiin niin alkuillasta alkaa päätä puristamaan, ei siis päänsärkyä, vaan sellainen "jumitus" ja joskus lievää suhinaa korvissa. Väsyneenä lasten mahdollinen kiukuttelu tai itku taas saa aikaan lyhytpinnaisuutta ja hermot ei meinaa kestää ollenkaan esim nukutaa nuorempaa jos laittaa vähänkään hanttiin. Sinällään tulee morkkis että ei se lasten vika ole. En ole kertaakaan kovakouraiseksi yltynyt, mutta harmittaa että sen silti yön ja illan hetkinä laittaa "lasten syyksi" että on kurja olla. Nukkumaan mentyäni simahdan heti, vaikka nukun sen 8-8.5h, aina vähintään 7h.

Nyt ruvennut saamaan aikataulua vasta kuntoon, jättänyt tv-sarjat vähemmälle ja turisen mahdollisesti esimieheni kanssa että kuittailen muutaman pitämättömän vapaapäivän tekemällä lyhennettyä työviikkoa.
Yksi pyyteetön hymy myös saa kummallisesti motivaatiota keskittymiseen, jotta voisi antaa lapselle turvallisen olon, mukavan illan.

Siinä on ollut itku piukassa kun on itse huomaamattaan ollut äkäisen oloinen ja vaimolle jotain tiuskiessaan poika kysyy epäröiden "isi mitä nyt, mitä nyt" tai koiralle hermostuessani "isi, älä lähjää"... (siis rähjää, ei lähde, sellaisilla en ole ikinä pelotellut) Onneksi asia on huomattu ja pikkuhiljaa saadaan hallintaan, lähinnä kirjoittelin muille varoittavaksi esimerkiksi.

Ja silti, ei kaduta. Iloa ja tarkoitusta ne tuo paljon elämään, ja on oppinut tarkastelemaan itseäänkin kun on pakko olla esimerkkinä.

Kuulostaa tutulta. Olen 4v tytön 6kk pojan isä ja kyllä on pakko myöntää, että pojan syntymän jälkeen on kyllä välillä ollut täysin poikki ja päässä suhissut. Meillä pojalla oli vielä vähän koliikin tynkää, eli unet jäi aika vähiin. Työskentelen erityisopettajana autismiluokassa ja välillä tuntui, että päivän rentouttavimpia hetkiä oli kun sai ajaa ruuhkassa töihin tai töistä kotiin. Muuten tuntui, että koko ajan joutui kuuntelemaan jonkun huutoa. Onneksi meillä opeilla on hyvät kesälomat ja koliikkikin helpotti kolmen kuukauden päästä, eli nyt meidän pikkanen on mitä iloisin ja reippain nuori miehen alku, joka liikkuu lattialla kuin väkkärä. Itse menetin myös välillä totaalisesti malttini ja saatoin räyhätä tytölle aivan naurettavista asioista todella vihaisesti. Kyllä sitä illalla nukkumaan mennessä kadutti ja vitutti oma käytöksensä ja sitä lupaili itselleen, etten enää ikinä räyhää samalla lailla, mutta minkäs teet kun olet totaalisen väsynyt. Itsensä kontrollointi vaikeutuu silloin ihan älyttömän paljon. Onneksi nämä piirteet ovat loman jälkeen poistuneet ja nyt osaa järjestellä muita tekemisiään kuten töitä ja harrastuksia sillä lailla, ettei enää samanlaiseen väsymystilaan joudu.
 
Nyt starttaa jo neljäs talvi meillä niin,että lapset ei ole hoidossa.
muija tekee töitä arkisin 0600-1430,ja mä teen töitä 16-2215..

Hienoa, että lapset saavat viettää pieninä aikaa vanhempiensa kanssa. Toivottavasti ehditte joskus vaimon kanssa näkemään toisianne myös kahdenkesken.. ;)

Itseäni pelottaa jo etukäteen ensi syksy, jolloin joudumme pistämään pojan reilun vuoden ikäisenä hoitoon. Minkälaisia kokemuksia kokeneemmilla on? Kannattaisiko harkita mielummin perhepäivähoitoa tai vastaavaa kuin lastentarhaa?
Onni on se, että teemme molemmat lyhyehköä työpäivää, ja pystymme sumplimaan päivät niin, ettei pojan tarvitse varhaisaamusta pimeään asti hoidossa kököttää..
Duuniinsa leipääntynyt faijani on kyllä väläytellyt varhaiseläkevaihtoehtoa, äijä hoitaisi pojanpoikaa taatusti kaljapalkalla.. ;)
 
Kaikilla aloilla on huonojakin työntekijöitä. Jos lapsesi on päiväkodissa, siellä on useita valvovia silmäpareja, jotka valvovat myös toisiaan. Tosin eihän tämä riittävä peruste ole, mutta yksi huomioitava asia.
 
Loistava homma tälläinen ketju. Multa löytyy kotoa yksi reilu kaksivuotias ja toinen on tulollaan. :thumbs:

Mitämitämitä, etkä mitään oo kertonu! No onneks olkoon jo sitten etukäteen. Tarkotus on meilläkin se toinen pistää aluilleen loppukeväästä. ;)
 
Olipas elämys tuudittaa tuo meidän pikku-ukko uneen, siihen loppui käninä. Kaikkea sitä oppii..
 
Se on aivan loistava tunne kun oma lapsi lötköttää vieressä pitäen kädestä kiinni ja nukahtaa rauhaisaan uneen ;)

Kyllä meilläkin on suunnitelmissa toinen tenava, onhan se kivaa että pojalle kaverin sais ja lapsen kehitystä on uskomattoman luxusta katsella, meillä poika nousi 2kk sitten tukia vasten seisomaan ja silloin kyllä kopsahteli välillä kun ei tasapainoa ollut, hommasin sellasen OK Babyn - No Shock hifistelykypärän sille, konttaus/temmellyspuuhiin.

Me ollaan ihan pienestä tehty sillain että aina jompi kumpi tai molemmat nukuttaa pojan. Moni on maininnu että kannattaa opettaa lapsi nukkumaan yksin mutta jotenkin koettiin että miksi pitäis yksin nukuttaa ? nukuttaminen on yks parhaimmista touhuista kun mukula kattelee silmät ymmyrkäisenä kainalossa ja sitten simahtaa :D
 
Jep, samaan mieltä Dietkan kanssa tosta nukuttamisesta. Vanhemman kanssa on tullut semmonen mukava rutiini tohon hommaan. Ensin luen iltasadun, sitten hieron jalkapohjat, masun ja selän, tämän jälkeen se on vain hyvää yötä ja likka jää omaan sänkyyn nukkumaan. Tosin jossain vaiheessa yötä se kömpii meidän väliin nukkuumaan ja loppu yö meneekin sitten neljästää samassa sängyssä (nuorempi syö kerran yössä ja jää sitten siihen väliin). Välillä tuntuu olevan hieman ahdasta, mutta kyllä se on vain hienoa herätä tyttöjen vierestä....
 

Anabolic Overdrive

2 kg, Orange

-30%
Vaimo on päiväkodissa hoitajana ja puheet ovat olleet sellaiset että hoitaa omaa poikaamme(12½kk) kotona niin kauan kun on mahdollista koska hän tietää mitä päiväkodissa tapahtuu...
 
Henkilökuntaa liian vähän suhteessa lapsiin. Osa henkilökunnasta kuluttamassa työpaikalla aikaa ja keskittyy juoruamiseen eikä lasten vahtimiseen. Moni hoitajista ei välitä lasten hyvinvoinnista ja siitä kuinka lapsia kohdellaan, kun ei ole omat lapset kyseessä.

Jos viette oman lapsenne päiväkotiin niin viekää hänet vasta siinä vaiheessa kun hän osaa kertoa mitä siellä todella tapahtuu.


Koti on paras paikka lapsen kasvaa ja olla :) (paitsi jos vanhemmat on rappioalkoholisteja ja narkkareita)
 
Henkilökuntaa liian vähän suhteessa lapsiin. Osa henkilökunnasta kuluttamassa työpaikalla aikaa ja keskittyy juoruamiseen eikä lasten vahtimiseen. Moni hoitajista ei välitä lasten hyvinvoinnista ja siitä kuinka lapsia kohdellaan, kun ei ole omat lapset kyseessä.

Harmi että joissakin päiväkodeissa todella on tuollaista. Meillä oli onni saada lapset aikoinaan päiväkotiin, jossa oli pienet ryhmät ja työstään kiinnostuneet hoitajat ja lastentarhanopettajat. Tuloksena esim. kummastakin lapsesta oma kansio, jossa on hoitajien ottamia valokuvia, pieniä kertomuksia lapsen kehityksestä jne. Iltatapahtumia jne. oli myös usein, ja näissä järjestäjinä toimi juuri henkilökunta.
 
Olipas elämys tuudittaa tuo meidän pikku-ukko uneen, siihen loppui käninä. Kaikkea sitä oppii..

Ton muistan hyvin. Jotenkin se vaimolta sujui ihan luonnostaan heti, kuten varmasti kaikilla äideillä. Itsellä oli alussa ihan törkeen avuton olo, mutta tunne on mahtava kun oppii miten sen oman lapsen saa rauhalliseksi vaikka se huutaisi täyttä huutoa.
 
Ei isyys ja vanhemmuus aina ole silti onnea ja auvoa, ainakin mulle se on tuonu paljonkin huolta ja ahdistusta siitä, kuinka voimaton on kaikkea pahaa vastaan, joka lasta uhkaa maailmalla (ja jo ihan kotinurkillla). Samalla on alkanu myös reagoimaan voimakkaasti siihen, jos lehdestä ym näkee jotain pahaa tapahtuneen jonkun tuntemattomankin lapselle/lapsille yleensä.
Joskus ihan toivoo, että osais olla hieman kovempi ja kylmempi, ja ettei päästäis kaikkea menemään ihonsa alle.
 
Vastataan nyt tähänkin jotain. Tosiaan Stone Cold tuosta jo puhuikin että on koko ajan vähän kuin pelko perseessä vaikkei uudella perheenjäsenellä ole ikääkään kuin vain 3kk. Vieläkin tulee seurattua että hengittääkö se nukkuessaan jne. Koko ajan säikähtelee että eikai sille nyt vain sattunut jotain jos inisee hiemankin.

Mutta joo, mukavaahan tää isukkina olo on ollut, oli aika kauheaa lähteä taas töihin isyysvapaan jälkeen ja järjestettiinkin 3kk yhteinen loma ensi vuodelle jotta ehtii olla pikkuisen kanssa enemmän :)

Itse olen lapsen saannin seurauksena herkistynyt tunnetasolla huomattavasti, melkein tulee tippa linssiin (ja tuleekin) jos esim. lukee tai kuulee jonkun järkyttävän uutisen mitä lööpit nyt ovat pullollaan kaikenlaisista lasteen kohdistuvista inhottavuuksista :( Ennen karmeat tv-ohjelmat ja lööpit pystyi ohittamaan olankohautuksella, muttei enää...
 
Mitämitämitä, etkä mitään oo kertonu! No onneks olkoon jo sitten etukäteen. Tarkotus on meilläkin se toinen pistää aluilleen loppukeväästä. ;)

:D

Joo, kerrottiin vasta mummeille ja ukillekin ekan ultran jälkeen eli viime viikolla, niin ei viittinyt aiemmin asiasta täälläkään huudella.

Joo, seuraavaa perään vaan, niin leikkivät sitten keskenään. :thumbs:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom