- Liittynyt
- 16.10.2007
- Viestejä
- 1 268
Tärkeä on joo tuo sosiaalinen puoli. Tosin mun mielestä maaseutu ei sulje sitä pois, päinvastoin. Noh, mullahan ei tietenkään ole kokemusta kuin omasta lapsuudestani ja sen vietin maalla. Pieni kunta, missä oli kuitenkin kaikki sen ajan palvelut. Siellä ei vanhempien tarvinnut ikinä kuskata harrastuksiin, vaan jo ennen kouluikää kuljin itse urheiluseuran hommissa mukana. Oli joukkuelajeja ja yksilöuhreilua. Valmentajiakin löytyi (ihan olympiatasolta saakka). Kylällä oli bänditoimintaa ja sen verran suuressa mittakaavassa, että ei voisi ihan asemakaava-alueella sillä tavalla soitella. Kädentaitoja pääsi harjoittamaan, kun lähes joka talosta löytyi jokin talli/harrastetila. Ei muistaakseni koulussa oltu, kun hitsailtiin kaverin kanssa pyörät yhteen ja ajeltiin sitten tandemilla. Mikroauton rungon hitsasin alle 10-v ja putket hain itse paikallisesta kaupasta pyörän runkoon teipattuna. Ikää kun tuli vähän, niin oli mahdollisuutta kilpa-autoiluun jne. Mihinkään ei tarvinnut vanhempien kuskata, paitsi tietenkin pelimatkoille, mutta niissäkin lasten vanhemmat aina vuorottelivat. Kesäisin saatiin olla yölläkin pimeässä ja nähdä lepakoita (sellaisia lentäviä juttuja, ei niitä nykyajan kotkotuksia) ja tähtiä ja revontulia talvella. Nämä jälkimmäiset oli niille kylän tytöille erittäin tärkeitä ja maallakin pääsi kyllä lääkärileikkejä leikkimään. Ehkä ajat on tuosta jo muuttuneet sielläkin... on netti ja tv-kanavia enemmän kuin kaksi. Tällä omakohtaisella esimerkillä en tarkoittanut sitä, että elämä olisi tällaista jos lähin naapuri asuu 20km päässä, mutta se ei ole tarpeellistakaan, jotta voi päästä "omaan rauhaan". Nykyäänkään...