Minä näkisin asian niin, että jos kakarasta lähtien tekee 20-vuotiaaksi saakka sopivasti kovaa ja monipuolista ruumiillista työtä ja saa paljon hyvää ravintoa ja riittävästi vitamiineja jne., kehittyy elimistö kokonaisuudessaan (jänteet, nivelet, hormonien eritys jne.) punttitreeniä ajatellen hieman suotuisammalla tavalla kuin jos 20-vuotiaaksi saakka istuu päivät perseellään tietokoneen ääressä ja juo kokista ja kärsii aliravitsemuksesta jne. Luulisin, että tämän 20 vuotta hyvinravitun ja paskaa lapioineen hepun kroppa olisi siinä vaiheessa kun käydään penkille ensimmäisen kerran kaikinpuolin ikäänkuin "valmiimpi" ottamaan vastaan kovaa treeniä, ja kasvuhormoni&testosteroni&insuliini alkaisivat jylläämään kropassa aikas suotuisalla ja radikaalilla tavalla, ja kehitys voisi siksi olla nopeampaa. Luulisin, että tämän aliravitun kokiksenjuojan tapauksessa ollaan ikäänkuin jo menetetty osa mahdollisuuksista, koska ymmärtääkseni lapsen kasvun kannalta on aika oleellista etenkin ravinnonsaanti esim. kovimmassa kasvuvaiheessa ja murrosiässä.
Eli se mitä teet ensimmäiset 20 vuotta vaikuttaa siihen, paljonko nostat penkiltä kun sitä ensimmäisen kerran kokeilet. Minä luulen, että se vaikuttaa myös siihen, kuinka nopeasti tulet kehittymään tämän jälkeen. Se onkin sitten vähän toinen juttu, puhutaanko absoluuttisesta vai suhteellisesta kehittymisnopeudesta, kun verrataan henkilöön, jolla on erilainen tausta.
Minun mielestäni väite "se mitä teet ja mitä syöt 20 vuotta ei vaikuta mitenkään siihen miten nopeasti kehityt, kun käyt treenaamaan penkkipunnerrusta" kuulostaa vähän samalta, kuin jos väitettäisiin, että se miten nopeasti tulet edistymään koulussa ei riipu mitenkään siitä, mitä teet 6 ensimmäistä vuottasi - aivan sama elätkö ne 6 vuotta tynnyrissä vedellä ja leivällä vai käytkö tarhassa ja esikoulussa ja saat hyvän kotikasvatuksen ja tarpeeksi hyvää ja ravitsevaa ruokaa.
Tämä on kaikki on tietysti ihan omaa mutuani. Ehkä joku viisaampi voisi korjata tai ampua minut, jos puhun ihan hulluja.
