Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Ainakin kilpparit jälleen (jos mahdollista niin T3 myös), ferritiini ja pvk. Jos ei julkiselta heru lähetettä, niin käyn vaikka yksityisellä omakustanteisesti.
Sitten en enää tiedäkään mitä tehdä, jos kaikki em. näyttää hyvältä.
Vaikka noi jutut menee monesti virallisen linjan ulkopuolelle niin itsellä oli tsh jossain 14 hujakoilla eikä ollut varsinaisia oireita paitsi talvella masennuksen tapainen aikaansaamattomuus sekä mahan kasvu isosta määrästä liikuntaa ja hyvästä ruokavaliosta huolimatta mutta silti tyroksiinia napaa kohti, toisaalta eipä se elämänlaatua mihinkään muuttanut.T3 on kyllä hyvä tarkastaa ja sitä nimenomaan aion itekkin vaatia ainakin kortisolin lisäksi, jos oireet ei parane pian. Korkeilla TSH-ja T4-arvoilla kun ei mitään tee jos T4:stä ei muunnu T3:sta Aiemmin olin kommentoinut että lymfosyytit tarkastan myös, mutta ne olikin mitattu jo, ja viitearvoissa olivat. En vaan ollu huomannu..
Noinhan se vähän menee. Kilppari ei jaksa tuottaa tyroksiinia ja aivolisäke alkaa piiskata sitä tsh:lla. Alkuun tuo kohoava tsh saa sitä tyroksiinia erittymään riittävästi kilpparista ja oireita ei juuri tule. Lopulta se tsh:n nousu ei enää saisi kilpparista riittävästi erittymään tyroksiinia ja oireet alkaisivat. Eli sulla ehkä saatiin sattumalöydöksenä kiinni alkava kilpparin vajisVaikka noi jutut menee monesti virallisen linjan ulkopuolelle niin itsellä oli tsh jossain 14 hujakoilla eikä ollut varsinaisia oireita paitsi talvella masennuksen tapainen aikaansaamattomuus sekä mahan kasvu isosta määrästä liikuntaa ja hyvästä ruokavaliosta huolimatta mutta silti tyroksiinia napaa kohti, toisaalta eipä se elämänlaatua mihinkään muuttanut.
Nyt miettinyt kehtaisko sitä ottaa puheeksi toisen lääkkeen mutta oikein valmiiksi pelottaa edes kysyä kun luulen että haukutaan lekurissa foliopipoksi joka lukee liikaa uskomustieteitä.
Vaikka noi jutut menee monesti virallisen linjan ulkopuolelle niin itsellä oli tsh jossain 14 hujakoilla eikä ollut varsinaisia oireita paitsi talvella masennuksen tapainen aikaansaamattomuus sekä mahan kasvu isosta määrästä liikuntaa ja hyvästä ruokavaliosta huolimatta mutta silti tyroksiinia napaa kohti, toisaalta eipä se elämänlaatua mihinkään muuttanut.
Nyt miettinyt kehtaisko sitä ottaa puheeksi toisen lääkkeen mutta oikein valmiiksi pelottaa edes kysyä kun luulen että haukutaan lekurissa foliopipoksi joka lukee liikaa uskomustieteitä.
Rahat on vähissä, budjetit vuotaa ja ylempää tulee suoraa ohjausta siihen että kustannuksia(=tutkimuksia ja muita lisäkuluja aiheuttavia toimenpiteitä) pitää vähentää.En muutenkaan tajua, että miksi varsinkin yleislääkärit terveyskeskuksissa ovat usein niin periksiantamattomia monessa tapauksessa? Toki heillä on ne tietyt kaavat joita pitää noudattaa ja oppikirjat joiden mukaan mennä.. Potilaan oireita kuitenkin pitäis tarkastella aina kokonaisuutena, eikä vaan tuijottaa verikokeiden tuloksia, ja haukkua luulosairaaksi jos kokeissa ei poikkeavuuksia näy. Tuntuu ettei julkisella puolella lähdetä tekemään lisätutkimuksia jos ei potilaalla ole välitöntä hengenvaaraa tuloksien perusteella.. Ymmärtäähän tuon sinänsä, koska niitä ihmisiä kuitenkin löytyy jonoksi asti. Pakko se on kai myöntää, että jos haluaa parantua niin yksityiselle täytyy suunnata ja rahalla hoitaa itsensä kuntoon.
Kai se on hyvä pohjata erikoislääkärien tekemiin ohjeisiin, jos ei itse juuri kyseiseen vaivaan ole syvällisesti perehtynyt. Ja varmaan nuo ohjeet pitkälti ovatkin toimivat. Sitten tietty on väliinputoajia, jotka tarvitsevat endon palveluja. Ja usein nämä väliinputoajat pitävät enemmän ääntä kuin avun terkkarista saaneet. Vääristävät siten mielikuvaa siitä miten asiat keskimäärin hoituvat. Semmoinenkin siinä voi olla että erilaisia väsymyspotilaita ravaa vastaanotoilla valtavasti ja vain pienellä osalla syy on kilppari. Masennuskin taitaa olla aika alidiagnosoitu väsymyksen syy vaikka kilpparivaivaisesta se tietty tuntuu että sitä diagnoosia ylityrkytytään. Monessa vaivassa myös seuranta on hyvä vaihtoehto. Katsotaan näyttääkö tauti luonteensa kunnolla. Paraneeko itsellään vai hyppääkö jotkut arvot kunnolla, mistä pääsisi diagnoosiin. Itsellä osunut lähipiiriin sellaistakin että ollut vaikeita, työkyvyttömyyttä aiheuttavia oireita. Sitten alettu ampua tykillä ja tehty valtavasti tutkimuksia. Mitään ei oikein meinattu saada mistää selville ja lopulta tauti parani itsellään, eikä erikoislääkäritkään tienneet mistä oli kyse.En muutenkaan tajua, että miksi varsinkin yleislääkärit terveyskeskuksissa ovat usein niin periksiantamattomia monessa tapauksessa? Toki heillä on ne tietyt kaavat joita pitää noudattaa ja oppikirjat joiden mukaan mennä.. Potilaan oireita kuitenkin pitäis tarkastella aina kokonaisuutena, eikä vaan tuijottaa verikokeiden tuloksia, ja haukkua luulosairaaksi jos kokeissa ei poikkeavuuksia näy. Tuntuu ettei julkisella puolella lähdetä tekemään lisätutkimuksia jos ei potilaalla ole välitöntä hengenvaaraa tuloksien perusteella.. Ymmärtäähän tuon sinänsä, koska niitä ihmisiä kuitenkin löytyy jonoksi asti. Pakko se on kai myöntää, että jos haluaa parantua niin yksityiselle täytyy suunnata ja rahalla hoitaa itsensä kuntoon.
Toi raha varmasti isossa roolissa. Muiden ihmisten (veronmaksajien) rahoja siinä käytetään. Jokaiselle tutkimukselle mitä tehdään pitää olla joku tavoite, mitä sillä halutaan selvittää. Ei vain lätkäistä valtavaa listaa testejä ja tutkimuksia ja toivota että jotain jää kiinni.Rahat on vähissä, budjetit vuotaa ja ylempää tulee suoraa ohjausta siihen että kustannuksia(=tutkimuksia ja muita lisäkuluja aiheuttavia toimenpiteitä) pitää vähentää.
Kai se on hyvä pohjata erikoislääkärien tekemiin ohjeisiin, jos ei itse juuri kyseiseen vaivaan ole syvällisesti perehtynyt. Ja varmaan nuo ohjeet pitkälti ovatkin toimivat. Sitten tietty on väliinputoajia, jotka tarvitsevat endon palveluja. Ja usein nämä väliinputoajat pitävät enemmän ääntä kuin avun terkkarista saaneet. Vääristävät siten mielikuvaa siitä miten asiat keskimäärin hoituvat. Semmoinenkin siinä voi olla että erilaisia väsymyspotilaita ravaa vastaanotoilla valtavasti ja vain pienellä osalla syy on kilppari. Masennuskin taitaa olla aika alidiagnosoitu väsymyksen syy vaikka kilpparivaivaisesta se tietty tuntuu että sitä diagnoosia ylityrkytytään. Monessa vaivassa myös seuranta on hyvä vaihtoehto. Katsotaan näyttääkö tauti luonteensa kunnolla. Paraneeko itsellään vai hyppääkö jotkut arvot kunnolla, mistä pääsisi diagnoosiin. Itsellä osunut lähipiiriin sellaistakin että ollut vaikeita, työkyvyttömyyttä aiheuttavia oireita. Sitten alettu ampua tykillä ja tehty valtavasti tutkimuksia. Mitään ei oikein meinattu saada mistää selville ja lopulta tauti parani itsellään, eikä erikoislääkäritkään tienneet mistä oli kyse.
Toi raha varmasti isossa roolissa. Muiden ihmisten (veronmaksajien) rahoja siinä käytetään. Jokaiselle tutkimukselle mitä tehdään pitää olla joku tavoite, mitä sillä halutaan selvittää. Ei vain lätkäistä valtavaa listaa testejä ja tutkimuksia ja toivota että jotain jää kiinni.
Kai se on hyvä pohjata erikoislääkärien tekemiin ohjeisiin, jos ei itse juuri kyseiseen vaivaan ole syvällisesti perehtynyt. Ja varmaan nuo ohjeet pitkälti ovatkin toimivat. Sitten tietty on väliinputoajia, jotka tarvitsevat endon palveluja. Ja usein nämä väliinputoajat pitävät enemmän ääntä kuin avun terkkarista saaneet. Vääristävät siten mielikuvaa siitä miten asiat keskimäärin hoituvat. Semmoinenkin siinä voi olla että erilaisia väsymyspotilaita ravaa vastaanotoilla valtavasti ja vain pienellä osalla syy on kilppari. Masennuskin taitaa olla aika alidiagnosoitu väsymyksen syy vaikka kilpparivaivaisesta se tietty tuntuu että sitä diagnoosia ylityrkytytään. Monessa vaivassa myös seuranta on hyvä vaihtoehto. Katsotaan näyttääkö tauti luonteensa kunnolla. Paraneeko itsellään vai hyppääkö jotkut arvot kunnolla, mistä pääsisi diagnoosiin. Itsellä osunut lähipiiriin sellaistakin että ollut vaikeita, työkyvyttömyyttä aiheuttavia oireita. Sitten alettu ampua tykillä ja tehty valtavasti tutkimuksia. Mitään ei oikein meinattu saada mistää selville ja lopulta tauti parani itsellään, eikä erikoislääkäritkään tienneet mistä oli kyse.
Ihmiset valittavat lääkäreistä jotka eivät suostu kokeilemaan erilaisia ja harvinaisia (ja kalliita) kokeita ja lääkkeitä eivät ymmärrä sitä painetta mikä lääkäreillä on aiheesta. Tässä teille muutama esimerkki sen haluttomuuden syyksi mikä lääkäreillä on yllämainittuja juttuja kohtaan:
-Budjetti: rahaa on vähän ja sitä vähennetään terveydenhuollostakin kokoajan. Jos oireet eivät ole ihan selkeitä, ei turhia testejä tehdä.
-Opetetut asiat: Lääkäritkään eivät tiedä kaikkea. Jos asiaa ei ole heille opetettu tai aiheesta ei ole tarpeeksi tieteellistä näyttöä ovat lääkärit vastahankaisia, ofc!
-Potilasturvallisuus: Ei varmaan tarvii sen enempää avata...
-Mahdollinen oikeuksien rajoittaminen: Aiheettomasta lääkehoidosta ja potilasturvallisuuden vaarantamisesta voidaan lääkärin oikeuksia rajoittaa tai jopa evätä lupa työskennellä lääkärinä.
-Priorisointi: Oikeasti sairaat ihmiset tarvitsevat hoitoa, eikä siis ole aikaa ja sitä fakin rahaa laittaa johonkin ihmelääkkeeseen jota tämä erittäin itsetietoinen potilas (jolla ei ole koulutusta eikä tiedä oikeasti asiasta vaan on lukenut Tomi Kokon tms. juttuja) vaatii.
Jotain varmasti jäi puuttumaan mutta pääsin avautumaan. Kiitos hei!
Tässä on perkeleen osaava lääkäri, joka jakaa todella arvokasta tietoa ilmaiseksi ihmisille. Tekee paljon videoita koko endokrinologisesta järjestelmästä ja siitä miten oireita voi koittaa hoitaa itse ravintolisillä ja ruokavaliolla. Selittää hyvin havainnollistaen ja selkokielellä kaikki asiat ja miten mikäkin toimii ja miten koko järjestelmä toimii kokonaisuutena. Suosittelen kaikille! Itse löysin kanavan pari päivää sitten ja olen saanut helvetisti hyvää tietoa!
https://www.youtube.com/user/drericberg123
mutta kerros miten on mahdollista soittaa kännykällä hetkessä toiselle puolelle maailmaa keskelle ei mitään?Se kyllä vituttaa kun ihmiset leikkii ite jotain lääkäriä, tulkitsee labroja ja tekee keittiödiagnooseja. Sit haukutaan lääkärit, kun ne on niin paskoja eikä ymmärrä mistään mitään.
Toki lekuritkin erehtyvät ja tekevät varmasti virheitä, mutta tässä kilpirauhasasiassa joillakin ihmisillä on kyllä hurja mielikuvitus ja jostain Googlen perimmästä nurkasta kaivetut salaliittoteoriat r3-dominanansseista aina kuunatseihin asti. Syödään ituja ja juodaan länsirinteiltä poimittua vihreää teetä. Tai sitten ollaan megaläskejä ja maataan sohvalla, elämä sekaisin, kippari viitteissä, mutta silti syy on vain ja ainoastaan lääkärissä. Ja sitten on ihmisiä joilla tämä sairaus on ihan oikeasti.
Ja tämä viesti ei ollut suunnattu kenellekään henkilökohtaisesti.
Sama homma sisäilmajuttujen kanssa.