Nosferatu (2024)
Robert Eggersin uusin teos. Valtavan kokoiset odotukset oli tähän leffaan. Nosferatu kauhuleffan aiheena erittäin mielenkiintoinen, koska kun miettii että se leffa on tehty 1922, siis yli satavuotta sitten! Huikeaa nähdä tuollainen nykyvalossa ja etenkin Eggersin ohjaamana. Huikeita leffoja tehnyt, The V V itch, The Lighthouse, The Northman.. Imdb pisteetkin lupasi tälle todella hyvää.
Katsoin ennen tätä alkuperäisen 1922 vuoden Nosferatun (ensimmäistä kertaa) jotta olisi hyvä pohja lähtee katsomaan tätä. Paljon oli kunnionosoituksia alkuperäis teokselle.
Visuaalisesti uskomaton teos. Äänimaailma mestarillinen ja ulkoasusta parhaimpana esimerkkinä, kun alkukohtauksessa pimeässä kuunvalon hohteisessa huoneessa on parvekeen ovi auki, jossa silkkiverhot heiluu tuulessa. Nosferatun varjo pitkineen kynsineen näkyy silkkiverhossa, vaikka ei ole itse ollenkaan paikalla. Leffa tapahtuu pääosin yöllä tuossa kuun valossa ja se loi painajaisunimaista ja taiteellista tunnelmaa sopien vampyyri aiheelle kuin nyrkki silmään. Myös esimerkki leffan ulkoasusta on kun purjelaiva seilaa totaalisessa yössä mustineen pilvineen ja laiva on täynnä rottia joilla on rutto. Eräässä kohdassa esim myös paikan ylle laskeutuu Nosferatun varjo kämmen ja tuo yhteydessä rutto asiaan, sai tuntumaan koko homman yhdeltä riivatulta vitsausten yöltä. Myös kuolleita metsiä joissa on okkultismin kaltaista sisältöä ja kulttimaista höpinää, sekä leffan yleinen tummanpuhuva goottimainen ote kaikessa on ihan perkuleen siisti. Lisäksi hyvin kiinnostavia myyttisiä viittauksia vampyyriin / okkultismiin liittyen oli mukana.
Juoneltaan tämä on vanha klassinen vampyyri tarina ja siksi tosiaan Eggersin ohjauksella huikean mielenkiintoinen tuollainen. Naishenkilön Ellen ien mies Thomas lähtee tekemään asuntokauppoja erään Orlok nimisen kreivin luokse ja kun kreivi näkee kuvan Ellenistä Thomasin medaljongista, orlokilla syttyy pelottavan pakonomainen kiinnostus kyseiseen naiseen. Nosferatu alkaa lähestyä Elleniä niin fyysisesti kuin Ellenien näkemien enneunien kautta. Kun Nosferatu lähestyy hitaasti, niin naisen unia nähdessään hän näkee pelkkää kurjuutta ja kuolemaa ja painajaismaisen Nosferatun henkinen läsnäolo unissa on yhtä kuin kuolema. Leffassa tapahtumia käydään todella paljon unien ja näkyjen kautta, josta tykkäsin paljon. Aluksi Ellen ei saanut otetta mistä painajaisisaan on kysymys, mutta unet mitä näkee, voimistuvat koko ajan synkentyvän sisällötään pelottavimmiksi, mitä lähemmäs Nosferatu on tulossa häntä kohti.
leffa on tyylikkyydeltään, ulkoasultaan, äänimaailmaltaan taiteellista tasoa ja tuntuu, kuin katsoisi jotain tasokasta lavateatteri esitystä. On niin teatterimainen ote leffassa. simppeli ja samalla todella tehokas juoni kauhuleffalle. Leffan Isoin voima on ehdottomasti visuaalisuuden lisäksi Nosferatun lähestymisessä. se kauhun tunnelma mikä tuossa koko asiassa vallitsee kera Noferatun ulkonäön ja olemuksen.
Aamu aurinko kohtaus oli huikea. Imo Robert Eggersin hienoin teos.
10 / 10
Robert Eggersin uusin teos. Valtavan kokoiset odotukset oli tähän leffaan. Nosferatu kauhuleffan aiheena erittäin mielenkiintoinen, koska kun miettii että se leffa on tehty 1922, siis yli satavuotta sitten! Huikeaa nähdä tuollainen nykyvalossa ja etenkin Eggersin ohjaamana. Huikeita leffoja tehnyt, The V V itch, The Lighthouse, The Northman.. Imdb pisteetkin lupasi tälle todella hyvää.
Katsoin ennen tätä alkuperäisen 1922 vuoden Nosferatun (ensimmäistä kertaa) jotta olisi hyvä pohja lähtee katsomaan tätä. Paljon oli kunnionosoituksia alkuperäis teokselle.
Visuaalisesti uskomaton teos. Äänimaailma mestarillinen ja ulkoasusta parhaimpana esimerkkinä, kun alkukohtauksessa pimeässä kuunvalon hohteisessa huoneessa on parvekeen ovi auki, jossa silkkiverhot heiluu tuulessa. Nosferatun varjo pitkineen kynsineen näkyy silkkiverhossa, vaikka ei ole itse ollenkaan paikalla. Leffa tapahtuu pääosin yöllä tuossa kuun valossa ja se loi painajaisunimaista ja taiteellista tunnelmaa sopien vampyyri aiheelle kuin nyrkki silmään. Myös esimerkki leffan ulkoasusta on kun purjelaiva seilaa totaalisessa yössä mustineen pilvineen ja laiva on täynnä rottia joilla on rutto. Eräässä kohdassa esim myös paikan ylle laskeutuu Nosferatun varjo kämmen ja tuo yhteydessä rutto asiaan, sai tuntumaan koko homman yhdeltä riivatulta vitsausten yöltä. Myös kuolleita metsiä joissa on okkultismin kaltaista sisältöä ja kulttimaista höpinää, sekä leffan yleinen tummanpuhuva goottimainen ote kaikessa on ihan perkuleen siisti. Lisäksi hyvin kiinnostavia myyttisiä viittauksia vampyyriin / okkultismiin liittyen oli mukana.
Juoneltaan tämä on vanha klassinen vampyyri tarina ja siksi tosiaan Eggersin ohjauksella huikean mielenkiintoinen tuollainen. Naishenkilön Ellen ien mies Thomas lähtee tekemään asuntokauppoja erään Orlok nimisen kreivin luokse ja kun kreivi näkee kuvan Ellenistä Thomasin medaljongista, orlokilla syttyy pelottavan pakonomainen kiinnostus kyseiseen naiseen. Nosferatu alkaa lähestyä Elleniä niin fyysisesti kuin Ellenien näkemien enneunien kautta. Kun Nosferatu lähestyy hitaasti, niin naisen unia nähdessään hän näkee pelkkää kurjuutta ja kuolemaa ja painajaismaisen Nosferatun henkinen läsnäolo unissa on yhtä kuin kuolema. Leffassa tapahtumia käydään todella paljon unien ja näkyjen kautta, josta tykkäsin paljon. Aluksi Ellen ei saanut otetta mistä painajaisisaan on kysymys, mutta unet mitä näkee, voimistuvat koko ajan synkentyvän sisällötään pelottavimmiksi, mitä lähemmäs Nosferatu on tulossa häntä kohti.
leffa on tyylikkyydeltään, ulkoasultaan, äänimaailmaltaan taiteellista tasoa ja tuntuu, kuin katsoisi jotain tasokasta lavateatteri esitystä. On niin teatterimainen ote leffassa. simppeli ja samalla todella tehokas juoni kauhuleffalle. Leffan Isoin voima on ehdottomasti visuaalisuuden lisäksi Nosferatun lähestymisessä. se kauhun tunnelma mikä tuossa koko asiassa vallitsee kera Noferatun ulkonäön ja olemuksen.
Aamu aurinko kohtaus oli huikea. Imo Robert Eggersin hienoin teos.
10 / 10
Viimeksi muokattu:
