- Liittynyt
- 16.4.2002
- Viestejä
- 99 296
Oli kyllä 10/10.
Elokuva-arvostelut!
- Keskustelun aloittaja lentsikka
- Aloitettu
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Se ois Oscar gaala ens yönä. Itellä tulee muutaman leffan kaa kiire kattoo, ku huomasin et oli nyt viime kädessä tullut esim sf anytimeen noita joitakin ehdokas leffoja. Ite aion kattoo putkeen nyt The Substance, Anora, Conclave ennen ku gaala alkaa.
The Brutalistia ei löydy vielä mistään näköjään.
The Brutalistia ei löydy vielä mistään näköjään.
- Liittynyt
- 15.9.2012
- Viestejä
- 3 787
Substance tuli katteltua bluraylta. Oli kyllä paljon parempi mitä odotin.
Demi moorelta yks parhaita suorituksia.
9/10
Täytyy toivoa että Wild Robot voittais jotain oscareissa. Upea animaatioleffa! Yks viimevuoden parhaita leffoja helposti itelle. 9,5/10 bluray tuli hankittua
harmi kun animaatiot harvemmin saa 4K blu julkasua :/ silti ei mitään valittamista äänessä tai kuvan laadussa.
Demi moorelta yks parhaita suorituksia.
9/10
Täytyy toivoa että Wild Robot voittais jotain oscareissa. Upea animaatioleffa! Yks viimevuoden parhaita leffoja helposti itelle. 9,5/10 bluray tuli hankittua
harmi kun animaatiot harvemmin saa 4K blu julkasua :/ silti ei mitään valittamista äänessä tai kuvan laadussa.- Liittynyt
- 15.9.2012
- Viestejä
- 3 787
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Mites Anoran voitto? Ite olisin halunnut nähdä mielummin Dyyni 2, The Substancen tai Conclaven voittamassa parhaan elokuvan Oscarin. Ei toi Anora nyt huono leffa ollut, mut oli kyllä myös vikoja. Idea juonessa on erittäin ohut ja leffa alkaa toistaa itseään pahasti tietyssä kohtaa, ei kanna loppuun idea + joka neljäs sana on ”vittu” näyttelysuoritukset sen sijaan taas kovaa laatua, ei ihme et päähahmon näyttelijä voitti parhaan naispääosa pystin.
The Substance oli taas ihan hemmetin häiriintynyt ja aavemainen leffa :/ Tosi hurja katselukokemus, eikä ollut mikään tyhjän päiväistä asiaa, vaan oli paljon ajatusta asioissa laittaen miettimään. Siis ei juma se leffan loppukohtaus...
Concalvesta niin pakko mainita @korpipaa arvostelu muutama sivua taaksepäin tässä ketjussa. Hyvin kiteytetty leffan hienoudet. Taidokas elokuvan näytetyö.
Miksi Nosferatu ei ollut ehdokkaana parhaaseen elokuvaan?
Aika tasalaatuisia leffoja tän vuoden gaalassa, mulle olisi käynyt minkä vaan seuraavien leffojen voitto: eli joko Dyyni 2, The Substance tai Conclave.
The Substance oli taas ihan hemmetin häiriintynyt ja aavemainen leffa :/ Tosi hurja katselukokemus, eikä ollut mikään tyhjän päiväistä asiaa, vaan oli paljon ajatusta asioissa laittaen miettimään. Siis ei juma se leffan loppukohtaus...
Concalvesta niin pakko mainita @korpipaa arvostelu muutama sivua taaksepäin tässä ketjussa. Hyvin kiteytetty leffan hienoudet. Taidokas elokuvan näytetyö.
Miksi Nosferatu ei ollut ehdokkaana parhaaseen elokuvaan?
Aika tasalaatuisia leffoja tän vuoden gaalassa, mulle olisi käynyt minkä vaan seuraavien leffojen voitto: eli joko Dyyni 2, The Substance tai Conclave.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Lawless (2012)
Tositapahtumiin perustuvassa leffassa alkoholin kieltolain aikana mm Bondurantin veljekset valmistavat itse viinaa. Eräänä päivänä eräs mulkero korruptoitunut apulaisseriffi tulee veljesten tontille ja alkaa esittää vaatimuksia ja samalla uhkailemaan.
Aihe mielenkiintoinen jännärille, etenkin kun perustuu tositapahtumiin. Tunnelmallinen ja todella jännittävä leffa ja menee koko aika jännittävämmäksi ja tiiviimmäksi. Tiukka tunnelma joka ei rakoile missään kohtaa. Tapahtumat rullaa hienosti eteenpäin, on selkeä juonen kehityksen tunne läpi leffan.
Leffan isoimpana pointtina on väkivalta ja sen kierre. Ahdistavan karuja kohtia nuo, pahimpana kurkku auki ja kaveri meinaa vuotaa kuiviin, kun verta vaan pulppuaa ja pulppuaa kaulasta ja ties miten pitkään vuotaa maassa maaten veren pulputen. Verisiä kohtia on myös muita tuon lisäksi. Väkivallan ja veren näkymisen lisäksi leffa on sisällöltään painostava. Esim tullaan toisten tontille aseineen uhkailemaan ja vaatimaan, jossa ilmapiirissä aistii tulevan sodankäynnin. Korruptio on myös painostava ja turvaton asia, kenenkään veljesten ulkopuolella ei pysty luottamaan.
Tyly tunnelma ja yleinen tyyli leffassa, mm Gary Oldmanin esittämä gangsteripomo sikari suussa automaattiaseella räiskii menemään keskellä kirkon kylää. Sitten se kehittyvä sodankäynti leffassa, jopa ihakuin melkein joku huumepomojen sota.
Tom Hardyn esittämän hahmon forrestin asenteesta tykkäsin. Ei pelkää ketään eikä kumartele kenellekään, vaikka uhkaillaan tosi pahasti, eikä miestä voi lahjoa. ”ei raha vaan periaatteet” Sitten esim Guy Pearcen hahmo Charles Rakes on yksi leffahistorian vastenmielisimmistä.
Näyttelijöistä niin: Tom hardy yks parhaimpia näyttelijöitä ja varmaan mun top 5ssa näyttelijöistä. Gary Oldman sopii aivan perkulen hyvin pahiksen rooliin, esim tämän lisäksi vaikka Leon. Jessica Chastain taas ehkä mun suosikki naisnäyttelijä ja uskomattoman kaunis. Guy pearce on muuntautumiskykyinen näyttelijä esim L.A Confidential jossa on asiallinen ja fiksu ja tässä taas aivan jäätävä liero. Shia labeoufia en oo kovin tosissaan koskaan ottanut, kun on Transformereissa ollut sellainen pelle, mutta tässä on ihan uskottava. Jason clarke ei herätä eikä koskaan oo heränyt mietteitä suuntaan tai toiseen.
Lopun asioiden eskaloituminen oli hurja kohtaus.
Ei mitään merkittäviä miinuksia, mutta syy miksi en anna kymppiä on, että vaikka on hyvä leffa, niin ei räjäyttänyt tajuntaa kuitenkaan.
9- / 10
Tositapahtumiin perustuvassa leffassa alkoholin kieltolain aikana mm Bondurantin veljekset valmistavat itse viinaa. Eräänä päivänä eräs mulkero korruptoitunut apulaisseriffi tulee veljesten tontille ja alkaa esittää vaatimuksia ja samalla uhkailemaan.
Aihe mielenkiintoinen jännärille, etenkin kun perustuu tositapahtumiin. Tunnelmallinen ja todella jännittävä leffa ja menee koko aika jännittävämmäksi ja tiiviimmäksi. Tiukka tunnelma joka ei rakoile missään kohtaa. Tapahtumat rullaa hienosti eteenpäin, on selkeä juonen kehityksen tunne läpi leffan.
Leffan isoimpana pointtina on väkivalta ja sen kierre. Ahdistavan karuja kohtia nuo, pahimpana kurkku auki ja kaveri meinaa vuotaa kuiviin, kun verta vaan pulppuaa ja pulppuaa kaulasta ja ties miten pitkään vuotaa maassa maaten veren pulputen. Verisiä kohtia on myös muita tuon lisäksi. Väkivallan ja veren näkymisen lisäksi leffa on sisällöltään painostava. Esim tullaan toisten tontille aseineen uhkailemaan ja vaatimaan, jossa ilmapiirissä aistii tulevan sodankäynnin. Korruptio on myös painostava ja turvaton asia, kenenkään veljesten ulkopuolella ei pysty luottamaan.
Tyly tunnelma ja yleinen tyyli leffassa, mm Gary Oldmanin esittämä gangsteripomo sikari suussa automaattiaseella räiskii menemään keskellä kirkon kylää. Sitten se kehittyvä sodankäynti leffassa, jopa ihakuin melkein joku huumepomojen sota.
Tom Hardyn esittämän hahmon forrestin asenteesta tykkäsin. Ei pelkää ketään eikä kumartele kenellekään, vaikka uhkaillaan tosi pahasti, eikä miestä voi lahjoa. ”ei raha vaan periaatteet” Sitten esim Guy Pearcen hahmo Charles Rakes on yksi leffahistorian vastenmielisimmistä.
Näyttelijöistä niin: Tom hardy yks parhaimpia näyttelijöitä ja varmaan mun top 5ssa näyttelijöistä. Gary Oldman sopii aivan perkulen hyvin pahiksen rooliin, esim tämän lisäksi vaikka Leon. Jessica Chastain taas ehkä mun suosikki naisnäyttelijä ja uskomattoman kaunis. Guy pearce on muuntautumiskykyinen näyttelijä esim L.A Confidential jossa on asiallinen ja fiksu ja tässä taas aivan jäätävä liero. Shia labeoufia en oo kovin tosissaan koskaan ottanut, kun on Transformereissa ollut sellainen pelle, mutta tässä on ihan uskottava. Jason clarke ei herätä eikä koskaan oo heränyt mietteitä suuntaan tai toiseen.
Lopun asioiden eskaloituminen oli hurja kohtaus.
Ei mitään merkittäviä miinuksia, mutta syy miksi en anna kymppiä on, että vaikka on hyvä leffa, niin ei räjäyttänyt tajuntaa kuitenkaan.
9- / 10
- Liittynyt
- 30.1.2004
- Viestejä
- 2 355
Anora todella heikko elokuva kaiken hypetyksen jälkeen, rooli suoritukset vaikka kuinka pääosa mimmiä kehuttu ei mitään erikoista. Todellinen vääryys voittaa nämä palkinnot mitä sai, elokuvan "indie" merkitys myös poistui siinä samassa kun selvisi kuinka paljon elokuvan "mainostamiseen" käytettiin rahaa.
On myös Oscar tilaisuus vaan joka kerta mennyt huonompaan suuntaan. Conan ei vaan ollut pelastamaan tätä uppoavaa laivaa. Vanhojen starojen haaliminen karkeloihin toi vain näennäisesti että yritetään jotain, kuten Sandler todella paskasti kirjoitettu läppä(rasittavaa huutamista). Myös siirappinen Brodyn puhe oli kaikessa pituudessaan jotain uskomatonta potaskaa. Sen on vuosien saatossa nyt havainnut, että näillä juhlien pokaaleilla ei ole mitään tekemistä aina hyvän elokuvan kanssa.
Suurin vääryys oli Demin ohitus, myös Fiennes suoritus oli aivan omaa luokkaansa.
On myös Oscar tilaisuus vaan joka kerta mennyt huonompaan suuntaan. Conan ei vaan ollut pelastamaan tätä uppoavaa laivaa. Vanhojen starojen haaliminen karkeloihin toi vain näennäisesti että yritetään jotain, kuten Sandler todella paskasti kirjoitettu läppä(rasittavaa huutamista). Myös siirappinen Brodyn puhe oli kaikessa pituudessaan jotain uskomatonta potaskaa. Sen on vuosien saatossa nyt havainnut, että näillä juhlien pokaaleilla ei ole mitään tekemistä aina hyvän elokuvan kanssa.
Suurin vääryys oli Demin ohitus, myös Fiennes suoritus oli aivan omaa luokkaansa.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
^^Tuo Fiennesin suoritus oli etenkin kyllä ihan huikea.
Nicillä on kaikki palikat kasassa elämään, hyvä perhe, on onnellinen, koulussa menestynyt hyvin. Ekaa kertaa kun päättää viihde mielessä kokeilla huumeita, niin eipä jääkään ainoaksi kerraksi ja lopulta Nic elää totaalisessa huumehelvetissä käyttäen metamfetamiinia.
Tää leffa ei oo mikään viihdepläjäys, vaan ahdistavan realistinen kuvaus huumeiden käytöstä, sekä myös opettavainen leffa, et miten kaikki on päin v tä ja eritoten miten se vaikuttaa läheisiin ihmisiin.
Se huumekoukussa eläminen oli leffassa kyllä uskomatonta itsensä kusettamista. Tyyliin tällaista: Tää on vika kerta, oikeesti on vika kerta, tänään on ollu huono päivä niin tän ainoan kerran vielä… huomenna lähen opiskelee niin vielä viimeisen kerran, koska sit kun lähen opiskelee niin en pysty enää koskaan vetää niin tää on siks vika kerta... ja se on kauheeta kun menee siihen pisteeseen että varastaa omalta perheeltään, pistää leffaa katsoessa miettimään tuollainen touhu et miten syvällä on. Hyvin kuvataan myös syytä, et miksi monesti huumeiden käyttäjät haluavat lähteä oman kätensä kautta, tässä kohtaa en siis sitten paljastaa et lähteekö itsarin kautta vai ei.
Tää on voimakas myötä ahdistusta herättävä teos päähenkilön vanhempien näkökulmasta. Mm Nicin isä ei edes aina tiedä, et onko poika ylipäätään hengissä saati erittäin aidon tuntuisesti se, että millainen hemmetinmoinen työ ja vaiva kun lopulta päästy eroon aineista ja etenkin luottamus on se sana joka on perheen sisällä, niin sitten tullaankin rysähtämällä alas pohjalle ja luottamus murenee ja tuo kun
Ahdistavaa tuollainen huumemaailma, etenkin siinä vaiheessa, kun yks tyttö meinaa kuolla hengityslamaan, niin alkoi olla vaikea jatkaa katselua. Luontaantyöntävä leffa kaikessa realistisuudessaan. Leffan lopussa tulee tekstiä Jenkkilän huumetilanteesta ja taitaa johtua monesti just tuosta hengityslamasta kuollintapaukset.
Leffan näyttelijöistä niin Timothee Chalamet on ihan hämmästyttävän kova tässä, ollut aiemmin sellainen ihan jees näyttelijä itselleni, mut tässä on kyllä huikea. Chalamentin hahmon isää näyttelevä Steve Carell todella aito rooli häneltä.
9 / 10
Beautiful boy (2018) IMDb 7,4
Nicillä on kaikki palikat kasassa elämään, hyvä perhe, on onnellinen, koulussa menestynyt hyvin. Ekaa kertaa kun päättää viihde mielessä kokeilla huumeita, niin eipä jääkään ainoaksi kerraksi ja lopulta Nic elää totaalisessa huumehelvetissä käyttäen metamfetamiinia.
Tää leffa ei oo mikään viihdepläjäys, vaan ahdistavan realistinen kuvaus huumeiden käytöstä, sekä myös opettavainen leffa, et miten kaikki on päin v tä ja eritoten miten se vaikuttaa läheisiin ihmisiin.
Se huumekoukussa eläminen oli leffassa kyllä uskomatonta itsensä kusettamista. Tyyliin tällaista: Tää on vika kerta, oikeesti on vika kerta, tänään on ollu huono päivä niin tän ainoan kerran vielä… huomenna lähen opiskelee niin vielä viimeisen kerran, koska sit kun lähen opiskelee niin en pysty enää koskaan vetää niin tää on siks vika kerta... ja se on kauheeta kun menee siihen pisteeseen että varastaa omalta perheeltään, pistää leffaa katsoessa miettimään tuollainen touhu et miten syvällä on. Hyvin kuvataan myös syytä, et miksi monesti huumeiden käyttäjät haluavat lähteä oman kätensä kautta, tässä kohtaa en siis sitten paljastaa et lähteekö itsarin kautta vai ei.
Tää on voimakas myötä ahdistusta herättävä teos päähenkilön vanhempien näkökulmasta. Mm Nicin isä ei edes aina tiedä, et onko poika ylipäätään hengissä saati erittäin aidon tuntuisesti se, että millainen hemmetinmoinen työ ja vaiva kun lopulta päästy eroon aineista ja etenkin luottamus on se sana joka on perheen sisällä, niin sitten tullaankin rysähtämällä alas pohjalle ja luottamus murenee ja tuo kun
toistuu tarpeeksi monesti, niin aidosti luottamuksen lisäksi lopulta häviää myös usko. Valtavasti yrittää perhe auttaa, mutta jossain vaiheessa tosiaan on luotto ja usko mennyt, niin vastaus oli Nicille ”voinko tulla kotiin?” et voi tulla, hoida ittes kuntoon muualla,
Ahdistavaa tuollainen huumemaailma, etenkin siinä vaiheessa, kun yks tyttö meinaa kuolla hengityslamaan, niin alkoi olla vaikea jatkaa katselua. Luontaantyöntävä leffa kaikessa realistisuudessaan. Leffan lopussa tulee tekstiä Jenkkilän huumetilanteesta ja taitaa johtua monesti just tuosta hengityslamasta kuollintapaukset.
Leffan näyttelijöistä niin Timothee Chalamet on ihan hämmästyttävän kova tässä, ollut aiemmin sellainen ihan jees näyttelijä itselleni, mut tässä on kyllä huikea. Chalamentin hahmon isää näyttelevä Steve Carell todella aito rooli häneltä.
9 / 10
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
The Imaginary (2023)
Leffa kertoo isänsä menettäneestä Amandasta, joka pakenee suruaan mielikuvitusmaailmaan mielikuvitus ystävänsä Rudgerin kanssa, eräänä päivänä Amanda joutuu kolariin ja Rudger jää yksin haahuilemaan. Todellisuuden ja fantasian rajatilassa Rudgerille ilmestyy puhuva kissa ja vie tämän paikkaan joka koostuu mielikuvituksesta. Kaiken keskiönä / pohjana alakuloisen toimivana on isän kuolema ja sen päälle rakentuu kaikki mielikuvitus asiat maailmaan / hahmoihin. Loi oman todellisuuden joka on helpompi kestää. Rankkoja teemoja mm tuo et, jää auton alle, isän kuolema jne. Asioiltaan myös hienon arvoituksellinen, asioiden kyseenalaistusta, jossa asioita katsellaan kahdelta kantilta. Vertauskuvauksellista voi myös löytää.
En oo tällaiseen ja näin veikeään ideaan törmännyt hetkeen, siis että mielikuvitus hahmolla on omia kohtauksia, vaikka todellinen henkilö on taju kankaalla sairaalassa... Miten se on mahdollista kun sitä ei oikeasti ole muuna, kuin hahmon mielen tuottamana. kuvitelma ystävällä Rudgerilla on tunteet ja tietoisuus omissa kohtauksissaan. Rudger hahmo, Amandan kooman takia unohdetaan, jolloin Rudge siirtyy kuvitelma hahmojen todellisuuteen, joka on ympärillä mutta kukaan ei näe sitä kyseistä maailmaa. Jännää oli myös että Rudger alkaa kaivata oikean todellisuuden hahmoaan, ystäväänsä, vaikka tuohan menee toisin perin, eli oikea minä kaipaisi mielensä tuottamaa asiaa. Fantasia hahmot elää omassa maailmassaan eräänlaisessa kirjastossa, jossa siellä olevat kirjat luo erilaisia mielikuvitusmaailmoja, mielikuvitus hahmot eivät itse pysty luomaan sellaista maailmaa, mut kirjojen kautta se onnistuu, ihan ok näppäriä yksityiskohtia tuollainen.
Kuvitelmien todellisuudessa on ristiriitaisesti oikean todellisuuden hahmo, kuvitelmien syöjä, joka muokkaa tota maailmaa, eli kuvitelmia kuvitelmien sisällä… tuo hahmo on pahis joka kuvastaa kuvitelmien kääntöpuolia, pelkoa? kauna kummitustyttö toimi hahmon apurina.
Tää on vähän kuin 2 numeroa heikompi versio Miyazakin poika ja haikarasta, samantyylistä todellisuuksissa pomppimista. Ei päästä lähellekään miyazakin tarinoiden ja hahmojen ajatuksellisia tasoja, ei kestä myöskään useampia katselukertoja. Artsylesta en oikein tykännyt, jotenkin muovimaista ja epäyksityiskohtaista piirrosjälkeä.
Ps, tässä soi yhdessä kohtaa Antichristuksen melankolinen viulun soitto 0_o
7+ / 10
Leffa kertoo isänsä menettäneestä Amandasta, joka pakenee suruaan mielikuvitusmaailmaan mielikuvitus ystävänsä Rudgerin kanssa, eräänä päivänä Amanda joutuu kolariin ja Rudger jää yksin haahuilemaan. Todellisuuden ja fantasian rajatilassa Rudgerille ilmestyy puhuva kissa ja vie tämän paikkaan joka koostuu mielikuvituksesta. Kaiken keskiönä / pohjana alakuloisen toimivana on isän kuolema ja sen päälle rakentuu kaikki mielikuvitus asiat maailmaan / hahmoihin. Loi oman todellisuuden joka on helpompi kestää. Rankkoja teemoja mm tuo et, jää auton alle, isän kuolema jne. Asioiltaan myös hienon arvoituksellinen, asioiden kyseenalaistusta, jossa asioita katsellaan kahdelta kantilta. Vertauskuvauksellista voi myös löytää.
En oo tällaiseen ja näin veikeään ideaan törmännyt hetkeen, siis että mielikuvitus hahmolla on omia kohtauksia, vaikka todellinen henkilö on taju kankaalla sairaalassa... Miten se on mahdollista kun sitä ei oikeasti ole muuna, kuin hahmon mielen tuottamana. kuvitelma ystävällä Rudgerilla on tunteet ja tietoisuus omissa kohtauksissaan. Rudger hahmo, Amandan kooman takia unohdetaan, jolloin Rudge siirtyy kuvitelma hahmojen todellisuuteen, joka on ympärillä mutta kukaan ei näe sitä kyseistä maailmaa. Jännää oli myös että Rudger alkaa kaivata oikean todellisuuden hahmoaan, ystäväänsä, vaikka tuohan menee toisin perin, eli oikea minä kaipaisi mielensä tuottamaa asiaa. Fantasia hahmot elää omassa maailmassaan eräänlaisessa kirjastossa, jossa siellä olevat kirjat luo erilaisia mielikuvitusmaailmoja, mielikuvitus hahmot eivät itse pysty luomaan sellaista maailmaa, mut kirjojen kautta se onnistuu, ihan ok näppäriä yksityiskohtia tuollainen.
Kuvitelmien todellisuudessa on ristiriitaisesti oikean todellisuuden hahmo, kuvitelmien syöjä, joka muokkaa tota maailmaa, eli kuvitelmia kuvitelmien sisällä… tuo hahmo on pahis joka kuvastaa kuvitelmien kääntöpuolia, pelkoa? kauna kummitustyttö toimi hahmon apurina.
Tää on vähän kuin 2 numeroa heikompi versio Miyazakin poika ja haikarasta, samantyylistä todellisuuksissa pomppimista. Ei päästä lähellekään miyazakin tarinoiden ja hahmojen ajatuksellisia tasoja, ei kestä myöskään useampia katselukertoja. Artsylesta en oikein tykännyt, jotenkin muovimaista ja epäyksityiskohtaista piirrosjälkeä.
Ps, tässä soi yhdessä kohtaa Antichristuksen melankolinen viulun soitto 0_o
7+ / 10
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 25.7.2024
- Viestejä
- 475
View: https://www.youtube.com/watch?v=jtPNhGWxY4g
Rambo 2 on kuin intensiivinen toimintaelokuvien oodi jossa testosteroni virtaa ja räjähdykset täyttävät taivaan kuin ilotulitukset isänpäivänä. Tämä elokuvallinen kokemus vie katsojan syvälle Vietnamin viidakkoon jossa Sylvester Stallone esittää John Rambon lihaksikkaan roolin tavalla joka saa sydämen lyömään nopeammin.
Elokuva tuntuu kuin olisi katselemassa poetisoitua sotaelokuvaa jossa jokainen kuula Rambon jousesta kuljettaa mukanaan tarinan säveliä. Hänen musertavat katseensa ja raivokkaat taisteluliikkeensä kertovat tarinaa sankaruudesta tuskasta ja isänmaallisesta uhrista tavalla joka vetää katsojan vuoroin kyyneliin ja vuoroin hurmiollisiin aplodeihin. Rambo itse on kuin modernin mytologian puolijumala joka leikkaa läpi pahisten rivien kuin veitsi läpi pehmeän voin.
Ja se toiminta! Räjähdykset, taistelukohtaukset ja hengästyttävä jännitys ovat niin huikeita että niitä voisi melkein verrata runollisiin crescendoihin musiikkikappaleessa. Viidakon tiheä vehreys ja sodan kaoottisuus toimivat upeina vastapareina Rambon yksinäiselle kostoretkelle.
Kaiken kruunaa elokuvan valjakkona toistuva teema: voima ja usko sankarin henkiseen selviytymiseen. Rambo ei ole vain hahmo vaan hän on tunne ja hän on legenda. Tämä elokuva sykkii voimaa ja on kuin rakkauskirje toimintaelokuville!
10/10 silmää räjäyttävää meininkiä.
- Liittynyt
- 11.12.2011
- Viestejä
- 2 100
Upea arvostelu! Aikanaan jopa Rambo 2:den DVD:n takakannen teksti oli parempi kuin muissa elokuvissa. Voisin myöhemmin kirjoittaa suorankin lainauksen kotona, mutta siinä oli jotain tällaisia lauseita”taistoon, jossa ystävyys ja tulivoima punnitaan”, ”mutta heitä odottaakin oma kuoleman enkeli, Rambo.” Pisteet myös mielikuvasta ”kuparipintainen Rambo”.
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 271
Criminal (2016)
Kevin Costner, Ryan Reynolds, Gary Oldman, Gal Gadot, Tommy Lee Jones.. tuolla porukalla mielenkiinto heräsi automaattisesti.
Leffan ideana on että Costnerin hahmoon siirretään kuolleen agentin muistoja, jotta hän voi päästä tärkeän paketin jäljille. Perus terrorismi/toimintaleffa scifi-twistillä siis kyseessä ja joskus sitä haluaa vaan katsoa kun luodit lentävät ja jengiä lakoaa.
Oldman ja Lee Jones vetävät automaattivaihteella perus suoritukset. Oldmanin hahmo oli ärsyttävä ja tekee typeriä päätöksiä. Jones taas näyttää tavallistakin enemmän elämäänsä kyllästyneeltä. Costner ja Gadot vetävät parhaat suoritukset. Elokuvan pahis on kliseinen haluan polttaa maailman-tyylinen hahmo, jonka unohtaa heti kun elokuva on ohi.
Toimintaa on yllättävän vähän ja se ei ole mitenkään ihmeellistä. Yksi hyvä takaa-ajokohtaus mahtui mukaan. Muuten leffa oli aika tylsä, konseptista olisi saanut enemmän irti paremmalla käsikirjoituksella.
5,5/10
Sinners (2025)
1930-luku ja syvä etelä Yhdysvalloissa ei ollut kivaa aikaa kaikille. Michael B Jordan esittää kaksoisroolissa veljeksiä, jotka meinaavat perustaa mustille tarkoitetun kapakan. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan kun musiikki rikkoo rajoja ja saa aikaan
Elokuvasta on vaikea puhua spoilaamatta, mutta todetaan että leffa käsittelee ainakin oman tien/identiteetin löytämistä ja siihen liittyviä houkutuksia/rajoituksia. Unohtamatta ajan mukaista rotusyrjintää ja oman kulttuurin puolustamista. Ei kannata katsoa trailereita tälläkään kertaa, pois lukien eka teaser.
Musiikki on tärkeässä osassa leffan tarinaa ja käynnistää
suuntaan. Erityismaininta soundtrackille.
Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä ja elokuva ei pidä kiirettä rakentaessaan maailmaa ja henkilöhahmoja. Sen takia heistä välittää kun
Elokuva on hikinen, seksikäs, musikaalinen ja on hyvin ohjattu sekä näytelty. Ainoat miinuspisteet tulevat omaan makuun liian vähäisestä toiminnasta liittyen
Olisin kaivannut enemmän
ja joillekin elokuvan alkupuoli voi olla liian pitkä. Itseäni ei haitannut, eikä kelloa tullut katseltua. Lisäksi eräät mielenkiintoiset hahmot häviävät elokuvasta yhden kohtauksen jälkeen. Olisin halunnut tietää heistä enemmän.
9/10
Kevin Costner, Ryan Reynolds, Gary Oldman, Gal Gadot, Tommy Lee Jones.. tuolla porukalla mielenkiinto heräsi automaattisesti.
Leffan ideana on että Costnerin hahmoon siirretään kuolleen agentin muistoja, jotta hän voi päästä tärkeän paketin jäljille. Perus terrorismi/toimintaleffa scifi-twistillä siis kyseessä ja joskus sitä haluaa vaan katsoa kun luodit lentävät ja jengiä lakoaa.
Oldman ja Lee Jones vetävät automaattivaihteella perus suoritukset. Oldmanin hahmo oli ärsyttävä ja tekee typeriä päätöksiä. Jones taas näyttää tavallistakin enemmän elämäänsä kyllästyneeltä. Costner ja Gadot vetävät parhaat suoritukset. Elokuvan pahis on kliseinen haluan polttaa maailman-tyylinen hahmo, jonka unohtaa heti kun elokuva on ohi.
Toimintaa on yllättävän vähän ja se ei ole mitenkään ihmeellistä. Yksi hyvä takaa-ajokohtaus mahtui mukaan. Muuten leffa oli aika tylsä, konseptista olisi saanut enemmän irti paremmalla käsikirjoituksella.
5,5/10
Sinners (2025)
1930-luku ja syvä etelä Yhdysvalloissa ei ollut kivaa aikaa kaikille. Michael B Jordan esittää kaksoisroolissa veljeksiä, jotka meinaavat perustaa mustille tarkoitetun kapakan. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan kun musiikki rikkoo rajoja ja saa aikaan
kauhujen yön
Elokuvasta on vaikea puhua spoilaamatta, mutta todetaan että leffa käsittelee ainakin oman tien/identiteetin löytämistä ja siihen liittyviä houkutuksia/rajoituksia. Unohtamatta ajan mukaista rotusyrjintää ja oman kulttuurin puolustamista. Ei kannata katsoa trailereita tälläkään kertaa, pois lukien eka teaser.
Musiikki on tärkeässä osassa leffan tarinaa ja käynnistää
genresiirtymän kauhun
Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä ja elokuva ei pidä kiirettä rakentaessaan maailmaa ja henkilöhahmoja. Sen takia heistä välittää kun
veri alkaa lentää.
Elokuva on hikinen, seksikäs, musikaalinen ja on hyvin ohjattu sekä näytelty. Ainoat miinuspisteet tulevat omaan makuun liian vähäisestä toiminnasta liittyen
vampyyreihin.
pääverenimijän hahmon ja vampyyrien mytologian syventämistä
Erityispisteet vielä kohtauksesta (valkosipulinsyöntikohtaus), joka kumartaa Carpenterin The Thingin suuntaan.
9/10
Viimeksi muokattu:
korpipaa
VIP
- Liittynyt
- 6.4.2006
- Viestejä
- 3 682
"Sinners" on yksi niistä elokuvista, jotka hämärtävät genrejen rajoja – ja se tekee sen tavoilla, joita et osaisi odottaa. Elokuvalla on on paljon sanottavaa. Sen käsittelemät teemat ovat raskaita, mutta ne esitellään niin ainutlaatuisella tavalla, että elokuva onnistuu olemaan viihdyttävä, koskettava ja vangitseva alusta loppuun asti.
Michael B. Jordanin kaksoisrooli tuo esiin hänen todellisen lahjakkuutensa ja laajan näyttelijänkykynsä. Jordan on tässä yksinkertaisesti loistava. Hän näyttelee täysin eri tavalla kuin olemme aiemmin häneltä nähneet. Kaksoisroolin ottaminen ei ole koskaan helppoa, mutta hän erottaa Smoke'n ja Stackin äänenkäytöllä ja fyysisillä eleillä sekä puvustuksella. Pysyt perässä, kumpaa veljeä hän esittää juuri sillä hetkellä.
Mielestäni koko näyttelijäkaarti loistaa ja tuo esiin uransa hienoimpia suorituksia. Kolme erottuvaa hahmoa ovat Wunmi Mosaku, Miles Caton ja O’Connell, jonka suoritus Remmickinä on yksi "Sinnersin" kohokohdista. Hän on kiehtova, pelottava ja poikkeuksellisen läsnä roolissaan.
Ryan Coogler halusi selvästi kertoa tämän tarinan, mutta hän tiesi, että sen täytyi olla viihdyttävä eikä saarnaava tai teennäinen. Elokuvassa on paljon alatekstiä, että sen täysi arvostaminen voi vaatia useamman kuin yhden katselukerran. Coogler on todella antanut elokuvalle sydämensä ja sielunsa, ja se näkyy jokaisessa kohtauksessa. Vaikka en kutsuisi tätä mestariteokseksi, se on kuitenkin todella erityinen elokuva.
Musiikin käyttö elokuvassa on ilmiömäistä, ja se näyttelee keskeistä roolia tarinan rakentamisessa ja muotoilussa. "Sinnersin" myötä Coogler on jälleen kerran todistanut olevansa yksi nykyajan vaikutusvaltaisimmista ja lahjakkaimmista ohjaajista.
Kansanmusiikilla on oma perinteensä, ja Coogler asettaa rhythm and bluesin vastakkain Wild Mountain Thymen ja Dublinista kertovien laulujen kanssa; kaikki nämä vanhat kappaleet kurkottavat menneisyyteen, jota usein romantisoidaan, mutta "Sinners" esittää, että se, mikä on mennyt pieleen Amerikassa tänään, on vain yksi käänne pyörässä, joka ei ole koskaan lakannut pyörimästä.
Pieni mahdollisuus Parhaan elokuvan Oscar ehdokkuudelle. Varmasti tulee saamaan ehdokkuudet puvustuksesta ja musiikista.
Jos et ole vielä nähnyt sitä, tee itsellesi palvelus ja käy Sinners katsomassa elokuvateatterissa.
korpipaa
VIP
- Liittynyt
- 6.4.2006
- Viestejä
- 3 682
Nosferatu on kauhuelokuva eikä Oscar ihmiset arvosta genreä. Itsekin olisin toivonut parhaaksi elokuvaksi joko Dyyni ll tai Conclaven.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Ite vatipäänä vetkuttelin liian pitkään ton Sinnersin kanssa, kun ei enää pyöri ainakaan täällä päin leffoissa.
Tää voi olla aika kova kun Alex Garlandin ohjaama. Hänen leffoissa esim Sunshine, Ex Machina ja Annihilation, kaikissa tosi omintakeinen tunnelma. https://www.imdb.com/title/tt31434639/
I Saw the TV Clow (2024)
Ajattelin et tämä jotain perus teinikauhua, mutta tää erottui niistä edukseen, tosin ei täydestä kauhusta ole kyse, mut jokatapauksessa. Harvoin näin omituiseen leffaan törmää.
Koulun käytävillä Juurikaan toisiaan tuntevat koululaiset tapaavat, kun kaveri huomaa toisen kaverin lukevan kirjaa nimeltä Pinkki Opaaki. Tämä kirjaa lukeva pyytää häntä sitten hänen luo katsomaan kirjaan perustuvaa tv ohjelmaa lauantain myöhäisillalla. Pinkin Opaakin maailmassa on kaverukset Isabel ja Tara jotka ovat jopa täysin eri paikoissa omaten psyykkkisen yhteyden, jonka avulla yhdessä taistelevat herra melankolia (eräänlainen kuu taivaalla) lähettämiä vihollisia vastaan. Joka viikko ohjelmassa on uusi vihu. Herra melankolian tehtävänä on suista eräänlaiseen ”keski yön valtakuntaan” ohjelman päähenkilöt. Pinkki opaakki maailma väitetysti sijaitsee maan alla jonka portti sinne on keskellä tietä josta nuosee pinkkiä savua.
Mitä syvemmälle kaverukset menevät pinkin opaakin maailmaan, he alkavat huomata et ohjelma peilaa pohjimmiltaan suoraan oikeaan elämään toimiessaan vertauskuvana. Päähahmojen masentuneisuutta yksinäisyyttä ja alakuloisia teemoja käsitellään pinkin opaakin kautta. Tuo syventää hahmojen rakennetta. toinen kavereista sanoo jotenkin näin ”joskus pinkki opaakki tuntuu aidommalta kuin oikea elämä”. Ohjelman viestit on usein jopa kannustavia hahmojen elämässään ja pinkki opaakki on välillä parempi paikka, KUNNES homma kääntyykin pelottavaksi, onnistuneen pelottavaksi kun pinkin opaakin
ahdistavin juttu on, että ei tiedä onko mikäkin totta vai valetta ja kulissia. Etenkin herra melankolia.
Tunnelmaltaan leffa on hienon arvoituksellisen mystinen, surrealistinen painajainen pimeässä neon värien hohteisessa maailmassa + totaalisen häiriintyttä tunnelmaa luova tv ohjelma, Jossa tapahtumat menee ihan häiriintyneelle levelille.
Heikkouksiakin löytyy. Vaikka oli mukavan erilainen leffa, niin silti hommassa paistoi pahasti läpi totaalisen pieni budjettimaisuus ja jonkinsortin amatöörimäisyys esim kuvauksessa, tuhnuisessa visuaalisuudessa, näyttelyssä, joka rokotti paljon arvosanaa. Myös loppua päin joidenkin asioiden ylivuotava taiteellisuus oli överiä.
Leffan lopetus kohtaus on sen sijaan karmiva.
7 / 10
Tää voi olla aika kova kun Alex Garlandin ohjaama. Hänen leffoissa esim Sunshine, Ex Machina ja Annihilation, kaikissa tosi omintakeinen tunnelma. https://www.imdb.com/title/tt31434639/
I Saw the TV Clow (2024)
Ajattelin et tämä jotain perus teinikauhua, mutta tää erottui niistä edukseen, tosin ei täydestä kauhusta ole kyse, mut jokatapauksessa. Harvoin näin omituiseen leffaan törmää.
Koulun käytävillä Juurikaan toisiaan tuntevat koululaiset tapaavat, kun kaveri huomaa toisen kaverin lukevan kirjaa nimeltä Pinkki Opaaki. Tämä kirjaa lukeva pyytää häntä sitten hänen luo katsomaan kirjaan perustuvaa tv ohjelmaa lauantain myöhäisillalla. Pinkin Opaakin maailmassa on kaverukset Isabel ja Tara jotka ovat jopa täysin eri paikoissa omaten psyykkkisen yhteyden, jonka avulla yhdessä taistelevat herra melankolia (eräänlainen kuu taivaalla) lähettämiä vihollisia vastaan. Joka viikko ohjelmassa on uusi vihu. Herra melankolian tehtävänä on suista eräänlaiseen ”keski yön valtakuntaan” ohjelman päähenkilöt. Pinkki opaakki maailma väitetysti sijaitsee maan alla jonka portti sinne on keskellä tietä josta nuosee pinkkiä savua.
Mitä syvemmälle kaverukset menevät pinkin opaakin maailmaan, he alkavat huomata et ohjelma peilaa pohjimmiltaan suoraan oikeaan elämään toimiessaan vertauskuvana. Päähahmojen masentuneisuutta yksinäisyyttä ja alakuloisia teemoja käsitellään pinkin opaakin kautta. Tuo syventää hahmojen rakennetta. toinen kavereista sanoo jotenkin näin ”joskus pinkki opaakki tuntuu aidommalta kuin oikea elämä”. Ohjelman viestit on usein jopa kannustavia hahmojen elämässään ja pinkki opaakki on välillä parempi paikka, KUNNES homma kääntyykin pelottavaksi, onnistuneen pelottavaksi kun pinkin opaakin
maailma alkaa vuotamaan ja sekoittumaan hahmojen elämään.
Tunnelmaltaan leffa on hienon arvoituksellisen mystinen, surrealistinen painajainen pimeässä neon värien hohteisessa maailmassa + totaalisen häiriintyttä tunnelmaa luova tv ohjelma, Jossa tapahtumat menee ihan häiriintyneelle levelille.
Heikkouksiakin löytyy. Vaikka oli mukavan erilainen leffa, niin silti hommassa paistoi pahasti läpi totaalisen pieni budjettimaisuus ja jonkinsortin amatöörimäisyys esim kuvauksessa, tuhnuisessa visuaalisuudessa, näyttelyssä, joka rokotti paljon arvosanaa. Myös loppua päin joidenkin asioiden ylivuotava taiteellisuus oli överiä.
Leffan lopetus kohtaus on sen sijaan karmiva.
7 / 10
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 9.1.2007
- Viestejä
- 1 271
Mickey 17 (2025)
Sci-fi satiiria, joka toimii osittain hyvin ja välillä menee liian pitkälle omaan makuun. Pattinsonin hahmo tekee vääriä valintoja niin kaverien kuin raha-asioiden suhteen ja tekee huonon diilin. Tästä seuraa muutaman vuoden sopimus ja lähtö avaruuteen kolonisoimaan uutta planeettaa epäonnistuneen poliitikon kanssa.
Leffassa otetaan kantaa mm. luokkaeroihin, typerysten sokeaan palvontaan ja omien huonojen valintojen seurauksiin. Leffa on liian pitkä ja varsinkin ensimmäisen tunnin jälkeen oma kiinnostus väheni huomattavasti. Liian paljon kaikkea ja loppupuoli ei toiminut itselleni läheskään yhtä hyvin kuin alku.
Ruffalon hahmon esikuvasta ei jää epäselvyyttä ja tähän liittyviä teemoja hierotaan naamaan vähän liikaakin. Elokuva käsittelee niin montaa eri aihetta että kaikkien sekoitus tekee kokonaisuudesta sekavan ja rytmitykseltään epätasaisen.
Ei elokuva silti huono ole, mutta ohjaajan teoksista Parasite ja Snowpiercer ovat itselleni useammin katselulistalla.
6½/10
Sci-fi satiiria, joka toimii osittain hyvin ja välillä menee liian pitkälle omaan makuun. Pattinsonin hahmo tekee vääriä valintoja niin kaverien kuin raha-asioiden suhteen ja tekee huonon diilin. Tästä seuraa muutaman vuoden sopimus ja lähtö avaruuteen kolonisoimaan uutta planeettaa epäonnistuneen poliitikon kanssa.
Leffassa otetaan kantaa mm. luokkaeroihin, typerysten sokeaan palvontaan ja omien huonojen valintojen seurauksiin. Leffa on liian pitkä ja varsinkin ensimmäisen tunnin jälkeen oma kiinnostus väheni huomattavasti. Liian paljon kaikkea ja loppupuoli ei toiminut itselleni läheskään yhtä hyvin kuin alku.
Ruffalon hahmon esikuvasta ei jää epäselvyyttä ja tähän liittyviä teemoja hierotaan naamaan vähän liikaakin. Elokuva käsittelee niin montaa eri aihetta että kaikkien sekoitus tekee kokonaisuudesta sekavan ja rytmitykseltään epätasaisen.
Ei elokuva silti huono ole, mutta ohjaajan teoksista Parasite ja Snowpiercer ovat itselleni useammin katselulistalla.
6½/10
descent
VIP
- Liittynyt
- 7.3.2006
- Viestejä
- 1 293
Tämä oli kyllä pitkästä aikaa aivan huikea onnistuminen tyylilajissaan. Harvoin jää näin tyydytetty olo sen suhteen, että elokuvassa ei kokenut olevan mitään "korjattavaa".
Kaikki elokuvan osa-alueet toimivat täydellisesti ilman, että elokuva olisi kuitenkaan jättänyt mitenkään liian kliinisen maun.
Mielestäni tämä oli paras tällaisista klassisista kauhuelokuvan hahmoista tehty elokuva-adaptaatio, jonka olen nähnyt.
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
USAn erikoisjoukut lähtevät lisätueksi omille Irakiin vuonna 2006.
Tätä leffaa odotin mielenkiinnolla, koska on Ex Machinan ja Annihiolitin ohjaajalta, koska oli kiinnostavaa nähdä minkälainen sotaleffa syntyy tollaisten leffojen ohjaajan käsissä. Tää tuntui kuitenkin poikkeavan ohjaajan omasta tyylistä, ei sillä et siinä olisi jotain vikaa.
En liioittele kun sanon et realistin sotaleffa koskaan. Kaikki osa-alueet on tehty niin aidosti kuin pystyy ja se mikä teki etenkin aidoksi johtui siitä, että tää leffa on tehty erikoisjoukkojen muistelmista Irakissa eräässä tehtävässä josta leffa kertoo. Kaikki ne strategiset toimntamallit ja eteneminen tehtävässä. Myös Kranaatin savuiset kadut, tankkien jyrinä, hävittäjien jytinä, aseiden laukaukset, raunioituneet talot, kaikki tuntuivat ruudun läpi teatterissa.
Leffa on sellainen että pitää ehdottomasti nähdä teatterissa, etenkin äänimaailman takia. Etenkin hävittäjät teki sellaista jytinää että. Visuaaliseti komean näköinen, jossa 4k pääsee hienosti oikeuksiinsa. Aivan ehdoton maininta on leffan mestari tasoinen kuvaustyyli miten kamera kiertelee ja kaartelee etenkin ampuma välikohtauksissa.
Leffan ehdottomasti isoin pointti on näyttää katsojalle kaunistelemattomasti millaista kauhua sota on. On sotilaista joita makaa suolet pihalla ja yhden jonka jalka on mäsänä, niin sen kaverin huutoa kuullaan oikesti varmaan puolituntia putkeen, samalla muut sotilaat on jo valmiiksi kusessa ja pitäisi pystyä toimimaan. Pelottava tunnelma on saatu kun ovat supussa talossa. Kun tulee tieto et joukoja lähestytään vihollisen toimesta. Tuossa kohtaa huomasin samanlaisuuden Ex Machinaan, et tietynlainen hiljaisuus jossa tuntee et asiat on menossa pahaan suuntaan, samanlainen vivahde oli selkeästi. Leffa on Pienimuotoinen 1h35min ja äärimmäisen tiivis ja intensiivinen paketti. Juoni tapahtuu melkein samassa paikassa koko ajan, siisti katsoa välillä tällaistakin.
Jos tykkää paljon sotaleffoista niin todella iso suositus
9 / 10
- Liittynyt
- 3.7.2025
- Viestejä
- 225
En ole mikään elokuvien suurkuluttaja mutta listaan tähän jotain omia suosikkejani. Jos tästä listauksesta pystyy vetämään jotain johtopäätöksiä ja suosittelemaan katsottavia elokuvia niin olen kiitollinen. Tässä ei kuitenkaan ole kaikkia hyviäkään elokuvia mitä olen katsonut eli varmaan ihan ns. vanhoja klassikkojakin on vielä kokonaan katsomatta.
Ehkä top5:
Platoon (1986) Paras Vietnam- elokuva ja ylipäätään elokuvana yksi parhaita. Tom Berengerin roolisuoritus kersantti Barnesina jäätävä, myös Willem Dafoe loistaa Eliaksen roolissa. Ikimuistoisia kohtauksia, jotka ehkä elokuvahistorian paras taustamusiikki kruunaa.
Tanssii susien kanssa (1990) Pitkä, rauhallisesti etenevä, visuaalisesti upeasti kuvattu elokuva, myös taustamusiikit vaikuttavia. Erittäin tunteita herättäviä kohtauksia, jotka jäivät mieleen jo lapsena elokuvan ensimmäisen kerran katsottuani. Tarina on fiktiivinen mutta silti uskottava ja asettuu hyvin historialliseen kontekstiin, kuinka Pohjois-Amerikan tasankojen intiaanikulttuurit tuhottiin eurooppalaisten uudisasukkaiden tieltä.
Seitsemän (1995) Tummasävyinen, kolkko, hienosti kuvattu piinaava trilleri. Roolisuoritukset kauttaaltaan hyviä mutta erityisesti John Doe saarnoineen on todella hyytävä ja mieleenpainuva tapaus. Elokuvan loppupuolella automatkan aikana käyty keskustelu ja tietenkin loppuratkaisu ovat ikimuistoisen painostavan tylyt.
American history X (1998) Todella kipeä tarina kulttuurien välisistä jännitteistä, rasismista, vihasta ja kostosta. Edwardit Norton ja Furlong tekevät hienot roolisuoritukset. Mustavalkoisina kuvatut takaumat toimivat hyvin, taustamusiikit myös hienot. Loppu vetää hiljaiseksi (toki muutama muukin kohtaus ennen sitä…).
Speak no evil (2022) Elokuva, jota en halua katsoa uudelleen, pidän tätä kuitenkin (joidenkin muidenkin elokuvien) ansiona, ei huonoutena. Graafista väkivaltaa varsin vähän mutta elokuvan tunnelma kehittyy pikkuhiljaa äärimmäisen painostavaksi ja ahdistavaksi. Loppukohtaus erittäin tyly.
Muita mielestäni hyviä elokuvia (satunnaisessa järjestyksessä):
2001: Avaruusseikkailu (1968)
Eyes wide shut (1999)
Yhdeksäs portti (1999)
Luvattu maa (2023)
Bram Stokerin Dracula (1992)
Papillon (1973)
Lord of War (2005)
Jaws (1975)
Alien (3 ensimmäistä elokuvaa)
Life (2017)
Mystic river (2003)
Menetetty maa (2007)
Jahti (2012)
L.A. Confidential (1997)
Gladiator (2000)
The Crow (1994)
Terminator 2 – Tuomion päivä (1991)
Lord of The Rings- trilogia
Hereditary - Pahan perintö (2018)
The Thing (1982)
The Mist (2007)
Vares (2 ensimmäistä elokuvaa)
Maa on syntinen laulu (1973)
Wind river (2017)
The Last King of Scotland (2006)
Training day (2001)
Inside man (2006)
The Lighthouse (2019)
United 93 (2006)
Sicario (2015)
The Shining – Hohto (1980)
Full Metal Jacket (1987)
The Shawshank redemption (1994)
Ehkä top5:
Platoon (1986) Paras Vietnam- elokuva ja ylipäätään elokuvana yksi parhaita. Tom Berengerin roolisuoritus kersantti Barnesina jäätävä, myös Willem Dafoe loistaa Eliaksen roolissa. Ikimuistoisia kohtauksia, jotka ehkä elokuvahistorian paras taustamusiikki kruunaa.
Tanssii susien kanssa (1990) Pitkä, rauhallisesti etenevä, visuaalisesti upeasti kuvattu elokuva, myös taustamusiikit vaikuttavia. Erittäin tunteita herättäviä kohtauksia, jotka jäivät mieleen jo lapsena elokuvan ensimmäisen kerran katsottuani. Tarina on fiktiivinen mutta silti uskottava ja asettuu hyvin historialliseen kontekstiin, kuinka Pohjois-Amerikan tasankojen intiaanikulttuurit tuhottiin eurooppalaisten uudisasukkaiden tieltä.
Seitsemän (1995) Tummasävyinen, kolkko, hienosti kuvattu piinaava trilleri. Roolisuoritukset kauttaaltaan hyviä mutta erityisesti John Doe saarnoineen on todella hyytävä ja mieleenpainuva tapaus. Elokuvan loppupuolella automatkan aikana käyty keskustelu ja tietenkin loppuratkaisu ovat ikimuistoisen painostavan tylyt.
American history X (1998) Todella kipeä tarina kulttuurien välisistä jännitteistä, rasismista, vihasta ja kostosta. Edwardit Norton ja Furlong tekevät hienot roolisuoritukset. Mustavalkoisina kuvatut takaumat toimivat hyvin, taustamusiikit myös hienot. Loppu vetää hiljaiseksi (toki muutama muukin kohtaus ennen sitä…).
Speak no evil (2022) Elokuva, jota en halua katsoa uudelleen, pidän tätä kuitenkin (joidenkin muidenkin elokuvien) ansiona, ei huonoutena. Graafista väkivaltaa varsin vähän mutta elokuvan tunnelma kehittyy pikkuhiljaa äärimmäisen painostavaksi ja ahdistavaksi. Loppukohtaus erittäin tyly.
Muita mielestäni hyviä elokuvia (satunnaisessa järjestyksessä):
2001: Avaruusseikkailu (1968)
Eyes wide shut (1999)
Yhdeksäs portti (1999)
Luvattu maa (2023)
Bram Stokerin Dracula (1992)
Papillon (1973)
Lord of War (2005)
Jaws (1975)
Alien (3 ensimmäistä elokuvaa)
Life (2017)
Mystic river (2003)
Menetetty maa (2007)
Jahti (2012)
L.A. Confidential (1997)
Gladiator (2000)
The Crow (1994)
Terminator 2 – Tuomion päivä (1991)
Lord of The Rings- trilogia
Hereditary - Pahan perintö (2018)
The Thing (1982)
The Mist (2007)
Vares (2 ensimmäistä elokuvaa)
Maa on syntinen laulu (1973)
Wind river (2017)
The Last King of Scotland (2006)
Training day (2001)
Inside man (2006)
The Lighthouse (2019)
United 93 (2006)
Sicario (2015)
The Shining – Hohto (1980)
Full Metal Jacket (1987)
The Shawshank redemption (1994)
Viimeksi muokattu:
- Liittynyt
- 14.12.2008
- Viestejä
- 4 162
Ihan mielenkiintoisia nimiä listalla. Tässä alla suosituksia, en tiedä tosin osasinko kiteyttää miten listalla olevista leffoista suosituksia, mut tässä jotain. Voi olla et oot näistä jotain jo nähnytkin
Viimeksi muokattu: