Elokuva-arvostelut!

[Tigre]

@schwartzy ku tykkäät 4k leffoista niin tää vois olla aika upee, oot saattanu tosin hommata jo. Musta se eka Aquaman 4kna oli Avatar: The Way of Waterin jälkeen siisteimmän näköinen 4k leffana ehkä ikinä.

https://cdon.fi/elokuvat/aquaman-an...ok-ice-edition-4k-ultra-hd-blu-ray-p152413673

 

[schwartzy]

^^ siisti steelbook ja laatu varmasti. Itel ollu vähän kyllä paussi noiden supersankarileffojen kanssa ku dc on aika sekasin ja koko Hames gunnin,

dcu reboot ei jaksa enää oikein kiinnostaa...

Oon varmaan harvoja jotka tykkäs snyderin synkästä tyylistä vaikka käsikirjotukset ja liika kiire saada mcu kiinni pilas ton universumin :/ tulee varmaa alesta hankittua toi jossain vaiheessa...

 

[Jerico]

@schwartzy joko hommasit Cameronin uudet 4K-julkaisut? True Lies&Abyss tuli itselle, koska en noita omistanut kuin dvd:llä ja nykyisessä telkkarissa näyttävät aika hirveältä. Aliens odottaa vielä, koska mulla on jo se blu-ray-setti, jossa kaikkien leffojen ohjaajan versiot yms.

Niin ja kävin katselemassa Civil War (2024).

Alex Garlandin uusin, jossa määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa jenkkien autoritaarinen presidentti on kolmannella kaudellaan ja osa osavaltioista irtautuu keskusvallan otteesta ja yrittää syöstä presidentin vallasta. Sotavalokuvaaja ja pari muuta samana alan ihmistä päättää lähteä pääkaupunkiin haastattelemaan presidenttiä ennen kuin on liian myöhäistä.

Sisällissota on taustatarinana tälle pääsääntöisesti road movien ja sotaelokuvan yhdistelmälle. Pelkkää toimintaa odottavien kannattaa asettaa odotuksensa uusiksi. Toki toimintaa piisaa myös, mutta pääpaino on päähahmojen kautta tapahtuva, sodan repivän maailman tarkastelu valokuvaamisen kautta.

Erityisplussaa leffan äänimaailmalle toimintakohtausten aikana. Action tapahtuu yleensä ilman taustamusiikkia ja luodit ja räjähdykset kuulostavat pelottavilta. Sellainen ns. Hollywood-räiskinnän tunne puuttuu tästä, tehden kohtauksista pelottavia ja voimakkaita.

Päähenkilöä esittävä Kirsten Dunst on kaiken nähnyt ja väsyneen ja kyynisen oloinen. Häntä fanittava nuorempi sotakuvaaja taas välillä liiankin innokas ja joutuu kokemaan kantapään kautta miten käy kun ei kuuntele neuvoja.

Leffa ei suoraan ota puolia vaan keskittyy enemmänkin näyttämään ja tarkastelemaan sisällissodan vaikutuksia yhteiskuntaan. Osa yrittää sivuuttaa koko jutun, toiset taas päästävät pahimmat puolensa esiin tilaisuuden tullen jne.

Garlandin tuntien elokuva näyttää hyvältä. Visuaalisesti valokuvia käytetään tehokeinona sodan kauhujen esittämisessä. Samoin hiljaisuutta. Molemmat päähahmot käyvät läpi tarinan kaaren elokuvan aikana ja risteävät toistensa kanssa.

Kässärin puolella muutama juttu otti hieman silmään, mutta muuten tykkäsin kyllä aika paljon.

8/10

 

[schwartzy]

Tuli juu myös itselle True lies ja abyss 4k blurayt, vielä en ole ehtinyt kattelemaan ja vähän pelottaa ton kaiken tekoäly "parannuksien" takia. Miksei cameron vaan voi masteroida negatiiveista suoraan ilman mitään tuunauksia... T2 olis hirveän näkönen kun värit vaihdettu ja ihmiset näytti joltain vahanukeilta.. onneks siitä on ihan hyvä blurya versio sentään vaikka vanha masteri onkin..

Nämä pitäs olla jonkun verran parempia vaikka filmi grainia poistettu liikaa jälleen. Ja atmos äänet kanssa ilmeisesti loistava päivitys

Oliver harperilta hyvät arvostelut noista.


View: https://youtu.be/UhZhDiuJY1I?si=mwUgqWgTawzmexFB


View: https://youtu.be/ox5QIiQD-FE?si=iYDa7wfHEamGxBfH

 

[schwartzy]

Nyt tuli tuo True Lies 4K kiekko katsottua ja leffahan on täyttä timanttia 10/10 cameronin ja Arskan parhaimmistoa.

Harmi ettei jatkoa koskaan tullut vaikka suunnitelmia oli... Arnold ja cameron oli aika kiireisiä Ja 9/11 pilasi loputkin suunnitelmat ja Arnoldin Collateral damage floppasi myös suuresti tuon takia kun käsitteli terroristeja.

Itse 4K bluray oli itselle todella positiivinen yllätys vaikka aluksi vähän oli huono fiilis arvostelujen yms perusteella.

Cameron antoi remasterointi työn Peter Jacksonin park road post production firmalle joka ilmeisesti käyttänyt jotain tekoälyä remasteroinnissa. Joissain kohtauksissa tuo dnr näkyy vähän, mutta omaan silmään ei ollut koskaan liikaa paitsi ihan alussa kun arska tulee jään läpi oli posket aikas sileät.
Muuten tuota silottelua oli aika vähän ja maltillisesti ja filmimäistä lookkia ja erittäin terävää kuvaa ja hyvät hdr värit ja kontrasti oli varmaan 97% ajasta.
Yllätyin kuinka paljon leffa näytti 35mm filmille kuvatulle vuonna 94 niinkuin pitääkin vaikka arvostelut sano että näyttää digitaaliselta..

Joissain kohdissa ihmisten silmät tai silmien heijjastukset jos oli joku kirkas lamppu lähellä näytti todella terävältä, ehkä liian terävältä?mene ja tiedä, kenties tekoälyn juttuja.. itseä ei häirinnyt vaan enemmän ihmettelin että ompas terävää :D

Myös Arskan stunttimies Peter Kent vilahtelee muutamissa kohtauksissa aikaan kuuluvana kiitos 4K terävyyden alun rinnejuoksussa näkyy hyvin kun keskellä kuvaa sekunnin, vaikea ollut maskeerata piiloon eikä cgitäkään ollut noihin hommiin.

Samoin äänet masteroitu Dolby atmos pakettiin ja omilla surround atmos kaiuttimilla oli kyllä upeaa kuuneltavaa, vähän joissain kohtauksissa enemmän painetta .1 subbari Kanavalta olisi voinut toivoa, tämä korjaantuu subbarin nuppia kääntämällä ;) Loistava äänipuoli Kaikinpuolin.

Leffa 10/10
parasta Arnold ja Cameronia, harmi että heidän viimeinen yhteistyö :/

Kuva & ääni 8,5/10

 

[SIC-]

Deliver Us From Evil 4/5

Korealainen rikosleffa, missä eläköityvä palkkamurhaaja lähtee Thaimaaseen etsimään tytärtään. Tosi synkkä ja erinomainen leffa. Tässä on paljon samaa kuin Huntissa ja pääpahis onkin sen leffan ohjannut Squid Gamen pääosan esittäjä Lee Jung-jae. Jos Korea-noir uppoaa, niin tästä kyllä tykkää.




The Tiger 5/5

Korealainen toisen maailmansotaan sijoittuva leffa, missä metsästetään Korean viimeistä siperiantiikeriä. Tämä on vähän kuin Liam Neesonin The Greyn korealainen versio missä on tiikeri susilauman sijaan. Alku oli aika perinteinen, mutta loppua kohti leffa muuttui kyllä mestariteokseksi. Suosittelen varauksetta katsomaan.

 

[Tigre]

^^ Hitto näytti kovalta tuo The Tiger traileri, pitää katsoa jos jostain näen.

Parasite (2019)

Tosi pitkästä pitkästä aikaa tuli tää katsottua.

Köyhän perheen jäsenet huijaavat itsensä töihin eräälle rikkaalle perheelle. Jokaisella tuon köyhän perheen jäsenellä on oma työnmuotonsa siellä rikkaiden luona. Leffa haluaa sanoa jo alussa katsojalle mietteitä köyhä / rikas asetelmasta ja se on myös juonessa itsessään veikeesti tehty tuo köyhä / rikas asetelma.

Tyylikkään siisti ja rauhallinen tarinankerronta ja juonen etenemistyyli, naulitsee katsojan penkiin melkein heti. Todella aidon oloinen leffa, joka on tyypillistä Aasia leffalle. Hahmot myös ihan huippuluokkaa toteutukseltaan mm maanläheisyyksiensä vuoksi ja pilke silmässä hahmojen välisessä dialogissa hahmot ovat sellaisia joista aidosti välittää ja se heidän välinen vuorovaikutus toisiinsa on tasokasta. Huumori on hauskaa, tykkään paljon huumorin tyylistä, samanlaista kuin ohjaajan Memories of Murderissa, samaan aikaan sellaista sarkastista, mustaa huumoria ja etenkin retardia, hyvällä tavalla retardia.

Visuaalisesti näyttävä leffa, kun ökytalo niin sisältä kuin ulkoa vihreältä upeelta sisäpihalta ja kuvaustyyli jolla tehostetaan ulkonäön vaikuttavuutta ja elokuvallista omaperäistä komeutta, on kun monesti esim kuvattiin sisätiloissa jostain kaukanta huoneen perältä jostain takaalaviistosta asioita, joka oli tyylikästä.

Sitten se tyyli miten suunnittelevat huijaamaan itsensä töihin perheelle eri työnkuviin liittyen ja samalla talon entiset työntekijät... Niin tuo juttu on mielettömän oivaltavaa ja mielikuvituksellista. Se huvittava paskan puhumisen kierre, jolla meinaan sitä et miten perhe ihan pokkana kerta toisensa perään onnistuu kusettamaan rikkaan perheen etenkin äitiä joka ei ole mikään penaalin terävin kynä, käyttävät ovelasti aseena toisten tyhmyyttä.

Erityismaininta kohtauksesta kun ovat siellä pöydän alla piilossa ja sitä n 30min edeltävä tapahtumien kehittyminen tuohon kohtaan on imo yks leffahistorian tyylikkäimpiä kohtauksia. Samaan aikaan kekseliäs, mielettömän jännittävä / intensiivinen, psykologinen, hauska, sarkastinen. Samaan aikaan jännittää paljon ja samaan aikaan kutkuttaa mieltä hauskasti tuo kohta leffassa koomisuudeltaan. Sitten taas lopun eskaloituminen on ihan huippua. loppu "synttärit" kohtaus on tosi voimakas teholtaan kauhu vivahteisuudessaan. Erään hahmon henkinen murtuminen ja siihen liittyvä aiempi sanomansa lause sopii hyvin tuohon kohtaukseen joka onkin leffan yksi osa pääpointeista. Eli "suunnitelmaa ei kannata tehdä, koska jos ei oo suunnitelmaa niin mikään ei voi mennä pieleen"

Leffassa on pirusti todella hienoa kohtausten sisällön tyylin moninaisuuksia ja genresekoitteluja ja musta leffan siistein juttu on, kun sadoista palasista yhdessä muodotuu harmoninen kokonaisuus. Lisäksi yksi viihdyttävimpiä leffoja mitä oon koskaan katsonut.

10 / 10

 

[schwartzy]

Näyttää olevan bluray julkasunakin toi the tiger, tosin ei suomiteksteillä

The Tiger an Old Hunters Tale Blu-Ray

#VALUE!

elokuvahylly.fi

 

[schwartzy]

Vihdoin sain aikaiseksi katsottua The abyssin special editionin ja tuolla pidennetyllä versiollahan on pituutta 2h 51min eli vähän yli puoli tuntia enemmän kuin teatteri versiolla..

Viimeksi nähnyt telkkarista huonolla laadulla teatteri version varmaan 10v sitten eikä ollut oikein mitään muistikuvia ja nyt katsoin suoraan pidemmän eikä tuntunut yhtään lähes kolmen tunnin leffalta.

Juoni on erittäin mielenkiintoinen ja näyttelijät kaikki loistavia, Ed Harris vetää varmaan parhaimman roolinsa ikinä tässä ja Michael Biehn siisti ns pahiksen roolissa.


Cameronin visuaalisuus on kyllä upeaa katsottavaa ja hakee vertaistaan, itsellä ehkä vain Peter Jackson on samalla tasolla.
tämä muistuttaakin paljon aliensia lavasteiltaan, ahtaita öljy porauslautan käytäviä jne. Myös cameronin upea sinisten ja tummien sävyjen käyttö ennen oli todella hieno ja uniikki tyyli kuten myös aliensissa ja terminatoreissa.

Tämä 4K julkaisu on kyllä taas jälleen kerran kaikista valituksista huolimatta todella upea kuvan ja äänen kannalta.. kuvattu cameronin tuttuun tapaan super 35mm filmille ja siltä se kyllä näyttää, eikä true liesista tuttua dnr ja tekoäly "parannuksia" huomaa yhtään tai ainakaan itse en nähnyt yhtäkään kohtaa.
Todella terävä kuva ja jotkut close up shotit varsinkin aivan älyttömän kauniita 4k resolla ja hdr väreillä ja kontrastilla.

Äänessä ei myöskään ollut mitään valittamista vaan atmos puski ääntä joka kaiuttimesta hyvällä paineella ja subbari oli kanssa hyvin aktiivinen ja tarpeeksi matalasointuinen tarvittaessa.

Leffa 10/10 ainakin pidennetty versio.
Kuva ja ääni 10/10

Omaan silmään ei mitään parannettavaa.

Täytyy vielä molemmista julkaisuista katsoa extrat varsinkin tämän abyssin teko oli ilmeisesti todella rajua ja taisi pari läheltäpiti tilannettakin olla hukkumisten kanssa.

 

[Minä itte]

Close up shot = lähikuva.

 

[schwartzy]

Close up shot = lähikuva.

niin paljon tulee luettua ja keskusteltua esim bluray foorumilla ja redditissä nii tulee ekana tommosina mieleen :D lopputekstien aikana kun kirjottaa nopeesti mielipiteen ni ei jaksa alkaa tarkistelee liikaa.

 

[korpipaa]

Jos et tykännyt Fury Roadista, silloin tämä ei ehkä ole sinulle tarkoitettu elokuva myöskään.

79-vuotiaana George Miller on kirjoittaja, joka lisää uuden kerroksen jännitystä Mad Max sarjaan, joka on jo täynnä hurjia sekä tehokkaita koneita. George Miller on edelleen elokuvan ajoneuvojen takaa-ajokohtausten mestari, komentaja eikä vaikuta yhtään siltä, että ikä olisi vähentänyt hänen kykyjä ohjaajana tai tarinankertojana. Termiä "gripping" "tarttuva" heitetään paljon esiin samanlaisten elokuvien kuvauksessa, mutta Furiosa todella pitää otteessaan lähes koko elokuvan keston.
Tarinassa on erilainen lähestymistapa ja tyyli kuin aikaisemmissa Mad Maxeissä, ja Furiosa: A Mad Max Saga sopiikin tähän tyyliin paremmin.
Tarinankerronta on rikasta ja se kiehtoo meidät merkityksellisillä hahmoilla, jotka ovat täynnä suhteellisuutta, riippumatta siitä, että ympäröivä ympäristö on täysin epäyhtenäinen.
Tämä raivoisa 2 ja puolen tunnin matka jättää lähtemättömiä jälkiä. Vaikka elokuvan pituus on välillä havaittavissa.
Se ei ole kuitenkaan pitkästyttävä tai tylsä, ehkä olisi voinut 10-15 minuuttia yrittää supistaa pituudesta.
Vahvan näyttelijäkokoonpanon, uskomattomien toimintakohtausten ja tuotantoarvojen sekä suurimman osan ajasta kestäneen korkean panoksen, korkean konseptin takaa-ajojen ansiosta, elokuva antoi syvyyttä ja kauneutta julmalle post-apokalyptiselle joutomaalle.
Hän on todellinen visionääri maailmojen rakentamisessa sekä niiden elävöittämisessä.

Chris Hemsworthin Dementus varasti elokuvan kohtauksillaan ja oli kuin suoraan Mad Max maailmasta. Hemsworth on sanonutkin, että hän rakasti elokuvan tekoa ja tämä välittyykin aivan mahtavasti. Chris Hemsworth esittää mahdollisesti yhden uransa parhaista rooleistaan Dementuksena.

Fury Road oli itselleni ehkäpä kyseisen vuoden paras elokuva, en usko, että Furiosa pääsee sinne asti, kiitos Dyne 2 mutta se on silti majesteettinen elokuva sekä huima elokuvien teon kyvyn näyte George Milleriltä.
Lopussa Miller referoi Asfalttisoturin kuin Fury Roadin suuntaan. Niiden myötä Furiosa asettuu hyvin osaksi kokonaisuutta ja saa janoamaan lisää.

 

[schwartzy]

Dune part two 4K steel saapui ja sain vihdoin katsottua kun tuli suht nopeasti kotijulkaisu vaikka pyörii vissiin vieläkin teattereissa.

Tarinankerronta oli mielestäni paljon parempaa kuin ykkösessä ja auttoi ymmärtämään vähän enemmän tuota universumia ja syitä ykkösen tapahtumille.

Leffalla kestoa yli 2,5h ja silti tuntui vähän pikakelaukselta joissain kohtia ja aikahyppyjä oli kans mutta ei niin haitannut, eikä tuo pituus ollut pitkän tuntuinen eli hyvän leffa merkki

Vähän samaa vikaa oli viimeisessä hyökkyksessä kuin ekan leffan vastaavassa eli vastapuoli varoituksista huolimatta ei ole kovinkaan varovainen. Tosin kukaan ei osannut odottaa tuollaista hyökkäystä mutta silti.

Joka tapauksessa parempi leffa ja jatko. Kolmosta odotellessa kun tämä teki hyvän tilin teatterissa 700+ miljoonaa

4K bluray laatu jälleen kerran lähestulkoon täydellinen. Kuvattu imax formaattiin joka sen jälkeen laitettu 35mm filmille tuomaan vähän pehmeyttä ja filmimäistä lookkia joka omasta mielestä sopii erittäin hyvin.
Äänimaailma oli jälleen upeaa kuunneltavaa ja joissain kohtia vähän sunnuntai iltana jännitti että kuinka naapurit nautii äänimaailmasta

Ja ehkä vielä uudelleenjulkaisu joskus vuoden parin päästä antaa IMAX kohtaukset myös.

8,5/10

Täytyy jossain vaiheessa kesää katsoa molemmat peräkkäin myös, ehkä ykkönen toimii paremmin, nyt vielä pidättäydyn siinä 7/10 arviossani

 

[schwartzy]

Dyyni kakkosen julkaisun aikaanhan villeneuvehan sanoi jossain haastattelussa, että ei tykkää dialogista kummemmin ja huomaahan sen et nojaa muuhun äänimaailmaan todella paljon.
Dyynin kaltainen leffa omasta mielestä tosin kaipaisi paljon dialogia ja kerrontaa jota on pikkasen liian vähän imo


"With Dune: Part Two hitting theaters worldwide, director Denis Villeneuve is gearing up for another successful run for the franchise. Villeneuve finds himself at the center of press, recently speaking with The Times about his thoughts on modern filmmaking.

To the Canadian director, he believes that television has impacted the way audiences consume film — and not in a positive way. Villeneuve shares that films have been lacking due to the way stories are told on TV and how much more series rely on dialogue. He said, “Frankly, I hate dialogue. Dialogue is for theatre and television. I don’t remember movies because of a good line, I remember movies because of a strong image. I’m not interested in dialogue at all.” He continued to explain, “Pure image and sound, that is the power of cinema, but it is something not obvious when you watch movies today. Movies have been corrupted by television.”

"Villeneuve was also asked if he would helm another film, perhaps a silent one, “In a perfect world, I’d make a compelling movie that doesn’t feel like an experiment but does not have a single word in it either. People would leave the cinema and say, ‘Wait, there was no dialogue?’ But they won’t feel the lack.” In regards to Dune, Villeneuve seems to believe that young people are becoming more interested in longer films, “Think of Oppenheimer. It is a three-hour, rated-R movie about nuclear physics that is mostly talking."

 

[Jerico]

Furiosa: A Mad Max Saga (2024)

Pakkohan tämä oli katsoa isolta kankaalta pelkästään visuaalisen ilmeen ja äänituotannon takia. Muuten melko tasapaksu leffa omaan makuun.

Anya Taylor-Joy tekee hyvää työtä, mutta hahmonsa ei silti omaa Gibsonin karismaa, kuten ei myöskään Tom Hardy. Vaikea pukea sanoiksi mikä tässä tökki. Tuntui jotenkin turhalta esiosalta. Fury Road teki kaiken paremmin ja isommin, jopa siinä määrin että itsellä meinaa jo iskeä ähky kun koko leffa on pelkkä iso takaa-ajokohtaus.

Chris Hemsworth on pahisroolissaan välillä hyvä ja uhkaava ja välillä taas mennään tahattoman komedian puolelle. Muut hahmot eivät jättäneet oikein mitään fiilistä. Lisäksi elokuva oli liian pitkä ja laahasi välillä.

Tykkäsin siitä kun näytettiin niitä muita "kaupunkeja" ja miten vaihtotalous toimii maailmassa, jossa raha on menettänyt merkityksensä.

Ei tämä omaa samaa uudelleenkatseluarvoa kuin jotkut muut tämän leffasarjan osat.

6½/10

 

[Tigre]

Past Lives (2023)

Että olin odottanut pitkään, että tää leffa tulee ostettavaksi sf anytimeen / viaplayhin jokin aikaa sit ja nyt katsoin toisen kerran.

Eteläkorealaiset Hae Sung ja Nora ovat parhaat lapsuuden ystävät, kunnes Noran perhe lähtee jenkkeihin perheensä ammatti urien takia. 12v kuluttua tuosta hetkestä he tapaavat videopuhelimitse ja tuosta alkaa monimutkainen taival kaipuun, ystävyyyden ja ihastumisen kuvioissa johon liittyy vahvasti omien valintojen kautta eri poluille kulkeminen vaiko yhteinen tulevaisuus? tuossa heidän etäyhteys asiassa asiat ei ole niin mustavalkoisia, vaan pinnan alla on jotain kyseenalaista.

Alusta asti hienon hillitty äänimaailma ja kuvaus, hahmojen dialogi on aitoa ja hahmoista aidosti välittää ja heihin voi samaistua. Äänimaailmasta vielä että kuullaan melankolista hiljaista pimputus ääniraitaa joka tehosti ikävyyden / kaipuun tunnetta niin leffan hahmoille kuin myös leffan katsojalle välitettynä.

Ajatuksellisuutta voi hienosti huomata pinnan alla, esim siistin metaforinen kohtaus, kun Nora ja Hae Sung kävelevät omille poluillaan tien haarautuessa, niin tuo heijastaa hienosti sitä kun oikeasti sitten lähtevät omille teilleen. Toinen esimerkki on kun rakkautta kuvaillaan buddhalaisuuden kautta, edelliset elämät, (ite en tällaisiin usko) mut veikeetä asioiden pohdiskelemis tyyliä tuo asia leffassa.

Leffassa kuljetaan isokaari halki erillään monien ja monien vuosien, jolla halutaan kuvastaa sitä miten kaipaavalle voi olla pitkät 12 vuotta pitkäjänteisessä uskollisessa odottamisessa. ja tässä kohtaa tulee leffan isoin pointti, joka on että voittaako ihastuminen ja tulevaisuus ystävänä rinnakkain kulkien, vaiko intohimo unelmiin asuten toisella puolella maapalloa. Siinä menee mielenkiintoiseksi kun totisuus tulee kunnolla mukaan ja tuossa alkoi miettiä et mihin tarina on päättymässä.

Leffa kuvastaa myös hienosti asian että vaikka on jonkun kanssa yhdessä, niin ei pidä hylätä omia ystäviään eivätkä alennu mustasukkaisuuteen, eikä määritelle kumpi menee edelle, suhde vai ystävyys lapsesta asti.

Seuraava sanomani ei huononna leffan elokuvallista tasoa, mutta itse tykkään enemmän jännittävistä / ahdistavista korea leffoista, esim Memories of Murder tai I Saw the Devil, tai yllättäviä juonenkäänteitä sisältävistä leffoista kuten The Handmaiden ja Forgotten. Tää oli ihmisuhde draama, mutta laadukas jalat maassa sellainen aitoudessaan eikä mitään siirappia todellakaan. Imdb 7,8 aika osuva imo.

9 / 10

 

[headspin]

Eilen kävin tarkastamassa ja samaan aikaan olin tyydytetty kuin myös mikroskooppisen pettynyt. Leffa oli ihan taattua Deadpool-kamaa, paljon cameoita ja hyvää neljännen seinän rikkovaa kommentointia Disneyn / Foxin / Marvelin tilasta. Vaikea hirveästi kertoa mitään juonesta kun en halua antaa kellekään spoilereita joten pitää keskittyä muihin ajatuksiin.

Deadpoolin ja Wolverinen väliset sanailut tuntui omaan korvaan välillä vähän pakotetuilta. Itseasiassa koko Jackmanin näyttely tuntui jotenkin väkinäiseltä kun piti olla vihaisena tai katkerana, läpät lähtevät sentään vähän helpommin. Loppua kohden näyttelytyö paranee onneksi selvästi. Reynolds laukoo sarjatulella vitsejä ja julkeuksia jotka nyt pääosin toimivat. Taistelukohtaukset ovat suht komeita ja vain yksi isommista kohtauksista taisi hetken ajaksi muuttua pikaleikkauksilla editoiduiksi sillisalaatiksi. Tuota yhtä kohtausta vastaan on sitten pari kolme isompaa kohtausta jossa tappelut käydään hidastetusti ja / tai yhdellä otolla että kaikki veri ja hurme varmasti näkyy.

Cameoita olisin odottanut vähän enempi ja isommin. Kenties etukäteishehkutus oli saanut odotukset tappiin. Trailereista paljastui jo muutama pienemmässä roolissa näkyvä tuttu hahmo menneisyydestä jonka päälle pari kertaa päästin pienen ihastuneen hymähdyksen kun ruudulle ilmestyi itselle yllätyksenä ihan huomattavia roolihahmoja.

Loppupeleissä reilu kaksituntinen meni suht nopeasti ja tuli naurettua ja viihdyttyä. Ei tämä mikään Avengers Endgamen tai Spiderman No Way Homen tapainen megapläjäys ole mutta helposti paras Marveli viimeiseen pariin vuoteen. Laittaisin samalle viivalle kakkososan kanssa eli IMDB:ssä sai minulta arvosanaksi 8/10. Ykkösosa sai pisteen enemmän aikoinaan koska leffa oli niin tuore tuulahdus enkä ollut nauranut luultavasti ikinä niin paljon leffateatterissa mitä silloin. Valitettavasti ihan samaan ei nämä jatko-osat yllä. Ei millään tavalla huono silti, taso on vaan korkea johon lähteä vertaamaan.

 

[schwartzy]

Iteltä saa 9/10 deadpool & wolverine..
Aina tykänny enemmän x menin hahmoista ja olihan tuo deadpoolimaiseen tyyliin upeasti nidottu yhteen foxin rauniot ja marvel.

Itsekkin odotin muutamia muita cameoita joita ei tullu mutta myös yllätyksiä oli myös jotka oli upeita!

Paljon Hugh Jackedmanista oli cgitä? Kädet vissiin paranneltu aika lailla kun ei ole koskaan noin iso ollut :D

 

[Tigre]

Onibaba (1964) - IMDb 7,9

1300-luvulla Japanin sisällissodan aikaan, 2 naista / ystävää asuvat bambu majassa korkean pellon keskellä ja elääkseen tappavat samuraita, jotka on jostain syystä eksyneet tuonne paikkaan. Oni niminen henki tulee myöhemmin leffassa.

Leffassa on kolme asiaa jotka toimivat pirun hienosti yhdessä: samurai, sota, henkiolennot. Tykkäsin ihan pirusti miten samurai aiheeseen on lisätty isoksi teemaksi Japanin mytologiset henkiolennot + kauhu vivahteinen toteutus tyyli ja tunnelma. Koko elokuva tapahtuu korkean viljapellon keskellä bambu majassa enimmäkseen keskellä yötä ja pellon keskellä on mystinen syvä kuilu. Kaiken keskellä ilmassa väijyy pahan suopamaisen Oni henkiolennon läsnäolo. Korkeaa vilja peltoa käytetään osaltaan tehokeinona, kun alkoi olla tunne et se paha henki on siellä jossain seassa. Myös mystisyys, pimeys ja varjot tehosti pahojen henkien tuomaa painostavuutta ja aina yön tullessa jymähtelevät musiikit.

Leffa käsittelee ehdottomasti eniten Japanilaista mytologiaa sen liittyen vahvasti juonen sisältöön ja hahmoihin. Sodassa kuolleiden haamujen ja sitten esim synti / seuraus asia oli hieno henkeen liittyen. Oni oli vähäeleinen ja lopulta tyylikkään metaforinen ja joka aiheuttaa huutavan kaoottisen lopetuksen leffaan.

Leffassa istutaan paljon pimeässä bambu mökissä lattialla ja tarinoidaan ja pohdiskellaan sisällissodasta ja Oni hengen lisäksi tuo sodan tunne on hienosti läsnä ilmassa. Sitten tuo dialogi siellä majassa on isosti sodan pohdiskelussa ja elämisestä siinä maailmassa. Dialogissa myös kyseenalaistetaan omia ja toisten toiminta tapoja / valintoja. Oikeuden ja vääryyden raja on häilyvä. omatunto ja velvollisuuden tunne näkyy hahmoissa.

Tämä ei ole Akira Kurosawan leffa, mutta muistuttaa Kurosawan leffoista eniten Throne of Bloodia, jossa on myös pahoja henkiä ja karu hulluuden ilmapiiri yllä. Ei pelottava, mutta tyylikkään pahuuden ja ihmismielen synkkyyden tunteen omaava teos ja tässä on syvempiä tasoja pointeissa joita en itse ainakaan tällä ekalla katselukerralla tajunnut.

Veikkaan että iso osa ei tästä saata tykätä, jos ei tykkää 60-luvun mustvalko Japanilais leffoista.

10- /10

 

[Jerico]

Trap (2024)

M. Nightin uusin, jossa idea on mielenkiintoinen, mutta käsikirjoitus tekee toteutuksesta ajoittain melko tuskaista seurattavaa.

Elokuvassa isä (Josh Hartnett), jolla on sykkiä salaisuuksia vie tyttärensä pop-keikalle ja alkaa epäillä että jotain on tekeillä. Poliiseja ja FBI-agentteja pyörii joka paikassa ja kameroita asennellaan pylväisiin yms.

Jos haluat nähdä leffan ilman mitään spoilereita, etkä ole nähnyt traileria, älä lue pidemmälle. Käsittelen muutamia juttuja, jotka ottivat silmään ja niissä selviää päähahmon taustat.

Leffan alku toimii hyvin kun päähahmo huomaa keikan olevan ansa, jolla yritetään napata sarjamurhaaja. Tykkäsin miten tyyppi vaihtaa tunnetilaa silmänräpäyksessä. Ja välillä ei tarvita puhetta vaan Hartnettin ilmeet ja eleet hoitavat tarvittavan.

Mutta sitten ne kässärin epäloogisuudet ja ajoittain outo dialogi laskevat roimasti pisteitä.

Spoiler

Jengi puhuu aivan liikaa ohi suunsa tuntemattomille, päähahmo voi teleportata kun tulee tiukka paikka, kävellä kyttien käskynjakoon tai pöllimänsä esiliinan taskusta löytyy tarvittava tunnistusta varten yms.

Ymmärrän tietyn määrän noita epäloogisuuksia, mutta tässä ei enää auta vaikka kuinka yrittäisi jättää aivot narikkaan. Poliisit, artistin turvallisuushenkilöstö ja FBI ovat niin typeriä.

Sääli sillä pidin asetelmasta. Mutta maiseman vaihdoksen jälkeen leffa sukeltaa pää edellä pohjaan.

5/10