Elokuva-arvostelut!

[schwartzy]

Ai että! Tuli nähtyä eilen The terminator isense salissa!

4K masteri näytti kyllä aikas loistavalta ja atmos oli myös hienon kuuloinen. Näytti filmiltä eikä T2/true lies tasoa ollenkaan... Toivottavasti T2 saa uuden korjatun julkaisun.. huhuja semmosesta ainakin olisi.
Vaikka ekalla termarilla onkin loistava blurya julkaisu jo niin täytyy varmaan ensi kuussa julkaistava 4K blu hankkia myös

 

[Tigre]

X (2022)

Porukka menee kuvaamaan aikuisviihdettä Texasiin eräälle maalle, jossa asuu 2 vanhusta jotka ovat antaneet tuolle porukalle luvan mennä yhteen heidän taloon yöpymään ja kuvaamaan pokea.

Leffa alkaa pahaenteisellä kohtauksella, joka halusi selvästi vihjata katsojalle, että jotain tosi karmivaa tapahtuu myöhemmin. Tuon jälkeen hypätään 24h taaksepäin, kun porukka saapuu paikkaan. Ote on ihme rallatusta mutta onneksi tuo meininki muuttuu ahdistavaksi n 30min jälkeen. Vanhusten omituisen uhkaavan käytöksen myötä myös porukan positiivinen sisäinen ilmapiiri alkaa rakoilla ja kääntyä negatiiviseksi. Tapahtumapaikkaa ympäröi tyhjyys ja hiljaisuus, kun asutusta ei ole juuri missään ja tosi outoa, et tunnelma on jotenkin klaustrofobinen vaikka ollaan avarassa paikassa, pimeässä kylläkin.

Leffan keskeisin pointti liittyy jos oikein käsitin, niin ihmismielen pahuuteen yhteydessä mm jumalaan, saatanaan, väkivaltaan, syntiin, ruumiilliseen himoon, joita käsitellään leffassa kohdilla joissa tv on päällä jossain huoneen nurkassa ja siellä puhutaan edellä mainituista jumalasta, saatanasta jne. Tuolla juttulla jännästi taustoitetaan / pohjustetaan leffan temaattista rakennetta toimien tukipalkkina pääpointelle.

Todella omaperäinen ohjaustyyli kaikkeudessaan, ehkä eniten visuaalisten jippojen takia. Lukemattomista yks esim on kun ruutuun tulee nopeita vertauskuvauksellisia välähdyksiä esim ruutu on jaettu kahtia joissa toisessa kuvataan porukkaa siellä mökissä ja toisessa vanhukset lääpii itseään, hyi. Myös todella kaukaisia kuvakulmia taivaalta alas paikkaan. Välillä puolestaan joku outo naama lävähtää ykskaks ruutuun ja samalla kuuluu riipivä äänitehoste ja esim myös kuvakulmat vanhuksiin jotka tuijottaa jostain kaukaa monessa kohtaa. Kun alkaa tapahtua niin vaaniva tunnelma pikkuhiljaa muuttuu kaoottisen häiriintyneeksi, jota sävyttää tosi tehokas äänimaailma, karu kuvasto ja samalla koko leffa on lopulta erittäin vinksahtanut kokonaisuus asioissaan ja täten tehokas.

Kauhugenressä jopa 8 / 10

 

[Tigre]

Ehkä menossa kattoo Gladiator 2., joten katoin tän muistinvirkistykseksi. Spoilereita on arvostelussa, mutta varmaan kaikki tän on nähnyt.

Gladiator (2000)

Heti kun leffa alkaa, iskee kylmät väreet kun Maximus kulkee siellä niityllä, koska tietää mihin leffa lopulta kulminoituu. Tämä on helposti yksi eeppisimpiä leffoja mitä on koskaan tehty. Tarina on pohjimmiltaan hyvin koskettava kaiken karuuden alla. Toinen juttu mikä on erittäin eeppistä on leffan ulkoasu ja musiikit. Visuaalinen mestariteos. Kaikki ne surrealistiset välähdykset miehen kuvitelmissa joissa kuullaan kauniin naisäänen laulua.

Russel Crowe on kovimmillaan tässä ja ei ihme et voitti parhaanpääosa oscarin. Joaquin Phoenix on vielä kovempi, pelottavalla tavalla uppoutuu rooliin. Phoenixin hahmo on täysin häikäilemätön, vallan sokaisema ja hyytävän epävakaa, kun hajoilee itkuun tuon tuosta ja menettää hermonsa. Juonessa ja hahmoissa on taitavasti kirjoitettuja juonitteluja, petoksia jne ja tuon keisarin lisäksi muutkin hahmot on rakennettu hienosti. Maximus periaatteidensa, kunnian ja lahjomattomuuden puolesta. Pakkomaininta kohdasta jossa Maximus haistattaa pitkät heittäen miekan katsomoon ja sylkäisee maahan.

Musta tää on ollut aina todella ahdistava leffakokemus, karmivaa jo ajatuksena se kun mielipuolinen ihminen nousee murhan kautta valtaan ja Maximus ei pääsekään kotiin vuosien kenraalina johtamisen jälkeen, vaan joutuukin orjaksi ja tuo juttu ottaa vielä lisäkierroksia ahdistavuuden puolesta kun tulevat ja tappavat Maximuksen perheen...

Gladiaattoritaistelut on toinen toistaan karumpia ja komeampia ja tuohon hommaan liittyy Maximukseen ihmisenä se. että areenalle meneminen ei ole hänelle shokki, kun mies on jo kaiken menettänyt ja silmissä näkyy vain kosto ja etenkin sen jälkeen toivo, tai oikeastaan tieto että "pääsee" lopulta perheensä luokse.

Leffan loppu on kunnon spektaakkeli, mahtipontinen, karu ja ajatuksellisen lohdullinen ja tässä etenkin maininta loppulaulusta kun maximus saa vapauden, kuolee ja pääsee perheensä luo kävellen siellä leffan aloituskohtauksessa esiintyvällä niityllä ja tuo on ehdottomasti leffan isoin keskeisin ajatus.



10 / 10

 

[schwartzy]

^^ Gladiaattorin 4K bluray on upea kuvan ja äänen kannalta. Myös hyvät extrat löytyy.

Meinasin itsekkin käydä vielä Gladiator 2:sen käydä katsomassa prätkällä.. mutta sää heitti häränpyllyä ehkä sopii jo tähän aikaan vuodesta viedä talviunille ens viikolla kum lämpiää.. pitkä kausi olla kuitenkin.

 

[Luni]

Gladiator 2 oli todella suuri pettymys, tässä varmaan ensimmäinen painaa liikaa itselläni, ei vaan ollut mitenkään erikoinen vaikka hienolta osittain näyttikin.

 

[korpipaa]

Demi Moore antaa yhden uransa parhaista suorituksista, joka tuntuu entistä runollisemmalta, kun ottaa huomioon hänen henkilökohtaiset kamppailunsa ikääntymisen ja kehonkuvan kanssa, joista hän kirjoitti vuoden 2019 muistelmissaan, "Inside Out". Hän menee paikkoihin, joita harvat kauniit naiset uskaltavat kohdata. Moore on hauska, peloton, mahtava ja aidosti rohkea, tehdessään paljastavimman roolinsa.

Elokuva tekee kehosta julkisen spektaakkelin ja kutsuu yleisön mukaan, ehkä hieman liian innokkaasti, tuijottamaan sitä, mikä muualla on esitetty intiiminä, salaisena inhona. Tapa, jolla kamera palvoo täydellisesti muotoiltuja pakaroita ja hohtavaa ihon kimmoisuutta, toimii täydellisesti.
Fargeat luo outoa parodiaa "mieskatseesta" ja rankaisee katsojaa lopulta tästä liiallisesta tuijottamisesta. Se, mikä tekee The Substance’sta toimivan, on Fargeatin jatkuva itsetietoisuus.
Hän esittää Mooren näyttelemän Elisabethin vuorottelevan myötätunnon ja ahdistusta aiheuttavan manian välillä. Molemmissa tapauksissa nämä hetket ovat kiistatta yksityisiä.
Valta osa elokuvasta sijoittuu Elisabethin steriiliin kylpyhuoneeseen - jyrkkä kontrasti aurinkoisen Los Angelesin ja harjoitteluohjelman studion räikeisiin väreihin verrattuna. Täällä Fargeat pakottaa meidät kohtaamaan nämä kaksi yksilöä ilman häiriötekijöitä.

Elokuvan täysin irti olevalta tuntuva, verellä kyllästetty ja väistämättä polarisoiva kolmas näytös tekee siitä unohtumattoman, sekä hyvässä että pahassa. The Substance’n viimeinen osio laskeutuu täysimittaiseen verisuihkukunniaan, joka on kunnianosoitus kulttiklassikoille, kuten Brian Yuznan vuoden 1989 kauhuelokuva Society.

Vaikka elokuva ei tuntunut tuskastuttavan pitkältä niin olisi suonut, että sitä olisi jotenkin voitu lyhentää ilman että loppu menettää hohtoaan.
Myös lisä kritiikkinä olisi se, että satiiri ja karikatyyrit ovat hieman tai joidenkin mielestä ylitseampuvasti liioiteltuja. Mutta tämä liioittelu, on toisaalta osa sitä elokuvan lumoa, mikä tekee siitä kuvottavan, hauskan sekä mieleenpainuvan.

 

[SIC-]

Gladiator 2 oli todella suuri pettymys, tässä varmaan ensimmäinen painaa liikaa itselläni, ei vaan ollut mitenkään erikoinen vaikka hienolta osittain näyttikin.

Jep samaa mieltä. Kävin katsomassa tuon ja jotenkin tuo oli tosi lapsellinen ja ihan kuin jonkun lapsen kirjoittama. Siinä missä ekassa Gladiatorissa oli sellainen realistinen ote, niin tässä tapeltiin mutanttiapinoita vastaan yms. alusta saakka ja meno oli kuin jossain supersankarileffassa. Se oli myös mustavalkeaa, että kuka on paha ja kuka hyvä ja mitään psykologista ulottuvuutta ei ole. Pahat on pahoja ja hyvät hyviä ja vaikka se oli selvää Gladiatorissakin, niin siinä Joaquin Pheonixin esittämä keisari oli isänsä hylkäämä ja motivaatio ja hahmo rakentui sen katkeruuden ympärille ja tuon pystyi tavallaan ymmärtämään. Mikä oli Gladiator 2:n hahmojen motiivit ja syvällisyys? Hulluus?

Minulla tuo lapsellisuus pisti silmään tosi pahasti, kun katsoin samaan aikaan Netflixistä k-draamoja ja ne tuntuu siltä, kuin niitä olisi kirjoittanut aikuiset. Ehkä tänne voi arvostella myös sarjoja ja suosittelen ehdottomasti katsomaan The Gloryn. Aivan huikea kostotarina täynnä hyviä hahmoja ja Park Yeon Jin on kovin naispahis sitten Cersei Lannisterin. En muista milloin olisin viimeksi vihatykännyt naishahmosta yhtä paljon.


View: https://www.youtube.com/shorts/L3HL3IE9ba4


Varsinkin tämä kohta oli ei helvetti:

Spoiler

Kun Park Yeon-Jin ensin uhkaili ja sitten heitti kasuaalisti lähtiessä vielä aviomiehensä pahoinpitelemälle naiselle, että hän on antanut miehelle rahaa uhkapeleihin, mutta ei anna enää ja mies tulee kohta kotiin.

Vastaavia on sarjassa paljon ja pari on niin yllättäviä ja kriittisiä juonen takia, että en kehtaa pistää niitä jos joku katsoo katsoo sarjan.

Eli The Glory 5/5.

 

[schwartzy]

hmm saattaa olla etten jaksa teatteriin lähteä tuota kattomaan... ainoastaa melkin kiinnosti nähdä colosseumin vesi taistelut, niissäkin enemmän fiktiota kuin historiaa? oikeastihan niissä oli noin 1,5 metriä ja joku 15 miljoonaa kuutiota vettä yhteensä ja muutenkin tuohon aikaan on mielenkiintosta miten tuo koko systeemi on toiminut että saadaan täytettyä ja pidettyä vesi sisällä...

 

[Tigre]

Tää on ollut aina itelle superkova leffakokemus.

Lust Caution (2007)

Ang Leen (Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme ja Piin elämä) ohjaamassa leffassa toisen maailmansodan aikana Japanilaisten miehittämässä Shanghaissa, isänmaallinen teatteriryhmä suunnittelee salajuonen murhatakseen erään isokenkäisen omaan maan pettäjän Jeen.

Poliittiikka ja sota asiat sisältää todella paljon syvyyttä ollen leffan isoimpana teemana, Japani - Kiinan välinen sodankäynti, jossa kuvataan miten sota vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään ja heidän toiminta malleihin. Myös moraali, kyseenalaistus, kaksipiippuinen suhtatuiminen asioihin. Sotaa käsitellään myös mm teatteri ja elokuvateattereiden kautta, joissa yritetään saada ihmisiin uskoa että sotaa ei hävitä.

Erittäin mielenkiintoista seurattavaa se salajuonen suunnittelu, toteuttaminen, kehittyminen, jossa soluttaudutaan Jeen sisäpiiriin. veikeää kun leffassa on teatterinäytöksiä ja samalla koko salamurha operaatio on oma teatterinsa, kaikkien pitää vetää omaa rooliansa osaksi yhteistä tarinaa. pidän erittäin paljon miten massiivinen leffa on kun käsitellään ja käydään läpi vuosien vieriessä asioita etenkin salajuoni teatteriryhmän toiminnan vaiheita, sen alamäkiä ja ylämäkiä. siistin monivaiheista, kun puhutaan monista vuosista, jossa kärsivällisyys on koetuksella, kun on pelko et kustaanko kaikki. Tapahtuma kaari on mielettömän iso. Yks mielenkiintiosimpia juttuja on kun leffa etenee samaan aikaan kahteen eri suuntaan, salaoperaatio asiaan ja pääosanais Wongin ja Jeen suhteen kehittymiseen.

Oman maan pettäjällä Jeellä on silmät selässä, kun hän ei voi koskaan tietää kuka hänet haluaa hengiltä, ei edes läheisiin ihmisiin luota vaan varautunut kaikkiin yllätyksiin. Tässä leffassa kehonkielellä / eleillä on hyvin paljon merkitystä ja salajuonta vetävät joutuvat psyykaamaan ettei hermostuneisuus näy eleistä ja Jee tarkkailee jokaista katsetta.

Leffan tunnelma on erittäin hieno, puvustus, lavasteet, himmeä valaistus ja se salaoperaatio / vakoilu on huikeaa jännitysnäytelmää ja myös äärimmilleen jännittynyt. Jumaliste sitä jännityksen määrää kun pääosanainen Wong on tuomassa Jee tä kotiinsa ja siellä sisällä on joka nurkan takana valmiina teatteryhmän jäsenet, pistooleineen, pesismailoineen ja puukkoineen hiki valuen otsalta. Sitten erityisesti eräs verilöyly kohtaus, joka ei ollut mikään action viihdemättö kohtaus, vaan tappelun molemmat osapuolet oli oikeasti paniikissa ja täten hyvin realistinen kohta ja taustalla naiset huutaa samalla kun miehet puukottelee tyyppiä joka ei meinaa kuolla mitenkään...

Näyttelijöistä niin Tang Wei (Decision to Leave) on varmaan Kiinan kaunein nainen. miesnäyttelijä Tony Leung (Infernal Affairs, In the Mood for Love) on yksi omia suosikkeja aasialais näyttelijöistä.

Loppu on karu.

10 / 10

 

[Tigre]

Twelve Monkeys (1995)

1996 mystinen virus tappaa 5 miljardia ihmistä, loput ihmisistä pakenee maan alle. Bruce Willisin näyttelemä James Cole niminen vanki lähetetään ajassa taaksepäin saamaan viruksen puhdas versio ja palata takaisin nykyhetkeen, jotta saadan kehitettyä siitä rokote. Alussa tulee myös teksti, ”elokuvaan on otettu vaikutteita paranoidisen skitsofreeniikon haastattelusta”

Yksi siisteimpiä dystopia tunnelmaisia ja dystopia otteisia leffoja koskaan. Melkein koko ihmiskunta kuollut, maan alainen vankila ja eläimet pääsee valtiaiksi maan pinnalla. Jo ajatuksena tollainen, et eläimet valtaa kaupungit jne ja tuo joukkotuho asia oli kiehtovaa seurattavaa et mistä ja miksi hävitys alkoi.

Alussa mies lähetetään vahingossa 1990 vuoteen ei 1996 vuoteen. Mies päätyy mielisairaalan potilaaksi, jossa kohtaa Brad Pittin näyttelemän Jeffrey Goes nimisen potilaan. Leffan alkupuolella ei tiennyt et oliko Willisin hahmo oikeasti tulevaisuudesta vai hullu. Monessa asiassa ajetaan tuossa katsoja hienosti harhaan. Onko hän hullu, vai onko sittenkin maailma hullu. Psykoottinen tunnelma yks parhaimpia missään lefassa, oli tosi voimakasta, pelottavaa miten mies elää täysin yksin oman pään kehittelemässä maailmassaan... vai elääkö? Menettää otteen kuvitelmiensa ja todellisuuden välillä. ei mm tiedä mikä aikataso jolla on, on totta ja mikä paikka puolestaan hänen harhaansa. Mystiset unet myös sekoittaa pakkaa.

Bruce Willis ähkii realistisesti läpi leffan roolissaan, joka oli hahmoa ajatellen hieno ratkaisu, kun sekoitti tosiaan et onko mies hullu vai ei. Brad Pitt vetää todella maanisen ja räjähdeysherkän roolin.

Pääpointtina / juttuna leffassa on pohdiskelu ihmiskunnasta / eläinkunnasta ja niiden välisistä oikeudenmukaisuuksista eri näkökulmista puolesta ja vastaan. Ihmiskunnan turhuudesta ja ansaitseeko se lopun. Kantaa otetaan paljon myös eläin kokeisiin leffassa. Lisäksi käsitellään mielisairautta yhteydessä maailman synkkään kuvaan. Isoin asia eli salamyhkäinen 12 apinaa asia, niin siitä ei kannata ilman spoileria mainita.

Aikamatkustus mielessä myös yksi hienoimpia sen alan teoksia. Ovelasti rakennettu se koko systeemi ja eritoten tykkäsin miten alkaa eri aikatasoilta vuotaa jotain yksityiskohtia toisiinsa tasoille, esim yhdessä kohdassa leijona toiselta ihmiskunnan tuhon jälkeiseltä aika tasolta ilmestyy ja karjuu toisessa ajassa ennen joukkotuhoa.

Hienosti on mukana ennustuksellisia juttuja ihmiskunnan lopusta, mm uskonto, ja psykiatria sekoitetaan ennustuksiin ihmiskunnasta ja sen mahdolliseen loppuun ja tuhoaako ihmiskunta itsensä.

9 / 10

 

[Luni]

Nyt oli taas hyvät elokuvat Tigre, omasta mielestäni Brucen paras elokuva niin näyttelyn kuin juonen suhteen ja Lust, Caution on pakollinen kerran vuodessa katsottava elokuva.

 

[schwartzy]

Pieni "off topic"...

Upea tribuutti Dick van dykelle

99v ja täysin terävä ja tanssii yms liikkui ilman apuja
Lopun impro näyttää kyllä kuinka hyvä artisti Chris Martin on


View: https://youtu.be/o4OlL0OpbW8?si=gtv9dAM-WWJX6Dkr

 

[Tigre]

Only God Forgives (2013)

Yksi surrealistisimpia leffakokemuksia ikinä. Visuaalisuus ja tunnelma toisiaan tukien on huikeaa jälkeä. Täysi pimeys ja seinillä mm neonvärisiä punaisia lohikäärmeitä. Myös esim kuljeskelua tyhjillä käytävillä tuijottaen johonkin pimeään oviaukkoon kera painajaismaisen ääniraidan / välillä riipivän hiljaisuuden ja ruutuun tulee veristä kuvastoa. Leffa on kuin jokin psykedeelimäinen painajainen ja kulkee kuin unen ja valveen rajalla. Goslingin hahmon kuvitelma (kädet irti) kohta oli hyytävä. Joitakin juttuja jätetään auki katsojan mielikuvitukselle.

Pääjuoni on koston kierre johon on saatu hyvin alamaailman hämärämäinen ote mukaan ja toi lisäripauksen jo alla olevan painostavan tunnelman päälle. Tuossa jutussa leffan juonessa savuisten nyrkkeily klubin kulissien takana piilee todellinen pahuus.

Kaikkein kovin juttu tunnelman ja visuaalisuuden ohella on psykologinen ulottuvuus henkilöhahmoissa. Joidenkin hahmojen ajatusmaailmoihin liittyvät mietteet, periaatteet, näkemykset, toimintamallit kumpuaa syvältä alitajunnan ja menneisyyden koukeroista ja minkälaiseksi ne ovat muovanneet henkilöt. Se on myös huikeaa miten hahmojen erilaiset ajatusmaailmat vaikuttavat toisiin hahmoihin erilaisten seurausten kanssa ja ne taas toisiin hahmoihin. muovaavat koko sopan ovelaksi psykologiseksi palapeliksi ja veikkaan että se aukenee enemmän, eli tämä on sellainen leffa joka vaatii montakin katselukertaa. Tuo juttu on vähän kuin kivi, sakset, paperi.

Ryan Gosling muistuttaa vähäeleisyydeltään rooliaan Drive ssa. Hahmo on jotenkin etäinen mutta positiivisella takana koska hahmon salamyhkäinen luonne aukeaa katsojalle asteittain tekojensa myötä. Isot plussat että päähenkilö ei oo mikään sankari vaan ottaa komeasti turpaan thai boksaajalta. Verilöylyinen väkivalta oli karun tuntuista ja boostasi leffan painajaisunimaista tunnelmaa.

Todella valtavirrasta poikkeava leffa.

8 / 10

Nicolas Winding Refnin leffoista oma suosikki on ehdottomasti Valhalla Rising, sen jälkeen Drive.