Kyllä pisti eilen mietityttään onko tässä mitään järkeä.
Ohjelmassa oli hauis, forkku & jalka päivä. Pitkästä aikaa pääsin taas RP-sarjojen makuun. Hauis-liikkeenä oli scott tangolla RP. Ensimmäinen minisarja meni kohtuullisesti, mutta 2 viimeistä todella hyvin. Tuntumaa oli ja sarjan jälkeen olisi haluttanut venytellä hauikset suoraan. No ei muuta kuin forkkuihin, joissa ohjelmassa vastaotekääntö tangolla. Tuskasesti sain 8 toistoa ja tuntu, että tanko tippuu käsistä jokaisessa toistossa niin positiivisessa kuin negatiivisessakin vaiheessa. Sarjan jälkeen kädet olivat niin tukossa, että oli oikeastaan mukavaa siirtyä venytykseen. Mutta kuten yleensäkkin venytys tuntui suorastaan helvetilliseltä (olen kehittänyt nyt hyvän venytystavan näille, jossa treenikaveri auttaa). 30 sekunttia kesti jotenkuten, mutta sitten alkoi totaalinen tuska. Minuutin jälkeen kaaduin lattialle ja vetelin happea hieman. Ajattelin, että kiva, nyt on vasta helpoimmat liikkeet tehty. Ei muuta kuin pohkeiden pariin. Vuorossa tällä kertaa pohkeet prässissä ja siinä RP sarja, sillä venytyspohkeiden tekeminen ei mulla prässissä onnistu. Onneksi tämä on sentään miljoonakertaa helpompi suorittaa kuin nuo venytyksen sisältävät sarjat. Sarja meni hyvin. Otin reilun minuutin venytyksen RP-sarjan päälle (istuttavassa pohjelaitteessa) joka kyllä sitten toi todellista tuskaakin.
Sitten siirryttiin yhä vaativimpiin suoritteisiin. Vuorossa SJMV ja vaihtelun vuoksi yksi sarja (aikaisemmin olen tehnyt tuolla 6+6+6 tekniikalla). Juuri ja Juuri puristin 12 toistoa ja ilokseni huomasin sarjan jälkeen, että tekniikka alkaa oleen kohdallaan sillä alaselkä ei rasittunut liikkeen aikana paljoa ollenkaan. Tähän päälle sitten yksi tuskaisimmista venytyksistä. 1m 15s venytystä reisikoukistuslaitteessa istuen kaverin avustuksella. Tässä meinas kyllä taas taju lähteä.
No sitten oli enään paskaisin juttu edessä. Hack kyykky, jossa raskas sarja ja perään widowmakeri. Eka sarja meni todella hyvin ja se tehtiin todellakin loppuun saakka. Pari viimeistä nostoa tuli juuri ja juuri ylös. Sitten keräily widowmakeriin. Painona oli 75% tuosta 8 toiston sarjasta. Lähden tekemeään sarjaa tiedostaen, että ensimmäinen välietappi on 10 toistoa. 5 toiston kohdalla alkoivat jalat ilmoittelemaan, että nyt tulee hirveetä vääntöä. 8 toistoon pääsin vielä joten kuten. Kaveri huutaa vieressä, että 2 toistoa on mentävä. Tiesin, että jos en pääse 10 toistoon ilman taukoa, joudun jatkamaan samoilla painoilla seuraavan kerran. Jostain ihmeestä sain voimia 9 toistoon ja sitten vielä viimeinen ilman taukoa. 10 toisto nousi juuri ja juuri. Ihana tunne, saan levätä ylhäällä hetken aikaa (jalkoja ei tietenkään lukita). Mutta eipä tämä lepäilykään itseasiassa levolta tunnu. Vaikka olen pieni kaveri niin hengitys alkoi tuntumaan jo höyryveturin puhinalta. kaveri tsemppaa vieressä, että seuraava tavoite on 5 toistoa. Ei muuta kuin tekemään. 3 ensimmäistä menee jotenkin ja sitten iskee taas seinä vastaan. Päätin kumminkin kokeilla vielä 2 toistoa, jotka sainkin taas juuri ja juuri ylös. Nyt tiesin, että vielä 5 toistoa on jotenkin saatava, että saisin nostaa painoa seuraavksi kerraksi. Loput toistot mentiin ykkösinä ja välissä hengittelin varmaankin 15-30 sekunttia jokaisen toiston välissä. 19 ja 20 toisto olivat sellaisia, että en muista niistä oikein mitään, ne nousivat kuulemma juuri ja juuri ylös. 20 täynnä, kelkan lukitus ja mies maahan polvilleen.
Sitten hoipertelu smithille, jossa minuutin tuskallinen etureisivenytys pitäen kiinni smithin kiskoista. Jo 15 sekunnin jälkeen oli semmoiset tuskat reisissä, että teki mieli huutaa. Minuutin jälkeen kaaduin vaan selälleen ja olin todella iloinen, että treeni oli vedetty kunnialla läpi.
Tuli kyllä treenistä mieleen, että voishan tän lihaksen kasvatuksen hoitaa hieman helpomminkin. Vielä kun oli tuskallinen päivä syöntien osalta. Vatsa on käytännössä täynnä kokoajan, mutta silti on lisää tungettava. No onneksi tähän tottuu taas pian. Mutta, ei silti, en ole kyllä missään vaiheessa miettinytkään DC treenistä luopumista, vaikka treenit tuntuvat aivan järkyttävän tuskaisilta. Jo 8 tunnin päästä treenistä jalat alkoivat kipeytyä todella paljon ja heräilinkin yöllä niiden takia. Nyt on sellainen olo kuin olisi jäänyt bussin alle (Danten kuvaus), mutta olo on pirun onnellinen. Ei voi kyllä edes kuvata kuinka kiitollinen sitä on Danten opeista. :5:
