- Liittynyt
- 4.9.2002
- Viestejä
- 97
RRKalle sanoi:Sanotko että jos 16-vuotiaana kun tappeleminen oli olevinaan kovaa, ja matsasin jonkun kanssa ulkona niin että molemmat olivat suostuvaisia tappeluun, että se on sama kuin perheväkivalta.
Kenenkään lapsen maailma ei murru siihen kun joltain parikymppiseltä jolpilta lyödään nakkijonossa silmä mustaksi, tämäkinkö on Sumun (ja muiden samaa kirjoittavien) mielestä sama kuin katsoa joka vitun viikko sitä huutoa ja tappelua ja irtkeä itsensä uneen kun ei saatana ole varma onko kaikki talossa hengissä aamulla? Multa sais paskat hakata pihalle monta kertaa, jos se muuttais sen tosiasian että jos mä kuulen vaikka seinän takaa naisen ja miehen puhetta niin eka ajatus on että ne tappelee.
Väkivallalla on eroja. Tulen väkivaltaa käyttämään tietyissä asioissa varmasti koko elämäni, enkä häpeä myöntää sitä. Se on osa elämää ja luonnollista. Joissain tapauksissa se on taas niin helvetin luonnotonta.
Kyllä voimavaroja pitää ohjata ensisijaisesti juuri perheväkivallan vastustamiseen. Pätkääkään ei kiinnosta jos teinit pihalla tappelee tai juopot toisiaan puukottelee.
Allekirjotin.
Minusta vain tuntuu, että henkilöt jotka käyttävät väkivaltaa ( esim. kostoksi tai vastauksena parikymppisen jolpin vittuiluun nakkijonossa), turvautuvat siihen helpommin myös muissa tilanteissa, kuten esimerkiksi parisuhteessa.
Jos tilanteen on tottunut ratkaisemaan väkivallalla, tätä toimintamallia usein käytetään, oli kohteena mies, nainen, lapsi, aikuinen tai vanhus.
En todellakaan väitä että että tämä pätisi sinuun tai moniin muihinkaan vastaaviin tapauksiin, olen samaa mieltä että väkivallalla on eroja. Ainakin omasta mielestäni täysin sivullisen ja tappeluun haluttaman henkilön, olipa mies tai nainen, pieksäminen on pahempi kuin kahden tappeluun suostuvaisen ihmisen toistensa hakkaaminen. Tosin väärinhän sekin on.
Tämä RAY:n rahoittaman tutkimuksen aiheuttama reaktio joissakin (HUOM!! Joissakin)naisasialiikkeissä on kyllä aika paradoksaalinen. Useat järjestöt perustelevat naisten kokeman väkivallan erikseen esille nostamista sillä että asia on tabu, josta ei Suomessa saa vielä vapaasti puhua, mutta kun puhe käännetään naisten tekemään väkivaltaan, nämä samat järjestöt itse haluavat vaieta asian maanrakoon.
Amnestyn kampanja on varmasti hyvällä asialla, eikä sen allekirjoittaminen ainakaan väkivaltaa lisää. Nämä lähisuhdeväkivaltakysymykset näyttäisivät vain usein menevän toisen sukupuolen demonisoimiseen. Olipa kyse kummasta sukupuolesta tahansa.
Harvoinpa pelkällä toisten syyttämisellä sovintoa saadaan.