Uusi puolue suunnitteilla suomeen: Edistyspuolue

[steeler22]

Luin suurimman osan mielipiteistä ja olin käytännössä kaikesta samaa mieltä.Aion allekirjoittaa kannattajakortin.

Olisin valmis äänestämäänkin, en vaan usko että ootte kiinnostunut muutaman tuhannen ihmisen pikkukunnista...

 

[jf1]

Täälläkin tilattu 5 korttia. Olen monessa asiassa kanssanne samaa mieltä ja toivottavasti saatte sen 5000 täyteen. Itselleen täydellistä puoluetta nyt ei varmasti ikinä tule olemaan, mutta nyt päästään jo aika lähelle. Nyt tarvitsette vain medianäkyvyyttä ja paljon että saatte asianne ihmisten mieliin ja korviin.

Kiitos! Teemme parhaamme saadaksemme medianäkyvyyttä. Tällä hetkellä meillä on käynnissä miljoonan näytön bannerikampanja Suomi24:llä ja seuraavaksi saanemme Edistyspuolueesta kertovat kolmisivuiset A4-esitteet liikkeelle. Näitä on tarkoitus laittaa suorajakeluna ainakin Turun ja Helsingin keskustojen alueelle joitakin kymmeniä tuhansia kappaleita. Tarkoitus on paitsi kerätä kannattajakortteja (jokainen esite sisältää kaksi korttia) mutta myös tuoda Edistyspuoluetta ihmisten tietoisuuteen kunnallisvaaleja ajatellen.

Medianäkyvyyttä tuli myös vähän viime perjantaina, jolloin allekirjoittanut oli A-Studio Streamissa keskustelemasa Kreikan tilanteesta: http://areena.yle.fi/video/1330113037129

Mitäs mieltä muuten olette pakollisesta Ruotsin kielen opiskelusta? Mielestäni järjetöntä ajan ja rahan haaskausta.

No, meidän slogan on "Vapaus valita", se kertoo paljon mitä olemme mieltä pakkoruotsista ;) Eli emme tietenkään kannata pakkoruotsia.

Mikä on Edistyspuolueen kanta kirkollisveroon? En puolueen omilta sivuilta vastausta löytänyt.

Edistyspuolueen mielestä jokainen yhdistys (uskonnollinen tai ei-uskonnollinen) voi vapaasti kerätä jäsenmaksuja jäseniltään mutta jäsenmaksujen periminen muilta kuin jäseniltä verotuksen tai minkään muun vastaavan kautta ei ole hyväksyttävää.

Virallinen kanta kuuluu:
"Valtion ja kirkon suhde: Edistyspuolueen kanta on, että valtion ei tule suosia tai syrjiä mitään yhdistystä tai yhteisöä. Tämän perusteella kannatamme kaikkien kirkon lakisääteisten etuoikeuksien ja velvollisuuksien vaiheittaista lakkauttamista. Vastaavasti kannatamme myös uskontokuntien itsemääräämisoikeutta, eikä valtio mielestämme saa pakottaa esimerkiksi uskonnollista yhdistystä vihkimään tai siunaamaan samaa sukupuolta olevaa paria, mikäli yhdistys ei näin halua tehdä."
- http://edistyspuolue.fi/edistyspuolue-kannat/

Edistyspuolueella tai minulla ei siis ole mitään uskontoja vastaan. Uskonto on jokaisen ihmisen oma asia eikä sen pitäisi kuulua lainkaan valtiolla, kunhan uskonnon harjoittaminen ei aiheuta haittaa muille. Tiedän, että et varsinaisesti kysynyt yleisesti ottaen kantaamme uskontoon mutta kerroin sen silti, koska minulle tulee jonkin verran kyselyitä sähköpostiin tästä asiasta. Lähinnä uskonnolliset ihmiset kysyvät, että olemmeko uskontovastaisia. Kun selitän asian heille näin, heistä suurin osa on antanut meille tukensa ja osa myös liittynyt jäseneksi.

Luin suurimman osan mielipiteistä ja olin käytännössä kaikesta samaa mieltä.Aion allekirjoittaa kannattajakortin.

Olisin valmis äänestämäänkin, en vaan usko että ootte kiinnostunut muutaman tuhannen ihmisen pikkukunnista...

Kiitos tuesta! Tottakai meitä kiinnostaa kaikki paikkakunnat. Kunnallisvaaleja ajatellen voimme asettaa ehdokkaita pieniin kuntiin vain, jos meillä on niissä aktiiveja jotka lähtevät ehdolle.

 

[jf1]

Sinänsä on mielestäni positiivista, että Suomeen tulee uusia puolueita. Suosittelisin kuitenkin puolueväelle aksiomaattisista oletuksista luopumista, jotta saisitte ihan oikeasti muotoiltua sellaista talouspolitiikkaa joka tarjoaisi vaihtoehdon nykymenolle. Nyt kaikki tuntuvat Suomessa olevan raimosailaksia, joiden mielestä valtion budjetin tulee olla tasapainossa.

Tottakai valtion talouden pitää olla tasapainossa! Suomi ottaa tälläkin hetkellä uutta velkaa 15.000 euroa joka minuutti, joten asia on erittäin ajankohtainen.

Esitätte vaatimuksen, että julkisen sektorin budjetti tulisi olla tasapainotettu sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Jos tämä toteutettaisiin juuri nyt ja kuitenkin Suomen vaihtotase pysyisi edelleen negatiivisena tai heikentyisi edelleen nykyisestä johtaisi tämä yksityisen sektorin nettovelkaantumiseen. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että yksityisellä sektorilla olisi enemmän velkaa kuin varoja.

En ole varma ymmärsinkö oikein mutta väitätkö, että jos Suomen valtio ei velkaannu niin yksityinen sektori eli esimerkiksi kotitaloudet velkaantuvat?

 

[narrisonford]

Tottakai valtion talouden pitää olla tasapainossa! Suomi ottaa tälläkin hetkellä uutta velkaa 15.000 euroa joka minuutti, joten asia on erittäin ajankohtainen.

En ole varma ymmärsinkö oikein mutta väitätkö, että jos Suomen valtio ei velkaannu niin yksityinen sektori eli esimerkiksi kotitaloudet velkaantuvat?

Suljetussa taloudessa kyllä (varsinkin jos valtio pyrkii budjettiylijäämiin), mutta avotaloudessa asia on aavistuksen (ulkomaansektorin verran) monimutkaisempi. Yksityisen sektori nettosäästäminen on (suljetussa taloudessa) riippuvainen julkisen sektorin alijäämistä sekä (avotaloudessa myös) vaihtotaseen ylijäämistä.

Suljetun talouden kirjanpitoidentiteetit, kun valtio kuluttaa enemmän kuin kerää veroina:

Jos valtio kuluttaa enemmän kun se kerää veroina se luo nettomääräistä rahavarallisuutta yksityiselle sektorille. Yksityinen sektori ei kykene luomaan uutta nettomääräistä rahavarallisuutta itse, koska yksityisen sektorin velkaantuessa yhden varat ovat toisen velat.

Avotalouden kirjanpitoidentiteetit (ulkomaansektori siis lisättynä). Tässä tapauksessa valtio kerää täsmälleen saman verran veroina kuin se kuluttaa, mutta vaihtotase on ylijäämäinen.

Jos valtio sen sijaan pyrkii edelleen tasapainottamaan budjettinsa vaikka vaihtotase on samanaikaisesti alijäämäinen, johtaa tämä yksityisen sektorin nettovelkaantumiseen:

Kyseessä on kirjanpitoidentiteetti, ei teoria. Tämän kirjanpitoidentiteetin kiistäminen olisi vähän sama kuin kiistäisi maapallon kiertävän aurinkoa.

 

[narrisonford]

Tuossa vielä Suomen sektoritasapainot sekä hyvä kirjoitus aiheesta. Suosittelen lukemaan:

http://rahajatalous.wordpress.com/2011/08/24/sektoritaseet-suomessa-ja-euroalueella/

(Ulkomaat tarkoittavat siis tarkastelumaan ulkopuolista maailmaa. Tarkastelumaan ylijäämäinen vaihtotase näkyy siis kirjanpitoidentiteetissä negatiivisena "ulkomaiden" rahoitustaseena suhteessa tarkastelumaahan.)

 

[jf1]

Tuossa vielä Suomen sektoritasapainot sekä hyvä kirjoitus aiheesta. Suosittelen lukemaan:

http://rahajatalous.wordpress.com/2011/08/24/sektoritaseet-suomessa-ja-euroalueella/

Ahaa, nyt taidan ymmärtää. Linkkisi tekstin toinen lause on: "Koska rahatalousjärjestelmässä yksityinen sektori ei pysty koskaan luomaan talouteen nettovarallisuutta, on varallisuuden virrattava yksityiseen talouteen sen ulkopuolelta."

Juttu ilmeisesti perustuu siis tällaiseen väärinkäsitykseen taloudesta. Tässä tekstissä sekoitetaan täysin keskenään kaksi hyvin eri asiaa, nimittäin raha ja varallisuus. Yksityinen sektori luo joka hetki uutta nettovarallisuutta talouteen mutta yksityinen sektori ei luo uutta rahaa (ellei pankkien velanantoa osittaisvarantojärjestelmässä nyt lasketa).

Raha ei ole varallisuutta vaan raha on varallisuuden symboli. Yksi yksikkö rahaa, eli pala papaeria tai bitti pankin kovalevyllä, symboloi tiettyä määrää varallisuutta, jota esimerkiksi luonnonvarat ovat. Jos raha olisi sama asia kuin varallisuus, voisimme yksinkertaisesti tulostaa lisää varallisuutta painokoneella. Mutta koska raha ja varallisuus ovat eri asioita, varallisuutta ei voi tulostaa lisää, vain rahaa voi. Ja rahaa lisää tulostettaessa yksi yksikkö rahaa vastaa enää pienempää määrää varallisuutta, jolloin siis rahan arvo tippuu kysynnän ja tarjonnan kautta.

 

[narrisonford]

Ahaa, nyt taidan ymmärtää. Linkkisi tekstin toinen lause on: "Koska rahatalousjärjestelmässä yksityinen sektori ei pysty koskaan luomaan talouteen nettovarallisuutta, on varallisuuden virrattava yksityiseen talouteen sen ulkopuolelta."

Juttu ilmeisesti perustuu siis tällaiseen väärinkäsitykseen taloudesta. Tässä tekstissä sekoitetaan täysin keskenään kaksi hyvin eri asiaa, nimittäin raha ja varallisuus. Yksityinen sektori luo joka hetki uutta nettovarallisuutta talouteen mutta yksityinen sektori ei luo uutta rahaa (ellei pankkien velanantoa osittaisvarantojärjestelmässä nyt lasketa).

Raha ei ole varallisuutta vaan raha on varallisuuden symboli. Yksi yksikkö rahaa, eli pala papaeria tai bitti pankin kovalevyllä, symboloi tiettyä määrää varallisuutta, jota esimerkiksi luonnonvarat ovat. Jos raha olisi sama asia kuin varallisuus, voisimme yksinkertaisesti tulostaa lisää varallisuutta painokoneella. Mutta koska raha ja varallisuus ovat eri asioita, varallisuutta ei voi tulostaa lisää, vain rahaa voi. Ja rahaa lisää tulostettaessa yksi yksikkö rahaa vastaa enää pienempää määrää varallisuutta, jolloin siis rahan arvo tippuu kysynnän ja tarjonnan kautta.

Enpä usko, että ovat mitään virhettä tuossa tehneet. Kirjoittajat vaan tuntevat varsin hyvin tuon neutraalin rahan aksiooman, jota itse tulet tuolla postauksellasi uusintaneeksi.

Ovat käsitelleet asiaa esim. tässä:
http://rahajatalous.wordpress.com/2011/11/10/inflaatio-rahan-kvantiteettiteoria-ja-animal-spirits/

 

[pååtta]

Näyttäisi etteivät nuo palkit aina mene ihan juuri tasan päittäin? Kenties mittauvirheitä. Loogisesti jonkun alijäämän on aina oltava jonkun toisen ylijäämä, että sinänsä ihan järkeenkäypää. Mietin vain tässä kun Suomi velkaantuu ja päättää tehdä sitten säästöbudjetin niin millä tapahtumaketjun lopputuloksena yksityisen sektorin täytyy silloin alkaa velkaantua? Valtio ei enää maksa palkkoja tarpeeksi niin pitää ottaa loppu kulutusluottoina vai?

 

[SIC-]

narrisonford ajaa takaa sitä, että valtio ottaa velkaa ja ostaa palveluita ja tavaroita yksityiseltä sektorilta ja täten tuo yksityiselle sektorille lisää varallisuutta. Jos valtio leikkaisi kulutustaan, niin silloin yksityisen sektorin myynti laskisi. Kreikka on ääri esimerkki tällaisesta toiminnasta.

 

[pååtta]

narrisonford ajaa takaa sitä, että valtio ottaa velkaa ja ostaa palveluita ja tavaroita yksityiseltä sektorilta ja täten tuo yksityiselle sektorille lisää varallisuutta. Jos valtio leikkaisi kulutustaan, niin silloin yksityisen sektorin myynti laskisi. Kreikka on ääri esimerkki tällaisesta toiminnasta.

Tämä on luonnollisesti totta, mutta se ei selitä yksityisen sektorin velkaantumista. Jos valtio supistaakin osaltaan kokonaiskysyntää kun leikkaa niin yksityisen sektorin pitäisi sitten luonnonlainomaisesti alkaa velkaantui ulkoisesti. Tietysti tämä tarkoitti tilannetta missä vaihtotase on negatiivinen, eli yksityinen sektori velkaantuu jo muutenkin. Mutta eikö ongelma ole puhtaasti vaihtotaseen alijäämä liian pitkältä aikaväliltä?

 

[narrisonford]

Näyttäisi etteivät nuo palkit aina mene ihan juuri tasan päittäin? Kenties mittauvirheitä.

Tuo on mielestäni ihan hyvä arvaus. Pitäisi kysyä bloginpitäjiltä tai mahdollisesti tilastokeskukselta mistä johtuvat.

Loogisesti jonkun alijäämän on aina oltava jonkun toisen ylijäämä, että sinänsä ihan järkeenkäypää. Mietin vain tässä kun Suomi velkaantuu ja päättää tehdä sitten säästöbudjetin niin millä tapahtumaketjun lopputuloksena yksityisen sektorin täytyy silloin alkaa velkaantua? Valtio ei enää maksa palkkoja tarpeeksi niin pitää ottaa loppu kulutusluottoina vai?

narrisonford ajaa takaa sitä, että valtio ottaa velkaa ja ostaa palveluita ja tavaroita yksityiseltä sektorilta ja täten tuo yksityiselle sektorille lisää varallisuutta. Jos valtio leikkaisi kulutustaan, niin silloin yksityisen sektorin myynti laskisi. Kreikka on ääri esimerkki tällaisesta toiminnasta.

Tämä on luonnollisesti totta, mutta se ei selitä yksityisen sektorin velkaantumista. Jos valtio supistaakin osaltaan kokonaiskysyntää kun leikkaa niin yksityisen sektorin pitäisi sitten luonnonlainomaisesti alkaa velkaantui ulkoisesti. Tietysti tämä tarkoitti tilannetta missä vaihtotase on negatiivinen, eli yksityinen sektori velkaantuu jo muutenkin. Mutta eikö ongelma ole puhtaasti vaihtotaseen alijäämä liian pitkältä aikaväliltä?

Saatoin tehdä liian kovan kärjistyksen aiemmin yrittäessäni selittää asiaa yksinkertaisesti. Mitään tuollaista luonnonlakia ei sinänsä ole.

Pikaiset huomiot näin töiden lomasta, siksi siteeraan suoraan tuota blogia:

Julkisen talouden “ongelmiin” onkin käytännössä kaksi ratkaisua. Julkinen sektori saadaan ylijäämäiseksi, jos yksityinen sektori tai ulkomaan sektori lisäävät nettomääräistä lainanottoaan. Koska talouden viimeaikainen rakennemuutos (2010-luvun Nokia-ilmiö) on vienyt valtaosan Suomen vientiteollisuuden kilpailukyvystä, on vaihtotaseemme kääntynyt alijäämäiseksi. Koska emme voi helpottaa nopeasti vientiteollisuuden asemaa esimerkiksi valuuttakurssipolitiikalla (devalvaatiolla), ei ulkomaan sektori näytä tarjoavan helppoa vastausta ongelmaamme. Katseet kääntyvät siis yksityisen sektorin suuntaan.

Jotta julkisen sektorin rahoitustase kääntyisi positiiviseksi, on yksityisen sektorin lisättävä merkittävästi nettomääräistä velanottoaan. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yksityisen sektorin on alettava investoimaan voimakkaasti. Kuten kuviot 2 ja 3 osoittavat, on yksityisen sektorin nettovelkaantumisen ja investointiasteen välillä Suomen taloudessa selkeä käänteinen yhteys. Mitä enemmän yksityinen sektori investoi, sitä enemmän se myös nettovelkaantuu ja sitä suuremmaksi muodostuu julkisen sektorin ylijäämä.

Tämä kehitys perustuu ennen kaikkea yksityisen sektorin investoinneista ja velanotosta seuraavaan talouden rahavirtojen kasvuun. Samalla kasvavat julkisen sektorin keräämät verotulot, jotka on sidottu institutionaalisesti rahavirtojen määrään. Julkiset menot puolestaan supistuvat, kun investointikysyntä kasvattaa taloutta ja lisää työllisyyttä. Yksityiset investoinnit siis aktivoivat niin kutsutut talouden automaattiset vakauttajat ja siksi yksityisen sektorin kasvava velanotto (absoluuttinen, bruttomääräinen) johtaa myös yksityiseen nettovelkaantumiseen.

Ratkaisu Suomen julkisen talouden “ongelmiin” löytyykin talouden tarjontapuolen sijaan kokonaiskysyntää lisäävistä yksityisistä investoinneista. Investointiasteen merkittävä nostaminen ja yksityisten yritysten sekä kotitalouksien vastuunkanto taloutemme tulevaisuudesta ovat niitä asioita, joita juuri nyt kipeästi kaivataan. Ainakin, jos ylijäämäisestä julkisesta sektorista haaveilevia poliitikkoja ja virkamiehiä halutaan kuunnella. Vaikka yritykset ja kotitaloudet saataisiin mukaan talkoisiin ja julkisen talouden “ongelmat” tällä tavalla voitettaisiin, olisi vaarana kuitenkin päätyä ojasta allikkoon.

Investointiasteen nostamisesta todennäköisesti seuraava yksityisen sektorin nettovelkaantuminen ei nimittäin ole pelkästään myönteinen asia. Käytännössä nettovelkaantuminen tarkoittaa sitä, että yksityisen sektorin kyky maksaa velkojaan heikkenee jatkuvasti, mikä on velkaan perustuvassa talousjärjestelmässä luonnollisesti ongelma. Jos nimellinen talouskasvu on kuitenkin nopeaa ja rahavirtojen määrä taloudessa kasvaa tasaisesti, voi yksityisen sektorin nettovelkaantumiseen perustuva talouskehitys jatkua pitkäänkin keskeytymättä.

Oivallinen esimerkki tästä on Suomen talouskehitys 1970- ja 1980-luvulla, jolloin reaalinen talouskasvu sekä inflaatio pitivät rahavirtojen määrän kasvussa (kuvio 4). Näin ollen kotitalouksien ja yritysten oli mahdollista selvitä vanhoista velkasitoumuksistaan ja uusia velkasuhteita uskallettiin solmia vanhojen erääntyessä. 1980-luvun lopulla yksityisen sektorin nettovelkaantuminen edelleen kiihtyi ja kun globaali laskusuhdanne sekä Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun alussa tuottivat talouskasvuun negatiivisen shokin, yksityisen sektorin velkaongelmat räjähtivät. Epävarmuus lisääntyi kaikilla talouden sektoreilla. Yritysten investoinnit jäätyivät, kotitalouksien säästämisaste nousi ja rahoitussektori vähensi radikaalisti lainanantoaan.

Kaikki edellä mainitut prosessit vahvistivat talouden syöksyä ja lisäsivät julkisen sektorin painolastia, kun sen tehtäväksi tuli taloudellisen toimeliaisuuden ylläpito epävarmoissa taloudellisissa olosuhteissa. Tästä syystä julkisen sektorin rahoitustase kääntyi useaksi vuodeksi negatiiviseksi. Pitkään yksityisen sektorin nettovelkaantumisen varassa ollut taloutemme muuttui hetkellisesti julkisen sektorin nettovelkaantumiseen nojaavaksi taloudeksi, kunnes 1990-luvun lopulla vaihtotaseen ylijäämät mahdollistivat sekä yksityisen että julkisen sektorin nettoluotonannon.

Nykyisissä epävarmoissa taloudellisissa olosuhteissa julkisten ylijäämien puristaminen on erittäin vaikeaa etenkin, kun suuret vaihtotaseen ylijäämät ovat historiaa ja investointiaste laahaa selvästi historiallisen keskiarvon alapuolella.

Kun julkinen sektori leikkaa menojaan ja korottaa veroja, supistaa se samanaikaisesti talouden kokonaiskysyntää. Vaikka tämän seurauksena vaihtotase voikin kääntyä positiiviseksi tuonnin kasvun hidastuessa, lisäävät hidastuva talouskasvu sekä rahavirtojen väheneminen samalla taloudellista epävarmuutta ja vähentävät yksityisen sektorin halukkuutta investoida. Kun yksityinen sektori ei investoi, lisääntyy yksityisen sektorin nettosäästäminen eikä tavoiteltuja julkisen sektorin ylijäämiä suuristakaan leikkauksista huolimatta saavuteta. Sen sijaan synnytetään jatkuvasti syvenevä taantuma, kuten esimerkiksi Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa on tapahtunut.

Jos yksityinen sektori näkee julkisen sektorin leikkauksista huolimatta taloudellisen tulevaisuuden valoisana ja investoi enemmän kuin säästää tai jos vaihtotase kääntyy viennin tuontia nopeamman kasvun myötä positiiviseksi, voi hallitus onnistua tavoitteessaan kerryttää ylijäämiä. Yksityisen sektorin nettovelkaantumisesta riippuvainen talous on kuitenkin rakenteellisesti epävakaa, minkä monet esimerkit kotimaasta ja muualta ovat opettaneet. Vaihtotaseen ylijäämiin perustuva talousmalli on puolestaan täysin riippuvainen vientisektorin kilpailukyvystä, johon on vaikea vaikuttaa ilman valuuttakurssipolitiikkaa lyhyellä aikavälillä.

Tämän tarkastelun perusteella talousmalli, jossa julkinen sektori pyrkii kulutuksellaan ja investoinneillaan pitämään yllä sopivan kokonaiskysynnän tason omasta rahoitustaseestaan välittämättä ja jossa julkinen valta pyrkii rajoittamaan yksityisen sektorin liiallista velkaantumista, näyttäytyykin varsin järkevänä. Siksi sellaisten institutionaalisten muutosten edistäminen, joita tämän mallin toimeenpaneminen edellyttää, onkin huomattavasti parempaa politiikkaa kuin nykyinen pakonomaisesti julkisen sektorin tai vaihtotaseen ylijäämiin pyrkivä politiikka.

Bloginpitäjät ovat siis kirjoittaneet myös tästä aiheesta:
http://rahajatalous.wordpress.com/2012/02/17/julkisen-talouden-kriisin-ratkaisuvaihtoehdot/

 

[jf1]

narrisonford ajaa takaa sitä, että valtio ottaa velkaa ja ostaa palveluita ja tavaroita yksityiseltä sektorilta ja täten tuo yksityiselle sektorille lisää varallisuutta. Jos valtio leikkaisi kulutustaan, niin silloin yksityisen sektorin myynti laskisi.

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, koska valtion aikaansaama kulutus ei ole ilmaista. Ei valtiolla ole rahaa ellei se ensin ota sitä joltain. Jos nostamme valtion kulutusta veroja korottamalla, rahaa painamalla tai velkaa ottamalla, tämä kulutus on vain pois yksityiseltä sektorilta. Ei valtio ole mikään taikuri, joka voisi lisätä taloudessa olevan varallisuuden määrää. Valtion kulutuksen lisääminen vain siirtää kulutusta pois yksityiseltä sektorilta.

Sen sijaan, että me tavalliset ihmiset päättävät omilla ostopäätöksillään mitkä tuotteet ovat hyviä, virkamiehet ja poliitikot päättävät mitkä tuotteet ovat hyviä. Tätä julkisen sektorin kulutuksen lisäys tarkoittaa.

Kreikka on ääri esimerkki tällaisesta toiminnasta.

Ei. Kreikka on ääriesimerkki siitä mihin valtion kulutuksen pumppaus pitkällä aikavälillä johtaa: kasvavaan julkiseen sektoriin ja kasvavaan julkiseen velkaan. Kreikka on esimerkki siitä mitä tapahtuu kun markkinatalouden ei anneta toimia.

Kreikan talouskriisin siemenet kylvettiin vuonna 1993, jolloin Panhelleeninen sosialistiliike eli Pasok voitti vaalit 47 % kannatuksella. Pasok hallitsi Kreikkaa vuoteen 2004 asti ja nousi jälleen suurimmaksi puoleeksi vuoden 2009 vaaleissa. Vuoden 2004 vaaleissa vasemmistopuolueet eli Panhelleeninen sosialistiliike, Kommunistinen puolue, Radikaali Vasemmistoliitto, Sosiaalidemokraatit, Radikaalin Vasemmiston Rintama, Kommunistinen Puolue (marxilais-leniniläinen), Anti-Kapitalistinen Liitto, Marxilaisleniniläinen Kommunistinen Puolue ja Taisteleva Sosialistipuolue saivat yhteensä noin 52 % kaikista äänistä.

Kreikan talouden kehitys vuodesta 1993 on esitetty seuraavassa kuvassa.

 

[jf1]

Enpä usko, että ovat mitään virhettä tuossa tehneet. Kirjoittajat vaan tuntevat varsin hyvin tuon neutraalin rahan aksiooman, jota itse tulet tuolla postauksellasi uusintaneeksi.

Viittamasi teksti perustuu aksioomaan, että raha on sama asia kuin varallisuus. Aksiooma tämäkin mutta täysin virheellinen. Jos raha tarkoittaisi samaa asiaa kuin varallisuus, voisimme ottaa käyttöön suoran talousdemokratian, jossa joka kotiin annettaisiin rahatulostin, jolla kaikki voisivat tulostaa itselleen varallisuutta. Kukaan ei olisi köyhä kun kaikilla olisi rahaa.

Mutta se ei vaan yksinkertaisesti toimi niin. Raha ei ole varallisuutta. Raha on vain varallisuuden symboli. Rahan eli symbolien määrällä ei ole mitään merkitystä, rahan arvon eli varallisuuden määrä on ratkaiseva tekijä ja juuri sen tuottamisessa yksityinen sektori on avainasemassa.

 

[SIC-]

Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, koska valtion aikaansaama kulutus ei ole ilmaista. Ei valtiolla ole rahaa ellei se ensin ota sitä joltain. Jos nostamme valtion kulutusta veroja korottamalla, rahaa painamalla tai velkaa ottamalla, tämä kulutus on vain pois yksityiseltä sektorilta. Ei valtio ole mikään taikuri, joka voisi lisätä taloudessa olevan varallisuuden määrää. Valtion kulutuksen lisääminen vain siirtää kulutusta pois yksityiseltä sektorilta.

Sen sijaan, että me tavalliset ihmiset päättävät omilla ostopäätöksillään mitkä tuotteet ovat hyviä, virkamiehet ja poliitikot päättävät mitkä tuotteet ovat hyviä. Tätä julkisen sektorin kulutuksen lisäys tarkoittaa.

Olen samaa mieltä ja minusta valtion ei pitäisi kuluttaa kulutuksen vuoksi nimenomaan tuosta mainitsemastasi syystä.

Ei. Kreikka on ääriesimerkki siitä mihin valtion kulutuksen pumppaus pitkällä aikavälillä johtaa: kasvavaan julkiseen sektoriin ja kasvavaan julkiseen velkaan. Kreikka on esimerkki siitä mitä tapahtuu kun markkinatalouden ei anneta toimia.

Kreikan talouskriisin siemenet kylvettiin vuonna 1993, jolloin Panhelleeninen sosialistiliike eli Pasok voitti vaalit 47 % kannatuksella. Pasok hallitsi Kreikkaa vuoteen 2004 asti ja nousi jälleen suurimmaksi puoleeksi vuoden 2009 vaaleissa. Vuoden 2004 vaaleissa vasemmistopuolueet eli Panhelleeninen sosialistiliike, Kommunistinen puolue, Radikaali Vasemmistoliitto, Sosiaalidemokraatit, Radikaalin Vasemmiston Rintama, Kommunistinen Puolue (marxilais-leniniläinen), Anti-Kapitalistinen Liitto, Marxilaisleniniläinen Kommunistinen Puolue ja Taisteleva Sosialistipuolue saivat yhteensä noin 52 % kaikista äänistä.

Kreikan talouden kehitys vuodesta 1993 on esitetty seuraavassa kuvassa.

Minä ymmärsin asian niin, että Kreikassa elettiin lainalla ja jätettiin mm. veronkanto puolitiehen. Totuus taitaakin olla se, että siellä alettiin kasvattamaan virkamiesarmeijaa.

 

[narrisonford]

Viittamasi teksti perustuu aksioomaan, että raha on sama asia kuin varallisuus. Aksiooma tämäkin mutta täysin virheellinen. Jos raha tarkoittaisi samaa asiaa kuin varallisuus, voisimme ottaa käyttöön suoran talousdemokratian, jossa joka kotiin annettaisiin rahatulostin, jolla kaikki voisivat tulostaa itselleen varallisuutta. Kukaan ei olisi köyhä kun kaikilla olisi rahaa.

Mutta se ei vaan yksinkertaisesti toimi niin. Raha ei ole varallisuutta. Raha on vain varallisuuden symboli. Rahan eli symbolien määrällä ei ole mitään merkitystä, rahan arvon eli varallisuuden määrä on ratkaiseva tekijä ja juuri sen tuottamisessa yksityinen sektori on avainasemassa.

Tuo ei pidä paikkaansa. Ko. kirjoitusta ei ole palautettavissa tuollaiseen aksioomaan toisin kuin omaa mainintaasi:

Raha ei ole varallisuutta vaan raha on varallisuuden symboli. Yksi yksikkö rahaa, eli pala papaeria tai bitti pankin kovalevyllä, symboloi tiettyä määrää varallisuutta, jota esimerkiksi luonnonvarat ovat. Jos raha olisi sama asia kuin varallisuus, voisimme yksinkertaisesti tulostaa lisää varallisuutta painokoneella. Mutta koska raha ja varallisuus ovat eri asioita, varallisuutta ei voi tulostaa lisää, vain rahaa voi. Ja rahaa lisää tulostettaessa yksi yksikkö rahaa vastaa enää pienempää määrää varallisuutta, jolloin siis rahan arvo tippuu kysynnän ja tarjonnan kautta.

Sen sijaan bloginpitäjät ovat käsitelleet asiaa kirjoituksessaan "mitä raha on?":
http://rahajatalous.wordpress.com/2010/11/15/mita-raha-on/

Pitkä kirjoitus, joten quottaan vain tämän:

Näin ollen sekä velanluonti, raha, rahatalletukset ja velka liittyvät erottamattomasti ihmisten taloudelliseen toimintaan. Jos rahataloudesta poistetaan bruttovelka ja rahatalletukset, myös taloudellinen toiminta lamaantuu. Nettomääräisesti arvioituna rahan ja velan määrä taloudessa on kuitenkin aina nolla. Jokaisella positiivisella pankkitalletuksella on jossain taloudessa vastineena negatiivinen velka. Velka ja rahatalletukset ovat saman asian kaksi eri puolta. Tämä on nykymuotoisen rahatalousjärjestelmän toiminnan ymmärtämisen kannalta keskeinen seikka.

Lisää paremmalla ajalla.

 

[Ferrano]

Mielestäni silti positiivista jos sosialisteille olisi jonkinlainen vastavoima tässä maassa

Jos minulta kysytään niin esimerkiksi Kokoomus on varsin hyvä vastavoima sosialistisille aatteille. Suurista puolueista perinteisiä sosialisteja edustaa vain ja ainoastaan SDP ja sekin tuntuu olevan toiminnaltaan lähinnä vitsi, joten ihmettelen kyllä kommenttiasi. Suomen puoluekarttaa ja puolueiden aatteita tutkiessa törmää esimerkiksi käsitteisiin "liberaalikonservatismi" (Kok.), "arvokonservatismi" (PS.) sekä "sosiaaliliberalismi" (Kesk.), joten sosialisteille tuntuisi löytyvän vastavoimia? Perinteisiin sosialistisiin aatteisiin yksikään mainituista puolueista ei valtaideologiansa puolesta sovi, vaikka politiikka onkin toki vahvasti muuttuva alue ja käsitteille löydetään (varsinkin vaalien alla, heh) aina uusia merkityksiä.

Mielipiteitä saa toki olla ja niistä on hyvä väitellä, ei siinä mitään. Kukaan ei ole täysin oikeassa.

 

[Darvi]

Mielipiteitä saa toki olla ja niistä on hyvä väitellä, ei siinä mitään. Kukaan ei ole täysin oikeassa.

Eli sinäkään et ole täysin oikeassa tässä, jolloin joku on täysin oikeassa jossain.

 

[Ferrano]

Eli sinäkään et ole täysin oikeassa tässä, jolloin joku on täysin oikeassa jossain.

Jos sinä sen niin haluat ilmaista niin siitä vain. En ole missään vaiheessa edes väittänyt olevani täysin oikeassa, mutta olen taatusti enemmän oikeassa kuin käyttäjä Stagno. Minun kommentilleni (puhun siis tästä sosialistien vastustusasiasta) löytyy myös perusteluita esimerkiksi nykypuolueiden puolueohjelmista.

 

[JuusoJ]

^^ olkinukke iski jälleen..

 

[Ferrano]

^^ olkinukke iski jälleen..

Ja liittyikö tämä jotenkin mun viestiin? :D