- Liittynyt
- 17.12.2010
- Viestejä
- 876
Esittämäsi kansantalouden kirjanpitoyhtälöt liittyvät erittäin läheisesti edustamaasi keynesiläiseen koulukuntaan. Esittämäsi yhtälöt eivät ole mitään fysiikan lakeihin verrattavissa olevia, yksimielisesti hyväksyttyjä taloustieteen lakeja, vaan tällä hetkellä - valitettavasti - valtavirtaa edustavan keynesiläisen taloustieteen koulukunnan humputuksia.
Aika paksua sivuuttaa tuo "humpuukina". Kertoisitko mikä ko. yhtälössä on virheenä?
Näiden kirjanpitoyhtälöiden seuraaminen johtaa todella perversseihin lopputuloksiin. Yhtälöidesi mukaan esimerkiksi maailmansodat olivat parasta mitä taloudelle koskaan tapahtui - valtion kulutus oli huipussaan, työllisyys oli käytönnässä 100 % ja niin edelleen. Aika paljon ihmisiä tosin kuoli, he jotka jäivät henkiin elivät kurjuudessa ja kaikesta oli pulaa. Mutta yhtelöidesi mukaan talous voi paremmin kuin koskaan!
En ole missään vaiheessa väittänyt mitään tuollaista. Tuo argumenttisi lähentelee argumentaatiovirhe ad hominem circumstantiaeta.
On sinänsä totta, että sota-ajan "sotilaallisella keynesläisyydellä" talouden tuotantokapasiteetti pystyttiin puskemaan maksimiin monissa maissa toisen maailmansodan aikana ja teollisuus muutettiin tuottamaan sodan vaatimaa materiaalia, esim. auto/traktoritehtaat valmistivat panssarivaunuja. Ei kuitenkaan riittänyt että tuotanto muutettiin ihmisten haluamista hyödykkeistä sodan vaatimiin, vaan sotaponnistelut vaativat turvautumaan säännöstelyyn joka johti kurjuuteen. Sodat eivät mielestäni koskaan luo mitään, vaan ainostaan tuhoavat.
Em. kirjanpitoyhtälö ei millään väitä, että "talous voi paremmin kuin koskaan!" kuten esität.
Argumenttisi on siis suomeksi sanottuna se, että suomalainen yksityinen sektori velkaantuu, mikäli se kuluttaa enemmän kuin ansaitsee (eli tuovat enemmän kuin vievät).
Niin. Mikäli se kuluttaa enemmän kuin ansaitsee. Tottakai näin on, mutta tällä ei ole yhtään mitään tekemistä valtion kulutuksen kanssa. Jos oletat vaihtotaseen alijäämäiseksi, joku velkaantuu, joko yksityinen sektori tai julkinen.
Valtion velkaantumisen puolesta puhuu ainoastaan se, että valtio saa velkaa halvemmalla kuin yksityiset ihmiset/yritykset. Mutta vaikka oletat, että vaihtotase on aina ja ikuisesti alijäämäinen, eli, että joku velkaantuu, olisi silti parempaa, että ennemmin yksityinen sektori velkaantuu kuin julkinen.
Jos jomman kumman sektorin on oltava velkainen (mitä sen ei tietenkään tarvitse olla), mieluummin yksityinen sektori, koska silloin edes ihmiset voivat itse päättää mitä rahoillaan tekevät, sen sijaan, että joku virkamies tai poliitikko tekee nämä päätökset tavallisten ihmisten puolesta!
Esimerkiksi harva yksityinen taho lähettäisi tälle hetkellä rahaa Kreikkaan sijoittaneille pankkiireille (tukipaketit) tai rahoittamaan Afrikan sotia (kehitysapu).
Yhteenvetona: Väite siitä, että valtion velkaantumisen lopettaminen johtaisi maagisesti yksityisten ihmisten velkaantumiseen on yhtä absurdi miltä se kuulostaa. Näin tapahtuisi ainoastaan mikäli yksityinen sektori ylikuluttaisi yhtä järjettömästi mitä julkinen sektori.
Et selkeästikään ymmärrä käsitettä "nettovelkaantuminen". Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa yksityisen sektorin velat ovat suuremmat kuin varat. Tähän ei (välttämättä) edes vaadita lisävelkaantumista, vaan ainoastaan varallisuusarvojen laskeminen.
Nettovelkaantumiseen ei päädytä "maagisesti" vaan tavalla jonka kuvasin, mutta jota et syystä tai toisesta halunnut quotata tai laitoit liikaa painoarvoa kohdalle "yksityisen sektorin velkaantumisen jatkuessa". Käytännössä riittää myös se, että yksityinen sektori pyrkii vähentämään velkataakkaansa (joka siis johtaa nettovelkaantumiseen):
Toisekseen, ja ehkä tärkeämpänä, ei tuo kirjanpitoyhtälö ole ainoastaan mikään "minun koulukuntani" keksintö, vaan se on yksi keskeisimpiä makrotaloustieteen yhtälöitä. Se ei ole teoria eikä siihen liity oletuksia. Se on kirjanpitoyhtälö, joka osoittaa missä tilanteessa kansantalouden säästämisaste voi olla positiivinen.
(I – S) + (G – T) + (X – M) = 0
Sinun ja edustamasi puolueesi esittämä julkisen sektorin leikkaaminen johtaa yksityisen sektorin nettovelkaantumiseen yksityisen sektorin velkaantumisen jatkuessa, mikäli valtio pyrkii joko tasapainoisiin ja ylijäämäisiin budjetteihin, ja samanaikaisesti vaihtotase on alijäämäinen. Miten EI voi olla ongelma, että yksityisen sektorin velat ovat suuremmat kuin varat? Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät ole hedge-positiossa, jossa tulovirta riittää velkapääoman sekä koron lyhentämiseen, vaan spekulatiivisessa tai ponzi-positiossa. Spekulatiivisessa positiossa varat riittävät korkojen lyhentämiseen, mutta eivät velkapääoman lyhentämiseen. Ponzi-positiossa tulovirta ei riitä edes korkojen maksuun, vaan esim. yritys joutuu myymään assettejaan velkapääoman ja koron lyhennyksiin.
Tällainen ponzi-asetelma voi toimia ainoastaan niin pitkään kuin kuplaa puhalletaan. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Suomi 1980-luvulta sekä Islannin viimeaikainen kriisi (olisi muuten mielenkiintoista kuulla miten julkinen sääntely mielestäsi aiheutti Islannin finanssikriisin?)
Tuon kirjanpitoyhtälön ymmärtämistä voidaan toki helpottaa poistamalla ulkomaansektori yhtälöstä kokonaan, jolloin puhuttaisiin suljetusta taloudesta:
Y = C + I + G, where:
Y = GDP = National Income
C = Aggregate Consumption Expenditure
I = Aggregate Investment Expenditure
G = Aggregate Government Expenditure
Mitä tuo yhtälö sitten sanoo? Se sanoo, että raha joka on käytetty uusien hyödykkeiden ja palveluiden ostamiseen vastaa sitä summaa jonka ko. hyödykkeiden ja palveluiden myyjät saavat. En tiedä ketään taloustieteilijää, joka kiistäisi tämän, koska se vastaa toteamusta "metri on sata senttimetriä".
No miten nämä tulot (Y) sitten voidaan käyttää? Ne voidaan joko kuluttaa (C), säästää (S) tai käyttää verojen maksuun (T).
Y = C + S + T
Y voidaan kirjoittaa auki (kuten yllä):
C + I + G = C + S + T
Mitä jää jäljelle?
(I – S) + (G – T) = 0
Tästä nähdään, että on suora riippuvuussuhde sen välillä mitä yksityisellä sektorilla ja julkisella sektorilla tapahtuu.
Yksityisen sektorin tase voi toki olla balanssissa, jolloin I=S. Kausaliteetti kulkee nimenomaan niin päin, että säästäminen on riippuvainen investoinneista.
Mitä tapahtuu, jos yksityinen sektori ei haluakaan investoida, vaan nettosäästää eli I<S?
Näemme saman tien yllä olevasta yhtälöstä, että se on mahdotonta ellei julkinen sektori velkaannu.
Yksityinen sektori voi toki lopettaa investoimisen ja yrittää nettosäästää (kuten tällä hetkellä vaikuttaa olevan asian laita), mutta se ei siinä onnistu mikäli valtio ei samanaikaisesti suostu velkaantumaan.
Mikäli valtio ei suostuisi velkaantumaan (vaan sen sijaan esimerkiksi leikkaa tai nostaa veroja, tai mikä pahinta, tekee molemmat samanaikaisesti! Onneksi missään päin maailmaa päättäjät eivät voi olla näin tyhmiä, eiväthän?), johtaisi yksityisen sektorin pyrkimys nettosäästää (eli käytännössä vähentää velkataakkaansa) yksityisen sektorin nettovelkaantumiseen, koska varallisuusarvot alkavat hyvin nopeasti laskemaan sen jälkeen kun päätös jättää uusia investointeja tekemättä on tehty, mutta velkasummat pysyvät ennallaan. Tulos = yksityisen sektorin nettovelkaantuminen. Päätös lopettaa investoiminen (uusien velkasuhteiden muodostaminen) paljastaa hyvin nopeasti velanotolle perustavan talousjärjestelmän "dynamiikan":
hedge-positiossa... tulovirta riittää velkapääoman sekä koron lyhentämiseen... Spekulatiivisessa positiossa varat riittävät korkojen lyhentämiseen, mutta eivät velkapääoman lyhentämiseen. Ponzi-positiossa tulovirta ei riitä edes korkojen maksuun, vaan esim. yritys joutuu myymään assettejaan velkapääoman ja koron lyhennyksiin.
Mutta tämän faktoihin perustuvan kuvauksen sijaan voimme toki leikkiä, että elämme vaihdantataloudessa, johon on helikopterista tiputettu neutraalia paperirahaa vaihdannan välineeksi. Mitään tekemistä todellisuuden kanssa tällaisella jälkimmäisen kaltaisella kuvauksella ei ole, mutta ainahan sitä voi leikkiä?