Jenkkilöissä piti sääntelyllä erikseen toteuttaa tuo pankkien kokorajoitus - ilman sitä oli taipumus kasvaa ja imaista pienempiä sisäänsä. Agglomeroituminen on vähän kiusallinen ilmiö taloustieteissä - etenkin koko maailman tasolla.
Agglomeroituminen eli yrityskokojen kasvu ja keskittyminen ja tätä seuraava kilpailun vähentyminenhän on ollut ongelmana vasta nykyisenkaltaisen sääntleytalouden aikana. Vapaamman markkinatalouden aikana tätä ongelmaa ei ollut, koska markkinatalous itsessään suojelee liialliselta rahan ja (yritys)vallan keskittymiseltä.
Selvitin asiaa tarkemmin tässä:
http://jouniflemming.fi/2012/01/03/kapitalismi-ei-johda-varallisuuden-keskittymiseen/
Jos olet eri mieltä, näytä meille vapaan markkinatalouden aikana tapahtunutta selvää yritystoiminnan keskittymistä ilman suoraa valtion asiaan sekaantumista.
Kyseessä on siis lähinnä turvaholvi, josta saa nostaa rahaa pois halutessaan. Vaihtoehto on edelleen kaivaa rahat maahan tai ostaa oma kassakaappi. Tästä erikseen maksaminen on rationaalisen valinnan vastaista ja olettaa aika synkkää talousosaamista ihmisiltä.
Asiakkaat luultavasti haluaisivat maksaa myös nettipankki- ja maksukorttipalvelusta. Niitä maakuoppa tai oma kassakaappi eivät tarjoa.
Ja kuten sanoin, sillä mitä mieltä me olemme tällaisen palvelun tarpeellisuudesta ei pitäisi olla mitään väliä. Asiakkaiden tulisi voida päättää minkälaisesta pankkipalvelusta he haluavat maksaa, ei joidenkin kolmansien osapuolien.
Tuossa graafissa oli vain vuosittaista kasvuvauhtia, ja molemmat käppyrät olivat tukevasti plussan puolella. Joten molemmat kasvoivat, toinen vaan alkuun nopeammin kuin toinen, sitten järjestys vaihtui.
Fakta on, että lisääntynyt taloudellinen vapaus lisää ihmisten ostovoimaa. Tämä on merkitävä asia erityisesti köyhissä maissa, joissa vähäinen ostovoima tarkoittaa elämistä köyhyydessä ja kurjuudessa.
Sosialismin romahtamisen jälkeen maailman absoluuttinen köyhyys on puolittunut muutamassa vuosikymmenssä. Tälläkin hetkellä suurin määrä köyhyyttä ja nälänhätää on taloudellisesti vähiten vapaissa maissa.
Auto vs tietokone ovat hieman erisuuruinen hankinta. Auton liikennekuntoisuus on sitä paitsi turvallisuustekijä siinä, missä tietokone ei ole (ellei lasketa wowiaddikteja jne).
Tietokone, porakone, nosturi, kaakeliuuni ja niin edelleen. Kaikki nämä ovat tuotteita, joissa on käytettyjen tuotteiden markkinat vaikka Market for Lemons -paperin käsittelemät ongelmat tuotteen laadun ja kunnon epävarmuudesta pätevät. Markkinat eivät ole kadonneet mihinkään vaikka mitään valtion sääntelyä ei ole ja itse asiassa markkinoilla on syntynyt täysin yksityisiä ratkaisuja laadunvarmistamisen suhteen kuten mainitsemani titaani-vaihtoautot. Myös käytetyille autoille oli markkinat ennen katsastuspakkoa.
Toisin sanoen, mikään Market for Lemons -paperissa ei osoita, että tarvitsisimme sääntelyä. Vielä vähemmän se osoittaa, että sääntely toimisi.
Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa, joka on todettu pari-kolme kertaa jo. Älä kuitenkaan anna hyvän tarinan siitä horjua.
Voisitko näyttää meille asiaan skeptisemmin suhtautuville vaikkapa kaavion, josta selviää pankkikriisien lukumäärä ja vakavuus Yhdysvalloissa 1800-luvun vapaasta pankkitoiminnan ajasta nykypäivään ja samassa kaaviossa sääntelyn aiheuttamien suorien kulujen määrä, mukaanlukien pankkien bailouttien hinnat veronmaksajille? Tällaisella datalla voisi nähdä onko sääntely vähentänyt pankkikriisejä ja jos on niin mihin hintaan.
Kuvastasi siis näkee, että pankkitoiminta on keskittynyt 1990-luvulta lähtien. En väitä vastaan. Mutta näytätkö vastaavan kuvan, jossa näkyy myös vähemmän säännellyn pankkitoiminnan aika? Nimittäin ilman tällaista dataa on täysin mahdotonta sanoa kuinka suuri osuus sääntelyllä on ollut pankkisektorin keskittymisen kanssa.
Toki markkinafundamentalistit väittävät, että keskittyminen on aina tulosta sääntelystä eikä mm. skaalaeduilla yms. ole mitään tekemistä asian kanssa...
Skaalaetu ei kasva ikuisesti. On luonnollisesti monesti tehokkaampaa ja kaikkien kannalta järkevämpää tuottaa hyödykkeitä iso määrä kerralla mutta tämä etu ei jatku ikuisesti. Yrityskoon kasvaessa yritysten sisäinen byrokratia kasvaa, mikä hidastaa yrityksen kykyä vastata asiakkaiden alituisesti muuttuviin tarpeisiin ja mieltymyksiin.
On olemassa sellainen asia kuin optimaalinen yrityskoko. Koko, jossa yritys on riittävän iso voidakseen tuottaa hyödykkeitä riittävän paljon riittävän edullisesti mutta jolloin se vielä on riittävän pieni jotta se ei ole byrokraattisen hidas ja huonosti asiakkaitaan palveleva.
Joten miten löytäisimme yritysten optimikoot? Yksi vaihtoehto on palkata iso joukko virkamiehiä, lähettää ne yrityksiin ja eri sääntelyllä pakottaa yritykset tiettyihin kokoihin ja toivoa, että virkamiehet ovat erehtymättömiä. Toinen vaihtoehto on, että annetaan kuluttajien päättää omilla kulutustottumuksillaan. Minusta toinen vaihtoehto on parempi.
Näkisikö puolue edistyksenä sen, että valtio ratkaisisi kannabiksen laillisuuteen liittyvät kysymykset yksi yhteen Alkoa/Altiaa vastaavalla mallilla? Ihmisillä olisi oikeus pitää hallussaan tätä ei-toksista päihdettä (ja kenties kasvattaa) omaa käyttöä varten, mutta myyminen, myymälät yms. olisivat kiellettyjä?
Sen sijaan valtio ottaisi kannabiksen valmistuksen ja jakelun omaan huomaansa, kuten Alkon tapauksessa. Sosiaali- ja terveysministeriö voisi ottaa touhun alaisuuteensa samalla tavoin kuin viinatouhut. Samalla varmistuttaisiin esim. tuotteen laadusta yms.
Saattaa hymyilyttää, mutta tämä olisi varsin pitkälti linjassa sen kanssa miten valtio vastaavat kysymykset on aikaisemmin ratkaissut 1930-luvun tienoilla. Omasta mielestäni tällainen järjestely olisi esim. klassisten liberaalien näkemysten mukaan vähemmän rajoittavampi ja näin ollen hyväksyttävämpi kuin nykytila.
Tottakai tämä olisi askel parempaan suuntaan ja Edistyspuolueen virallinen linjaus on, että vähintään mietojen huumeiden käyttö tulisi laillistaa. Perusteluina meillä on yksilönvapaus: jokaisen aikuisen tulisi saada tehdä omalle keholleen mitä haluaa, valtion tehtävä on puuttua asiaan vain jos joku alkaa tehdä jotain myös toisten kehoille ilman lupaa. Eli siinä, että joku kotonaan joskus polttele kannabista ketään toista häiritsemättä, ei pitäisi olla mitään laitonta. Jos joku kannabispäissään lähtee riehumaan kaduille, tällöin valtion tehtävä on puuttua asiaan.
Tämän yksilönvapausperustelun lisäksi on tietysti se, että kieltolait eivät toimi: kieltolait aiheuttavat enemmän haittaa mitä itse aineet. Kieltolait rahoittavat järjestäytynyttä rikollisuutta.
Ja vielä pakollinen disclaimeri: Itsehän en käytä mitään huumehia, en kannabista, en edes alkoholia. Mutta tämä on henkilökohtainen valintani. Haluan, että muut aikuiset voivat tehdä itse omaa elämäänsä koskevat päätökset eikä niin, että Päivi Räsäset ja muut tekevät nämä päätökset.
Eikös tämä kapitalismi juuri näin toimi.
