Pankki -nimen saanti on syystäkin tehty hankalaksi - luottamussyistä.
Eli 1980-luvun lopulla pankkialalle markkinoille pääsyä ei helpotettu. Mikä oli juuri pointtini. Kuten sanoin aikaisemmin Islantiin liittyen, on täysin nurinkurista vähentää olemassaolevien yritysten sääntelyä mutta olla helpottamatta markkinoille pääsyä. Tällöin vanhat alalla toimivat yritykset hyötyvät ja voivat tehdä mitä haluavat, kun niitä ei enää pidättele edes huonosti toimiva sääntely, eikä uusista kilpailijoista ole pelkoa.
Rahoitusmarkkinoilla luottamus on ensisijaista, ilman sitä homma ei toimi tai on älyttömän kallista (riskipreemiot). En itse myöntäisi pankkitoimilupaa sellaiselle hoopolle, joka mainostaa 100% varantovarallisuutta ja epäilee sellaisen vielä kannattavan. Pankkihan tekisi tappiota ensi hetkestä. Tai sitten tallettajan mielestä on ok menettää rahaa sen sijaan että kaivaa sen maahan.
No voit verrata vakuutus- ja sijoitustoimintaan. Ruoan ostaminen on harvemmin vuosia tai vuosikymmeniä kestävä riskipitoinen sijoitus, josta on ehkä eläkeiän toimeentulo kiinni.
Montakohan kertaa vaikkapa Steve Jobsille tai Bill Gatesille sanottiin ja perusteltiin oikein pitkän kaavan mukaan, ettei heidän bisneksesideassaan ollut mitään ideaa. Mutta onneksi he saivat yrittää ja pystyivät todistamaan epäilijänsä vääräksi. Pankkisektorilla ei Suomessa (tai oikeastaan missään) saa yrittää, koska sinä ja muut viisaat tietävät mitä kuluttajat haluavat ja mitä markkinoille saa tarjota.
Minusta tämä on perinpohjaisesti kieroutunutta. Myös ruuantuotannossa luottamus on ensisijaista, mitä jos maanviljelijät joskus vain lakkaavatkin viljelemästä maata tai ruokakauppias hankkimasta ruokaa hyllyilleen? Kyllä minusta ruuantuotannossa luottamus on vielä tärkeämpää mitä pankkitoiminnassa. Rahaa ei voi syödä ja ilman rahaa ja pankkeja voi selvitä hengissä. Ilman ruokaa ja ruuantuotantoa ei. Tässä mielessä ruuantuotanto on huomattavasti pankkisektoria tärkeämpi.
Ja täsmälleen näillä argumenteilla myös ruuantuotanto oli pitkään valtion sääntelyn ja valvonnan alla. Viranomaiset päättivät mitä viljellään, kenen toimesta ja missä, miten ruuat kuljetetaan ruokakauppohin, mihin kauppoihin ja mitä mihinkin. Ja tämän sääntelyn seurauksena ruuantuotannon tehokkuus oli heikkoa, hävikki suurta, korruptio rehotti ja lopulta ihmisiä alkoi kuolla nälkään. Tämä osoittaa miten huonosti sääntely ja ylhäältäpäin johtaminen allokoi resursseja markkinoihin verrattuna.
Pankkitoiminnan vertaaminen vakuutus- tai sijoitustoimintaan on huono idea, koska vakuutus- ja sijoitustoiminta ovat myös äärimmäisen säänneltyjä aloja.
Enkä ymmärrä mistä ihmeestä puhut väitteässäsi pitkän aikavälin riskipitoisista sijoituksista - eikö ole pitkän aikavälin riskipitoinen sijoitus ostaa metsää, raivata se pelloksi ja alkaa kasvattaa siinä jotain ruuaksi kelpaavaa? Jos se ei ole pitkän aikavälin riskisijoitus niin ei mikään.
Kehitysmaiden varsinainen taloudellinen sektori on ns. informaali, jota ei siis mitenkään säännellä. Formaali sektori voikin olla mitä vaan, ja siihen sitä indeksia verrataan jos verrataan. Ensisijaisesti kuitenkin pitäisi kysyä: tuleeko ensin taloudellinen vapaus vai hyvinvointi. Muista muuten regressiomalleissa ilmoittaa myös kertoimien lukuarvo ja t-arvot, pls. Korrelaatiokerroin ei vielä kerro paljoa.
Hyvinvointi ja vauraus seuraa taloudellista vapautta, ei toisinpäin.
Tässä on esimerkiksi kuvaaja, josta näkyy vertailua maan talouden kehittymisestä suhteessa taloudellisen vapauden muutokseen:
Tässä muutama tutkimus aiheesta:
Ensimmäisenä on European Journal of Political Economyssä julkaistu tanskalaisen Mogens K. Justesesenin tutkimus, jossa vertailtiin yhteensä 77 eri maan taloudellista kehitystä vuodesta 1970 vuoteen 1990. Tutkimuksen tulos oli yksiselitteinen: Taloudellinen vapaus, erityisesti julkisen sektorin pieni koko ja pieni määrä talouden sääntelyä, saavat aikaan maan vaurastumista. Maan vaurastumisella ei sen sijaan havaittu tilastollisesti merkittävää roolia talouden vapauttamiseksi.
Samaan tulokseen päätyi myös Jac C. Heckelmanin Journal of Applied Econimicsissa julkaistu tutkimus, jossa tutkittiin yhteensä 94 valtion taloudellisen vapauden ja talouden kehitystä vuosina 1994 – 1997. Tutkimuksen tulos oli, että taloudellisen vapaus johtaa maan vaurastumiseen, vaurastuminen ei johda maan talouden vapauttamiseen.
Lähteet:
The effect of economic freedom on growth revisited: New evidence on causality from a panel of countries 1970–1999.
Mogens K. Justese. European Journal of Political Economy.
Economic Freedom and Economic Growth: A Short-Run Causal Investigation. Journal of Applied Economics. Jac C. Heckelman.
Okei ihan ok. Mikä on prioriteettilista, kuitenkin? Politiikassa ei saa mitään ilmaiseksi, joten lehmänkauppoja tarvitsee tehdä. Missä on pääpainopiste?
Realiteettihan on, että pienen puolueen on vaikea nostaa esille mitään omia agendojaan. Kuljemme virran mukana ja teemme yhteistyötä minkä tahansa tahon kanssa. Jos Suomessa alkaa keskustelua vaikka eutanasian sallimisesta, annamme tälle tuemme ja kerromme, että meidän mielestämme ihminen omistaa itse kehonsa ja hänen tulee olla oikeus päättää oma elämänsä niin halutessaan. Ja hänellä tulee olla myös oikeus pyytää tähän apua, joskin ketään ei tietenkään saa pakottaa itsemurhassa avustamiseen. Tai itsemurhaan, mikä on tietysti itsestäänselvää.
Eivät ole kadonneet eivät, koska laki suojaa kuluttajaa ja myyjää. Jos näin ei olisi, nousisi transaktiokustannukset lakimiehineen tai lainopiskeluineen naurettavan korkeiksi. Vertaapa muuten asuntokauppojen helppoutta USA:ssa vs. Suomi, esim..
Laki suojaa kuluttajaa siinä mielessä, että kaupankäynnissä ei saa huijata. Tämä on tietysti järkevää ja hyväksyttävää. Mutta säännelläänkö käytettyjen autojen kauppaa jotenkin erikseen?
Mikä on kantanne ilmastonmuutokseen?
Meillä ei ole kantaa siihen.
Virkamies toteuttaa tehtäväänsä, jonka puitteet määrää laki. Lain säätämiseenhän voivat kansalaiset vaikuttaa. Toki menetelmä on hidas ja välillä tuskastuttava (koska asioista on harvemmin yhtä ainoaa oikeaa kantaa), mutta sen pitääkin olla huolella mietitty. Media sitten jahtaa väärinkäytöksiä ja typeryyksiä. Jos big brotherit ja sensellaiset työntävät politiikan taka-alalle mediassa, noh - sehän on kuluttajan valinta. Aika hyvin täällä on tehty talouspolitiikkaa, semminkin kun päätökset tehdään yleensä asiantuntijoita kuulematta (tai siitä huolimatta). Jo Väinö Voionmaa tiedemies-kansanedustajana esitti, ettei poliittinen päätös voi olla akateeminen "totuus".
Jep. Sen sijaan, että ihminen voisi itse päättää omista asioistaan halutessaan vaikka joka päivä, sen sijaan, hän voi muutaman vuoden välein käydä äänestämässä jotain yksittäistä ihmistä joka eniten vastaa hänen omia ajatuksiaan ja toivoa, että hänen ehdokas pääsee läpi eikä kovin paljoa käännä takkiaan vaalien jälkeen.
Demokratia on hyvä järjestelmä yhteisistä asiosta päättämiseen mutta kaikki asiat eivät ole yhteisiä. Se mitä aikuinen, täysivaltainen ihminen omalle elämälleen tekee ei ole kenenkään toisen asia eikä valtiolla ole mitään oikeutta siihen puuttua.
(disclaimer: toki pitää olla helppo pääsy markkinoille, mutta pankki- ja vakuutussektorilla informaation asymmetriaongelma on niin vakava, että niihin on pakko käyttää erityistä valvontaa ja regulaatiota)