Uusi puolue suunnitteilla suomeen: Edistyspuolue

[Jami2003]

Missä määrin muuten puolueenne ajaa valtion etuja vai onko päätavoitteena yksilön etu. Moni säätäly on kuitenkin alunperin tehty ajamaan valtion etuja ja jos nyt ei ihan pasifistiviherhippi ole niin monen mielestä yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä on otettava myös Suomen etu huomioon, ei pelkästään yksittäisen ihmisen tai yrityksen etu.

 

[jf1]

Keskustelussa sääntely ja markkinatalous asetetaan liikaa vastakkain. Markkinataloutta ei kuitenkaan ole olemassa ilman sääntelyä.

Höpsistä, markkinatalous oli olemassa ennen ensimmäistäkään valtiota tai virkamiestä, tai valtiojohtoista sääntelyä. Kun luolamies vaihtoi tekemänsä kivityökalun ruokaan, tämä oli ensimmäinen askel kohti markkinataloutta. Toki silloin markkinatalous oli erilaista: ei ollut johdannaiskauppaa tai pörssissä osakkeita pyörittäviä kaupparobotteja. Mutta mitkään nämä keksinnöt eivät ole muuttaneet markkinatalouden perusteita tai perusperiaatteita. Aivan kuten lentokoneiden keksiminen ei ole muuttanut käsityksiämme painovoimasta, vaikka Newtonin painovoimalaki on jo vuosisatoja vanha.

Myönnän tietysti, että tämä on hiusten halkomista, koska en minä, tai Edistyspuolue, kannata kaiken sääntelyn lopettamista. Kannatamme turhan sääntelyn ja holhouksen vähentämistä. Mutta kunhan haluan alleviivata, että markkinatalous ei ole mikään kone, joka tarvitsee valtion tai virkamiehet huoltajikseen tai ohjaajakseen. Markkinatalous on orgaaninen, ihmisten välinen yhteistyöverkosto.

Harva tuskin pitää esimerkiksi kuluttajansuojaa markkinatalouden toimivuuden kannalta ongelmallisena.

Esimerkiksi Suomen kuluttajansuojalain kohta, joka antaa etäkaupassa ostajalle oikeuden 30 päivän sisällä palauttaa ostamansa tuote ja saada rahat takaisin ei estä mielestäsi markkinataloutta? Onkohan paikalla yhtään nettikauppayrittäjää, joka on mahdollisesti asiasta hieman eri mieltä?

Markkinataloutta voi verrata esimerkiksi jalkapalloon. Peliä on huomattavasti helpompi pelata, kun kentälle on asetettu tarkat rajat sekä on yhteiset säännöt siitä, miten peliä pelataan. Pelistä ei tule mitään, jos ei olla yhtämielisiä siitä, missä rajat kulkevat tai millä säännöillä pelataan. Näin voidaan toimia, mutta sääntöjen sopiminen joka kerta alusta saakka on hyvin raskasta pelaajille.

Hauskaa, että otit esimerkiksi jalkapallon pelaamisen. Sen säännöt nimittäin ovat kehittyneet vapailla markkinoilla, pelaajien itse keskenään sopien, ei valtion virkamiesten toimesta ;)


Joka tapauksessa, tästä pienestä lipsahduksestasi huolimatta olen samaa mieltä: jos talous on kuin jalkapallopeli, tarvitsemme tietenkin säännöt. Mutta valtion roolin tässä pelissä tulisi mielestäni olla ennemmin erotuomarin rooli kuin aktiivisen pelaajan tai kolmannen joukkueen, joka aina satunnaisesti osallistuu peliin, potkien palloa vuoroin mihinkin suuntaan (ja joskus jopa tehden maalin jompaankumpaan suuntaan).

Taloustieteellisesti puhuen transaktiokustannukset kasvavat hyvin suuriksi.Tarvitaan myös huomattava määrä sääntelyä ja rajojen asettamista ennen kuin markkinat voivat toimia tehokkaasti. Sääntely on parhaimmillaan kuin öljy, joka auttaa pitämään rattaat pyörimässä mahdollisimman nopeasti.

Tämä on tietysti se teoria, jonka vuoksi sääntelyä harrastetaan mutta useimmiten sääntelyn seuraukset ovat täysin päinvastaiset. Sääntelyllä toki yritetään puuttua markkinoilla oleviin epäkohtiin mutta lopputulos on usein täysin päinvastainen mitä toivottu.

Oli hyvä, että epäsymmetrinen informaatio tuli puheeksi, koska se on aika keskeinen käsite, jotta ymmärretään, miksi sääntelyä ensisijaisesti tarvitaan. Pikaopin aiheeseen saa lukemalla esimerkiksi seuraavan wikipedia-artikkelin: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Market_for_Lemons. Asiaa kun pureksii, niin ymmärtää hyvin, etteivät markkinat toimi tehokkaasti, mikäli on pelko siitä, että markkinoilla on tarjolla liikaa ns. "paskaa" eikä lainsäädännöllä ole pyritty vaikuttamaan siihen, ettei sellaista markkinoilla ole tai vähintään lisäämään tietoa siitä, mikä on paskaa ja mikä ei.

Kyseinen Market for lemons -paperi on ihan mielenkiintoinen, se siis käsittelee käytettyjen autojen kauppaa ja huomioi sitä, että auton ostajalla ja myyjällä ei ole vastaavaa määrää informaatiota tuotteesta kaupantekohetkellä (myyjä saattaa esimerkiksi tietää autossa olevia piileviä vikoja, ostaja ei).

Kuten sanoin, oikein mielenkiintoista materiaalia mutta se, että tätä paperia on käytetty perusteluna sääntelylle en ymmärrä laisinkaan. Jokainen käytetyn auton ostaja tietää, että autossa voi olla vikoja. Tätä epävarmuutta markkinoilla kompensoidaan niin, että käytetyt autot ovat halvempia. Vaikka ottaisit uuden auton, ajaisit sillä kilometrin ja veisit jälleenmyyntiin, sen arvosta on kadonnut paljon. Osa tätä kadonnutta arvoa on eittämättä se, että käytettyjen autojen markkinoilla on riskinsä ja hinta vastaa tätä riskiä.

Toinen asia tietysti on, että tähänkin ongelmaan on olemassa markkinalähtöisiä ratkaisuja. Esimerkiksi Suomessa eräät käytettyjen autojen myyjät tarjoavat autoihinsa takuuta, eräs tällainen brändi on titaani-vaihtoauto. Myös monet muut jälleenmyyjät teettävät autoillensa kuntoarvion ulkopuolisella taholla ja tämä todistus on nähtävissä autokauppaa tehdessä.

Ei, nämä markkinalähtöiset ratkaisut eivät poista ongelmaa 100 % tehokkuudella. Mutta haluaisinpa nähdä sen sääntelymäärän, joka poistaisi. Tai oikeastaan, en haluaisi nähdä

 

[jf1]

Missä määrin muuten puolueenne ajaa valtion etuja vai onko päätavoitteena yksilön etu. Moni säätäly on kuitenkin alunperin tehty ajamaan valtion etuja ja jos nyt ei ihan pasifistiviherhippi ole niin monen mielestä yhteiskunnallisia päätöksiä tehtäessä on otettava myös Suomen etu huomioon, ei pelkästään yksittäisen ihmisen tai yrityksen etu.

Lähtökohtamme on luonnollisesti yksilön etu. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ajaisimme jonkun tietyn yksilön, ihmisryhmän tai yrityksen etua. Osaatko sanoa esimerkin tilanteesta, jossa pitää valita yksilön (siis yksilöiden - ei yksittäisen ihmisen tai ryhmän) edun ja Suomen edun väliltä?

 

[Reno^^]

Mun on nyt pakko kysyä että onko sulla mitään muuta näyttöä tästä sinun teoriasta että sääntelemätön markkinatalous estää varallisuuden kasautumista, kuin tuo sinun itse kyhäämäsi kuvaaja joka ilmeisesti täysin tyhjentävästi kertoo suoraan ja vain ja ainoastaan yhä lähes täysin määrittelemättömän vapauden käsitteen suhteen rikkaimman prosentin varallisuuteen?

Pitääkö meidän nyt hylätä melkoinen määrä taloustutkimusta joka selkeästi osoittaa että rikkaimpien tulot ovat nousseet valtavasti keski- ja alempiluokkaisia siitä lähtien kun finanssisääntelyä on alettu purkaa 1980-luvulla? Jos näin on niin oletko harkinnut että kirjoittaisit jonkun oikeastikin validin tutkimuksen aiheesta, jossa data on huolellisesti analysoitu ja eri muuttujien suuri kirjo on otettu huomioon?

Hyvä kuitenkin että ymmärsit tuon kommunistivertauksen ihan nappiin. Peukku sille :thumbs:

 

[jf1]

Mun on nyt pakko kysyä että onko sulla mitään muuta näyttöä tästä sinun teoriasta että sääntelemätön markkinatalous estää varallisuuden kasautumista, kuin tuo sinun itse kyhäämäsi kuvaaja joka ilmeisesti täysin tyhjentävästi kertoo suoraan ja vain ja ainoastaan yhä lähes täysin määrittelemättömän vapauden käsitteen suhteen rikkaimman prosentin varallisuuteen?

Ensinnäkään kyse ei ole minun teoriastani, vastaavasta kyllä puhuvat ja ovat puhuneet monet arvostetut taloustietelijät. Jos haluat nimiä niin esimerkiksi talouden nobelisti Milton Friedman. Tottakai tiedän, että moni myös arvostettu taloustieteilijä on päinvastaista mieltä, kunhan vain haluan tehdä selväksi, että kyse ei ole mistään minun teorioista tai ideoista.

Toisekseen, enemmän perusteluita ja dataa aiheesta löytyy jo aikaisemmin linkkaamastani kirjoituksestani:
http://jouniflemming.fi/2012/01/03/kapitalismi-ei-johda-varallisuuden-keskittymiseen/

Pitääkö meidän nyt hylätä melkoinen määrä taloustutkimusta joka selkeästi osoittaa että rikkaimpien tulot ovat nousseet valtavasti keski- ja alempiluokkaisia siitä lähtien kun finanssisääntelyä on alettu purkaa 1980-luvulla?

Se, että kaksi muuttujaa muuttuu samaan aikaan, ei tarkoita riippuvuussuhdetta. 1980-luvulta lähtien myös esimerkiksi jääkarhujen määrä on vähentynyt ja feministien määrä lisääntynyt mutta kumpikaan näistä tuskin aiheuttaa rikkaimpien tulojen kasvua.

Tämän lisäksi pitää jälleen muistuttaa, että finanssisektori on edelleen yksi eniten säännellyistä aloista. Markkinoille pääsy on vaikeaa, markkinoilla toimiminen on vaikeaa ja näiden tekijöiden vuoksi tervettä kilpailua ei juurikaan ole. Se, että finanssisektoria on vähän joissain maissa vapautettu 1980-luvulta lähtien on täysin merkityksetöntä kokonaiskuvan kannalta.

Ja edelleen kysyn, että jos vapaa markkinatalous johtaa varallisuuden keskittymiseen, miksi tästä ei näy selviä merkkejä yhteiskunnista, jotka olivat huomattavasti nykyisiä vapaampia? Miten on mahdollista, että lähes täysin vapaassa markkinataloudessa varallisuus keskittyi vain viisi prosenttiyksikköä sadassa vuodessa Yhdysvalloissa, jos vapaa markkinatalous johtaa varallisuuden keskittymiseen?

 

[Reno^^]

Pohjaat tutkimuksesi siis Friedmanin tutkimuksiin, eli Friedman on tullut samaan tulokseen kuin sinä tuon kuvaajasi kanssa? Voitko antaa jotain osviittaa tästä, osoittaa jotain Friedmanin tutkimusta jossa on päädytty samaan tulokseen kuin tämä sinun kuvaajasi? Kaiken päälle nyt myönnät ettei tuosta sinun kuvaajastasi voikaan vetää johtopäätöksiä. Mistä tällainen mielenmuutos? Miten määrittelet tuon markkinoiden vapauden ja sen muuttumisen 1800-luvulta tähän päivään? Mitä kaikkea siinä on otettu huomioon ja mitä jätetty huomiotta? Ei ole olemassa mitään yksinkertaista janaa taloudellisen vapauden ja sen vastakohdan välillä. Luin kyllä tuon tekstisi, sanoisin että se on hyvin vahvasti ideologian läpitunkema ja suoranaista dataa on melkoisen vähän. Mukavasti siellä kuitenkin on tehty yksinkertaisia analogioita monimutkaisista asioista joka on aina selvän asiantuntemuksen merkki. Yhä tässä on se ongelma että tarjoat mielettömän vähän dataa tukemaan johtopäätöksiäsi. Missä tutkimukset? Pitäisihän sinun nyt tajuta että esim tuo sinun "kapitalistiset maat" vs "ei-kapitalistiset maat" vertailusi on aivan uskomattoman yksinkertaistava ja lapsellinen vertaus.

 

[jf1]

Pohjaat tutkimuksesi siis Friedmanin tutkimuksiin, eli Friedman on tullut samaan tulokseen kuin sinä tuon kuvaajasi kanssa? Voitko antaa jotain osviittaa tästä, osoittaa jotain Friedmanin tutkimusta jossa on päädytty samaan tulokseen kuin tämä sinun kuvaajasi?

Friedman toteaa useassa eri lähteessä täsmälleen saman, eli sen, että vapaa markkinatalous ei johda varallisuuden keskittymiseen. Aiheesta voi lukea esimerkiksi Friedmanin kirjasta Capitalism and Freedom.

Jos haluat lukea akateemisempaa materiaalia niin voinet aloittaa esimerkiksi Friedmanin paperista Choice, Chance, and the Personal Distribution of Income, joka on julkaistu Journal of Political Economyssä vuonna
1953 (Vol. 61, No. 4).

Kaiken päälle nyt myönnät ettei tuosta sinun kuvaajastasi voikaan vetää johtopäätöksiä.

Mihinköhän nyt mahdat viitata? En ole sanonut mitään tuollaista.

Miten määrittelet tuon markkinoiden vapauden ja sen muuttumisen 1800-luvulta tähän päivään? Mitä kaikkea siinä on otettu huomioon ja mitä jätetty huomiotta? Ei ole olemassa mitään yksinkertaista janaa taloudellisen vapauden ja sen vastakohdan välillä.

Markkinoiden vapaus on varsin helppoa määritellä: mitä vähemmän valtio puuttuu sääntelyllä markkinoihin, sen vapaammat markkinat (joskin yhteiskunnan kutsuminen vapaaksi markkinataloudeksi vaatii vielä muitakin kriteerejä, kuten yksityisomaisuuden ja sen suojan). Markkinoiden vapauden esittäminen numeerisessa muodossa vertailua varten onkin vaikeampaa. Siihen käytetään mittarina yleensä julkisen sektorin kokoa (kuten valtion menot suhteessa bkt:hen) tai taloudellisen vapauden indeksiä.

Ensin mainittu on erittäin suuntaa-antava mittari, koska suuri julkisen sektorin koko ei automaattisesti tarkoita suurta määrää markkinoiden sääntelyä mutta pieni julkinen sektori lähes poikkeuksetta tarkoittaa pientä määrää markkinoiden sääntelyä. Esimerkki ensin mainitusta on Tanska, joka on tällä hetkellä yksi maailman vapaimmista markkinatalouksista, mikäli emme huomioi korkeaa verotusta ja suurta julkista sektoria, sillä itse markkinoita Tanskassa säännellään huomattavan vähän. Kuitenkin markkinoiden vapauden ja julkisen sektorin koon välillä on selvä yhteys, sillä mitä suurempi julkinen sektori, sen enemmän se yleensä puuttuu markkinoiden toimintaan.

Taloudellisen vapauden indeksi puolestaan pyrkii esittämään numeerisessa muodossa maan taloudellisen vapauden eli markkinoiden vapauden yhdistettynä muillakin tavoin kapitalistiseen yhteiskuntaan (kuten yksityisomaisuuden suojaan). Tällaista indeksia julkaisee ainakin kaksi tahoa: Fraser-instituutti ja Heritage-säätiö. Voit lukea näiden tahojen nettisivuilta miten ne laskevat taloudellisen vapauden indeksin ja mitä eri muuttujia siinä otetaan huomioon.


Kysymyksesi kuitenkin ilmeisesti viittaa siihen, että millä perusteella väitän 1800-luvun Yhdysvaltoja vapaaksi markkinataloudeksi ja milloin tämä muutos vähemmän vapaaksi markkinataloudeksi tapahtui.

Se, että 1800-luvun Yhdysvallat on esimerkki erittäin vapaasta markkinataloudesta perustuu muutamaan historialliseen faktaan. Ensimmäinen on se, että tuona aikana markkinat olivat todellakin erittäin vapaat, eli valtion sääntelyä ei juurikaan ollut. Tämä alkoi muuttua juuri 1900-luvulle tultaessa, jolloin astui voimaan useita markkinoiden sääntelyyn tarkoitettuja lakeja. 1800-luvun Yhdysvalloissa valtion rooli oli erittäin rajattu: valtion menot olivat erittäin pienet, luokkaa 5 % bkt:stä ja ne kohdistuivat ensisijaisesti maanpuolustukseen. Tämän lisäksi valtio tarjosi esimerkiksi oikeuslaitoksen ja poliisin.

Ei tietenkään ole mahdollista sanoa missä vaiheessa tarkalleen ottaen yhteiskunta muuttuu vapaasta markkinataloudesta ei-vapaaksi, koska markkinatalous ei ole mikään mustavalkoinen on/off -muuttuja. Fakta kuitenkin on, että 1800-luvun loppua kohden ja erityisesti 1900-luvun alussa taloudellinen vapaus väheni Yhdysvalloissa merkittävästi, markkinoita alettiin säännellä yhä enemmän, FED perustettiin ja valtion budjetit alkoivat paisua.

Vaikka emme voi tarkalleen ottaen sanoa milloin yhteiskunta muuttui vähemmän vapaaksi, voimme kuitenkin sanoa, että koko 1800-luvun Yhdysvallat oli erittäin vapaa markkinatalous ja samoin voimme todeta, että tänä aikana varallisuus ei juurikaan kerääntynyt maan rikkaimmille.

Yhä tässä on se ongelma että tarjoat mielettömän vähän dataa tukemaan johtopäätöksiäsi. Missä tutkimukset?

Muistaakseni minä olen ainoa tässä ketjussa, joka on esittänyt dataa ja tutkimuksia tähän aiheeseen liittyen. Herra (tai rouva) nimimerkki Reno voisi itse esittää seuraavaksi niitä tutkimuksia, jotka osoittavat taloudellisen vapauden johtavan äärimmäiseen varallisuuden keskittymiseen.

Mikäli todella aiot tehdä näin, saanen tässä yhteydessä vielä erityisesti alleviivata sitä, että en ole väittänyt markkinatalouden aina ja automaattisesti pienentävän tuloeroja tai vaikkapa tulojen gini-indeksiä. Tuloerot ovat täysin eri asia mitä väite siitä, että varallisuus keskittyy loputtomasti vapaassa markkinataloudessa. Tuloerot - kunhan ne muodostuvat oikeudenmukaisesti - ovat välttämättömiä yhteiskunnan toimivuudelle.

Pitäisihän sinun nyt tajuta että esim tuo sinun "kapitalistiset maat" vs "ei-kapitalistiset maat" vertailusi on aivan uskomattoman yksinkertaistava ja lapsellinen vertaus.

Ensin heität ilmoille väitteen, että 1980-luvulta lähtien finanssisektoria on vapautettu, ja samalla tuloerot ovat kasvaneet, joten vapaa markkinatalous johtaa varallisuuden keskittymiseen ja sitten kutsut taloudellisen vapauden indeksiin ja maailmanpankin tilastodataan perustuvaa vertailua taloudellisesti vapaiden maiden ja vähiten vapaiden maiden välillä uskomattoman yksinkertaistavaksi ja lapselliseksi

 

[Jami2003]

Lähtökohtamme on luonnollisesti yksilön etu. Tämä ei tietenkään tarkoita, että ajaisimme jonkun tietyn yksilön, ihmisryhmän tai yrityksen etua. Osaatko sanoa esimerkin tilanteesta, jossa pitää valita yksilön (siis yksilöiden - ei yksittäisen ihmisen tai ryhmän) edun ja Suomen edun väliltä?

No esimerkiksi tämä paljon puhutta maataloustuki. Yksilön etu on että ruoka tuotetaan halvimmalla mahdollisella tavalla ja saatetaan kauppaan mahdollisimman kustannustehokkaasti jolloin yksilön suorat ja epäsuorat kustannukset ovat mahdollisimman pienet. Valtiota tulee tarkastalle toimivana yksikkönä ja valtion etu ei voi mitenkään olla että sillä (tai oikeastaan sen alueella) ei harjoiteta minkäänlaista ruokatuotantoa. Päin vastoin valtion etu on että pidetään yllä jonkulaista ruokatuotantoa.

Yksilön etu on että alkutuotanto (metsä- maatalous- kaivostuotanto) voidaan viedä maasta ulos missä muodossa hyvänsä, vaikka sitten jalostamattomana. Valtion etu olisi että alkutuotanto jalostettaisiin niin pitkälle kuin mahdollista.

Siinä nyt muutamia esimerkkejä. Valtio on kuin yritys jonka tulee tähdätä omaan menestymiseensä jolloin myös työntekijät hyvinvoivat. Valtion asukkaat ovat kuin työntekijät jotka saavat yrityksen pyörät pyörimään. Mutta jos jokainen työntekijä saa toimia omien etujensa parhaaksi, ei yritys voi menestyä. Ja pitemmällä aikavälillä siitä on myös työntekijöille haittaa, vaikka alkuun tuntuu kivemmalle kun yritys ei ole sanomassa mitä pitää tehdä. Tämä tietenkin olettaen että yritystä eli valtiota johdetaan viisaasti

 

[jf1]

No esimerkiksi tämä paljon puhutta maataloustuki. Yksilön etu on että ruoka tuotetaan halvimmalla mahdollisella tavalla ja saatetaan kauppaan mahdollisimman kustannustehokkaasti jolloin yksilön suorat ja epäsuorat kustannukset ovat mahdollisimman pienet. Valtiota tulee tarkastalle toimivana yksikkönä ja valtion etu ei voi mitenkään olla että sillä (tai oikeastaan sen alueella) ei harjoiteta minkäänlaista ruokatuotantoa. Päin vastoin valtion etu on että pidetään yllä jonkulaista ruokatuotantoa.

Onhan myös yksilöiden etu, että maassa on ruokatuotanoa. Kyllähän yksilötkin arvostavat turvallisuutta ja yksi osa tätä turvallisuutta on, että lähialueilta on ostettavissa ruokaa, jos kaupasta ulkomaalaiset elintarvikkeet jostain syystä loppuisivatkin.

Edelleen huomautan, että maataloustukien lopettaminen ei tarkoita sitä, että ruuantuotanto loppuisi Suomessa. Esimerkiksi Virossa ja Uudessa-Seelannissa maataloustukijärjestelmä ajettiin alas mutta maataloustuotanto ei loppunut, kuten eräät tässä ketjussa ovat maalailleet. Joskin Virossa otettiin tuet sittemmin käyttöön EU:n pakottamana. Uudessa-Seelannissa maataloustukien lopettaminen ei merkittävästi vähentänyt maatilojen määrää tai maassa tuotettavan ruuan määrää.

Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi tästä: http://newfarm.rodaleinstitute.org/features/0303/newzealand_subsidies.shtml

Yksilön etu on että alkutuotanto (metsä- maatalous- kaivostuotanto) voidaan viedä maasta ulos missä muodossa hyvänsä, vaikka sitten jalostamattomana. Valtion etu olisi että alkutuotanto jalostettaisiin niin pitkälle kuin mahdollista.

Useimmat ihmiset mieluummin tekevät keveitä kuin raskaita töitä, tällöin myös heidän etunsa on mahdollisimman pitkälle tehty jalostustyö, jolloin myös muita kuin alkutuotantoon liittyviä töitä on tarjolla.

Joten en allekirjoita, että mainitsemissasi kahdessa esimerkissä valtion etu olisi jollain tavalla ristiriidassa yksilöiden edun kanssa. Muutenkin koko käsite valtion etu on kovin ristiriitainen ja kollektivistinen. Kuka esimerkiksi määrittää valtion edun?

 

[Ominous]

Höpsistä, markkinatalous oli olemassa ennen ensimmäistäkään valtiota tai virkamiestä, tai valtiojohtoista sääntelyä. Kun luolamies vaihtoi tekemänsä kivityökalun ruokaan, tämä oli ensimmäinen askel kohti markkinataloutta. Toki silloin markkinatalous oli erilaista: ei ollut johdannaiskauppaa tai pörssissä osakkeita pyörittäviä kaupparobotteja. Mutta mitkään nämä keksinnöt eivät ole muuttaneet markkinatalouden perusteita tai perusperiaatteita. Aivan kuten lentokoneiden keksiminen ei ole muuttanut käsityksiämme painovoimasta, vaikka Newtonin painovoimalaki on jo vuosisatoja vanha.

Myönnän tietysti, että tämä on hiusten halkomista, koska en minä, tai Edistyspuolue, kannata kaiken sääntelyn lopettamista. Kannatamme turhan sääntelyn ja holhouksen vähentämistä. Mutta kunhan haluan alleviivata, että markkinatalous ei ole mikään kone, joka tarvitsee valtion tai virkamiehet huoltajikseen tai ohjaajakseen. Markkinatalous on orgaaninen, ihmisten välinen yhteistyöverkosto.

Hiusten halkomistahan tuo on. Viestissäni oli mielestäni asianmukainen storyline, jolla perustelin väitteeni hyvin. Ei nykyisenlainen markkinatalous yksinkertaisesti pyöri tehokkaasti ilman jonkinlaista sääntelyä. Täydessä äärimmäisyydessähän kaikki sääntely purettaisiin eikä edes yritysmuotoja määriteltäisi. Ihmiset saisivat muodostaa sopimuksilla juuri sellaisia yrityksiä kuin haluaisivat. Sehän olisi yksilönvapautta. Mutta olisiko se hirveän toimivaa? Kyllä varmaan Edistyspuoluekin tahtoisi, että Suomessa on osakeyhtiölaki ja edes pääpiirteissään yhteinen kansallinen sopimus siitä, miten eri yritysmuodoissa oikeudet ja vastuut jaetaan. Ja tästä kun aloitetaan, niin sääntelyn tarve jatkuu yllättävän pitkälle. Ei yksikään puolue kaipaa turhaa sääntelyä, mutta mielipiteet jakautuvat siinä, että mikä on turhaa ja mikä ei. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä, että kurkkujen käyryyden rajoittamien on jo ylilyönti, mutta ovatko esimerkiksi osakeyhtiölain vähemmistöoikeudet tätä?

Olet oikeassa siinä, että markkinataloud on orgaaninen, ihmisten välinen yhteistyöverkosto. Niin on myös esimerkiksi liikenne. Sääntelyn voi rinnastaa liikennesääntöihin. Ja kyllähän se liikenne pyörii edelleen, vaikka liikennesäännöistä luovuttaisiin. Ei tarvitse kuin vierailla esimerkiksi jossain arabimaassa, esimerkiksi Egyptissä, niin näkee tämän itse. Liikennevalot ovat kiinni koska kukaan ei niitä noudata. Ajetaan miten sattuu ja sillä nopeudella kuin hyvältä tuntuu. Ihmiset silti löytävät tavan toimia, vaikka yhteiset pelisäännöt puuttuvatkin. Torvet huutavat yötä päivää. Jos liikenne menee jumiin, niin joku jalankulkija tulee ohjaamaan liikennettä ja solmu aukeaa. Pahat ristiriidat ratkotaan nousemalla autosta keskellä risteystä ja vetämällä toista pataan. Kyllähän homma näennäisesti toimii. Ihmiset pääsevät paikasta A paikkaan B siitä huolimatta, että liikennettä ei säännellä turhilla valoilla ja kylteillä. Ei varmaan kuitenkaan ole yllättävää, että onnettomuuksien määrä on huomattavan suuri. Tuollainen ympäristö on aika raadollinen paikka.

Esimerkiksi Suomen kuluttajansuojalain kohta, joka antaa etäkaupassa ostajalle oikeuden 30 päivän sisällä palauttaa ostamansa tuote ja saada rahat takaisin ei estä mielestäsi markkinataloutta? Onkohan paikalla yhtään nettikauppayrittäjää, joka on mahdollisesti asiasta hieman eri mieltä?

Etämyyntituotteissa on toki 14vrk palautusoikeus Suomen lain mukaan. Voi toki kritisoida tuleeko näin olla. Kuluttaja ei pääse kokeilemaan tuotetta, joka lisää tuotteesta koettua riskiä, mikäli palautusoikeutta ei ole ja tämä puolestaan kompensoidaan sillä, mitä tuotteesta ollaan valmiita maksamaan. Toisaalta palautusoikeus rajaa ulkopuolelle ison joukon sellaisia tuotteita, joita ei voi veivata kohtuuhinnalla edestakaisin matkahuollossa. Jokaisella kolikolla on aina kaksi puolta.

Esimerkin pointti oli kuitenkin kokonaisuudessa, ei yksittäisessä lainkohdassa. Ainahan toki asioista voi paikallisesti sopia. Edellinenkin ongelma näennäisesti ratkeaa sillä, että vapautetaan etäkauppa täysin ja epävarmat kuluttajat voivat ostaa tuotteen sellaisesta kaupasta, joka palautusoikeuden tarjoaa. Tuon pykälän kohdalla varmaan vielä toimisikin hyvin, koska verkkokauppa on jo aika vakiintunut ja kuluttajilla on selkeä yleinen käsitys siitä, miten sen kanssa toimitaan. Yleisesti ottaen peruskuluttaja ei kuitenkaan ole sopimusjuridiikan juristi, mikä monessa tapauksessa olisi kaupankäynnin edelletys, mikäli haluaisi edes sen heikon suojan, mitä Suomen kuluttajansuojalaki tarjoaa.

Hauskaa, että otit esimerkiksi jalkapallon pelaamisen. Sen säännöt nimittäin ovat kehittyneet vapailla markkinoilla, pelaajien itse keskenään sopien, ei valtion virkamiesten toimesta ;)

Joka tapauksessa, tästä pienestä lipsahduksestasi huolimatta olen samaa mieltä: jos talous on kuin jalkapallopeli, tarvitsemme tietenkin säännöt. Mutta valtion roolin tässä pelissä tulisi mielestäni olla ennemmin erotuomarin rooli kuin aktiivisen pelaajan tai kolmannen joukkueen, joka aina satunnaisesti osallistuu peliin, potkien palloa vuoroin mihinkin suuntaan (ja joskus jopa tehden maalin jompaankumpaan suuntaan).

Ei se mikään lipsahdus ollut, analogia toimii. Sinulla taitaa olla jotain patoutumia valtiota kohtaan, kun tahdot demonisoida sen joksikin yhteiskunnasta erillään olevaksi instituutioksi, jossa virkamiehet ikkunattomissa kopeissaan laativat sääntöjä ihmisten kiusaksi. Demokratian voi kuitenkin ajatella myös markkinatalouden osana. Samat ihmiset jotka äänestävät markkinoilla ääni per euro - periaatteella, äänestävät vaaleissa ääni per lärvi - periaatteella. Vapaiden vaalien pohjalta sitten laaditaan ne yhteiset pelisäännöt eikä niitä tehdä mistään ikkunattomista kopeista lähtien. Kyllä siinä kuullaan asiantuntijoita ja niiden ryhmien edustajia, joita lainsäädäntö tulee koskemaan. Kyllä sekin on vapaata sopimista. Ja mikäli sopimus ei miellytä, niin kuluttajat ja yritykset voivat siirtyä valtiosta toiseen. Periaatteessahan mikäli sääntely olisi ongelma, niin sehän johtaisi vain valtavaan maastamuuttovirtaan sellaisiin maihin, joissa on matala sääntely. Ja kyllähän näin osittain joissakin maissa tuntuu käyvän, joissa sääntely on mennyt överiksi. Suomessa tällaista ei kuitenkaan ole tapahtunut.

Tämä on tietysti se teoria, jonka vuoksi sääntelyä harrastetaan mutta useimmiten sääntelyn seuraukset ovat täysin päinvastaiset. Sääntelyllä toki yritetään puuttua markkinoilla oleviin epäkohtiin mutta lopputulos on usein täysin päinvastainen mitä toivottu.

Sääntely luo perustan markkinoiden toimivuudelle. Talouskriisit ovat esimerkiksi pitkälti seurauta puutteellisesta sääntelystä. 30-luvun kriisiin vaikutti pitkälti, ettei kehittyneitä laskentastandardeja ollut ja tilinpäätöksistä ei ottanut pirukaan selvää tai ainakaan ne eivät olleet vertailukelpoisia, joten hyvistä ja huonoista yrityksistä oli vaikea saada infoa. Luottamus hävisi markkinoilta. Asiaa korjaamaan perustetiin U.S. Securities and Exchange Commission (SEC) ja homma saatiin taas rullaamaan. Nykyinen lama sai taas pitkälti potkua pankkisääntelyn purkamisesta. Pankkien taseet paisutettiin roskalainoilla eikä ollut kunnolla kirjaa siitä, mitä kenelläkin oli ja kuinka paljon. Luottamus hävisi markkinoilta. Ei sääntely sinällään mikään oikotie onneen ole, mutta kuten liikennesäännöt, niin myös kohtuullinen taloudellinen sääntely helpottaa elämää.

Kyseinen Market for lemons -paperi on ihan mielenkiintoinen, se siis käsittelee käytettyjen autojen kauppaa ja huomioi sitä, että auton ostajalla ja myyjällä ei ole vastaavaa määrää informaatiota tuotteesta kaupantekohetkellä (myyjä saattaa esimerkiksi tietää autossa olevia piileviä vikoja, ostaja ei).

Kuten sanoin, oikein mielenkiintoista materiaalia mutta se, että tätä paperia on käytetty perusteluna sääntelylle en ymmärrä laisinkaan. Jokainen käytetyn auton ostaja tietää, että autossa voi olla vikoja. Tätä epävarmuutta markkinoilla kompensoidaan niin, että käytetyt autot ovat halvempia. Vaikka ottaisit uuden auton, ajaisit sillä kilometrin ja veisit jälleenmyyntiin, sen arvosta on kadonnut paljon. Osa tätä kadonnutta arvoa on eittämättä se, että käytettyjen autojen markkinoilla on riskinsä ja hinta vastaa tätä riskiä.

Toinen asia tietysti on, että tähänkin ongelmaan on olemassa markkinalähtöisiä ratkaisuja. Esimerkiksi Suomessa eräät käytettyjen autojen myyjät tarjoavat autoihinsa takuuta, eräs tällainen brändi on titaani-vaihtoauto. Myös monet muut jälleenmyyjät teettävät autoillensa kuntoarvion ulkopuolisella taholla ja tämä todistus on nähtävissä autokauppaa tehdessä.

Ei, nämä markkinalähtöiset ratkaisut eivät poista ongelmaa 100 % tehokkuudella. Mutta haluaisinpa nähdä sen sääntelymäärän, joka poistaisi. Tai oikeastaan, en haluaisi nähdä

Market for Lemons on lähinnä kansantajuinen esimerkki informaation asymmetrian ongelmasta. Saivathan tuota ongelmaa tutkineet Akerlof ja kumppanit taloustieteen Nobelinkin työstään. Asiaan liittyy siis aika paljon syvällisempääkin pohdiskelua kuin käytetyt autot, mutta keskeinen pointti on, että pahimmillaan informaation asymmetria johtaa markkinoiden katoamiseen. Oikeastaan nämä talouskriisit, esimerkiksi finanssikriisi on pitkälti käytännön elämän esimerkki tästä. Olihan vuoden 2008 lopulla suurin osa pankeista edelleen täysin lainakelpoisia, mutta koska tiedettiin, että siellä on muutama mätä omena joukossa, mutta ei pystytty erottamaan jyviä akanoista, niin rattaat lakkasivat pyörimästä. Ne ongelmat jotka lähtevät tuosta informaation asymmetriasta ovat sitä mittaluokkaa, että niitä on markkinamekanismin vaikea korjata, koska ne ovat markkinamekanismissa itsessään.

 

[ibnz]

Tottakai sääntelyllä pyritään estämään monia ikäviä asioita mutta sääntelyn seuraukset ovat usein täysin päinvastaiset. Ei meidän tule arvioida kirjaa sen kansien perusteella vaan meidän on pakko tutkia miten sääntely on oikeasti toiminut ja mihin se on johtanut. Esimerkiksi Suomessa pankkien määrä on vähentynyt aina kun sääntelyä on kiristetty. Vastaava trendi on nähtävissä katsottiinpa mitä tahansa dataa. Ja sitäpaitsi, luulisihan tämän olevan täysin itsestään selvää: mitä enemmän sääntelyä, sen vaikeampi alalle on lähteä ja alalla toimia. Tämä väistämättä vähentää kilpailua ja keskittää toimintaa suurille yrityksille.

Höpö höpö, pankkisektoria avattiin roimasti 80-luvun lopulla ja savun hälvettyä jäljellä oli enää muutama pankki. Nekin tahtovat sittemmin fuusioitua tai ne ostetaan ulkomaiseen konserniin - ihan vapaasti. Byrokratia on liiketoiminnan aloituksessa pieni hidaste verrattuna kilpailijoiden toimintaan (polkuhinnoitteluun) tai rahoituksen saamiseen (mikäs taho se niitä startuppeja taas rahoittikaan pitkälti?).

Pankki on yritys siinä missä muutkin. Jos joku haluaa laittaa rahansa pankkiin, joka tarjoaa vaikkapa 100 % varantovaatimuksen, tällöin tämä pankki luonnollisesti perii tästä tarjoamastaan palvelusta maksua.

No tällainen pankki ei ikinä edes nousisi, sillä tallettaja tietäisi rahansa menettävän reaalista arvoaan jatkuvasti, jolloin halvempi vaihtoehto on pitää käteiset sukanvarressa. Tuottovaatimukset, edes inflaation mukaiset, pakottavat pankin siis ottamaan edes hieman riskiä. Näin päästään taas luottamuskysymykseen - mihin pankki pistää rahani? Market for lemons toimii tässäkin, vaikka se on ensisijaisesti vakuutusmarkkinoiden analogia.

Ei paha, jos jättää huomioimatta ne valtavat määrät velkaa, jolla tätä korttialoa on pidetty pystyssä.

No Reagan et al. halusivat pitää poliittisen kannatuksensa korkealla nostamalla valtion kulutusta (mm. armeijaan) mutta eivät oikein lämmenneet veronkannolle. Rationaaliset kuluttajat tietysti vähensivät omaa kulutustaan vastaavasti, koska ennustivat tulevaisuudessa veronkorotuksia - kuten Rikardon ekvivalenssi osoittaa. Ai eivätkö? No eivät.

Muuten, tässä aihetta sivuten hauska artikkeli jossa sääntelyn ylin puolestapuhuja Krugman tulee osoittaneeksi, että markkinoiden sääntelyllä ei ole saavutettu vakautta:
http://mises.org/daily/6055/Charting-Fun-with-Krugman

Olihan se hauska, ainakin näkee kuinka harmillinen hahmo tuo Krugman on misesin mielestä Krugmanhan sanoi, että vaikka pankkikriisejä ei voida estää, on sillä merkitystä miten niiden vaikutusta voidaan pienentää/rajoittaa. Great depression tekee hurjan tilastopiikin 20-40 -luvuille, ja tämä uusin sekoiluhan on investointipankkilähtöinen, joita ei siis säännelty. Etenkään johdannaismarkkinoita.

Pankkitoiminta on liiketoimintaa kuten mikä tahansa. Vastaavilla "tämä ala on erikoinen - se on siis pakko olla valtion ohjauksessa" -argumenteilla perusteltiin aikanaan esimerkiksi ruuantuotannon valtiojohtoisuutta. Ja tämän politiikan seurauksena miljoonat ihmiset kuolivat nälkään. Kun ruunatuotantoa siirrettiin markkinatalouden harteille, nälkäkuolemat käytännössä loppuivat - vaikka yksikään viranomainen ei vaatinut, että ruokakauppojen täytyy pitää ruokaa hyllyillään!

Onkohan nyt paras mahdollinen analogia tuo pankit vs. anekdoottimainen ruoan tuotanto? Kuoleekos kehitysmaissa ihmisiä nälkään tällä hetkellä, mitäs luulet?

Itse asiassa yhä tänäkin päivänä ne maat, joissa yhä ihmisiä kuolee nälkään ovat maita, joissa on vähiten taloudellista vapautta. Ehkäpä kyseessä on sattuma.

Tjaa eiköhän noissa maissa se sääntely ole ihan minimissään. Se, että niissä ei ole edes toimivaa valtiota useinkaan pitäisi vähän antaa osviittaaa.

 

[Tyggis]

Kävin kurkkaamassa kotisivuja ja huh huh mitä populistista jargonia! Mielestäni tänne ei tarvita enää yhtään taivaanrannan maalaajaa, vaan oikeita todellisia keinoja ja ratkaisuja.
Yksinkertaisesti tarkoittaa sitä, että pitää myös kertoa mistä asioista tai keneltä kiristetään ja kenen laariin tämä etu ajautuu. Tämä nyt lähinnä näissä budjettiasioissa, mutta valitettava fakta on, että raha vaikuttaa välillisesti kaikkeen (opetus, sairaanhoito, liilkenneyhteydet yms...).

 

[ibnz]

Melkoista on tykitys täällä jf1:n suuntaan, ehkä vähän maltillisempi lähestyminen olisi ollut paikallaan.. Itse haluaisin selvittää miten tosissaan tässä hankkeessa ollaan, ja mitä ko. puolue yrittää ns. oikeasti tehdä jos valtaa saa. Eli ne jf1:n mainitsemat turhat sääntelyt pois. Mitähän mahtaisivat olla konkreettisesti?

 

[Jami2003]

Kieltämättä keskustelu menee vähän ääripäiden vänkäämiseksi

Mikä on edistyspuolueen kanta kirkon ja valtion pyhään yhteyteen eli kirkon verotusoikeuteen, uskonnon opetukseen jne ?
Entäs rakkaaseen kakkoskieleemme ruotsiin ?

 

[narrisonford]

Pitää nyt hieman puuttua keskusteluun. Eiköhän kaikki ymmärrä, jf1 mukaanlukien, että jokainen valtio voi kyllä maksaa aina omassa valuutassaan noteerattuja velkojaan. Mutta lähinnä ongelma oli, että seuraako siitä että suveriini valtio voi tästä ikuisuuteen elää pelkästään printtamallaan rahalla ja että onko valtioiden kilpailukyvyillä merkitystä jne...

En ole samaa mieltä. Mielestäni itävaltalaisella koulukunnalla (sikäli kuin Mises-poppoo sitä edustaa) on vakavia harhakäsityksiä mm. keskuspankkijärjestelmän toiminnasta (linkki).

Nämä harhakäsitykset johtavat muun muassa siihen, että tuon artikkelin kirjoittaja ennustaa bensan hinnan nousevan Yhdysvalloissa 3,5 dollarista 10,5 tai 7 dollariin gallonalta. Kukin voi käydä katsomassa mitä bensa tällä hetkellä Yhdysvalloissa maksaa ja miettiä onko suuntaus sellainen kuin artikkelin kirjoittaja ennustaa sen olevan...

Ja koska jf1 mm. linkkaa Mises-orgiin talousnäkemyksiä perustellakseen on perusteltua sanoa, että vastaavat harhakäsitykset leimaavat myös ko. puoluetta.

 

[jf1]

Höpö höpö, pankkisektoria avattiin roimasti 80-luvun lopulla ja savun hälvettyä jäljellä oli enää muutama pankki. Nekin tahtovat sittemmin fuusioitua tai ne ostetaan ulkomaiseen konserniin - ihan vapaasti. Byrokratia on liiketoiminnan aloituksessa pieni hidaste verrattuna kilpailijoiden toimintaan (polkuhinnoitteluun) tai rahoituksen saamiseen (mikäs taho se niitä startuppeja taas rahoittikaan pitkälti?).

Voisitko kertoa tarkalleen ottaen miten pankkiliiketoimintaan markkinoille pääsyä helpotettiin 1980-luvun lopulla?

Tämän lisäksi:
http://jouniflemming.fi/2011/12/19/1980-luvun-pankkikriisi-suomessa-mita-tapahtui-ja-miksi/

No tällainen pankki ei ikinä edes nousisi, sillä tallettaja tietäisi rahansa menettävän reaalista arvoaan jatkuvasti, jolloin halvempi vaihtoehto on pitää käteiset sukanvarressa. Tuottovaatimukset, edes inflaation mukaiset, pakottavat pankin siis ottamaan edes hieman riskiä. Näin päästään taas luottamuskysymykseen - mihin pankki pistää rahani? Market for lemons toimii tässäkin, vaikka se on ensisijaisesti vakuutusmarkkinoiden analogia.

Eli sinusta tällaiselle liiketoiminnalle ei ole tarvetta eikä se voi menestyä. Minä olen eri mieltä. Miten voisimme ratkaista erimielisyytemme? Lisätään taloudellista vapautta ja katsotaan syntyykö tällaisia yrityksiä ja miten ne toimivat. Antaa kuluttajien itsensä päättää!

Onkohan nyt paras mahdollinen analogia tuo pankit vs. anekdoottimainen ruoan tuotanto?

Minusta pankkitoiminta on liiketoimintaa siinä missä mikä tahansa muukin. Sinä olet ilmeisesti eri mieltä, jolloin mielestäsi pankkitoiminnan vertaaminen mihinkään toiseen yrittämisen muotoon on huono analogia.

Kuoleekos kehitysmaissa ihmisiä nälkään tällä hetkellä, mitäs luulet?
Tjaa eiköhän noissa maissa se sääntely ole ihan minimissään. Se, että niissä ei ole edes toimivaa valtiota useinkaan pitäisi vähän antaa osviittaaa.

[/QUOTE]

Tällä hetkellä maailmassa ihmisiä kuolee nälkään ensisijaisesti maissa, joissa on vähiten taloudellista vapautta (taloudellisen vapauden indeksin mukaan).

Mikä tietysti liittyy paljon ihmisten ostovoimaan ja äärimmäiseen köyhyyteen:

Melkoista on tykitys täällä jf1:n suuntaan, ehkä vähän maltillisempi lähestyminen olisi ollut paikallaan..

Keskusteluhan on hyvä asia. Mitä enemmän saan täällä vastaväitteitä, sen paremmin osaan pureutua niihin jatkossa

Itse haluaisin selvittää miten tosissaan tässä hankkeessa ollaan, ja mitä ko. puolue yrittää ns. oikeasti tehdä jos valtaa saa. Eli ne jf1:n mainitsemat turhat sääntelyt pois. Mitähän mahtaisivat olla konkreettisesti?

Aloitimme Edistyspuoluehankkeen vajaa vuosi sitten. Tähän mennessä olemme lähettäneet suorajakelun kautta yli 60 tuhanteen kotiin esitteemme, pelkästään tähän on mennyt rahaa noin kymmenen tuhatta euroa. Joista muuten kaikki on saatu lahjoituksina, emme ole pyytäneet emmekä saaneet euroakaan mitään julkista tukea (emmekä tällaisia myöskään tule hakemaan). Tämän lisäksi jäsentemme kirjoituksia on julkaistu suurimmissa suomalaisissa sanomalehdissä, Edistyspuolueeseen on alle vuodessa tullut yli 200 jäsentä.

Vastaako tämä kysymykseesi siitä, kuinka tosissaan tässä ollaan?

Erittäin tiivis ja yksinkertainen lista siitä mitä tekisimme valtaan päästessämme löytyy täältä: http://edistyspuolue.fi/edistyspuolue-kannat/

Mikä on edistyspuolueen kanta kirkon ja valtion pyhään yhteyteen eli kirkon verotusoikeuteen, uskonnon opetukseen jne ?
Entäs rakkaaseen kakkoskieleemme ruotsiin ?

Valtion ja kirkon suhteeseen kantamme löytyy suoraan sivuiltamme:
"Edistyspuolueen kanta on, että valtion ei tule suosia tai syrjiä mitään yhdistystä tai yhteisöä. Tämän perusteella kannatamme kaikkien kirkon lakisääteisten etuoikeuksien ja velvollisuuksien vaiheittaista lakkauttamista. Vastaavasti kannatamme myös uskontokuntien itsemääräämisoikeutta, eikä valtio mielestämme saa pakottaa esimerkiksi uskonnollista yhdistystä vihkimään tai siunaamaan samaa sukupuolta olevaa paria, mikäli yhdistys ei näin halua tehdä."

http://edistyspuolue.fi/edistyspuolue-kannat/

Kanta ruotsin asemaan valitettavasti jäi pois tuosta virallisten kantojen listasta mutta emme luonnollisesti kannata pakkoruotsia, jos sitä tarkoitit.

 

[jf1]

Sääntely luo perustan markkinoiden toimivuudelle. Talouskriisit ovat esimerkiksi pitkälti seurauta puutteellisesta sääntelystä. 30-luvun kriisiin vaikutti pitkälti, ettei kehittyneitä laskentastandardeja ollut ja tilinpäätöksistä ei ottanut pirukaan selvää tai ainakaan ne eivät olleet vertailukelpoisia, joten hyvistä ja huonoista yrityksistä oli vaikea saada infoa. Luottamus hävisi markkinoilta. Asiaa korjaamaan perustetiin U.S. Securities and Exchange Commission (SEC) ja homma saatiin taas rullaamaan. Nykyinen lama sai taas pitkälti potkua pankkisääntelyn purkamisesta. Pankkien taseet paisutettiin roskalainoilla eikä ollut kunnolla kirjaa siitä, mitä kenelläkin oli ja kuinka paljon. Luottamus hävisi markkinoilta. Ei sääntely sinällään mikään oikotie onneen ole, mutta kuten liikennesäännöt, niin myös kohtuullinen taloudellinen sääntely helpottaa elämää.

Joku voisi huomauttaa, että ennen 1930-luvun kriisiä ja lamaa Yhdysvaltain talouden sääntelyä kiristettiin enemmän kuin koskaan ennen maan historiassa. Tähän tietysti sääntelyn kannattajat voisivat vastata, että sääntelyä oli silti liian vähän ja/tai sääntely oli vääränlaista.

Joten en itse sano näin. Sen sijaan muistutan, että Yhdysvalloissa on ollut kriisejä ja lamoja koko sen historian ajan. Jos tutkimme näiden kriisien lukumäärää, pituutta ja vakavuutta, näemme selvästi, että sääntelyn määrä ei ole vähentänyt lamojen määrää, ei niiden pituutta eikä niiden vakavuutta. Sääntely on täysin epäonnistunut lamojen torjunnassa. Mutta sääntelyn vuoksi yrityskoot ovat kasvaneet, sääntelijät ovat syvällä samassa sängyssä suuryritysten ja lobbareiden kanssa, ja maan valtion velka kasvaa ennätysvauhtia.

Market for Lemons on lähinnä kansantajuinen esimerkki informaation asymmetrian ongelmasta. Saivathan tuota ongelmaa tutkineet Akerlof ja kumppanit taloustieteen Nobelinkin työstään. Asiaan liittyy siis aika paljon syvällisempääkin pohdiskelua kuin käytetyt autot, mutta keskeinen pointti on, että pahimmillaan informaation asymmetria johtaa markkinoiden katoamiseen.

Niin. Kuten Akerlof ja kumppanit ennustivat, käytettyjen autojen markkinathan ovat kadonneet. Eikun ei olekaan...

Oikeastaan nämä talouskriisit, esimerkiksi finanssikriisi on pitkälti käytännön elämän esimerkki tästä. Olihan vuoden 2008 lopulla suurin osa pankeista edelleen täysin lainakelpoisia, mutta koska tiedettiin, että siellä on muutama mätä omena joukossa, mutta ei pystytty erottamaan jyviä akanoista, niin rattaat lakkasivat pyörimästä. Ne ongelmat jotka lähtevät tuosta informaation asymmetriasta ovat sitä mittaluokkaa, että niitä on markkinamekanismin vaikea korjata, koska ne ovat markkinamekanismissa itsessään.

Ehkä olisi jälleen syytä muistuttaa, että suurin osa näistä subprime-lainoista oli valtion määräämiä ja valtion hallinnoimien yritysten myöntämiä. Valtion sääntely oli keskeinen tekijä ja syy tälle kriisille. Johon tietysti sääntelyn kannattajat voivat vastata, että sääntelyä oli liian vähän tai se oli vääränlaista.

Tästä kriisistä ja sen taustoista olen kirjoittanut laajemmin tässä:
http://jouniflemming.fi/2011/12/27/2000-luvun-pankkikriisi-yhdysvalloissa-mita-tapahtui-ja-miksi/

 

[Porttikivi]

Edistyspuolueesta kannattaa nyt viimeistään tässä vaiheessa ymmärtää, että sillä on historiansa. En ainakaan vielä ole ollut puolueen aktiivi, joten voin olla väärässäkin, mutta tässä pari historiakommenttia:

- Klassisesta liberalismista homma lähtee: sitä on epäluulo valtiota kohtaan, epäluulo yhteistä pakottavaa kollektiivista moraalia kohtaan, epäluulo talouden sääntelyä kohtaan.

- Neoklassinen taloustiede on pitkä jatkumo, johon liittyy tietysti Chigacon monetarismi ja kaikuna vuosisadan alusta itävaltalaiset, nyt melko marginaalissa olevat ajatukset. Kaikki nämä kuitenkin korostavat, että vapaat markkinat toimivat YLEENSÄ paremmin kuin uskommekaan, paremmin kuin atavistinen autoritarismi, merkantilistinen näennäislogiikka, marxilainen suunnitelmatalous tai voimakkaaseen verotukseen perustuva nykyinen sekataloutemme. Hayek sanoo: "Taloustieteen hassu tehtävä on osoittaa, miten vähän tiedämme siitä, mitä luulemme voivamme suunnitella". Jos on pakko alkaa puhumaan makrotaloustieteellisestä yhteiskunnan poliittisesta ja rahapoliittisesta kokonaisohjailusta ja Keynesistä, niin suhtaudumme niihin epäluuloisesti.

- Suomessa oli löyhästi vanhaan (sosiaali)liberalismin traditioon kiinnittynyt Liberaalipuolue, jota jotkut yleensä nuorehkot henkilöt yrittivät pitää hengissa, tässä ketjussa alussa kuvatulla huonolla menestyksellä. Osmo Soininvaara lienee sen tunnetuin vaikuttaja.

- Noin 1990 lähtien Suomeen rantautui Marco de Wittin ja eräiden muiden nuorten aktiivien kautta jenkkiläinen "libertarismi", joka uudelleen herättelelee klassisen liberalismin radikaaleimpia laissez-faire ajatuksia ja liittää niihin usein muutamia 60-lukulaisia piirteitä.

- Libertarismi on osittain nörtti- ja nettikeskeistä, myös globaalisti. Libertarismia sanotaan joskus netin viralliseksi uskonnoksi. Itse olen ollut aktiivinen nettilibertaari noin vuodesta 1995 lähtien (aluksi myös mukana silloisissa NuSuissa). Nykyään libertaari "toiminta" keskittyy Facebookin Liberaalimafiaan ja säännöllisiin tapaamisiiin Helsingin Bruuverissa ja ajoittain muualla Suomessa.

- Jouni ja muut Edistyspuolueen aktiivit, joista monet taitavat olla entisiä Liberaalit ry:n jäseniä, yrittävät nyt tislata näistä aineksista koherentimpaa puoluepoliittista toimintaa. Kyllä, Edistyspuolueelta voi vaatia täsmällisempiä kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin, ja niitä varmaan kirjoitetaan ja työstetään lisää. Mutta ideologisesta taustasta voi useimmat kannat arvata jo etukäteen! Ihan niin kuin Darwinin selityksen erilaisin eläinkunnan asioihin pystyi varmaan arvaamaan paljon paremmin kuin esimerkiksi luomisopin kannattajan!

 

[Porttikivi]

Tosta tulikin vahingossa hauska verranto: me libertaarit näemme, että talous on parhammillaan suunnittelematonta evoluutiota, jotkut muut taas uskovat juurikin "intelligent design"-konseptiin taloudessa ;-).

Tässä kohtaa täsmennän, että libertarismi tarvitsee omat aksioomansa, joita jokun on ylläpidettävä. Ne ovat sopimusoikeus ja omistusinsituutio. Ne ovat kaikkkea muuta kuin itsestäänselviä. Mutta siis uskomme, että JOS nämä instituutiot määritellään hyvin, muuta lainsäädäntöä ei juuri tarvita: muu valikoituu hyväksi vapauden oloissa.

Edistyspuolueen kanta näiden instituutioiden määrittelyyn lienee se, että niistä neuvotellaan kompromisseja demokraattisessa prosessissa. Haasteitahan ovat mm. rangaistusasteikot, ennalta ehkäisevän puolustavan väkivallan oikeutus; lasten ja vajaavaltaisten oikeudet, eläinten oikeudet; vesistojen, ilmakehän ja avaruuden omistajuus, mukaanlukien radiospektrin omistajuus; immateriaalioikeudet. Samoin maanomistajuus jäänee ikuisesti kehittyväksi konseptiksi: esim. saanko päästää maahan ihmisiä omille mailleni ilman valtion lupaa, eli maahanmuuton ongelma yleensä.

 

[Porttikivi]

Tuloeroista tämän verran:

Klassisen taloustieteen mukaan tulot määräytyvät (keskimäärin) työntekijän tuottavuuden mukaan. Tuottavuus taas jakautuu kykyjen ja kenties myös sattuman mukaan. Kyvyt ja sattuma ovat normaalijakautuneita. Tulojen pitäisi siis olla normaalijakautuneita. Oman elämänkokemukseni mukaa jakauman varianssi ei edes ole kovin suuri: useimmat ihmiset sijoittuvat hyvin organisoidussa suuryrityksessa tuottavuudeltaan keskituloisten luokkaan. (Hyvä organisaatio, työkalut, jatkuva koulutus tasaavat eroja.)

Historiallisesti kysymys tuloeroista ja niiden syistä eri paikoissa ja aikoina on vaikeampi. Mutta ei ole mitään fundamentaalia logiikkaa, joka sanoisi, että tulot kasautuisivat vain harvoille, ellei joku väkivalloin tai sääntelyllä luo keinotekoisia esteitä esim. työntekijöistä kilpailemiselle tai uusien yritysten perustamiselle. Marxin kurjistumis- ja kasautumisteoria oli yksinkertaisesti logiikkavirhe.

Tutkimusten mukaan omaisuus ei edes kasaannu suvuille pitkäksi aikaa. Niin Rockefellerin kuin monen muunkin perheen lapset ovat varsin pätevästi hävittäneet rikkautensa. Gates ei edes aseta lapsilleen sitä taakkaa. Hyvä tapakulttuuri tosin periytyy: sivistynyt, ahkera, kiltti, hengen- ja ruumiinkunnostaan huolehtiva isä ja äiti tod. näk. kasvattavat lapsensa samoin. Myöskin geenit vaikuttavat toki.